Minttu
Jatketaan tänne meiän haaveiluketjua, kun toi edellinen alko lähennellä sataa... Eipä sitten muuta tälläkertaa..
Minttu
sitä piti tosiaan vielä uudelleen kysyä, että tietääkö joku niistä äitiyspäivärahoista, että miten ne koostuu?
ois tosi mukava kuulla..
=)
ois tosi mukava kuulla..
=)
Syysmarja
Huomenta!
Hyvä hyvä, viestiketjut täyttyy ja uutta viestiketjua pukkaa!
Tullaan siis hyvin toimeen keskenään, kun juttua riittää
Tuosta äitiyspäivärahasta, mun mielestä kelan sivuilla (www.kela.fi) on aika yksityiskohtaisesti selitetty, miten ä-raha koostuu oman palkan mukaan. Pari kertaa olen käynyt niitä sieltä lukemasta, ja omasta mielestäni ainakin sain hyvinkin selvää asiasta, mutta nyt ei tähän hätään muistu, miten se siellä sivuilla on. Täytyypä käydä tsekkaamassa, ja voin vaikka tulla tänne briiffaamaan tärkeimmät kohdat.
Niinhän se menee, että miehet väittävät naisten olevan vaikeita tapauksia ymmärtää, mutta ota nyt selkoa noista miehistä. Se on meilläkin ihan just niin, että siipan täytyy itse olla se, jolle ""ajatus tulee mieleen"", mitään en saa itse ehdottaa tekeväksi tms. Juuri nuo kukat on aivan loistava esimerkki, ainakin meidän tapauksessa
Toivottavasti Lempi mahakivut (=munasarjat) selviää, ja kaikki on kunnossa. Tsemppiä sinne
Itse en ole ajatellut mitään tikkuja vielä tilailla, vaikka tietysti omalla kohdalla tuo yrityskin alkaa vasta parin kk:n päästä. Jotenkin tuntuu, että varmana mennään ainakin puoli vuotta ilman mitään mittailuja, puolessa välissä vaan touhuillaan kovasti. Muuten en ajatellut mitään hirveästi ""yrittää"" , vaan mennä tjot -meiningillä, ainakin siis aluksi. Tietty, jos vauvaa ei ala kuulua, niin pakkohan siinä on joitakin järeämpiä aseita käyttöön ottaa.
Mites te muut? Onko esim. tälläkin palstalla usein hehkuteltu greippimehu käytössä? Entäs syöttekö joitain vitamiineja, esim. Multitabs 2+ vai mikä se nyt oli? Itse ajattelin em. vitamiineja alkaa syödä jossain vaiheessa, esim. ensi kuusta alkaen tms.
Mekin siis tilattiin se lipasto johon voi sitten päälle laittaa sellaisen hoitoalustan, mutta sillä lipastolla on siis käyttöä muutenkin. Samoin ollaan mietitty mun auton vaihtamista suurempaa, on nyt kaksiovinen pikkuauto ja farkkuun se varmasti sitten vaihdetaan. Mutta tämä on vasta ajattelun esiasteella, ei vielä toteutusvaiheessa. Ehkä ensi kesänä, mikäli tuo vauvanalku kohdussa kasvaa ...
Mites Heikku, joko menkat alkoi, vai koska niiden pitäisi paikalle porhaltaa?
Se on kuulkaas tytöt jo puoliväli viikkoa, jee!
Hyvä hyvä, viestiketjut täyttyy ja uutta viestiketjua pukkaa!
Tullaan siis hyvin toimeen keskenään, kun juttua riittää
Tuosta äitiyspäivärahasta, mun mielestä kelan sivuilla (www.kela.fi) on aika yksityiskohtaisesti selitetty, miten ä-raha koostuu oman palkan mukaan. Pari kertaa olen käynyt niitä sieltä lukemasta, ja omasta mielestäni ainakin sain hyvinkin selvää asiasta, mutta nyt ei tähän hätään muistu, miten se siellä sivuilla on. Täytyypä käydä tsekkaamassa, ja voin vaikka tulla tänne briiffaamaan tärkeimmät kohdat.
Niinhän se menee, että miehet väittävät naisten olevan vaikeita tapauksia ymmärtää, mutta ota nyt selkoa noista miehistä. Se on meilläkin ihan just niin, että siipan täytyy itse olla se, jolle ""ajatus tulee mieleen"", mitään en saa itse ehdottaa tekeväksi tms. Juuri nuo kukat on aivan loistava esimerkki, ainakin meidän tapauksessa
Toivottavasti Lempi mahakivut (=munasarjat) selviää, ja kaikki on kunnossa. Tsemppiä sinne
Itse en ole ajatellut mitään tikkuja vielä tilailla, vaikka tietysti omalla kohdalla tuo yrityskin alkaa vasta parin kk:n päästä. Jotenkin tuntuu, että varmana mennään ainakin puoli vuotta ilman mitään mittailuja, puolessa välissä vaan touhuillaan kovasti. Muuten en ajatellut mitään hirveästi ""yrittää"" , vaan mennä tjot -meiningillä, ainakin siis aluksi. Tietty, jos vauvaa ei ala kuulua, niin pakkohan siinä on joitakin järeämpiä aseita käyttöön ottaa.
Mites te muut? Onko esim. tälläkin palstalla usein hehkuteltu greippimehu käytössä? Entäs syöttekö joitain vitamiineja, esim. Multitabs 2+ vai mikä se nyt oli? Itse ajattelin em. vitamiineja alkaa syödä jossain vaiheessa, esim. ensi kuusta alkaen tms.
Mekin siis tilattiin se lipasto johon voi sitten päälle laittaa sellaisen hoitoalustan, mutta sillä lipastolla on siis käyttöä muutenkin. Samoin ollaan mietitty mun auton vaihtamista suurempaa, on nyt kaksiovinen pikkuauto ja farkkuun se varmasti sitten vaihdetaan. Mutta tämä on vasta ajattelun esiasteella, ei vielä toteutusvaiheessa. Ehkä ensi kesänä, mikäli tuo vauvanalku kohdussa kasvaa ...
Mites Heikku, joko menkat alkoi, vai koska niiden pitäisi paikalle porhaltaa?
Se on kuulkaas tytöt jo puoliväli viikkoa, jee!
Syysmarja
Siitä äitiyspäivärahasta:
kelan sivuilla on aika kattava selvitys rahamääristä , ja siellä voi myös itse laskea arvion omasta ä-rahasta/pvä, bruttona. Siitä menee tietysti sitten vielä verot pois
laitan tähän jotain lainauksia kelan sivuilta:
""Odottava äiti on oikeutettu äitiysrahaan, jos hän asuu Suomessa, raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää ja hän on asunut Suomessa vähintään 180 päivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa.
Hakijan oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Äiti voi valita itse, milloin hän aloittaa tänä aikana äitiysrahakauden.
Kausi päättyy, kun äitiysrahaa on maksettu 105 arkipäivältä.
