Yritys alkaa alkuvuodesta 4

Laitanpa taas uppista ""ajankuluksi"" ja jorinoita omaan napaani liittyen.

Jäin tänä aamuna ihmettelemään että olikohan sitä ovista sittenkään. Lämpö oli nimittäin 36,8, ja aina ennen on ollut vähintään kymmennystä korkeampi oviksen jälkeen. Mutta toisaalta ennen ovista on aina ennen ollut vähintään kymmennyksen alhaisempi. Eli 5 kuukauden aikana mitä nyt olen mittaillut ei ole juuri tuota lämpötilaa ollut yhtenäkään aamuna.

No, varmisteluja ei ole enää valitettavasti tiedossa kun mies sai eilen flunssakuumeen, eikä sitä takuulla silloin saa innostumaan hommailuista.

Minä sain rinta- ja muut lihaskipuni parantumaan kun pysyin peiton alla puoli kymmeneen asti tänä aamuna, aah. Vaikka toivonkin, että minä tahansa aamuna lähiaikoina heräsin siihen, että pitää juosta halimaan vessanpyttyä!

 

Moikka!

Koko alkuviikko on ollu sellasta myllerrystä niin töissä kun mielessäkin että huhhuh! kai sitä alitajusesti vieläkin mieltä vimmastuttaa, että ne menkat alkokin, eikä vauvaa tullu yllärinä sittenkään... Nyt vaan lasken päiviä...
Kyllä niitä nyyttejä näkee joka paikassa ja raskaana olevia naisia. En tiiä miten sitä jaksais vielä pari kiertoa odotella..
Vaikka tiedän että voihan sitä jo nyt alotella, mutta kun toisin nyt on päätetty... Mieli siis todella myllertää! Mites muilla? Joko on paljon harjoteltu vauvan tekoa ja mites ketjun tositoimelaiset? Joko jänskättää? =)

 

Terve kaikki

Änkeydyn nyt tähän teidän ketjuun kun kutsu kävi . Meillä tosiaan yritetään toista lasta (eka lapsi syksy/04) nyt kolmatta kiertoa ja jännät päivät on ensi viikolla, torstaina 9.2 pitäisi menkkojen alkaa jos kierto on sama 27 kun viime kerralla.

Tässä kierrossa ollaankin ekaa kertaa päästy lakanoiden väliin oikeaan aikaan. Ekassa kierrossa en tajunnut, että kierto voisi olla epämääräisen pitkä ja kun tunsin särkyä kuvittelin niiden olevan menkkakipuja eikä oviskipuja. Tokassa kierrossa taas odotin oviksen olevan samoihin aikoihin kun ekassa kierrossa, mutta kierto sitten lyhenikin 10 päivällä ja siten ovis oli juuri silloin kun mies oli poissa kotoa.
Tässä kierrossa särky alkoi perjantaina ja loppui maanantai-aamusella. Eggwhitet huomasin lauantaina eikä niitä tullut enää sunnuntaina, joten kuvittelisin oviksen sijoittuneen johonkin la-su välimaastoon. Ja nyt on yritystäkin ollut..

Jännä juttu on se, että vaikka särky loppui maanantai aamusella, niin yhä nipistelee satunnaisesti. Saa nähdä miten käy .

Tämä on ihanan haikeaa täällä taas kuumeilla, täällä meinaan kuumeilin silloin ekaa yrittäessämme ja plussatessamme .

Cami

 

Tere kaikille!

Minttu, kyllä mua ainaki alkaa pikku hiljaa jänskättään, ku ei ala menkkoja näkymään, toivon hiljaa(äänekkäästi) mielessäni(ja ÄÄNEEN) et ne alkaisa, mut pitää yrittää ajatella realistisesti, miten vaan voi käydä =)

Itelläki meinas tänään olla hiukka kauhee työpäivä, ku piti soitella kaikkien puolesta palkanmaksajalle, ku oli ""pieniä"" virheitä havaittu. Meikäläinen on aina niissä asioissa se uhrilammas, ku kukaan muu ei niitä suostu tekeen =)

Ja terve Camille, mukavaa ku tupsahtaa uusia tyyppejä! Oi, te ootte jo toista yrittämässä, meillä on nyt eka ""tilauksessa"", niinku ukko asian ilmaisee. =)

Pitää jatkaa harjoituksia, ja tositoimia. Hyvää viikonjatkoa kaikille!

 

Kiitos Mari

Tokaa lasta juu, mutta ei ole kärsimättömyys ja kuumeilu mihinkään muuttuneet . Olisin kuvitellut, että tokaa sitten yrittäisi semmoisella tulee jos on tullakseen meiningillä rauhallisesti zillaillen, mutta äh - ei onnistu multa!

