Yritys alkaa alkuvuodesta

Tässäpä uuden ketjun aloitus, jatkoa siis otsikosta ""Vauva mielessä, mutta ei vielä yritystä"". Tämän ketjun mukavilla osallistujilla on tarkoitus aloittaa vauvanhankintayritykset alkuvuodesta, maalis - huhtikuussa, tai heti kun työtilanne sallii, mutta näytämme olevan jotakuinkin huolimattomia ehkäisyn suhteen jo nyt. Tervetuloa mukaan haaveilemaan!
t: tiffany

 

Huomenta!

En huomannutkaan, että on jo ""uusi"" viestiketju meneillään, tai voisiko sanoa ""avattu""?

Meillä siis -kertauksena- yritys alkaa tuossa maaliskuun lopulla, taitaa mennä tuonne huhtikuun puolelle, menkat sattuu varmankin juuri siten. Naimisissa, ei vielä lapsia joten ensimmäistä nyyttiä sitten yritettäisiin.
Pilsut lopetan kyl tai siis itse asiassa viime pe otin viimeisen, käytetään sitten noita kumiukkoja tän jäljelle jäävän ajan, siis jos vaan pystytään olemaan ilman. Kuten tiffany tuossa alkuviestissä jo kirjoitti, moni on täällä jo ""vaarallisia touhuja"" harrastanut...

Kuulumisiin!

 

Terve tytöt! Ihana taas kirjoitella pitkästä aikaa...Täällä on ollu huisketta, ja tottapuhuen on itselläkin riittänyt puuhaa. Ollaan kovalla tohinalla suunniteltu omaa taloa: 120neliöö yhteen kerrokseen, tai tulee siihen parvi, mutta käytännössä yhdessä kerroksessa...Rakennus tarkoitus aloittaa keväällä 07, jos kaikki menee hyvin! Toivon mukaan silloin olisi kuvioissa mukana myös pieni kuopus !!!

Mutta asiaan: Mies on alkanut ""hiilostaa"" vauvahommiin ihan urakalla, vaikka väittää ettei sillä ole vauvakuumetta! Jättää kumit huolehtimatta, ja meikäläinen sitten urakalla vahtaa ettei salaa tuupi sisään! Ja tietää tasantarkkaan että seuraavat 1,5 kuukautta on todella huonoa aikaa laittaa vauvaa alulle syntymäajankohdan takia...Laskin, että viimeset menkat ennen yritystä alkais joskus 30. - 31.1.06, ja jos heti tärppää nii laskettu aika osuisi jonnekki marraskuun 7.-8. päivään...Tulis pikku marrasunelma! Niin ja päätettiin mennä naimisiin ennen yrityksen alkua, vihkiminen maistraatissa 14.2. eli ystävänpäivänä, ja juhlimaan lähdetään ihan kaksin(rahapulan takia!)

Olen tosi pahoillani sun puolesta Heikku, mutta eihän mitään ole vielä menetetty...Voithan vielä saada plussan testiin! Ja jos plussaa ei kuulu, niin onhan se hyvä että lääkärissä tutkivat tilanteesi, jotta ""paranet"" ja pääsette huoletta touhuamaan vauvapuuhia kevätauringon alkaessa lämmittää...Hih, keväällähän se luontokin puhkeaa kukkaan ja alkaa lisääntymiskausi, näköjään näin käy ihmisilläkin!

Ei mua enää niin harmita että niin monet tuttavat nyt odottaa vauvaa, olen oikeestaan aika rauhallisin mielin ja odottelen hääyötä Laskin sekin, että mahdollinen ovulaatio eli kp13-15 sattuu just hääpäivälle, joten vauva voi olla sit oikeesti hääyön tulosta!

Pahoittelut myös tiffanylle tädin vierailun johdosta, ja lohdutuksen sana: ennen minäkin haaveilin raskaudesta jo pelkästään jos mies vähä hipaisi paljaalla...Nykyään olen valitettavasti pessimistisempi enkä siis herättele turhia toiveita pikkuhipaisuista! Mutta onhan se tosi ihanaa haaveilla että jospa tässä kuussa...Jatka vaan samaan malliin, se on kuitenki aika terapeuttista kun se pysyy hallinnassa!

Olen ottanut asian silleen, että nyt, ennen kun alkaa uuden vauvan odotus, on aikaa esikoiselle, ja aikahan kuluu nyt kuin siivillä joulua odotellessa, uuttavuotta odotellessa, taloa suunnitellessa ja hääyötä odotellessa! Sittempä alkaakin plussan odottelu ja vauvan odottelu! On tämä yhtä odottelua...

Rauhallista joulunaikaa ja plussaonnea kaikille sitä odottaville! Toivottavasti joulu tekisi ihmeitä monille, ja Heikku, nautihan paljon rentouttavia aineita, ties vaikka saisit ihanan joululahjan!

 

Huomenta vaan!

Huomasin uuden ketjun. Ihan hyvä aloittaa alusta, koska oli jo niin pitkä ketju. On sen verran kiire päivä, etten kerkeä pitkästi nyt kirjoittaa nyt, myöhemmin sitten.

Syysmarja, kumeilu saattaa olla aika ""vaarallista"". Itse ainakin niin huomasin. Sitä tulee aika hutiloivaksi, varsinkin jos raskaus ei maailmaa kaataisi Ei olla käytetty nyt enää mitään ehkäisyä, koska ovulaatio tuli ja meni tai ei tullut sitten olllenkaan. Nyt on jo kiertopäivä 43. Näin pitkä kiertoaika siis johtuu siitä, että jätin pillerit pois marraskuun alussa ja nyt odottelen ekoja luomumenkkoja. Vähän kierto sekaisin.. Ajattelin testata uudestaan ennen joulua, jos vaikka ovistuntemusten aikana olis tärpännyt (kun silloin juuri jäi kumi pois), mutta ei vielä viime pe näkynyt testissä.
Olis kyllä ihanaa saada jouluaattona tieto raskaudesta. Eipähän tartteis sitten miettiä ajankohtaa milloin aloittaa yrittäminen.