Äitiysraha määräytyy yleensä äidin verotettavien työtulojen perusteella. Jos äiti on työssä äitiys- tai vanhempainrahakaudella, hänelle maksetaan työssäolopäiviltä päivärahaa 15,20 euroa arkipäivältä. ""
""Työ- ja virkasuhteesta saadusta työtulosta vähennetään hakijan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet kustaanukset (esim. asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset sekä ay- ja työttömyyskassan jäsenmaksut) sekä työntekijän työeläkemaksua ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua vastaava vähennys. ""
""Päiväraha maksetaan yleensä hakijan verotetun vuosityötulon mukaan. Vuonna 2006 päiväraha lasketaan vuoden 2004 verotettujen vuosityötulojen mukaan, jotka tarkistetaan palkkakertoimella. Ansioperusteista päivärahaa laskettaessa bruttotulosta vähennetään tulonhankkimiskustannukset ja 4,88 % työttömyys- ja työeläkevakuutusmaksun osuutena. Kela saa tiedot vuosityötuloista ja vähennyksistä suoraan verottajalta.
Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä kuntoutusraha lasketaan samalla tavalla. Niiden vähimmäismäärä on kuitenkin vähintään 15,20 euroa arkipäivältä.""
Tuli vähän paljon tekstiä, mutta mielestäni aika selkeästi ilmaistu. Ja varmasti palkkahallinto jokaisen työpaikalla auttaa asiassa, itse ainakin aion sitten tulevaisuudessa sieltä kaikkea mahdollista kysellä.
kelan sivuilla on aika kattava selvitys rahamääristä , ja siellä voi myös itse laskea arvion omasta ä-rahasta/pvä, bruttona. Siitä menee tietysti sitten vielä verot pois
laitan tähän jotain lainauksia kelan sivuilta:
""Odottava äiti on oikeutettu äitiysrahaan, jos hän asuu Suomessa, raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää ja hän on asunut Suomessa vähintään 180 päivää välittömästi ennen laskettua synnytysaikaa.
Hakijan oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 arkipäivää ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Äiti voi valita itse, milloin hän aloittaa tänä aikana äitiysrahakauden.
Kausi päättyy, kun äitiysrahaa on maksettu 105 arkipäivältä.
Äitiysraha määräytyy yleensä äidin verotettavien työtulojen perusteella. Jos äiti on työssä äitiys- tai vanhempainrahakaudella, hänelle maksetaan työssäolopäiviltä päivärahaa 15,20 euroa arkipäivältä. ""
""Työ- ja virkasuhteesta saadusta työtulosta vähennetään hakijan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet kustaanukset (esim. asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset sekä ay- ja työttömyyskassan jäsenmaksut) sekä työntekijän työeläkemaksua ja palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua vastaava vähennys. ""
""Päiväraha maksetaan yleensä hakijan verotetun vuosityötulon mukaan. Vuonna 2006 päiväraha lasketaan vuoden 2004 verotettujen vuosityötulojen mukaan, jotka tarkistetaan palkkakertoimella. Ansioperusteista päivärahaa laskettaessa bruttotulosta vähennetään tulonhankkimiskustannukset ja 4,88 % työttömyys- ja työeläkevakuutusmaksun osuutena. Kela saa tiedot vuosityötuloista ja vähennyksistä suoraan verottajalta.
Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä kuntoutusraha lasketaan samalla tavalla. Niiden vähimmäismäärä on kuitenkin vähintään 15,20 euroa arkipäivältä.""
Tuli vähän paljon tekstiä, mutta mielestäni aika selkeästi ilmaistu. Ja varmasti palkkahallinto jokaisen työpaikalla auttaa asiassa, itse ainakin aion sitten tulevaisuudessa sieltä kaikkea mahdollista kysellä.
tuutikki
Saanen liittyä ketjuunne uutena ihmisenä?
Olen 34v(ihan kohta 35v) ja kahden lapsen äiti 6+9v.Erosin lasteni isästä muutama vuosi sitten ja nyt on uusi kumppani,jonka kanssa vauvahaaveet ovat heränneet uudelleen henkiin.Otin eilen viimeisen e-pillerin enkä aio startata enää uutta laattaa.Että yritystä ilmassa meilläkin=)
Olisi kiva kuulla teidän elämäntilanteistanne ,ikää ym.Meitä on varmasti täällä moneksi,mutta eiköhän se liene rikkaus!?
Olen 34v(ihan kohta 35v) ja kahden lapsen äiti 6+9v.Erosin lasteni isästä muutama vuosi sitten ja nyt on uusi kumppani,jonka kanssa vauvahaaveet ovat heränneet uudelleen henkiin.Otin eilen viimeisen e-pillerin enkä aio startata enää uutta laattaa.Että yritystä ilmassa meilläkin=)
Olisi kiva kuulla teidän elämäntilanteistanne ,ikää ym.Meitä on varmasti täällä moneksi,mutta eiköhän se liene rikkaus!?
Syysmarja
Teretulemast joukkoon vain tuutikki!
Hyvä, että otit neuvostani vaarin ja liityit joukkoomme, uutta verta kaivataan aina
esittely:
olen vm.-80, aviomies vm.-79 eli vähän nuorempia kuin te ja ensimmäistä lasta sitten yritellään. Naimisiin mentiin viime syksyllä, yhdessäoloa on takana nyt 4½ vuotta, joista 2½ kihloissa ja se ½ naimisissa siis
Yritys on tarkoitus aloittaa tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa, olemme silloin menossa ""häämatkalle"" ja mikäs sen sopivampaa kuin silloin aloittaa.
Taidat olla vähän vanhempaa painosta tässä meidän ketjussa, mutta hei, sehän on vain hyvä asia, että ollaan erilaisia ja eri elämäntilanteissa. Kk:lla taisi olla lapsi ennestään, muista en mene nyt takuuseen, mutta aika moni ainakin yrittää sitten ekaa.
Hyvä, että otit neuvostani vaarin ja liityit joukkoomme, uutta verta kaivataan aina
esittely:
olen vm.-80, aviomies vm.-79 eli vähän nuorempia kuin te ja ensimmäistä lasta sitten yritellään. Naimisiin mentiin viime syksyllä, yhdessäoloa on takana nyt 4½ vuotta, joista 2½ kihloissa ja se ½ naimisissa siis
Yritys on tarkoitus aloittaa tuossa maalis-huhtikuun vaihteessa, olemme silloin menossa ""häämatkalle"" ja mikäs sen sopivampaa kuin silloin aloittaa.
Taidat olla vähän vanhempaa painosta tässä meidän ketjussa, mutta hei, sehän on vain hyvä asia, että ollaan erilaisia ja eri elämäntilanteissa. Kk:lla taisi olla lapsi ennestään, muista en mene nyt takuuseen, mutta aika moni ainakin yrittää sitten ekaa.
Minttu
Tervetuloa vaan tuutikki! =) Pikainen esittely siis ennen työn alkua... Ollaan reilu parikymppisiä ja naimisissa oltu 2 vuotta, esikoista ois tarkotus alkaa touhuta tossa keväällä maalis-huhtikuussa...
tuutikki
No hih,en ehtinyt lukea edes Syysmarjan vinkkiä,kun jo omatoimisesti löysin tämän teidän ketjunne=)Luin vanhoja ketjujanne mielenkiinnolla.