 

Kuulostaa hyvältä nuo nimiehdotukset! Wish A Baby tais olla sitten se tuleva nimi..Ja maanantaisin uutta ketjua aloittamaan se, joka esimmäiseksi paikalle saapuu!

Onnea Tiffany yrityksen alulle!! Hienoa!

Kyllä mullakin se laskettu aika taitais mennä sinne lokakuulle, jos raskaaksi nyt ekasta yrityskierrosta tulisin. En ole varma laskinko oikein..

Nyt olis sit menossa Kp24/31-34. Koko alakroppa on kuin tulessa ja mahaa pisteleekin joka puolelta. Ja kummasti kutittaa ihan pieneltä alueelta! Kutiavan alueen voi rajata sentin alueelle. Hassua.

Viime kierrossa oli ihan samat oireet ja menkat tulivat, joten enpä ajattele näistä kipuiluista mitään. Tosin viime kierrossa tähän aikaan rinnat olivat kasvaneet yhdellä kuppikoolla! Nyt ei ole rinnoissa mitään oirehtimista..

Annan mahan juilia ihan rauhassa ja pidän pään kylmänä tuonne viikolle 6 asti. Silloin testaan jos tarvetta on. Oon nyt yrittänyt jättää hössötyksen pois enkä kuvittele mahdollisista oireista mitään.

Hienoa, kun jo niin monella on jännitystä tiedossa ja päästään sitten testailemaan! Kyllä on hienoa, että on tällainen palsta, missä voi ajatuksiaan purkaa ja jakaa niitä muiden kanssa. Me ei olla kerrottu yrityksen alkamisesta kenellekään. Tulee olemaan aika pommi kaikille, jos raskaaksi tulen. Kaikki parhaimmat ystäväni ovat sinkkuja, eivätkä todellakaan aikeissa perheenperustamiseen..
Sitäkin olen miettinyt ja pelännyt, että kuinka hyvinä ystävyyssuhteeni pysyvät mahdollisen lapsen jälkeen. Voi olla yhteiset puheenaiheet vähissä. Toivottavasti ystävyys ei kuihdu siihen, että olen ""liian äiti"" !! Pitää koittaa pysyä mukana myös muissa aiheissa. Kertokaa kokemuksianne te, joilla lapsia jo on?

Ei kai sitten muuta tällä erää...Hyvää miletä kaikille ja peitot heilumaan!!!

 

Mä täytän teidän ketjua heti monella viestillä..

Annalle piti sanoa, että kun viimeksi tulin raskaaksi, niin mulla särki mahaa viikko ennenkun tein testin ja tein silloin testin kp 26/27-31.. että voi se mahan juiliminen olla hyväkin merkki .
Ja noista kavereista. Mulla yhdellä kaverilla syntyi lapsi kun olin kolmannella kuulla ja heidän perheen kanssa kaveruus on vain parantunut, olen heidän tyttären kummikin. Loppuihin kavereihin menikin sitten tytön synnyttyä välit ikävä kyllä alamäkeä. Ja siitä en kyllä itseäni syytä, koska olin erittäin aktiivisesti heitä pyytelemässä näkemään ja juttelin ihan muita kun vauvajuttuja. Monet kavereistani vain menivät ihan lukkoon tyttöni ollessa lähellä eivätkä osanneet olla niinkuin ennen. Olin kyllä ihan valmis tapaamaan ilman lastakin, mutta heitä ei sitten vain enää kiinnostanut. Nyt kun tytär on reilu vuoden, niin pari vanhaa kaveria on taas alkanut osoittamaan kiinnostusta ja siitä olen erittäin iloinen.. parin vanhan hyvän ystävän katoaminen ympäriltä sitten kuitenkin kirpaisee yhä .
Mutta ei sillä, etteikö uusiakin ihania ystäviä olisi vauvapiireistä löytynyt. On mahtavaa kokea muiden äitien kanssa sekä raskausaika että lasten kaikki uudet jutut ja saada niihin vertaistukea, sekä sitten taas jauhaa kaikesta muustakin. Äippälomaa ja tätä nykyistä hoitovapaata siivittää mukavasti muut kotona lapsiaan hoitavat äidit.
Parasta olisi, jos saisi pitää kaikki vanhat ystävät sekä uudet tuttavuudet, ikävä kyllä meillä se ei onnistunut .

 

Terve Cami!! En huomannut ollenkaan sun viestejäsi kun tota edellistäni kirjoittelin! Että onnea yritykseen Sinulle oikein olan takaa!!! Eihän sitä tiedä vaikka tärppäisi sitten tässä kierrossa sinullakin! Kauanko yrititte esikoista?

Eli mun oireillani voisi olla joku mukavakin syy..=) !! Mutta jalat maassa, edelleen.