Ihanaa kun kroppa heräilee toimimaan pikku hiljaa pillereiden jälkeen. Minusta on tullut nähtävästi teini-ikäinen poika, kun koko ajan tekee mieli. Mieheni ei pahastu Nyt se ihmettelee sitten kun minä olen koko ajan sen kimpussa ja kumeja ei kaiveta esille. Se eilen kysyi, että jääkö ne kokonaan pois nyt vihdoinkin, mutta minä sanoin vaan että ei. Tällä tarkoitan, että nyt ainakin tuntuu siltä vielä, että nyt on hyvä ""leikkiä"" kun ei huolta, mutta seuraavien kuukautisten jälkeen kumit otetaan taas käytöön. Jos taas kierto menee näin pitkäksi, niin sitten taas ilman, kun päiviä on kertynyt paljon. Mieheni suuttui hieman, koska hän luuli, että meidän yritys oli alkanut.

Asiaa ei auta ollenkaan se, että työpaikkani vakinaistamisasia on ottanut uuden käänteen ja nyt alkaa todella vahvasti tuntua, että olen ilman työtä maaliskuun alusta. Se taas vie lapsiasioita eteenpäin ties miten pitkälle. Pitäsköhän minun rueta valehtelemaan työhakemuksissa, että olen sinkku? Ihan varmasti silloin pääsisin helpommin haastatteluihin...

Kk, onnea häistä! Ihanan romanttista mennä naimisiin ystävänpäivänä. Tiffany, mites teidän ""kutittelut""? On se hyvä, että ollaan sellaisessa tilanteessa, että miehetkin ovat innostuneet vauvantekoon. Olisi vielä turhauttavampaa, jos toinen puoli olisi vastaan tai antaisi vastaukseksi ""joskus myöhemmin"". Siinä sitä vasta odottelua olisikin. Kevääseen odottelu on ihan helppo nakki siihen verrattuna!

Päivänjatkoa kaikille! Tämä lähtee joulupuuron syöntiin.

 

Huomenta taas tytöt,

kiitos kommenteista! Meillä ei ole viime aikoina kutiteltu, hyvä kun ehditty hyvät yöt toivottaa. Kiirettä on pitänyt. Kaikenlaisia mutkia on tullut matkaan lomasuunnitelmien osalta. Vuodenvaihteessa olisi just ovis (koputan puuta kun nää kierrot on mulla pillereiden lopettamisen jälkeen olleet säännöllisemmät kun ikinä elämässäni). Pitelen peukkuja että silloin voitaisiin alkaa vihdoin hommiin, mutta jalat tukevasti maanpinnan yläpuolella yritän muistaa että oikeastaan pitäisi oottaa vielä kolmet menkat...

Heikku muuten mulla tuli mieleen että mun kroppa on reagoinut joka kerta ihan eri tavalla pillereiden lopettamiseen/taukoiluun. Välillä mennyt iho tosi huonoksi, välillä kierto jatkunut enemmän tai vähemmän säännöllisenä, ja välillä jäänyt pitkäksi aikaa pois. Mitäpä jos säkin napsisit taas tabuja esim 3 kuukautta, ja lopettaisit sitten taas ja toivoisit et jotain tapahtuis? No, tietty tuo idea on ihan hölmö, tosiaan sun pitää selvittää tuo asia ammattilaisen kanssa. Vaan eikö oo ihanaa että tunnet sen kun omat hormonit herää - että sekstailu maistuu niin makoisalle ja mies on niin kertakaikkisen namupala ja tuoksuu ihanasti feromoneille. Mulla tuo halukkuus on merkki siitä että ovulaatio lähestyy. Oviksen jälkeen mieliala laskee ja libido siinä sivussa. Menkkojen jälkeen taas alkaa hormonit hyrräämään. Toivottavasti sullakin pian napsahtaa munarakkula ja löytää yhden niistä siittiöistä joita laitatte ahkerasti matkaan. Musta tuo teini-ikäinen poika vertauskuva kuulostaa juuri siltä että ovis on sittenkin tulossa. Anna palaa! Jäisit sitten vaikka puoli vuotta aikaisemmin äitiyslomalle jos ei siihen väliin löytyisi mitään hommia.

Kk kuulostaa mahtavalta tuo teidän talosuunnitelma. Mulla on myös haaveena että joskus rakennettaisiin oma talo ja se tulisi myös ihan yhteen kerrokseen. On musta paljon kätevämpää ettei tarvitsisi ravata rappuja ylösalas, ja tilan tuntukin on samalla neliömäärällä paljon suurempi jos kaikki on yhdessä tasossa.

Syysmarja tuo pillereiden lopettaminen taitaa useimmilla pariskunnilla toimia vauhdittavana tekijänä vauvamarkkinoilla. Kun minä lopetin pillerit ei ollut puhettakaan vielä mistään päivämääristä, ei edes häistä. Oli vaan että joskus tulevaisuudessa. Mutta nyt, vaikka ei edes puolta vuotta ole mennyt, niin ollaan otettu jo aikamoinen askel eteenpäin. On tullut kosinta ja lisäksi hääsuunnittelut, vauvannimet, kasvatusperiaattet ym ym jo puheeksi. Luonnontieteellisen alan ihmisenä veikkaan että naisen ympäristöönsä erittämät tuoksut ja hormonit muuttuu pillereiden lopettamisen jälkeen ja mies vierellä alkaa siksi kaivata omaa pesää ja pesuetta. Huh heijaa mikä teoria.

Työniloa!

 

Heippa!

Kaverini kehoitti tutustumaan ellit sivuille kun on ollut kotona juttua vauvoista. Nyt kysyisinkin teiltä, jotka olettekin jo päättäneet että lapsi hankitaan, että mistä tietää että on OIKEASTI valmis siihen. Olemme mieheni kanssa puhuneet useasti asiasta ja olemme samaa mieltä että nyt voisi olla oikea aika, mutta jotenkin asia tuntuu ehkä pelottavalta, ei vieraalta mutta pelottavalta. Johtuuko se vaan siitä, että jännittää koko lapsi asia niin paljon vai enkö ole vielä valmis?

t. Cittis

 

Moi Cittis,

jokaisella tunteet on näköjään hyvin omanlaisensa.. Olen lukenut jo useasti tältä palstalta että kyllä äitiyteen ehtii kasvaa yhdeksässä kuukaudessa ihan hyvin vaikka etukäteen olisi miten paljon epäilyksiä siitä että mitä siitä kaikesta seuraa että uusi tyyppi tulee pysyvästi asumaan saman katon alle.