Minulla on mieletön luotto siihen että raskaus tulee ilman ihmeempiä ,vaikka olen jo aika ""vanha"".Siis jos ei nyt heti ekalla nappaa,niin kuiteskin kohtuuajassa.Positiivisuus ja luottamus ovatkin mielettömän tärkeitä-ihminen kun on tiukasti psykofyysinen kokonaisuus.
Mieheni on muuten vm.80 eli reippaasti nuorempi minua.Itse olen -71.Hänellä ei ole vielä omia lapsia,joten toivoa sopii,että siellä päässä on simpat kondiksessa=)
Minulla on mieletön luotto siihen että raskaus tulee ilman ihmeempiä ,vaikka olen jo aika ""vanha"".Siis jos ei nyt heti ekalla nappaa,niin kuiteskin kohtuuajassa.Positiivisuus ja luottamus ovatkin mielettömän tärkeitä-ihminen kun on tiukasti psykofyysinen kokonaisuus.
Mieheni on muuten vm.80 eli reippaasti nuorempi minua.Itse olen -71.Hänellä ei ole vielä omia lapsia,joten toivoa sopii,että siellä päässä on simpat kondiksessa=)
Syysmarja
Hyvä että löysit ihan itsekin tänne meidän ketjuun tuutikki
Niin olen minäkin ollut luottavaisella mielellä, että lapsi tulee suht nopeaan, mutta näitä sivuja esim. luettuani olen huomioinut, että se pitkä odotus ei tosiaankaan ole niin harvinaista kuin luulisi.
Yritän ajatella, että ainakin se puoli vuotta siihen menee, ja jos sitten nappaisikin nopeammin, olisi se positiivinen yllätys.
Mutta katsellaan nyt. Vähän pelottaa vain, koska olen niin hemmetin kärsimätön ihminen, että jo heti ensimmäisen kierron jälkeen hermostun totaalisesti ja ei kestä yms..!
Mites teillä on mies suhtautunut tähän tulevaan lapsihaaveiluun? Meillä on ok, mutta toppuuttelee mua juuri näillä mun peloilla, ettei sitä sitten heti tulekaan. Luottamus meihin molempiin on kuulemma kova.
Ja olen ajatellut asian näin, että koska mulla on menkat ollut aina niin säännölliset, ei kipuja (paitsi nyt viime kierrossa) ja keskellä kiertoa on yleensä ollut sellaista valkovuotoa ja halut korkeimmillaan, että uskon oviksen tapahtuneen ainakin lähes joka kierrossa, jotenka se vauva ilmoittaisi tulostaan hyvinkin nopeasti. Onko tyhmästi ajateltu? Liian positiivisesti?
Niin olen minäkin ollut luottavaisella mielellä, että lapsi tulee suht nopeaan, mutta näitä sivuja esim. luettuani olen huomioinut, että se pitkä odotus ei tosiaankaan ole niin harvinaista kuin luulisi.
Yritän ajatella, että ainakin se puoli vuotta siihen menee, ja jos sitten nappaisikin nopeammin, olisi se positiivinen yllätys.
Mutta katsellaan nyt. Vähän pelottaa vain, koska olen niin hemmetin kärsimätön ihminen, että jo heti ensimmäisen kierron jälkeen hermostun totaalisesti ja ei kestä yms..!
Mites teillä on mies suhtautunut tähän tulevaan lapsihaaveiluun? Meillä on ok, mutta toppuuttelee mua juuri näillä mun peloilla, ettei sitä sitten heti tulekaan. Luottamus meihin molempiin on kuulemma kova.
Ja olen ajatellut asian näin, että koska mulla on menkat ollut aina niin säännölliset, ei kipuja (paitsi nyt viime kierrossa) ja keskellä kiertoa on yleensä ollut sellaista valkovuotoa ja halut korkeimmillaan, että uskon oviksen tapahtuneen ainakin lähes joka kierrossa, jotenka se vauva ilmoittaisi tulostaan hyvinkin nopeasti. Onko tyhmästi ajateltu? Liian positiivisesti?
Minttu
Syysmarja, mulla on samanlaiset tuntemukset noitten menkkojen ja ovisten kanssa et on säännölliset... paitsi tää kierto on ihan outo! Menkkoja ei tosiaan vieläkään kuullu ja nyt on kp32/29.. että sellasta! hassua että vaikka tosiaan ei yhtään olla mitään vielä yritetty, niin kumpikin kovasti toivoo että ne menkat ei sieltä enää alakkaan! =) Kyllä ne alkaa. Luulen niin. Odottelen viikon loppuun. Ehkä tää kuumeilu vaikuttaa asiaan.
Niin ja sitä piti vielä sanoa et mullakin on jotenkin sellanen tunne että kyllä se vaavi sieltä pian tulee, kun yrittää.. Näitä sivuja lukiessa tosin on mieli vähän muuttunut..
Niin ja sitä piti vielä sanoa et mullakin on jotenkin sellanen tunne että kyllä se vaavi sieltä pian tulee, kun yrittää.. Näitä sivuja lukiessa tosin on mieli vähän muuttunut..
tuutikki
Vauva-asia tuli pöydälle miehen aloitteesta.Itse olin aluksi vastaan ja sanoin että kaksi saa riittää,jotka tulevat entisestä liitosta.Mutta pikkuhiljaa olen itsekin saanut vauvakuumeen ja mies on ihan intona asiasta.
Kyllä mielestäni sinulla Syysmarja on syytä luottavaisuuteen.Omat kiertoni ovat olleet mitä sattuu,mutta silti on vauvat tulleet.Nyt on vain ikää tosiaan jo sen verran,että saas nähdä kuin eukon käy=)
Joo,kärsivällisyyttä koetellaan,mutta usko pois,sitten kun se nyytti tulee,se kasvattaakin kärsivällisyyttä enemmän kuin mikään muu yhteensä.Ja se on hyvä juttu!Vaikka olis kuin kiire bussiin tai tapaamiseen ja nyytti päättääkin rusauttaa ripulikakat,loppu kiireet just siihen paikkaan!
Kyllä mielestäni sinulla Syysmarja on syytä luottavaisuuteen.Omat kiertoni ovat olleet mitä sattuu,mutta silti on vauvat tulleet.Nyt on vain ikää tosiaan jo sen verran,että saas nähdä kuin eukon käy=)
Joo,kärsivällisyyttä koetellaan,mutta usko pois,sitten kun se nyytti tulee,se kasvattaakin kärsivällisyyttä enemmän kuin mikään muu yhteensä.Ja se on hyvä juttu!Vaikka olis kuin kiire bussiin tai tapaamiseen ja nyytti päättääkin rusauttaa ripulikakat,loppu kiireet just siihen paikkaan!
Syysmarja
Kiitos tuutikille piristyksestä *nauraa hysteerisenä täällä ripulikakoille*
Ja uskon kyllä, että se pieni ihmisenalku kasvattaa sitä kärsivällisyyttä, ja uskon myös itseeni siinä asiassa, että sitä kärsivällisyyttä siinä vaiheessa löytyy, mutta tuohon yrittämiseen en usko kärsivällisyyttä löytyvän, ei sitten mistään!