Niistä ystävistä..Mulla on pari ystävää, jotka yrittävät lasta/ovat raskaana. Heidän kanssaan varmasti tulevat välit lämpenemään tässä lähiaikoina..! Mutta nämä pitkäaikaisimmat, lapsuudenkaverit ovat kaikki sinkkuja. Heidän menettämistään pelkään paljon. En hetkeäkään epäile, että he mitenkään ""hylkäisivät"", mutta niin suuri ero elämäntilanteissa saattaa asettaa ystävyydelle ihan uudenlaisia haasteita.

Olisi ihana saada samassa jamassa olevia hyviä ystäviä!

 

Heippa taas!

Te ootte tosi ahkerasti kirjoitelleet. Mullon nyt toka luomukierto menossa, kp 22/26(?) ja ihan eri fiilikset kuin viimeksi. Kärsin ekassa luomukierrossa oviksesta lähtien hirveitä PMS-oireita. Nyt on ollut ihan hyvä fiilis kokoajan. Ehkä ne olikin sitten pillereiden lopetuskipuilua, toivon niin. Nyt meni ovis vähän harakoille, mutta sitkeimmillä simpoilla olis ollut mahdollisuus. No, eipä tartte kauaa enää jännäillä (kait).

Mulla alkoi tauon jälkeen taas duunit, ja voi tätä stressin määrää... Huh. Saa nähdä mitä se tekee kierrolle tai yritykselle. Oon nähnyt nyt kaks yötä ihan järjettömiä painajaisia ja nukkunut tosi huonosti, ja mulla kun ei normaalisti ole univaikeuksia. Mutta kai sitä sitten nukkuu kun on tarpeeksi väsynyt. Ja jos ei niin täytyy sit mennä lääkäriin.

Tervetuloa vaan uudet!

 

Kiitos ja hirmuisasti peukkuja kaikille muillekkin! Meillä tärppäsi viimeksi kolmannesta kierrosta. Jotenkin kieroutuneesti siis ajattelen, että pitäähän sen nytkin .

Mä löysin äippäkavereita ihan netistä, yhdeltä toiselta palstalta raskausaikana. Sovittiin marrasodottajien kesken treffit ja siellä tutustuin muutamaan ihanaan ihmiseen, joiden kanssa ollaan yhä sekä netin välityksellä että livenä tekemisissä.

Yhden ystävän menetys on kirpaissut eniten. Vanha kaverini jo 6-luokalta jaksoi olla mukana odotuksessa ja taisi käydä kerran tytön synnyttyä katsomassakin. Sitten alkoi ihme meno kun hän lähti opiskelemaan, löysi uusia kavereita, alkoi bilettää eikä enää mukamas ikinä ehtinyt nähdä. Yritin kyllä sinnikkäästi, mutta lopulta pyysin soittamaan kun aikaa löytyy.. eipä ole tähän päivään mennessä soittanut. Ja on siitä jo vajaa vuosi .

 

Hei!
Saisikos tänne liittyä mukaan jännäilemään? Mitä nyt tätä ketjua lueskelin niin sain käsityksen, että taidatte olla hitusen nuorempia kuin minä, olen vuosimallia -77 mies -74, mutta jos ei haittaa niin olisi kiva jännäillä täällä yhdessä! Yrityksestä tietää vain ihana anoppini ja yksi hyvä ystäväni, mutta ei niillekään kehtaa ihan hirveesti touhottaa….

Eli esikoisen yritys aloitettu 11/05, toinen luomukierto meneillään kp25. Todella inhaa kun kierronpituus pillereitten jäliltä niin epävarmaa, ensimmäinen kierto venähti 42 päiväiseksi, huh kylläpä tuntui pitkältä ajalta.

No nyt sit osaa odottaa pidempää kiertoa kuin pillereitten kanssa, mutta mutta olen taas onnistunut kehittämään viikonlopusta asti itselleni erilaisia raskausoireita(kuten eka kierros nyt vaan hieman erilaisia); kuvottava olo välillä ja sellainen paineentuntu alamahassa, varsinki saunassa selällään maatessani oli sellainen jännä tunne et olin hyvin ”tietoinen” alamahasta en osaa selittää sitä tunnetta, eilen illalla oli myös vähän menkkakivun kaltaista särkyä. En tiedä pystyisikö vielä tässä vaiheessa edes olemaan tuollaisia tuntemuksia. Eli nämä ""oireet"" on varmaanki vain vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta, kun sitä vaavia toivois niin niin paljon ja minä tunnetusti olen tyyppiä et kaikki pitäis tapahtua heti!