Sanokaapa mulle että onko munkaan tilanne ihan normaali: Olen aina tiennyt että jossain vaiheessa haluan lapsia, mutta se on ollut 27 vuoden ikään asti tosiaan vaan jossain vaiheessa. Siis joskus tulevaisuudessa. Siitä lähtien kun rakastuin nykyiseen poikaystävääni olen tiennyt että nyt on se aika. Siis vaikka heti samantien. Tätä tunnetta on nyt ollut vuoden päivät. Mulla ei ole sekuntiakaan ollut minkäänlaista epäilyksen häivää siitä että selviytyisinkö lapsen kasvatuksesta, miten asunnon koko, työtilanne, parisuhde, pitäisikö sittenkin vielä odottaa muutama vuosi...

Oon vaan ajatellu että kyllä noista kaikista selviää, on hölmömmätkin selvinny. Oonkohan ihan liian rämäpäinen, luulisin että tietty harkitsevaisuus tekisi hyvää ja että asioita monelta kantilta pohtien voisi löytää monia uusia pointteja ja näkökohtia.

Jokainen taaplaa tyylillään. Luulisin että on ainoastaan positiivista jos miettii asioita ja että noin suuri juttu jopa pelottaa.

Mikä suoa Cittis pelottaa? Synnytys, rahahuolet, se ettei selviä lapsen kasvatuksesta, että parisuhde kärsii?? Sen onko vielä valmis tietää varmasti parhaiten itse Myöhemminkin ehtii jos vielä haluaa nauttia vapaudesta ja ajasta kaksistaan. Tiettyyn pisteeseen asti ehtii.

 

Olen pahoillani Heikku sun työtilanteen vuoksi, mutta on siinä tosiaan sekin pointti, että ehkä nyt voisitte todenteolla alkaa puuhaamaan nyyttiä maailmaan, niin lapsenteon jälkeen saataisi tilanteesi työmarkkinoilla korjaantua roimasti! Ottakaa lapsi paitsi rakkauden asiana, niin myös taloudellisena sijoituksena tulevaisuutta varten Miksi siis odottaisit jotain, jos tiedät lähes varmaksi ettet sitä saa, kun vaihtoehtona on ottaa askel eteenpäin teidän molempien haaveilemalla tiellä? Tulipas melkein runollista tekstiä, mutta mietippäs itse!

On tosiaan ihanaa suunnitella omalle perheelle omaa taloa. Mies osaa rakentaa itse, ajateltiin tehdä talo halvalla, mutta ei halvannäköisesti! Puut ostetaan suoraan metsästä, ja väsätään käsin hirsitalo, tulee halvimmaksi ja on aikas näyttävän näköinen! Ihana piirrellä kuvia keittiöstä ja kodinhoituhuoneesta ja selailla esitteitä ja miettiä erilaisia ratkaisuja...Antaa kivasti muuta ajateltavaa ennen yrityksen alkua!

Ovulaatiota odotellessa kumien kanssa tuhrataan, ja sitten loppukierrosta taas varmaan uskaltaa vähän rohkeammin...Nyt tulee aika intiimiä asiaa, eli itse huomasin semmosen asian et pakko lämmitellä itse itseä tai mies lämmittelee minut kunnolla ennen yhdyntää jotta minäkin pääsisin ""makuun"" ja hyvässä lykyssä saisin jopa orgasmin.Näin siis kumien kans touhutessa, mutta taas paljaana rakastellessa voi hommat aloittaa sen kummemmitta esileikeittä ja pääsen helposti huipulle...Ongelmana vaan että mies ei tahdo kestää pitkään! Hivelee naisellista itsetuntoa kun tietää olevansa niin vastustamattoman tuntuinen et mieskin laukeaa ""ennen aikojaan""! Et ei se ole ihme miks kumia käytettäessä ei ehdi itse paljon nauttia jos ei tee melkein koko työtä itse ennen varsinaista yhdyntää...No joo, älkää vaivaantuko hirveesti, piti vaan purkaa näitäkin tuntoja...

Kyllä se Cittis on ihan normaalia et pelottaa ja muillekkin tiedoksi, et kun saatte plussan testiin, niin saattaa muutaman päivän jopa kaduttaa! Itse kun testasin esikoisestani plussan, niin vaikka oli kuinka toivottu raskautta niin suomeks sanottuna vituttu pari päivää että ei hitsi, mihin soppaan oon lusikkani tökänny! Ihmettelin tuntojani ja itkin kun pelotti niin hitosti! Mies aloitti seuraavana päivänä testinteosta intin, joten asiaa ei se helpottanu et jouduin kärsimään raskausoireista yksin. Mut jo kolmantena päivänä olin todella onnellinen ylpeä masussa kasvavasta solumöykystä! Ja ei tässä omatkaan tulot ole hääppöiset, vaikka taloprojektia aloitellaan, tulot riittää just semmoseen lainaan et ollaan korvia myöten velassa ja tiukkaa tekee...Esikoiselle ostettu yksi ainoa joululahja, kellekkään muulle ei ees korttia kun ei ole rahaa!

Älkää ymmärtäkö väärin kirjoituksiani, tarkoitus ei ole kuulostaa siltä et ""kyllä minä tiedän!"" vaan haluan vaan jakaa kokemuksiani teidän avuksi.

 

Olen seuraillu näitä keskusteluja jonkin aikaa ja nyt aattelin ittekin liittyä joukkoon. Vähän taustaa: minä 23, mies 24. Yhdessä oltu reilu kaks vuotta. Pillerit ois tarkoitus jättää nyt pois, vielä 2 jäljellä. Tärkein syy jättää pilsut on mun haluttomuus, tuntuu inhottavalta kun pitää melkein pakottaa itsensä seksiin, kun ei haluta. Oon syöny niitä n. neljä vuotta. Luultavasti käytetään kortsuja sitten, mutta ollaan puhuttu paljon lapsesta..eli ei olis maailman loppu vaikka ""vahinko"" kävis.
Lapsen haluaisin vaikka se myös pelottaa ja mietityttää et olenko valmis tai ollaanko me yhdessä valmiita. Mutta asioilla on tapana järjestyä. Ei siis ole mitään tarkkaa suunnitelmaa että alettais yrittää, ollaan vaan puhuttu asiasta.
Tässä hetkellä pelottaa tosi paljon että miten kroppa (ja iho) reagoi pillereitten lopettamiseen. Mutta pakko kai ne on joskus lopettaa jos jotain aikoo saada aikaiseksi..