Ja varsinkin kun kaveriporukassa on tällä hetkellä kolme naista, jotka ovat raskautuneet ""vahingossa punttia heilauttamalla""...aika kovaa tekstiä, mutta totta.
Ja siksi itsekin uskoo, että kyllä se meillekin siunaantuu helpolla, mutta mitäs jos ei kuitenkaan??
Äh, sori että mulla on näin negatiivisia ajatuksia. Uskon kyllä, että sitten kun meidän se aika koittaa, niin ehkä silloin olisin vähän luottavaisemmin mielin..saa nähdä
Ja uskon kyllä, että se pieni ihmisenalku kasvattaa sitä kärsivällisyyttä, ja uskon myös itseeni siinä asiassa, että sitä kärsivällisyyttä siinä vaiheessa löytyy, mutta tuohon yrittämiseen en usko kärsivällisyyttä löytyvän, ei sitten mistään!
Ja varsinkin kun kaveriporukassa on tällä hetkellä kolme naista, jotka ovat raskautuneet ""vahingossa punttia heilauttamalla""...aika kovaa tekstiä, mutta totta.
Ja siksi itsekin uskoo, että kyllä se meillekin siunaantuu helpolla, mutta mitäs jos ei kuitenkaan??
Äh, sori että mulla on näin negatiivisia ajatuksia. Uskon kyllä, että sitten kun meidän se aika koittaa, niin ehkä silloin olisin vähän luottavaisemmin mielin..saa nähdä
Tiffany
Heippa tyttäret!
joku kyseli vitamiineista, että onko tullut naposteltua.
Minulla on muutama purnukka hyllyllä ja niistä otan silloin jos muistan. On rautapurkki, kalanmaksaöljypurkki, ja nyt uutuutena tuli juuri foolihappopurkki.
Täällä muailmalla (ja näillä sivuillakin) hehkutetaan kauheasti siitä, kuinka tärkeää foolihappo on jo siinä vaiheessa kun suunnittelee raskautta. Tarvittavia määriä on kuulemma tosi hankalaa saada kasaan syömällä terveellisesti, joten suositellaan ravinnon lisäksi 300 - 800 µg päivässä lähteestä riippuen. Vesiliukoinen vitamiini, joten yliannostuksen vaaraa ei ole, mutta esim kitalakihalkion ja selkäydinhalkion yms ikävien tautien riski vähenee dramaattisesti foolihappolisiä popsimalla. Ei tosin aavistustakaan miten yleisiä tuollaiset vaivat ovat.
Voi änkeröinen, unohdan joka kerta kaupassa käydessäni ostaa sitä greippimehua. Mitäs ne olikaan ne tabletit joilla on sama vaikutus, oliko ne jotain greipinsiemenuutejuttuja, tai mikä siinä on vaikuttava aine? Minun hampaat ei kestä päivittäin happamia mehuja, niitä alkaa vihloa.
Jaaha että muidenkin on käytettävä psykologiaa miehen päätösten tukena.. Toivottavasti osaatte paremmin sen homman kuin minä, yleensähän se on naisten vahvuus, minun pitää vaan vielä treenata kovasti. Exälle meni paremmin jakeluun rationaaliset perustelut kuin mitkään vihjailut. Että on noista miehistäkin moneksi.
Kun on tässä nyt on tullut motkotettua, niin:
Gallup: mikä on ihanaa miehessäsi?
Minun miehelläni on suuren suuri lämmin sydän. Usein kuulen hänen suustaan niin syvällisiä sanoja ja elämänviisauksia, että jään suu auki katsomaan, että mistä se tuollaisia keksii. Hän on voimakas ja tuoksuu ihanalta, varsinkin aamuisin unenlämpöisenä.
joku kyseli vitamiineista, että onko tullut naposteltua.
Minulla on muutama purnukka hyllyllä ja niistä otan silloin jos muistan. On rautapurkki, kalanmaksaöljypurkki, ja nyt uutuutena tuli juuri foolihappopurkki.
Täällä muailmalla (ja näillä sivuillakin) hehkutetaan kauheasti siitä, kuinka tärkeää foolihappo on jo siinä vaiheessa kun suunnittelee raskautta. Tarvittavia määriä on kuulemma tosi hankalaa saada kasaan syömällä terveellisesti, joten suositellaan ravinnon lisäksi 300 - 800 µg päivässä lähteestä riippuen. Vesiliukoinen vitamiini, joten yliannostuksen vaaraa ei ole, mutta esim kitalakihalkion ja selkäydinhalkion yms ikävien tautien riski vähenee dramaattisesti foolihappolisiä popsimalla. Ei tosin aavistustakaan miten yleisiä tuollaiset vaivat ovat.
Voi änkeröinen, unohdan joka kerta kaupassa käydessäni ostaa sitä greippimehua. Mitäs ne olikaan ne tabletit joilla on sama vaikutus, oliko ne jotain greipinsiemenuutejuttuja, tai mikä siinä on vaikuttava aine? Minun hampaat ei kestä päivittäin happamia mehuja, niitä alkaa vihloa.
Jaaha että muidenkin on käytettävä psykologiaa miehen päätösten tukena.. Toivottavasti osaatte paremmin sen homman kuin minä, yleensähän se on naisten vahvuus, minun pitää vaan vielä treenata kovasti. Exälle meni paremmin jakeluun rationaaliset perustelut kuin mitkään vihjailut. Että on noista miehistäkin moneksi.
Kun on tässä nyt on tullut motkotettua, niin:
Gallup: mikä on ihanaa miehessäsi?
Minun miehelläni on suuren suuri lämmin sydän. Usein kuulen hänen suustaan niin syvällisiä sanoja ja elämänviisauksia, että jään suu auki katsomaan, että mistä se tuollaisia keksii. Hän on voimakas ja tuoksuu ihanalta, varsinkin aamuisin unenlämpöisenä.
tuutikki
Vitamiineja syön säännöllisesti:Beroccaa,kalaöljykapseleita ja maitohappobakteereja.
Suosittelen pakastevadelmia ruokavalioon,niissä on kasvihormooneja,jotka tukevat raskausyritystä.Myös vattulehtitee ajaa samaa asiaa.Tietenkin niistä saa myös vitamiineja,kuitua ym.terveellistä!
Miesgalluppiin vastaan:
Mieheni on komea,hellä,huomaavainen,""hyvinvarusteltu"",antelias,ihana,keskusteleva,pohdiskeleva,lapsirakas...Mitäs vielä???Hänestä olen maailman kaunein ja seksikkäin ja viisain=)
Suosittelen pakastevadelmia ruokavalioon,niissä on kasvihormooneja,jotka tukevat raskausyritystä.Myös vattulehtitee ajaa samaa asiaa.Tietenkin niistä saa myös vitamiineja,kuitua ym.terveellistä!
Miesgalluppiin vastaan:
Mieheni on komea,hellä,huomaavainen,""hyvinvarusteltu"",antelias,ihana,keskusteleva,pohdiskeleva,lapsirakas...Mitäs vielä???Hänestä olen maailman kaunein ja seksikkäin ja viisain=)
Aurora
Hei taas!