Eniten tässä ärsyttää kun ei tiedä milloin uskaltaisi testailla, kun ei ole aavistustakaan milloin niitten menkkojen nyt sit pitäis alkaa!

Plussasäteitä toivotellen Tinde.

 

Tervetuloa Cami joukkoon tummaan

Ystävistä olette keskustelleet...mulla on ihan sama fiilis, että nää ""sinkut/lapsettomat"" jää, mutta ystäväpiiriin on nyt vuoden sisällä tullut/tulossa kolme vauvaa, ja hyvin ovat nämä ainakin vielä porukoissa mukana. Juttua riittää sekä lapsista että muista asioista.

Varmasti usein käy niin, että se ""äiti"" putoaa helposti porukasta, kun elämänarvot ovat kuitenkin vähän muuttuneet, ja se pieni nyytti on kuitenkin kaikkein tärkein sillä hetkellä elämässä ja muilla edelleen jatkuu se muu elämä, biletys jne.

Voih, teillä on niin monella jo lähtenyt tuo yritys käyntiin, että ihan kateeksi käy ;( Mutta kuten sanoin jo viimeksi, periksi omalle mielihalulleni en anna, vaan sitten vasta huhtikuussa alkaa...ei siihen ole enää kuin kaksi kuukautta
odottavan aika on kuitenkin pitkä.

Varmaan jonkun mielestä on tyhmää/typerää/yms. odottaa tuota aloitusta vielä muutaman kk:n mutta siihen on kaksi syytä: 1) matka ja 2) en halua painostaa miestäni yhtään aikaistamaan, kun hänen toiveestaan tätä siirrettiin jo puolisen vuotta. Siis kuitenkin yhteisymmärryksessä. Ja tässä ei nyt ole kyse siitä, että mies sitten taas haluaa siirtää, vaan osaksi juuri tuon matkan takia mies halusi siirtää..että minäkin saan sitten nauttia täysillä 100% ja juoda drinksuja (vaikka ei se niin tärkeää olekaan, mutta näin meillä).

Halusin siis laittaa nuo ""siirtoperustelut"" tuohon vielä ylös, ettei kukaan ala ""nokkimaan"" ja yrittää kääntää päätäni eri suuntaan

Ensi viikolla ja sitten seuraavalla on meillä jännättävää, kun muutamalla pitäisi puna-armeija iskeä...tsemppiä!! Ja niille, joille se ovis on tulollaan, pöllytelkää nyt oikein kunnolla niitä peittoja, ja simot liikkeelle!!!

 

Heipat kaikille ""vanhoille"" ja teretulemas uusille!!!

Vai on KAIKKI nuorempia Tinde?Mähän olen se seniorisarjalainen täällä:-71.Mut mun mies pitää nuorekkaana,on syntynyt -80 =)

Ystävyysasiat ovat monimutakisia...Vanhat ystävyydet välillä väljähtyy,jotkut jättäytyvät tienposkeenkin,mutta toisinaan tulee uusia entistä arvokkaampia ystäviä tilalle.Joskus vanha ystävyys aktivoituu vuosienkin tauon jälkeen ,kun joku elämäntilanne yhdistää tai muuten törmää...Antakaa ystävyyden oven olla aina auki,ihmisten väljästi tulla ja mennä...Opiskelija-bilettäjällä ja vauvaa odottavalla voi olla huonosti yhteisiä puheenaiheita,mutta eräänä päivänä voi bilettäjäkin väsähtää biletykseen ja ottaa yhteyttä...Itselläni on paljon ystäviä ja kavereita.Bestikseni ""löysin""vasta kolmissa kymmenissä,vaikka oli mulla tietenkin kouluaikoina bestis.Kouluaikaisen bestikseni kanssa asumme eri paikkakunnilla ja meilaamme harvakseltaan.Nykyisen parhaan ystävättäreni kanssa olemme enemmän tekemisissä,mutta arvstamme myös toistemme omaa elämää.Ihmisellä kun on muutama mukula,työ,mies ja harrastuksia,ystävyydeltä vaaditaan joustoa ja väljää raamia.Mielestäni tärkeintä onkin,että koko ajan tiedän minulla olevan sielunsisar,joka tukee minua kaikessa ja ymmärtää.Ja minä häntä tietysti.
Mutta mikä ihaninta,oma mieheni on (bestiksen lisäksi) paras ystäväni!Juttelemme yökausia,tuemme toisiamme,haluamme kasvaa samaan suuntaan...

Mulla tosiaan vasta menkat loppui ja tuntuu hyvältä ettei ihan juuri tänään varmaan raskaaksi tule.Muutamakin lisäpäivä miettimisaikaa tuntuu nyt tärkeältä.Miten sitä onkin alkanut näin empiä!Kuitenkin,jos näen suloisen ipanan hymyilevän rattaissa,olen ihan fiiliksissä,että meillekin äkkiä tommonen!!!Kyllä naisen mieli on ailahtelevainen!Onneksi mieheni ei emmi,vaan haluaa joka pv ihan yhtä paljon sitä nyyttiä.