 

Mä oon myös seurannut näitä keskusteluja täällä taustalla. Viimeksi kesällä ja nyt taas. Lopetin pillerit just ja nyt totuttelen olemaan ilman niitä. Vuosi sitten lopetin ne muutamaksi kuukaudeksi, mutta aloitin ne jälleen todella epäsäännöllisten kuukautisten takia. Takana on lähes 15 vuotta hormonaalista ehkäisyä, vuosi Nuvaringin kanssa ja muuten pillereiden popsimista. Kun ikää tuli 30 täyteen niin ajattelin, että alkais varmaan olla aika miettiä sitä jälkikasvuakin. Tähän asti asian on vaan voinut lykätä eteenpäin. Mies on myös saman ikäinen ja ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, joista vikat 2 naimisissa. En tiedä milloin vauvantekoon ryhdytään, mutta haaveilen siitä. Tosin varsin ristiriitaisin tuntein. En ole varsinaisesti lapsirakas, oikeastaan päinvastoin, mutta ajatus omasta lapsesta ei jätä mua rauhaan. En uskalla tunnustaa tätä oikeastaan kenellekään muulle paitsi miehelleni. Ystäväpiirissäni on vain muutamia lapsiperheitä, ja vauvahaaveilijoita ei ollenkaan. Ehkä tässä iässä on niin kaavoihin kangistunut että tuollainen elämänmuutos pelottaa vaan niin paljon. Oikeastaan vaan toivon, että kävis vanhanaikainen vahinko ja asiaan pitäisi vaan sopeutua.

Mutta onnea teille vauvanteon jo aloittaneille. Toivottavasti plussauutisia tulee pian.

 

Huomenta ja tervetuloa uusille!

Kk, olet oikeassa, että nyt olisi saumaa tehdä lapsi, jos työt ei jatkukaan maaliskuussa. Kieltämättä lapsen teko siirtäisi vähän ravintoketjussa ylöspäin työmarkkinoilla. Uusille tiedoksi; olen kohdannut työmarkkinoilla syrjintää sen takia, että olen 26-vuotias ja lapseton. Työnantajat näkevät minut vain rahareikänä mahdollisen äitiysloman takia ja jättävät palkkaamatta sen takia. Olen valmistunut keväällä ja haluaisin saada parempipalkkaisen työn, että äitiyslomalla ei olisi niin tiukkaa rahallisesti. Aviomieheni on vakkaritöissä, mutta hänen tulonsa ovat pienet ja lisäksi hän maksaa elatusmaksua lapsestaan exälle.

Tuosta tuli mieleen, että ""vanhat"" ei taida olla tietoisia mieheni lapsesta. Ei muistaakseni ollut puhetta missään vaiheessa. Hänellä on 8-vuotias tyttö (saanut hänet 19-vuotiaana), joka on meillä joka toinen viikonloppu. En rakasta häntä, mutta en vihaakaan. Jotain siltä väliltä. Siitä päästääkin Liinun kommenttiin. Minäkään en ole erityisen lapsirakas, en ole ikinä ollut, mutta silti ajatus lapsesta ei jätä rauhaan. Jotenkin tunnen syyllisyyttä, etten rakasta mieheni lasta, vaikka tunnen että minun pitäisi. Välillä myös ajattelen, että entäs jos en rakasta sitten omasta lastanikaan.

Itseäni pelottaa lapsensaamisessa kykyni olla äiti. Koska en ole ikinä ollut lasten kanssa tekemisissä, en tiedä miten niitä hoitaa. Pelkään, että esim. syötän liian vähän/liikaa, kannan huonosti, kasvatan niistä pikkuhirviöitä ja he eivät opi puhumaan tms. Uskon kuitenkin, että äidinvaisto ja luonto tekee tehtävänsä näissä asioissa. Lisäksi oma jaksaminen huolettaa. Olen perusluonteeltani laiska ja mietityttää miten pidän kaikki langat käsissäni lapsen syntymän jälkeen.

Pelkään myös miten käy parisuhteelle. Nyt olemme tosi kiinni toisissa ja olemme paljon yhdessä. Mieheni erosi exästä vuosia sitten, koska parisuhde meni pilalle. He eivät tehneet mitään yhdessä, heillä oli eri menot. He jättivät suhteen hoitamatta ja jossakin vaiheessa huomasivat, että suhde oli jo pilalla ja he olivat vain äiti ja isä ja asuivat ""kämppiksen"" kanssa yhdessä. Rakkaus vain kuihtui pois. Pelkään, että mieheni toistaa samat virheet ja lopulta me eroamme lapsen saatua. Mieheni sanoo oppineensa virheistään ja olemme puhuneet paljon tästä. Olemme jo etukäteen keksineet keinoja miten rytmittää esim. harrastuksemme ettei viikko mene sillä lailla, että toinen tulee kotiin niin samalla oven avauksella toinen lähtee. Mummot ovat jo lupautuneet lapsenvahdiksi pidemmiksi ja lyhyimmiksi ajoiksi.

Ja lopuksi se synnytys. Siitä on turha puhuakaan. En kestä kipua lainkaan. Miten siitä synnytyksestä selviää, vaikka kaikkia aineita onkin? Ekaa kertaa kun kävin gynellä 17-vuotiaana, hän sanoi, että lantioni on aika ahdas, tuskin tulen synnyttämään alakautta. Siitä päästäänkin keisarinleikkaukseen. Siinä sitä vasta kipeä ollaankin, ja pitkään!

Kaikki nämä mietityttävät ja eivät ainakaan helpota päätöksentekoa. Mutta onneksi täällä saa ""vertaistukea"", koska kuten Liinukin, kavereillani tämä ei ole ajankohtaista. Synnyttäneitä ei ole kuin yksi ja hän katuu (?) lapsensaantia, joten hän ei ehkä ole kovin hyvä juttuseura tässä tilanteessa..