Ja tervetuloa Tuutikki! Lyhyt esittely meikäläisen poppoosta: Minä -80, mies -81, tyttö 03/05 eli 10 kk. Yritys alkaa ehkä tässä kuussa, menkat loppusuoralla.
Ollaan vatvottu pikkukakkosen hankintaa jo useita viikkoja, sillä kummatkin olemme opiskelijoita joilla loppusuora häämöttää = lopputyön stressiä ilmassa. Vuoden päästä joudumme evakkoon asunnostamme remontin alta, joten vauva olisi saatava joko maailmaan ennen sitä tai pysymään mahassa maaliskuulle. Yritys on alustavasti päätetty aloittaa siis tässä kuussa, mutta saa nähdä meneekö pupu pöksyyn.
Mitäs muuta piti kirjoittaa...
Joo, siitä miehen ylipuhumisesta. Meillä minä tavallaan puhuin miehen hankkimaan esikoisen. Siis tein aloitteen ja painostin, kunnes mies painoi hätänappia ja halusi time outin. Aivan kuten parilla muulla teistä.
Ei siinä montaa viikkoa mennyt kun mies ilmoitti miettineensä asiaa ja olevansa valmis. Hänen piti vain saada pohtia rauhassa, eikä se onnistunut minun ristikuulustelussa. Eli neuvoni on, antakaa miestenne olla rauhassa vähän aikaa, niin ettette edes mainitse vauva-asiaa! Kyllä niillä raksuttaa päässä koko ajan vaikka näyttäisivät unohtaneen koko asian.
Hmm, mikä miehessäni on ihanaa? Samat asiat edelleen kuin mitkä alkuun viehättivät, eli miehen rauhallisuus ja äly, järkevyys - vaikka se onkin rasittavaa kun itse olen impulsiivinen ja tunteiden perusteella päätöksiä tekevä. Tämä johtaa usein konflikteihin, mutta myös tasapainottaa suhdettamme.
Vaikka meillä on samanlaiset elämänarvot, niin olemme luonteeltamme tosi erilaisia. Jotkut saattavat luulla miehen olevan tossun alla, mutta totuus on kaikkea muuta! Mies on myös uskomattoman kärsivällinen ja hyvä isä tytöllemme. En olisi voinut parempaa löytää!
Tänään onkin neuvola, joten taidan tästä syödä ennen tytön heräämistä.
A.
Ja tervetuloa Tuutikki! Lyhyt esittely meikäläisen poppoosta: Minä -80, mies -81, tyttö 03/05 eli 10 kk. Yritys alkaa ehkä tässä kuussa, menkat loppusuoralla.
Ollaan vatvottu pikkukakkosen hankintaa jo useita viikkoja, sillä kummatkin olemme opiskelijoita joilla loppusuora häämöttää = lopputyön stressiä ilmassa. Vuoden päästä joudumme evakkoon asunnostamme remontin alta, joten vauva olisi saatava joko maailmaan ennen sitä tai pysymään mahassa maaliskuulle. Yritys on alustavasti päätetty aloittaa siis tässä kuussa, mutta saa nähdä meneekö pupu pöksyyn.
Mitäs muuta piti kirjoittaa...
Joo, siitä miehen ylipuhumisesta. Meillä minä tavallaan puhuin miehen hankkimaan esikoisen. Siis tein aloitteen ja painostin, kunnes mies painoi hätänappia ja halusi time outin. Aivan kuten parilla muulla teistä.
Ei siinä montaa viikkoa mennyt kun mies ilmoitti miettineensä asiaa ja olevansa valmis. Hänen piti vain saada pohtia rauhassa, eikä se onnistunut minun ristikuulustelussa. Eli neuvoni on, antakaa miestenne olla rauhassa vähän aikaa, niin ettette edes mainitse vauva-asiaa! Kyllä niillä raksuttaa päässä koko ajan vaikka näyttäisivät unohtaneen koko asian.
Hmm, mikä miehessäni on ihanaa? Samat asiat edelleen kuin mitkä alkuun viehättivät, eli miehen rauhallisuus ja äly, järkevyys - vaikka se onkin rasittavaa kun itse olen impulsiivinen ja tunteiden perusteella päätöksiä tekevä. Tämä johtaa usein konflikteihin, mutta myös tasapainottaa suhdettamme.
Vaikka meillä on samanlaiset elämänarvot, niin olemme luonteeltamme tosi erilaisia. Jotkut saattavat luulla miehen olevan tossun alla, mutta totuus on kaikkea muuta! Mies on myös uskomattoman kärsivällinen ja hyvä isä tytöllemme. En olisi voinut parempaa löytää!
Tänään onkin neuvola, joten taidan tästä syödä ennen tytön heräämistä.
A.
tuutikki
Aurora,mitäs jos et kauheesti miettisi remonttia ja vauvaa samaan hengenvetoon,vaan antaisit luonnon suunnitella?Uskon että meni niin tai näin,aina parhain päin.
Meillä on muutto viikonloppuna isompaan ja hermot ihan riekaleina.Inhoan muuttoja!Olen sielultani sellainen,että juurrun joka paikkaan koko sydämestäni ja muuttaessa tuntuu kuin pitäisi juuret repiä irti.Ja lisäksi on hirveä työ siinä!!!Sen ohessa kun hoitelee päivätyönsä ja lapset+kotityöt,urakkaa piisaa ihan kerrakseen.
Meillä on muutto viikonloppuna isompaan ja hermot ihan riekaleina.Inhoan muuttoja!Olen sielultani sellainen,että juurrun joka paikkaan koko sydämestäni ja muuttaessa tuntuu kuin pitäisi juuret repiä irti.Ja lisäksi on hirveä työ siinä!!!Sen ohessa kun hoitelee päivätyönsä ja lapset+kotityöt,urakkaa piisaa ihan kerrakseen.
Minttu
Juu täytyy kai munkin alottaa syömään jotain vitamiineja sitten jo valmiiksi...
Mun mies on aivan ihanan romanttinen ja tunteikas, osaa kuitenkin tehdä päätökset järjellä, päin vastoin kuin minä. Se on lapsi rakas ja saa minut tuntemaan itseni maailman parhaimmaksi vaimoksi ikinä. <3 =)
voi ei... nyt siis tosiaan jännittää kun on kp32/29, vaikka ei oikeesti vielä olla yhtään yritetty mitään.. Mut koko ajan toivoo ettei menkat alkaiskaan...koko ajan ramppaan vessassa varmistamassa ettei vaan mitään oo tullu.
Oikeesti jalat ihan tutisee! Nyt työn pariin...
Mun mies on aivan ihanan romanttinen ja tunteikas, osaa kuitenkin tehdä päätökset järjellä, päin vastoin kuin minä. Se on lapsi rakas ja saa minut tuntemaan itseni maailman parhaimmaksi vaimoksi ikinä. <3 =)
voi ei... nyt siis tosiaan jännittää kun on kp32/29, vaikka ei oikeesti vielä olla yhtään yritetty mitään.. Mut koko ajan toivoo ettei menkat alkaiskaan...koko ajan ramppaan vessassa varmistamassa ettei vaan mitään oo tullu.