Ihanaa kyllä,kun on tällainen palsta,jossa voi ihan rehellisesti pohtia kaikkea...Harvat ystävämme tietävät meillä mitään vauvahaaveita olevankaan...

 

Tindelle vielä tervetuloa! Hyvä että joukko kasvaa. Ja tosiaan, tuutikki täällä taitaa tuota ""perää"" pitää, ja hei, hyvä vaan että on eri ikäistä sakkia, tulee asioita pohdittua vähän eri kantilta sitten.

Ystävät tulee ja menee, mutta ne parhaimmat tukee koko elämän ajan. Itselläni myös se tilanne, että bestiksen löysin tuossa 20 jälkeen. Kouluaikojen bestiksen kanssa myös ollaan vielä tekemisissä, vähän harvakseltaan vaan, kun toinen on muuttanut kauas. Mutta aina kun nähdään, juttua riittää ja tuntuu että palataan takaisin siihen aikaan, kun oltiin vielä paita ja peppu

Mulla on kyllä koko ajan niin vahva tunne siitä pienestä nyytistä, että haluan. Mieli ei vaihdu päivittäin, vain horjun siinä päätöksessä, että aloitettaisiinkin jo nyt Mutta mies on onneksi (?) horjumaton, eikä laita lastia sisään, vaikka minä siihen olenkin luvan antanut.

Hei, miltä se teistä jotka nyt sitten olette aloittaneet, niin tuntuu, kun ne lastit sisään menee, ja tietää, että otollinen aika olisi just nyt??!! Kun itse sitä ajattelen, niin tulee ihan huisin hassu olo...perhosia on vatsassa, vaikka meillä tosiaan se aloitus vasta parin kk:n päästä.

Heikku, mites tabut? Koska pitäisi mensut alkaa? Entäs missäs Kk on, kun ei ole mitään kuulunut?

 

Heips,

ja teretulemast Cami ja Tinde! Me olemme 1980-luvun alun mallistoa, mutta ehkä henkisesti ""vanhempia"" kuin moni muu ikäisemme kun elellään jo vauvaperheen arkea (tyttö 10 kk). Ainakin silmien alusten väri on huomattavasti tummempi kuin monella ikätoverilla.

Ystävyydestä piti kirjoittaa:
Meillä suurin osa ystävistä ovat lapsuustovereita, ja useimmat asuvat toisella paikkakunnalla, joten muutenkaan ei olla nähty kovin usein. Mies ehtii nähdä ystäviään harvemmin kuin minä, ja ne ovat ehkä hieman pelästyneet perhe-elämäämme. Mutta perässä tulevat, vannoutuneet poikamiehetkin ovat nykyään avomiehiä. =)

Omista ystävistäni yhdellä on vastasyntynyt vauva, ja muu poppoo pitää vauvoista muuten vaan. Ovat aina innoissaan lapsistamme! Muustakin toki löytyy juteltavaa, kun ollaan opiskelijoita ja suurin osa seurustelee/on naimisissa. Uudemman tuttavuuden kanssa (opiskelukaveri) välit lämpenivät raskausaikanani, kun hänelläkin paljastui yllättäen vauvakuume! Nyt hän onkin raskaana.

Muiden opiskelutovereiden kanssa en ole erityisemmin ystävystynyt, mutta se johtuu kai siitä että oon elellyt vakituisessa suhteessa koko opiskeluajan, toisin kuin he. Ei siis joudu vauvasta. Päivittäiseen ex-tempore-kanssakäymiseen on nykyään erittäin vähän aikaa (kuten Tuutikki kertoi), eivätkä kaikki kaverit oikein ymmärrä mitä suunnittelua vauvan kanssa lähteminen vaatii (ruokailu, vaipanvaihto, päiväunet...).

Nyt täällä jatketaan aamutoimia!

 

Kp 19..kuluisi se aika nyt edes pikkuisen nopeammin!!

Piti vielä ystävistä sanoa, että vaikka omalta puolelta on muutama hyvä ystävyyssuhde kaikonnut, niin miehen puolelta eivät kyllä ole kadonneet mihinkään. Miehen puolelta tulleilla ystävillä on osalla lapsia eivätkä loputkaan karsasta lapsiperheitä ollenkaan. Heidän kanssaan on välit pysyneet hyvissä kunnoissa .

Minäkin olen 80-luvun alkupäästä, tarkemmin sanottuna vuosimallia -82. Mies on -76 eli pikkuisen vanhempi.