Olen yrittänyt päästä terveyskeskukseen läpi ja saada aikaa sille lekurille. Uusille tiedoksi, että söin pilsuja 7 vuotta ja lopetin marraskuussa. Viimeiset kuukautiset alkoivat 8.11 eli kiertopäiviä on tullut jo aika paljon. Arvioimme tilannetta sitten kun seuraavat kuukautiset tulee, että jatketaanko kumien käyttöä vai ei.

Lopetin pillereiden käytön jo nyt, koska halusin kroppani saavan jonkunlaisen normaalin kk-kierron ennen yrityksen alkua. Nyt hormoonit hyrrää ja olen koko ajan himoissani. Painoa on tullut lisää ja pari finniä koristaa naamaani. Hiukset myös rasvoittuvat nopeasti. Mutta pakko kai ne pillerit on joskus jättää ja kärsiä lopettamisesta... Onhan se hyvä saada esimakua tulevasta. Eikös tuo ole aika normaalia raskausen aikana? No, ainakin se lihominen on, mutta myös naama kukkii ja hiukset lähtee ja rasvoittuu.. Ei mitää hirveen pahaa vielä ainakaan. Vastalahjaksi saa halut takaisin, niin ei se minun mielestä ole kovin paha juttu...

 

Heips!

Kyselin aikaisemmin, mistä tiedätte, että juuri nyt on se oikea aika lapsenhankintaan. Ja onko normaalia, että pelottaa. Itseäni eniten ehkä pelottaa, että mitä se kaikki tulee olemaan, ensin kun ollaan raskaana, sitten vielä lapsi ja kun lapsi kasvaa. Mua ei huoleta raha-asiat ym. Meillä on mieheni kanssa oma tilava asunto, vakituiset työpaikat ym. Osaan kuitenkin kuvitella itseni raskaaksi, pienen vauvan äidiksi ym.

Mutta... Olen aina ollut todella kunnianhimoinen ""uraihminen"". Olen käynyt kouluja todella paljon ja tälläkin hetkellä opiskelen työn ohessa. Tämä nykyinen kouluni loppuu maaliskuussa ja tiedän, että kun valmistun niin mulla voisi olla hyvät etenemismahdollisuudet. Mutta jos tähän tulee lapsi niin etenemismahdollisuudet taitavat siirtyä pahan kerran. ja kun tulevaisuudesta ei kerran tiedä, niin pilaanko omat mahdollisuuteni edetä työssäni hankkimalla juuri nyt lapsen.

Puhuin kyllä mieheni kanssa myös siitä, että ehtiihän niitä töitä myöhemminkin tehdä varmasti ihan tarpeeksi, jos nyt lapsi tähän siunaantuisi. Olemme myös puhuneet niin, että kun nyt menossa olevat menkat loppuvat, en hakisi enää pillereitä lisää. En ole edes ennen ajatellut, kuinka paljon kroppa saattaa muuttua vuosien pillereiden käytön jälkeen, mutta kirjoituksianne luettuani, odotan sitä innolla.

t. Cittis

 

HeikkuHeikkuHeikku...!!!Älä missään nimessä tunne syyllisyyttä siitä ettet rakasta miehesi lasta! Sehän nyt on vähintäänkin normaalia ettei toisten lapsia sillälailla rakasta niinku esim. omia lapsia! En minä ainakaan rakasta ketään muita lapsia kuin omaani. Parhaan kaverinikin lapsi joskus ärsyttää vaikka se onkin useimmiten aivan ihana lapsi, ja Heikku miehesi on saanut lapsensa kahdeksan vuotta sitten toisen naisen kanssa. Sen exän tehtävä on rakastaa sitä lasta, ei sinun! Aikanaan sinä ihan varmasti rakastat omaasi enemmän kuin mitään muuta maailmassa, usko pois!

Mitä tulee kykyyn/taitoon olla äiti, niin onneksi luonto on ohjelmoinut meidät siten että opimme kaiken äitiydestä kun tulemme äideiksi. Itse mietin aikanani ihan samoja juttuja: osaanko antaa oikealla aikaa oikean määrän ruokaa, milloin vaippa pitää vaihtaa(!) ja miten lapsen saa nukahtamaan. Lapsen synnyttyä kaikki taidot tulevat jostain takaraivosta tietoisuuteen ja osaat olla just oikeanlainen äiti lapsellesi.

Ja mitä laiskuuteen tulee niin mitä sitten jos koti vähän repsottaa? Vauva-aika on kuitenkin suhteellisen lyhyt ja apua saat varmasti lapsenhoitoon ja siivoukseen mieheltäsi ja isovanhemmilta tai sukulaisilta?

Ja mitä taas tulee parisuhteeseen!!!! Se tietysti vaatii töitä ja KÄRSIVÄLLISYYTTÄ! Voitteko kuvitella: kutsutaan miehen kanssa toisiamme isiksi ja äidiksi! Ei pelkästään lapsen kuullen, vaan myös keskinäisissä jutuissa. Kyllähän se parisuhde muuttuu, mutta ei aina huonompaan...Itse ainakin yritän lähes päivittäin kertoa miehelleni miten tärkeä hän on ja että rakastan sitä ja pikku flirtti kuuluu meillä jokapäivään! Milloin salaa hivellään sieltä ja täältä(ja varsinkin SIELTÄ!) milloin kuiskaillaan rivoja toisillemme ja sensemmoista parisuhteen hoitoa...Ja rakastan hulluna miestäni. Siksi toisekseen, liikaakaan ei kannata murehtia, muuten hajoaa pää jos vaan miettii milloin ero tulee.

Ja lopuksi synnytys. Voihan Heikku olla että lantiosi on ""löystynyt"" vuosien mittaan, tai sitten terkkari on puhunut läpiä päähänsä! Itsekin olen tosi pieni ja kapealanteinen(itsekehua...) mutta lääkäri sanoi että mahtuu vaikka 5-kiloinen muksu tulemaan! Pelkään itsekin keisarinleikkausta kuin ruttoa, mutta se on murheista pienin kun oma pikku nyytti tuhisee rinnalla... Synnytyspelosta muuten kannattaa puhua omalle äitiysneuvolalle, siihen kun saa apua jos se menee ihan yli äyräidensä. Pieni ja suurikin pelko on normaalia kun ei tiedä mitä tuleman pitää.