Oikeesti jalat ihan tutisee! Nyt työn pariin...
Syysmarja
Niin, kyllähän meilläkin mies itse sanoi, että sellainen suvunjatkaja voisi olla ihan kiva, mutta mun suunnitelmissa se aloitus oli kyllä jo viime syksyllä, siippa sai sitten ylipuhuttua sen tähän kevääseen ja matkan jälkeiseen aikaan...
MIkä miehessä ihanaa...
no se on
+herkkä, itkee kyllä jos siltä tuntuu
+ ottaa mut huomioon melkein kaikessa, mitä tekee
+ tekee kompromisseja mun etujen mukaan (usein)
+ on hiukan (sillai sopivasti) tossun alla
+hellä rakastaja -varustus normaali)
+ja rakastaa mua yli kaiken...nämä nyt ainakin.
Mites jos otettais nuo negatiivisetkin puolet esiin eli mistä ette miehessänne ""pidä"" tms?
Oma mies on
- erittäin mustasukkainen otettuaan alkoholia, ei muuten normaalia enempää (ja pieni terve mustasukkaisuus on aina suhteelle hyväksi)
- tykkää tuosta alkoholista vähän liikaa, siis silloin kun ottaa(eli aina menee vähän överiksi hänen juomisensa, ja juodaan kyllä aika harvoin, ehkä about 5-6 kertaa vuodessa)
- hyvin epävarma omasta varustuksestaan ja hyvyydestään
Ei nyt tällä hetkellä tule muuta mieleen..
Mäkin vihaan muuttoja!!! Ostettiin 1½ vuotta sitten oma talo ja nyt se ollaan suurinpiirtein saatu rempattua (täysremontti tehtiin) ja nyt jo mies on aloittanut uhkailut, että myydään tämä ja ostetaan toinen vanha ja rempataan se jne...ei sitä muuttoa enää!!!!Tavaraa aivan liikaa.
Eli kaikki sympatiat on kyllä nyt teillä muuttajilla, tsemppiä!
MIkä miehessä ihanaa...
no se on
+herkkä, itkee kyllä jos siltä tuntuu
+ ottaa mut huomioon melkein kaikessa, mitä tekee
+ tekee kompromisseja mun etujen mukaan (usein)
+ on hiukan (sillai sopivasti) tossun alla
+hellä rakastaja -varustus normaali
) +ja rakastaa mua yli kaiken...nämä nyt ainakin.
Mites jos otettais nuo negatiivisetkin puolet esiin eli mistä ette miehessänne ""pidä"" tms?
Oma mies on
- erittäin mustasukkainen otettuaan alkoholia, ei muuten normaalia enempää (ja pieni terve mustasukkaisuus on aina suhteelle hyväksi)
- tykkää tuosta alkoholista vähän liikaa, siis silloin kun ottaa(eli aina menee vähän överiksi hänen juomisensa, ja juodaan kyllä aika harvoin, ehkä about 5-6 kertaa vuodessa)
- hyvin epävarma omasta varustuksestaan ja hyvyydestään
Ei nyt tällä hetkellä tule muuta mieleen..
Mäkin vihaan muuttoja!!! Ostettiin 1½ vuotta sitten oma talo ja nyt se ollaan suurinpiirtein saatu rempattua (täysremontti tehtiin) ja nyt jo mies on aloittanut uhkailut, että myydään tämä ja ostetaan toinen vanha ja rempataan se jne...ei sitä muuttoa enää!!!!Tavaraa aivan liikaa.
Eli kaikki sympatiat on kyllä nyt teillä muuttajilla, tsemppiä!
tuutikki
Miinuksia miehessäni:
-synkistelyyn ajoittain taipuvainen
-rokkikukko=)
-toisinaan musta-valkoinen ajattelussaan
-loukkaantuu joskus liian helposti
-suostuu liian herkästi ylitöihin
-synkistelyyn ajoittain taipuvainen
-rokkikukko=)
-toisinaan musta-valkoinen ajattelussaan
-loukkaantuu joskus liian helposti
-suostuu liian herkästi ylitöihin
Heikku
Heipat vaan kaikille ja Tuutikille tervetuloa!
Uskon kyllä Tuutikki, että raskautuminen onnistuu ihan hyvin. Veljen vaimo sai lapsen lokakuussa 36-vuotiaana. Hän oli ottanut asenteen, että pitää varmaan odottaa pitkään, mutta hänellä tulikin vain yhdet kuukautiset. Minä täällä ylpeänä kummina paukuttelen henkseleitä.
Olen 26 vuotta ja naimisissa. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta. Miehellä on 8 vuotias tytär, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Pillerit lopetin marraskuun alussa ja sen jälkeen ei ole menkkoja tullut. Sain lääkekuurin niiden aloittamista varten, mutta en ole sitä vielä ostanut. Kun mietin asiaa tarkemmin kuun alussa, niin tulin siihen tulokseen, etten taidakaan olla valmis äidiksi vielä. Mies haluaisi lapsen heti ja nyt minulle synkistelee, kun minä otan takapakkia.
Kiva, että olette raskautumisestanne noin positiivisella mielellä. Kohta taitaa tulla ekat jännäyspäivät joillekin.. Minä TAAS olen se vastarannan kiiski ja olen sitä mieltä, että yrityksistä huolimatta en raskaudu kovin pian. Syitä tähän menkkojen epäsäännöllisyys jo teininä ja taaksepäin kallistunut kohtu. Ja nytkin olen se ainut onneton, jolla kuukautiset reistailee pilsujen jälkeen. Seuraava vaihe on lisää terolut kuureja, sitten siirrytään clomeihin, siitä tutkimuksiin ja sitten todetaan, etten ovuloi. Sen jälkeen vaan kaiken maailman hoitoihin. Ja joskus vuosien päästä joudumme adoptoimaan. Tämä on tunnepuolen paniikkipuhetta, mutta järki kuitenkin toppuuttelee, että vielä on ihan liian aikaista miettiä tuollaista.
Katson tämän järjettömän suunnittelun osaksi hullua hormoonitoimintaa, mutta myös osan laitan vauvakuumeen piikkiin. Eli vielä en luovuta tässä hommassa. Pitäisi saada vaan jotenkin se varmuus siihen, että pärjää ja kaikki järjestyy, mutta peruspessimistinä se on äärettömän vaikeaa.
Täällä on taas itkupäivät meneillään. Pari päivää on ollut taas tunteet pinnassa ja eilen illalla itkin tunnin sisällä neljä kertaa. Saisi kyllä ne menkat tulla jo... Eihän tätä kukaan jaksa.. Pohjanoteeraus oli illalla. Ruoka oli valmista ja mieheni sanoi minulle: ""tule, mennään kaikki syömään nyt."" Minä samalla sekunnilla rupesin itkemään ja sanoin: ""Me ollaan tässä kahdestaan, et voi sanoa, että mennään KAIKKI. En minä ole raskaana."" Siinä sitten itkua tuhrasin pari minuuttia ja mies lohdutti. Se alkaa olla jo tottunut noihin tunteiden purkautumiseen. Viime viikolla se oli aika pihalla ja hämillään. :/ Joskus haluaisin kyllä olla mies....