Hui että kun jännittää ensi viikko eikä malttaisi odottaa!

Nyt mun kipeä tytär kyllä kaipaa huomiota sen verran, että katoan lastenhuoneeseen häntä viihdyttämään. Ollaan molemmat ihan hirveässä räkiksessä :/.

 

Munkin piti vielä lisätä ystävyydestä sen verran, että miehen kummallakin veljellä sekä kahdella serkullani on pieniä lapsia. Tosin he ovat kaikki jo kolmikymppisiä (toisin kuin me junnut kaksvitoset...). Heidän kanssa ollaan jonkun verran tekemisissä, nykyään enemmän kun lapset ovat syntyneet.

 

Syysmarja: Yritys on ihan virallisesti alkanut. Kummallista, mutta ei minusta tunnu nyt yhtään erilaiselta kuin aikaisemminkaan. Mitä nyt aikaisemmin jo mainitsin että liitelen pilvissä.

Mutta en todellakaan osaisi kuvitellakaan että ensimmäisellä kerralla olisi tärpännyt. Enemmänkin pelkään että vuoden saamme yrittää ja sitten lekurille. Siksikin musta on jo hyvä että yritys on nyt aloitettu, niin pääsee sitten aikaisemmin tutkimuksiinkin.

Ja sitäkin odotan tavallaan innolla että mies pettyy menkkojen alkaessa, siitä nimittäin huomaan satavarmasti miten paljon sekin loppujenlopuksi vauvaa toivoo. Ja sen jälkeen toivoo vielä entistä enemmän.
Nyt se nimittäin vielä leikillään marmattaa kun minä olen niin onnellinen siitä, että olen saanut siemenet sisääni (siitosorikompleksi).

Miksi näin pessimistisiä ajatuksia? No kai se on joku itsesuojelureaktio, että ei heti ekan yrityskierron jälkeen tarvitsisi pillittää menkkojen alkamista. Ja tietysti siksi, että jos flaksi sittenki olisi käynyt, niin voisi siitä olla vielä kahta iloisempi )

Voipa olla että fiilikset vielä seuraavien vajaan parin viikon kuluessa ehtii muuttumaan tuhat kertaa... Varmaan ensi viikon alussa alan jo oireilemaan ties millä tavalla. Kun tiedän, että teoreettisesti kiinnittyminen olisi jo tapahtunut, ja kroppa voisikin alkaa huomata pikkuhiljaa että jotain uutta ja suurta on tapahtumassa...

 

Syysmarja! Mulla on ihan samat fiilikset... järjen perusteella odotellaan vielä se pari kiertoa ja sitten, mutta kun hinku olis niin kova ja päivät kuluu niin hitaasti! Nyt yritetään tsempata oikein olan takaa... eiks juu! Siimahännät liikkeelle vast huhtikuussa!=)

 

Ja tervetuloa vaan uudet! Ja mä oon kanssa ketjun vanhimpia, eli vuosimallia -75. Joten ei ihan kaikki oo kaksfemmoja

Mulle on käynyt taas niin, että vanhat kaverit on tehneet jo lapsia, ja mä oon pudonnut kelkasta. Tuntuu että tälläi vanhemmalla iällä on tosi vaikee ystävystyä. Mä oon löytänyt uusia kavereita harrastuksen parista, mutta se että kaverista tulee ystävä ja todellinen sielunsisar vie aikaa. Ja on asioita joita on silti tosi vaikea kertoa kenellekään. Niinkuin just esimerkiksi nää vauvahaaveet.

 

Minttu, näin me tehdään!

Itselläni on vieläpä sellainen tilanne, että kun nyt kerta ollaan reissuun lähdössä, niin päätin sitten joulukuussa ottaa tuon hepatiitti -rokotteen. Siinä otetaan siis (tai siis terv.hoitaja pistää) kolme rokotetta, ajalla nyt, 1 kk ja 6 kk. No, mulla se 6 kk olisi sitten kesäkuun alussa ja kyselinkin sitten viime kerralla että mites tuo raskaus?? No, ei suositella kuulemma annettavaksi raskaana oleville...eli mietin tässä vielä sitä, että jos sitä yritystä siirtäisi (kyllä, ihan tosissani mietin tätäkin vaihtoehtoa...!!!) sinne kesäkuulle...mutta kun ei millään malttaisi
Ja sen viimeisen voisi sitten ottaa vaikka jo toukokuussa, mutta ei aikaisemmin...ja haluaisin kyllä ottaa, siitä saa elinikäisen suojan hepatiittia vastaan. Ongelmallista...