Tiivistelmä edellisestä: Alkakaa nyt puuhata Heikku sitä kääröä maailmaan !!! Kuulostaa ihan hiilostukselta, mutta yritän osaltani lievittää joitakin pelkoja raskauden ja lapsenhoidon suhteen, jos mahdollista...

Tottapuhuen pelkään itsekin seuraavaa raskautta. Mitä jos lapsi on vaikeasti vammainen, mitä jos tulee keskenmeno, mitä jos kuolen synnytykseen tai vauvalle sattuu jotain! Mutta tieto siitä, että lapsesta tulee yhtä rakas ja toivottu kuin esikoinen, saa minut haaveilemaan uudesta vauvasta.

 

Olipas kiva lukea! Tuli aivan lämmin tunne itsellekin... ja sellainen rohkaistunut olo ;p

 

Nyt pitää taas tulla tänne hehkuttamaan. Sitähän varten nämä foorumit on että täällä saa purkautua, sorry vaan itsekkäästi ihan omaa napaa...

Sanoin eilen ukolle että jos tässä kierrossa tulisin raskaaksi niin vauva tulisi syyskuun lopulla. Että olisko liian aikaisin. Kuulemma kyllä, koska sillä on jo nyt yksi työmatka tiedossa syyskuun lopulle. Vaikka ei sen ole sinne kuulemma edes pakko mennä. Olisi vaan ihan mukava reissu vissiin. Mies sitten kysyi että eikös se onnistu ihan pari viikkoa myöhemmin. (joko se teeskentelee tyhmää tai sitten tuo oli retorinen kysymys) Sanoin että ei kun seuraava lottoarvonta olisi taas lokakuun lopulle. Siihen se sanoi että jaa, no sehän on ihan hyvä aika eikö vaan.

Jihuu!!! Musta kuulosti ihan siltä että mulla olisikin vain yhdet menkat odotettavana kolmien sijaan!!! Tulkitsin siis miehen kommentin viralliseksi lupaukseksi, toivottavasti tulkitsin oikein. Menisipä aika nopeasti!!!

Kk eikö ole hassua. Minä olen luullut/kuullut että kumien kanssa miehillä tuntoaisti vaimenee ja siksi rakastelu voi kestää pidempään kuin ilman. Meillä on kyllä niin päin että kumien kanssa mies laukeaa nopeammin eikä pysty pidättelemään niin paljon. Johtuu kuulemma siitä että kortsu puristaa. Olikohan teilläkin nyt näin päin vai tajusinko viestistäsi väärin.

Minä en ole koskaan saanut yhdynnästä orgasmia. Kylläpä olisi mukavaa jos joku onnistuisi selostamaan miten sellainen tapahtuu. Mutta tämä on kyllä väärä foorumi näiden asioiden selvittämiseen

Heikku minä kyllä suosittelisin sulle että alettaisiin yhdessä tähän vauvaprojektiin. Että minun mies sanoisi minulle ookoo ja sinä sinun miehelle samat sanat. Ja jätettäisiin kaikki nuo työjutut vähän toisarvoisiksi, nuoria kun vielä ollaan ja töitä ehditään tehdä maailman tappiin asti. Niin ja annetaan niiden miesten maksella meidänkin menoja. Me tytöthän tässä ollaan ne ""onnettomat"" jotka joutuu jäämään työelämästä pois ja joita jo sitänkin ennen sorsitaan sukupuolen takia vain sellaisen teoreettisen mahdollisuuden vuoksi että tulisimme raskaaksi. Miehet kiilaa urapolulla ohi vasemmalta ja oikealta. Annetaan niiden maksaa.

Toivottavasti olet saanut jo ajan lääkärille, ja kierto saadaan sysättyä käyntiin pikku annoksella troppia.

Uusille tervetuloa. Kaikille rauhaisaa joulua ja riehakasta vuodenvaihdetta. Hih, ja yllätysplussia ja vanhanaikaisia vahinkoja. Taitaa olla niin että palailen vasta ensi vuonna linjoille, jollen vielä huomenna ennätä pikaisesti nettiin.

 

Päivää taas! Paljon on puhetta siitä. että pelottaa lapsen saanti ja se että pärjääkö ja miten parisuhteelle käy. Yks kaveri. jolla on alle vuoden ikäinen lapsi sanoi vähän aikaa sitten kun oltiin yhdessä viihteellä, että joskun muistelee haikeana ja joskun jopa kaipaa entisiä aikoja kun saatiin vaan mennä eikä ollu ketään vastuulla. Heti perään sanoi, että ei kuitenkin missään tapauksessa vaihtaisi nykyistä aikaa lapsen kanssa entisiin aikoihin.

Olen kans miettinyt että vaikka nyt tuntuisi oudolta ja pelottaisi, että olisi lapsi josta pitäisi huolehtia 24/7 niin varmasti sitten lapsen saannin jälkeen ei enää haluaisi palata takaisin. Onko samoja mietteitä?
Olikohan epäselvästi kirjoitettu..?

 

Olipa kirjoitusvirheitä. Antakee ne anteex..

 

Kk, olet ihanan kannustava! Sitä pitäisi vaan antaa mennä, mutta mutta.. Katsotaan nyt miten käy, kunhan ne kuukautiset ekana tulisi. Jotenkin rupeaa pikkuhiljaa olemaan voiton puolella tuo yrityksen aloittaminen heti kun voi. Vai voisiko sanoa, että ei otakkaan niitä kumeja käyttöön. Pitäs nakata roskikseen vaan. Ja sitten kun mieli tekee vehtailla, niin kukapa siinä enää kipaisee kioskille ostoksille, kun vaatteet on jo poissa päältä. Kiva kun olet täällä kannustamassa ja antamassa neuvoja jo synnyttäneenä. Tiedät toisiaankin mistä puhut, etkä vain arvaile niin kuin me tehdään.

Cittis. Pillereiden lopettaminen on minusta hyvä juttu. Jos et tunne olevasi vielä valmis, niin jatkakaa kumin kanssa. Joskus ne on kuitenkin lopetettava ja on hyvä saada kierto kuntoon ennen yritystä. Tietää milloin tulee ovulaatio, ei tarvitse vahdata sitä tikkujen kanssa ja stressata siitä. Tuntuu, että tällä tyylillä lapsi tulee helpommin. Lopetin siis pilsut marraskuun alussa ja kuukautisia ei vielä näy. Menee varmaan muutama kierto, ennen kuin jollain lailla tasoittuu. Ja plussana saa halut takaisin!