En ole ottanut mitään vitamiineja. Aion varmaan kyllä silloin kun aloitamme. Minun ruokavalio on todella yksipuolinen ja karkkeja ja roskaruokaa syön melkein joka päivä. Se kirottu vauvakirja neuvoi aloittamaan foolihapon syönnin viimeistään heti kun raskaus todetaan. Ne on varmaan ihan tarpeellisia. Vitamiinien syönnistä neuvola antaa ohjeita yksilöllisesti kunkin ruokailutottumusten mukaan. Kirjassa taidettiin pikkasen varoitella, ettei kannata edes niitä vitamiineja syödä ilman neuvolan konsultaatiota.
Kiva gallup meneillään. Kaikkien miehet kuulostaa kivoilta, huonoine puolineenkin. Minun miehellä on uskomaton huumorintaju. Lisäksi hän on ahkera kotitöissä, hellä, hieroo minun kipeitä hartioita ja passaa minut piloille. Hän myös tekee kaikkensa, että minulla on hyvin asiat. Myös siellä makkarin puolella Hän on meistä se optimistinen ja hän ei pienistä ota stressiä.
Huonot puolet ovat lyhyt pinna, kaavoihin kangistuminen (ei tietysti ole huono puoli kaikken mielestä) ja hänen kyvyttömyytensä pyytää anteeksi. Lisäksi hän turhautuu kun minulla on paha olo, koska tuntee ettei osaa lohduttaa minua. Tämä purkautuu ärtymyksenä ja yleensä minun huolien purkaminen ja asioiden stressaaminen (joita on liian usein hänen mielestään)päättyy riitelyyn ja minun entistä pahempaan mieleen.
Tämä lähtee nyt kahville hormooneineen! Mitäköhän tänään lehdessä on joka saa minut itkun partaalle? Mukavaa loppupäivää!
Uskon kyllä Tuutikki, että raskautuminen onnistuu ihan hyvin. Veljen vaimo sai lapsen lokakuussa 36-vuotiaana. Hän oli ottanut asenteen, että pitää varmaan odottaa pitkään, mutta hänellä tulikin vain yhdet kuukautiset.
Minä täällä ylpeänä kummina paukuttelen henkseleitä. Olen 26 vuotta ja naimisissa. Yhdessä ollaan oltu 4 vuotta. Miehellä on 8 vuotias tytär, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Pillerit lopetin marraskuun alussa ja sen jälkeen ei ole menkkoja tullut. Sain lääkekuurin niiden aloittamista varten, mutta en ole sitä vielä ostanut. Kun mietin asiaa tarkemmin kuun alussa, niin tulin siihen tulokseen, etten taidakaan olla valmis äidiksi vielä. Mies haluaisi lapsen heti ja nyt minulle synkistelee, kun minä otan takapakkia.
Kiva, että olette raskautumisestanne noin positiivisella mielellä.
Kohta taitaa tulla ekat jännäyspäivät joillekin.. Minä TAAS olen se vastarannan kiiski ja olen sitä mieltä, että yrityksistä huolimatta en raskaudu kovin pian. Syitä tähän menkkojen epäsäännöllisyys jo teininä ja taaksepäin kallistunut kohtu. Ja nytkin olen se ainut onneton, jolla kuukautiset reistailee pilsujen jälkeen. Seuraava vaihe on lisää terolut kuureja, sitten siirrytään clomeihin, siitä tutkimuksiin ja sitten todetaan, etten ovuloi. Sen jälkeen vaan kaiken maailman hoitoihin. Ja joskus vuosien päästä joudumme adoptoimaan. Tämä on tunnepuolen paniikkipuhetta, mutta järki kuitenkin toppuuttelee, että vielä on ihan liian aikaista miettiä tuollaista. Katson tämän järjettömän suunnittelun osaksi hullua hormoonitoimintaa, mutta myös osan laitan vauvakuumeen piikkiin. Eli vielä en luovuta tässä hommassa. Pitäisi saada vaan jotenkin se varmuus siihen, että pärjää ja kaikki järjestyy, mutta peruspessimistinä se on äärettömän vaikeaa.
Täällä on taas itkupäivät meneillään. Pari päivää on ollut taas tunteet pinnassa ja eilen illalla itkin tunnin sisällä neljä kertaa. Saisi kyllä ne menkat tulla jo... Eihän tätä kukaan jaksa.. Pohjanoteeraus oli illalla. Ruoka oli valmista ja mieheni sanoi minulle: ""tule, mennään kaikki syömään nyt."" Minä samalla sekunnilla rupesin itkemään ja sanoin: ""Me ollaan tässä kahdestaan, et voi sanoa, että mennään KAIKKI. En minä ole raskaana."" Siinä sitten itkua tuhrasin pari minuuttia ja mies lohdutti. Se alkaa olla jo tottunut noihin tunteiden purkautumiseen. Viime viikolla se oli aika pihalla ja hämillään. :/ Joskus haluaisin kyllä olla mies....
En ole ottanut mitään vitamiineja. Aion varmaan kyllä silloin kun aloitamme. Minun ruokavalio on todella yksipuolinen ja karkkeja ja roskaruokaa syön melkein joka päivä. Se kirottu vauvakirja neuvoi aloittamaan foolihapon syönnin viimeistään heti kun raskaus todetaan. Ne on varmaan ihan tarpeellisia. Vitamiinien syönnistä neuvola antaa ohjeita yksilöllisesti kunkin ruokailutottumusten mukaan. Kirjassa taidettiin pikkasen varoitella, ettei kannata edes niitä vitamiineja syödä ilman neuvolan konsultaatiota.
Kiva gallup meneillään. Kaikkien miehet kuulostaa kivoilta, huonoine puolineenkin. Minun miehellä on uskomaton huumorintaju. Lisäksi hän on ahkera kotitöissä, hellä, hieroo minun kipeitä hartioita ja passaa minut piloille. Hän myös tekee kaikkensa, että minulla on hyvin asiat. Myös siellä makkarin puolella
Hän on meistä se optimistinen ja hän ei pienistä ota stressiä. Huonot puolet ovat lyhyt pinna, kaavoihin kangistuminen (ei tietysti ole huono puoli kaikken mielestä) ja hänen kyvyttömyytensä pyytää anteeksi. Lisäksi hän turhautuu kun minulla on paha olo, koska tuntee ettei osaa lohduttaa minua. Tämä purkautuu ärtymyksenä ja yleensä minun huolien purkaminen ja asioiden stressaaminen (joita on liian usein hänen mielestään)päättyy riitelyyn ja minun entistä pahempaan mieleen.
Tämä lähtee nyt kahville hormooneineen! Mitäköhän tänään lehdessä on joka saa minut itkun partaalle?
Mukavaa loppupäivää!
Tiffany
Rasittavia asioita miehessäni:
Hunsvonttius: Tavarat säännöllisen usein kadoksissa. Siivous ei tulisi mieleen ennenkuin pölyä on vähintään 5 senttiä joka paikassa. Toisaalta suurpiirteisyys on huojentavaa: ""halitaan nyt vaan mielummin tässä, minä tiskaan huomenna"". Lopputulos on usein se, että minä siivoan 3 pvn päästä kun sotku käy liiaksi hermoille. No, tämän ""ominaisuuden"" olen huomannut jo alusta lähtien ja ajatellut jo silloin että tuollainen tuo on, ei se siitä muuksi muutu.