Mutta tosiaan uskon, että käyn hakemassa sen kolmannen sitten jo toukokuussa, kun en usko tuohon ""hetiraskautumiseen"", niin sitä ennen olisi siis vasta yksi todellinen yrityskierto ollut...mitä mieltä olette?

Kyllä kai jokainen sitten jossain vaiheessa aikuistuu ja alkaa perustaa perhettä. Ja tosiaan ne vannoutuneimmatkin poikamiehet ja sinkut naiset löytävät itselleen sen oikean ja miettivät perheen perustamista. Omassa ystäväpiirissä muutama oikein hyvä esimerkki tuosta vakiintumisesta

 

Totta,että vanhemmalla iällä ystävystyy vaikeammin,mutta laatu korvaa määrän.Sielunsiskon löytyminen on yhtä vaikeaa kuin hyvän parisuhteen.Mutta se on mahdollista.

Nyt ruokakaupoille!!!!

Iloista mieltä kaikille!!!

 

Täällähän on käynyt vipinä! Moi vaan uusille ja kiva kun tulitte mukaan!

Mitäs kaikkea te nyt sitten olittekaan keskustelleet..? Muisti pätkii vaikka just luin viestit. Ai joo, Tiffanyn aloitus! Voi kun kiva kuulla! Taisi tekniikkasi toimia oikein hyvin mieheesi Nyt vaan kunnolla touhuiluun ja kohta sitten juodaan sullekin niitä plussashampanjoita (alkotonta tietysti)

Siitä ketjun katkaisemisesta. Mun mielestä joka maanantaina alkava uus ketju olis hyvä. Ei tule sitten niin pitkiä ketjuja.

Ja kaveriasia. Minun kavereilla ei ole kellään lasta, eikä varmasti tule lähiaikoina. Kellään ei ole suunnitelmissa. Lähimmät kaverit ovat sitä mieltä kaikki, etteivät he lapsia tee. He eivät oikein pidä lapsista. Aina kun mieheni lapsi on meillä kylässä, he eivät tule käymään, minä menen heidän luo. Sanovat etteivät ole tottuneet lapsiin. Luulen, että kun minä saan lapsen, heitä ei paljoa näy. Sitten meillä on eri arvot ja eri puheenaiheet, joka varmasti olisi liian suuri kuilu meidän ystävyydelle. Vanhimmat ystäväni (siis jotka olen tuntenut pisimpään) ovat vaihtaneet paikkakuntaa, joten yhteys heihin pysyy varmasti samanlaisena kuin nyt; nähdään kerran vuodessa ja soitellaan ja viestitellään kun sille tuntuu. Luulen olevani todella yksinäinen lapsen saatuani. Harmittaa, ettei kukaan ole tekemässä lasta, uskoisin sen olevan hyvä juttu ihan seuran ja kokemusten vaihdon kannalta.

Mä olin tosiaankin viikonloppuna lumilautailemassa. Kivaa oli, mutta mistään kiihkeästä viikonlopusta en voi puhua. Miehen sekä omat vanhemmat olivat mukana. Meillä oli iso mökki ja koko viikonloppu meni rinteessä, kylpylässä, sulkapalloillessa ja syödessä. Tultiin kotiin su iltana.

Maanantaina kävin puoli päivää töissä ja lähdin Helsinkiin soveltuvuustesteihin. Eilen illalla olin kotona. Nyt en halua matkustaa kovin lähiaikoina, takapuoli jo puutunut istumisesta Tulokset niistä saan huomenna ja uskoisin esimieheni tekevät päätöksen minun työpaikan suhteen ensi viikolla. Voi kun saisisin paikan, niin olisi yksi murhe vähemmän; ei tarvitsisi raha-asioista niin murehtia. Voisimme ostaa asunnon, johon myös se vauva tarvikkeineen mahtuu.

Juu, paitsi mitään vauvaa kuiteskaan ikinä tule... Ei ne menkat ala vieläkään. Olkaa onnellisia, että teillä pillereiden lopettamisen jälkeen tulee edes jonkunlaisella viiveellä. Nyt on *laskeskelee* kiertopäivä 86. En ole vieläkään kerennyt hakea niitä teroluteja. Hitto, että olen saamaton. Perjantaina saan verikokeiden tulokset niistä kilpirauhasen ja prolaktiivin arvoista. Minä taidan olla se viimeinen joka raskautuu, jos ikinä edes raskaudun. Minusta tämä on vaan merkki siitä, että minulla tulee olemaan ongelmia. Ainakin kaikilla, jotka ovat yrittäneet lasta vähintään vuoden, menkat eivät alkaneet ja joutuivat aloitteleemaan niitä teroilla. Sitten myös huomattiin, ettei ovulaatiota tule ja sitä sitten lääkitään. Tai tällä tavalla ainakin niillä, jotka tälle palstalle kirjoittavat. Masentaa koko ajatus

Odottavan aika on todellakin pitkä... Minä odotan menkkoja ja te haluatte niiden pysyvän poissa. Jospas tehtäs vaihtarit jonkun kanssa.