Niistä työjutuista. Oikeaa aikaa ei ole ikinä. Älä sitä jää odottamaan, muuten huomaat olevasi liian vanha lapsen tekoon. Aina tulee kuitenkin joku syy, minkä takia ei lapsia kannata tehdä vielä. Sen minäkin opin täällä palstalla. Työtä tosiaankin kerkeät tehdä seuraavat 30 vuotta, lapsia et. Ja pelkääminen on inhimillistä, kaikki varmasti tekee niin. Ota myös huomioon se, että lapsen alkuun saaminen ei saata onnistua heti. Siihen saattaa mennä vuosi tai vuosia. Oletko lukenut aikaisemmen ketjun, joka on minun nimimerkillä alkanut ja otsikkona on vauva mielessä, mutta ei vielä yritystä? Siinä ollaan pohdittu paljonkin näitä juttuja. Lukaise ihmeessä läpi, jos et vielä ole. Ei varmaan ole vielä kovin pitkälle tippunut...

Tiffany, ihanata ihanata!!! Taitaa näyttää siltä, että viimeistä viedään teillä! Nyt kun pidät pääsi kylmänä ja et hössötä ja annat miehellesi vähän köyttä, niin ei vedä sanojaan takaisin. Voidaan sitten (mahdollisesti) yhdessä aloittaa jännääminen tammikuussa.. Huh huh... Ihan jänskättää! Jos et enää ""notku"" palstoilla, hyvää joulua! Kerroppa kuulumiset kun palaat ruudun ääreen.

 

Viivi, kuulen myös tuota paljon. Kaikki kaipaa joskus rauhaa ja sitä aikaa kun sai olla miehensä kanssa kahdestaan ja pystyi menemään milloin huvitti. Ihan ymmärrettävää minun mielestä. Kuitenkin kaikki ovat sanoneet, että nyt kuitenkin lapsen kanssa parempi. Vaikka fyysisesti raskaampaa (ja välillä henkisestikin), niin henkisellä puolella saa niin paljon enemmän. Sellaista mitä ei ennen lapsen saantia ole saanutkaan. Ja jos haluaa olla ""huoleton ja vapaa menemään"" niin kuin ennen, niin lapset hoitoon ja irroittelemaan miehen kanssa!

Kk, annappa kokemuksen syvällä äänellä mietteitä tähän.

 

Joulunaikaa rauhaisaa, uutta vuotta tulevaa, yhdessä näin juhlikaa!!!

Joo, olin pari päivää poissa pelipaikalta, ja sinä aikana olette keskustelleet hirveästi ja vakavia...en edes muista enää kaikkea.

Synnytyspelosta tosiaan kannattaa jutella sitten aikanaan siellä äippäpolilla, saa varmasti jotain apua. Itsekin mietin enemmän sitä, kuinka paljon repeää yms (Sori, jos tuli vähän rankkaa tekstiä). Itse lapsen synnytys ei niinkään sinänsä jännitä, vaan se aika sen jälkeen. Miten sitä niin pienen kanssa pärjää ja jaksaa, osaako hoitaa, ymmärtääkö lapsen hädän... voi niitä on niin paljon niitä huolenaiheita, etten niitä nyt tähän ala kirjoittaa, menee pian joulumieli kaikilta

Parisuhde voi ja varmastikin muuttuu, tuleehan miehestä ja naisesta isä ja äiti, vanhemmat. Ja varmasti alku on hankalaa, on väsynyt ja kärttyinen ja varmasti menee oma aikansa, ennenkuin esimerkiksi tuo makuuhuone -puoli toimiin, mutta KÄRSIVÄLLISYYTTÄ, KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!! Sitä varmasti tarvitaan ja paljon.

Itseä vähän jännittää, huomenna alkaisi (!) seuraava pillerikierto, ja eilen vielä keskusteltiin, että en nyt sitten enää syö nöitä hormoonihirviöitä...KOLME kuukautta pitää vielä odottaa...yritin kovasti puolisoa eilen ""suostutella"" siihen, että uutenavuotena (silloin kp palttiarallaa 14) voitaisiin kokeilla ""paljaalla"", mutta hän ei kuulemma halua. Haluaa, että uunituore vaimo nauttii täysin rinnoin tulevasta häämatkasta sitten maaliskuussa...huoh jotenkin kuitenkin aika liikkistä, että on niin romanttinen: ""jos sitten häämatkalla laitetaan se nyytti alulleen"" nyyh...ihan pääsi pieni itku tältä rouvalta

Eli uusille vielä kertausta: naimisiin mentiin syyskuussa, yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja maaliskuun lopulla lähdetään sitten ""häämatkalle"", jolloin myös tuo ""yrittäminen"" aloitetaan...vielä muutama kuukausi siis odotettavaa.

Kuten niin moni tälläkin keskustelupalstalla on sanonut, koskaan ei ole se oikea aika lapselle, se pitää vaan ottaa ja yrittää. Elämässä pitää ottaa riskejä, tällaisina ""varmoinakin päivinä""

OIKEIN IHANAA JOULUNAIKAA KAIKILLE TEILLE!

 

Mekin aikanaan lykkäsimme yritystä kahdella kuukaudella häämatkan takia. Ovulaatio ajoittui juuri sopivasti matkalle ja ajatus häämatkavauvasta tuntui niin kovin romanttiselta. Häämatkasta on aikaa nyt puolitoista vuotta ja vauva antaa yhä odottaa itseään Jälkeenpäin harmittaa että lykkäsimme yritystä, vaikka eihän tuo kaksi kuukautta olisi asiaa juurikaan muuttanut. Tämä poikkesi nyt vähän aiheesta eikä ollut tarkoitus masentaa. Paljon onnea yritykseen teille kaikille!

 

Hienoa Tiffany! Nyt vaan tosiaan pää kylmänä ettei ukkos ala vetää puheitaan takas niin varmasti alkaa alkuvuodesta jo tapahtua teilläkinpäin! Myö vaan ootellaan sitä helmikuuta...Tai oikeestaan viimeisten menkkojen pitäis alkaa ihan tammikuun viimeisinä päivinä, mutta minusta sitten tulee varmaan marrasodottaja ja te muut onnelliset olette lokakuun puolella No pitää perustaa odotuspuolelle ""yritys alkanut alkuvuodesta, synnytys loppuvuodesta"" -ketju siellä voidaan vaihtaa jatkossakin kuulumisia!