Hmm, tietynlainen älykkyys on heikkoa mun mielestä, tämä on mulle aika kova paikka meidän suhteessa. Itse olen 98% rationaalinen ihminen, ja mieheni on sitä mieltä että tunneälyä minulla ei ole tarpeeksi. Oikeassa on. Mutta silti joskus tulee mieleen että miten tuon kanssa voi keskustella kun argumentit on ihan eri planeetalta kuin omani. Kun sitten tarpeeksi keskustellaan, vaikka politiikasta, niin hän on lopulta liian usein se, joka pyörtää mielipiteensä ja myöntää minun olevan oikeassa. Vaikka en politiikasta edes mitään ymmärrä.
Tuossakin pehmeydessä on tietysti puolensa, esim hän on aivan ihanan romanttinen Lasten kasvatuksessakaan varmasti ei ole haitaksi jättää välillä järkeä naulakkoon ja pelata vaan tunteella. Ja meilläkin nämä erot luonteenlaadussa näyttävät loppujenlopuksi tasapainottavan toisiaan. Olen oppinut tuntemaan itseäni ihan uudella tavalla hänen kanssaan, ja kiinnittämään huomiota omiin heikkouksiini. Ajattelen että voi mikä rikkaus, kun samassa perheessä yhdistyvät suuri sydän ja terävä pää :-D
Hunsvonttius: Tavarat säännöllisen usein kadoksissa. Siivous ei tulisi mieleen ennenkuin pölyä on vähintään 5 senttiä joka paikassa. Toisaalta suurpiirteisyys on huojentavaa: ""halitaan nyt vaan mielummin tässä, minä tiskaan huomenna"". Lopputulos on usein se, että minä siivoan 3 pvn päästä kun sotku käy liiaksi hermoille. No, tämän ""ominaisuuden"" olen huomannut jo alusta lähtien ja ajatellut jo silloin että tuollainen tuo on, ei se siitä muuksi muutu.
Hmm, tietynlainen älykkyys on heikkoa mun mielestä, tämä on mulle aika kova paikka meidän suhteessa. Itse olen 98% rationaalinen ihminen, ja mieheni on sitä mieltä että tunneälyä minulla ei ole tarpeeksi. Oikeassa on. Mutta silti joskus tulee mieleen että miten tuon kanssa voi keskustella kun argumentit on ihan eri planeetalta kuin omani. Kun sitten tarpeeksi keskustellaan, vaikka politiikasta, niin hän on lopulta liian usein se, joka pyörtää mielipiteensä ja myöntää minun olevan oikeassa. Vaikka en politiikasta edes mitään ymmärrä.
Tuossakin pehmeydessä on tietysti puolensa, esim hän on aivan ihanan romanttinen
Lasten kasvatuksessakaan varmasti ei ole haitaksi jättää välillä järkeä naulakkoon ja pelata vaan tunteella. Ja meilläkin nämä erot luonteenlaadussa näyttävät loppujenlopuksi tasapainottavan toisiaan. Olen oppinut tuntemaan itseäni ihan uudella tavalla hänen kanssaan, ja kiinnittämään huomiota omiin heikkouksiini. Ajattelen että voi mikä rikkaus, kun samassa perheessä yhdistyvät suuri sydän ja terävä pää :-D
Liinu
Heippa!
Ja mäkin olen sitä vanhempaa painosta Ikää nyt 30, mutta parin kuukauden päästä 31-vee. Mies on samanikäinen. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, ja naimisissa 2,5 v. Perheeseen kuuluu meidän lisäksemme kaks koiraa. Ensimmäistä lasta yritellään. Tai yritys nyt on ihan alussa. Nyt on kp16/26, ovis meni miehen ollessa reissussa, mutta jospa ens kuussa sitten päästäis oikeesti yrittämään. Lopetin pillerit ennen joulua ja ekat luomumenkat tuli ja meni. Kaikenlaisia kummallisia tuntemuksia oli koko ekan kierron ajan, mutta tää toka luomukierto on ollut ihan kivuton, ainakin toistaiseksi. Olen tosi onnellinen jos nää kierrot pysyy nyt suht säännöllisinä ja kivuttomina.
Miehessä hyviä puolia on se, että on mun paras ystäväni. Hän on turvallinen ja luotettava, lämmin ja rakastava. Mutta ei mikään nössö. On varma itsestään ja omaa vankat mielipiteet, harkitseva ja järkevä. Tasapainottaa sopivasti mun impulsiivisuuttani. Ja soittaa heviä Huonoja puolia on se, että on kiireinen, ja suorastaan liian sosiaalinen. Ei oikein osaa sanoa ei, ja rentoutuminen on vaikeaa. Harrastus vie paljon aikaa.
Plussauutisia odotellessa!
Ja mäkin olen sitä vanhempaa painosta
Ikää nyt 30, mutta parin kuukauden päästä 31-vee. Mies on samanikäinen. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, ja naimisissa 2,5 v. Perheeseen kuuluu meidän lisäksemme kaks koiraa. Ensimmäistä lasta yritellään. Tai yritys nyt on ihan alussa. Nyt on kp16/26, ovis meni miehen ollessa reissussa, mutta jospa ens kuussa sitten päästäis oikeesti yrittämään. Lopetin pillerit ennen joulua ja ekat luomumenkat tuli ja meni. Kaikenlaisia kummallisia tuntemuksia oli koko ekan kierron ajan, mutta tää toka luomukierto on ollut ihan kivuton, ainakin toistaiseksi. Olen tosi onnellinen jos nää kierrot pysyy nyt suht säännöllisinä ja kivuttomina. Miehessä hyviä puolia on se, että on mun paras ystäväni. Hän on turvallinen ja luotettava, lämmin ja rakastava. Mutta ei mikään nössö. On varma itsestään ja omaa vankat mielipiteet, harkitseva ja järkevä. Tasapainottaa sopivasti mun impulsiivisuuttani. Ja soittaa heviä
Huonoja puolia on se, että on kiireinen, ja suorastaan liian sosiaalinen. Ei oikein osaa sanoa ei, ja rentoutuminen on vaikeaa. Harrastus vie paljon aikaa. Plussauutisia odotellessa!
tuutikki
Heikku-kulta,kukaan ei ole ""valmis"" äidiksi,ei nuorempana eikä vanhempana.Stä varten ihmisen raskausoloaika kestää niinkin kauan kuin 9kk.Siinä ajassa ""valmistuu""vanhemmaksi.Suosittelen!Mikään ei ole parempi elämänkoulu kuin vanhemmuus.Pessimismi pois!
Liinu,mun ukkeli kans hevimiehiä=)
Meillä on leiskuva ja tempperamenttinen suhde,riitelemme ja rakastamme kovaa ja paljon=)
Liinu,mun ukkeli kans hevimiehiä=)
Meillä on leiskuva ja tempperamenttinen suhde,riitelemme ja rakastamme kovaa ja paljon=)