Nyt minä hilpasen kahville! Päivänjatkoja! Ja plussatuulia kaikille niitä haluavile ja nopeaa päivien kulumista niille, jotka laskee päiviä aloittamiseen!

 

Heikku kiva että olet taas linjoilla! Äläpäs narise niin kovasti puuttuvien menkkojen takia ja maalaa mörköjä seinille. Käy nyt mielummin tänään jo hakemassa se kuuri, niin saat menkat parin viikon päästä. Sehän on todella yleistä että kierrossa on häiriöitä. Varmaan yhtä tavallista kuin antibioottikuuri, että joudutaan vähän lääkkeillä käynnistelemään. Sitten on ""terveenä"" parempi miettiä että onko aika vauvan tulla nyt vai vähän myöhemmin.

Mitä nyt olen lukenut, niin noita teroluteja monet syö kolme kuukautta putkeen, ja sitten ehkä vielä clomeja tai sellaisia että saadaan myös ovis aikaiseksi. Ja yllätys yllätys, kyllä niillä saadaan yleensä jähmeinkin kierto kunnolla tyrkittyä käyntiin! Katso nyt vaan miten paljon porukkaa odottajissa on. Tällä palstallahan on vaan ne kenellä ei vielä ole tärpännyt syystä tai toisesta! Siellä on niitäkin vaikka kuinka monta, jotka hormonihoitojen tuloksena on raskautuneet.

Minä olen ihan varma että munanjohtimeni ovat tukossa huomaamattoman klamydian takia tai muista syistä, enkä ikinä raskaudu muuta kuin rankimpien hoitojen kautta vanhana kääkkänä. Mutta toivon että näin ei kuitenkaan ole, ja että jossain vaiheessa herään siihen, että pitää juosta oksentamaan. Mietin jo pessimistinä että milloin pitäisi varata aika lekurille, että se katsoisi sillä värjätyllä litkulla meneekö munanjohtimista litkut läpi.

Meilläkään ei ole lähipiirissä yhtään ainutta vauvaa. Enpä tiedä mitä kaverit siitä tuumaisi että meille tulisi. Miehille varmaan tulisi paineita, ja naiset olisi ihan onnessaan ja jopa kateellisia (ei siis missään pahassa mielessä). Kyllä kaikki, pojat ja tytöt, puhuu siihen tyyliin että jossain vaiheessa lähivuosien aikana on vauvasuma odotettavissa, mutta ei tietääkseni kukaan kaveri ole vielä hommissa. No, eihän kukaan toisaalta meidänkään hommista mitään tiedä...

Yksin saan sitten kärryjä lykkiä, tai littyä johonkin paikalliseen mammakerhoon että löytäisin muita samassa elämäntilanteessa olevia.

Tuossa vastapäätä istuvalla työkaverilla on pieni poika, ja sen edesottamuksista saan kuulla jatkuvalla soitolla tarinoita. Aika rasavilli tenava vaikka ei vielä edes kävele. Yrittää kovasti laittaa vanhempia ojennukseen, on kuulemma niin kovatahtoinen ja määrätietoinen kaveri.

Mies eilen illalla kysyi että olenko hyvää vauhtia alkoholisoitumassa kun joka päivä pitää hörppiä lasillinen punkkua. En viitsinyt alkaa esitelmöimään kohdun limakalvon verenkierrosta ja alkion tarrautumisesta, vaan totesin vaan että jaaha, oma lasisi onkin jo tyhjä ennen kuin minä edes ehdin kotosalle.

Päivänjatkoja! T: Tiffany jonka vasemmassa munanjohtimessa toivottavasti muutaman sadan solun kokoinen alkio lipuu määrätietoisesti kohti kohdun pehmeää ja lämmintä limakalvoa.

 

Taas särkee mahaa ja nyt on Kp 19. Siis sen viime perjantain jälkeen maha on särkenyt ja nippaillut vähän väliä. Luulisi kuitenkin, että se ovis olisi sijoittunut niihin ovista vastaavien limojen aikoihin (lauantai kp 15) eikä olisi vasta nyt..hmm. Toivottavasti ei ole vasta nyt, koska ei ole ehtinyt/jaksanut mitään puuhailla pariin päivään. Menee taas kierto harakoille, jos ovis iskee ihan eri aikaan kun odottaa :/.
Mutta sitten haihattelee, että mitä jos viikonloppuna on tärpännyt ja siellä on pieni alku nippailemassa.. olisikohan se mahdollista, että se särkisi? ..