Niin nämä minun kommentithan perustuu ihan vaan omaan kokemukseeni, mutta tietenkin yritän olla mahdollisimman kannustava, jotta ette murehtisi liikaa.

Meillä on tuo miehen(kin) vauvakuume alkanut saada isompia mittoja. Eilen tuli viesti tuttavapariskunnalta, että he odottavat ensimmäistä lasta. Mies luki viestin, liimautu kylkeen ja kysy: ""Millon vauva syntys jos nyt laitettas alulle?"" Sai vastaan ""vihaisen"" katseen ja muistutin todella huonosta syntymäajasta ja vajaan 2kk päästä vietettävistä häistä! Mutta rakasteltiin kuitenkin jo ilman ehkäisyä, vaikka oviksesta ei ole tietoakaan milloin tuli vai tuliko?!

Joku jutteli peloista, jotka liittyy synnytykseen tai sen jälkeiseen aikaan? Repeämistäkin mainittiin...? Repeämien välttämiseksi nykyisin taidetaan melko rutiininomaisesti (ainakin PKKS:ssä) suorittaa välilihan leikkaus, mikä kyllä kuulostaa pahemmalta kuin onkaan...Synnytystilanteessa mikä tahansa, mikä helpottaa oloa on luvallista! Itse pelkäsin välilihan leikkausta, mutta mieluummin hallittu viilto kuin hallitsematon repeäminen. Ja mitä tulee aikaan synnytyksen jälkeen, niin onhan se aika uskomatonta, kun älyää sairaalata lähtiessä et ei helkutti, nyt tästä paketista täytyy huolehtia itse eikä älyä mitään koko hommasta! Siinä meni itsellä ehkä pari päivää opetellessa, ja sitten se alkoi sujua kuin vettä vaan. Tein kaiken vielä yksin, mies oli töissä 16h/vrk! Toisilla tietysti hommat on ""verissä"" ja paketti tuntuu heti luontevalta. Mut jokainen täysjärkinen nainen osaa hoitaa lapsensa pienen alkujäykkyyden jälkeen!

 

Heikku kyselit vielä kommenttia tuohon kysymykseen ajasta ennen lapsia jne... Se on totta että huonoina hetkinä sitä miettii ""miksi tein tuon rääkyjän!"" mutta 99% ajasta sitä vaan miettii miten tyhjää elämä oli ennen lasta, eikä sitä voi kuvitella ennekuin se lapsi todella on olemassa.

Ja kun vaan uskaltaa jättää lapsen turvallisiin hoiviin, niin eikun vaan tuulettumaan, tekee gutaa itselle, miehelle ja parisuhteelle! Meillä eka tuulettuminen kun lapsi 1v2kk, tuli jo tarpeeseen, vaikka ikävä jäi (siis mulle) kun hoitoon jäi eikä ees vilkuttanu äidille Seuraavan kerran tuuletutaan siis helmikuun 14. jolloin toivonmukaan romanttinen yö tuottaa hedelmää

Tiffany: Tottapuhuen minäkään en ole koskaan saanu orgasmia pelkässä yhdynnässä, aina on pitänyt sormin tai apuvälinein auttaa...Toki rakastelu tuntuu hyvältä, mut jotenkin en vaan pääse huipulle ilman ""apua""...Mitä miehesi on mieltä siitä ettet saa orgasmia yhdynnässä? Tarkoitan siis et tunteeko esim. alemmuutta ettei pysty tyydyttämään naistaan tms? Meillä vähän sitä ongelmaa, mutta olen yrittäny selittää et ei se ole sen vika...

 

Nyt heittää meidän isännän ajatukset häränpyllyä! Äsken kävin yhdellä sivustolla, jossa oli vauvalaskuri, eli voi laskea lasketun ajan...Laitoin oletetuksi menkkojen alkamispäiväksi 29.1.06 ja näin ollen lasketuksi ajaksi tuli 5.11.06. Mies katseli selän takana. Vielä jokin aika sitten olis vastaus ollu et on liian aikaista, mutta meidän kuumeilija sanoikin että tuohan on hyvä aika ja kysy et joko me heti päästää hommiin! Eli käytännössä meilläkin asian ratkaisu on nyt minun käsissä!

Ja aina ohikulkiessaan kourii mahaani ja muistelee miten ihanalta pieni pullisteleva vauvanpylly tuntuu masunahkan läpi! Ehdotin yrityksen siirtämistä kesä-heinäkuulle, johon hän katsoi minua ja kysyi kai minä vitsailen?! No tietysti vitsailin, mutta on ihana tietää että ollaan samalla linjalla tän vauva-asian kanssa.

Nyt tuli taas hirvee vauvakuume... Kp 20/28 menossa kohti toiseks viimeisiä menkkoja elikkä (miettii...) n. 36 päivää yrityksen alkuun? Voi jee, kyllä olen innoissani!

 

Tänään alkoi viimeiset ""tekokuukautiset"" eli tämän jälkeen olisi tarkoitus jättää ne hormonit pois. Saas nähdä sitten milloin seuraavat tulee. Toivottavasti nyt ei tule pupu pöksyyn enkä uskallakaan jättää pillereitä niin kuin viime kuussa kävi..

Mitä mieltä olette siitä kun jotkut sanoo, että on huono äiti jos joskus laittaa lapsen hoitoon ja lähtee ns. ryyppäämään? Täällä saa jatkuvasti lukea sellaista. Itse en ymmärrä sitä että kaikki sosiaalinen elämä pitäisi jäädä lapsen saatua. Itse saattaisin käydä jopa baareissakin vaikka odottaisin. En tietenkään juomassa vaan ihmisiä katselemassa. Eihän se nätin näköistä ole jos ison mahan kanssa baarissa pyörii, mutta ei minun mielestä pitäisi neljän seinän sisällä sisälle jäädä jos on raskaana tai on jo äiti. Eihän se lapsi pilalle siitä mene jos on joskus vaikka mummolassa hoidossa ja äiti silloin viihteellä.