Yritys alkaa alkuvuodesta

Osaatteko vastata kysymykseen miksi haluatte lapsen? Äsken sitä tuossa mietin enkä keksinyt mitään selvää syytä. Onko sellaisia olemassakaan? Kärsinkö vaan massiivisesta 30-kriisistä (kyllä!) vai mistä on tämä tunne sisimpääni ilmestynyt. Ajankohta ei voisi olla huonompi, mieheni työn takia on hyvin mahdollista että hän joutuu reissaamaan paljonkin tulevaisuudessa. Myös ulkomailla. Ja oma työtilanteeni on mitä on. Ala jolla työskentelen ei sovi perheelliselle naiselle, ei sitten mitenkään. Jopa koirien kanssa on välillä vaikeaa, täytyy hankkia ulkoiluttajia ja hoitajia kun ei pääse ajoissa kotiin... Mutta toisaalta, ei mulla ole enää varaa odottaakaan ikäni puolesta.

Mies ei oikein tiedä miten suhtautua koko asiaan, en halua häntä vielä kovistellakaan. Puhuminen vauva-asiasta on vaikeaa. Toisaalta ehkäisyn kanssa ollaan oltu pillereiden lopettamisen jälkeen todella huolimattomia. Annan miehen sulatella asiaa. Hän on myös huolissaan elämäntilanteen muuttumisesta, eikä ole valmis ajattelemaan muutoksia. Huokaus.

Lempille pelkkiä pätkätöitä tehneenä sanoisin, että ottaisin riemusta kiljuen vastaan vakiduunin jos sellaista vaan olisi tarjolla. Mutta alallani ei juuri ole. Mutta sinä teet tietysti niinkuin parhaaksesi näet, mutta oli sinulla varmaan jotain syitä vaihtaa sitä työpaikkaakin. Mieti miten työajat, palkka, työmatkat, työyhteisö yms. päätökseesi vaikuttavat? Miten paluu äippälomalta työpaikkoihin onnistuisi?

 

Tekeekö ketään muuta alkuvuoden yrittäjää mieli ostaa kaikkia kivoja odotuslehtiä..? =) Kävin juuri kaupassa ja kiersin edestakaisin lehtihyllyä, kun niiiin olisi tehnyt mieli... En uskaltanut edes avata ja katsoa yhtäkään, jos vahingossa sattuisi joku tuttu tulla ohitse. Ja täytyisi varmaan löytää lehdelle joku hyvä piilopaikka kotona, kun avomies varmaan vähän ihmettelisi että mitä se nyt jo... =D
Muuten tuo kysymys, miksi haluat lapsen, olen miettinyt sitä itsekin mutta siihen on täysin mahdoton vastata... Se varmaan on jotain biologistakin, tuntuu tulevan niin syvältä sisältä jostakin se todella vahva tunne. Tunne on muuttunutkin ajan myötä, vauvakuumetta on ollut jo muutama vuosi mennen tullen, mutta aina on ollut vähän pelkoa mukana, että pystynkö siihen, onko vielä se aika. Mutta se pelko on hälvennyt koko ajan enemmän, nyt vain tuntuu että olisipa se jo masussa...

 

Joo, tekee mieli ostaa lehtiä, mutta just noista mainitsemistasi syistä en ole ostanut... Onneksi on tää netti! Ihan sama juttu oli kun suunniteltiin häitä, eikä haluttu siitä vielä kuulutella muille, niin kauheesti teki mieli ostaa lehtiä. Ja lehti ostoskorissa sitten toivoin ettei kukaan tuttu vaan tuu kaupassa vastaan. Kun pääsi jonnekin ihan muualle kauppaan niin sai oikein urakalla tutkailla lehtihyllyä. Eli täytyy varmaan lähteä lehtiostoksille jonnekin kauemmas

 

Moikka!

Ajattelin kirjoittaa tänne, vaikken tiedä jäänkö porukkaanne vai siirtyvätkö vauvahaaveet muutamalla kuukaudella... Pitää kai vaan päästä purkamaan ajatuksia. Kiva jos jaksatte lukea pitkän viestini ja ehkä kommentoidakin!

Itse täytän kohta 26, mies pian 25 vuotta, ja ihana esikoistyttäremme on 9 kk. Kumpikin ollaan opiskelijoita, jotka toivottavasti valmistuvat korkeakoulusta 1½ vuoden sisällä. Ja nyt mammaa vauvakuumottaa taas...! En muutama kuukausi sitten olisi voinut kuvitella haluavani pikkukakkosta jo nyt, mutta kun sukuun syntyi/on syntymässä runsaasti vauvoja, inspis iski tännekin!

Suurimmat ongelmat ovat valmistuminen ja työt sekä vuoden päästä asuntoomme tehtävä remontti, joka ajaa meidät evakkoon 2,5 kuukaudeksi. Jos toinen lapsi syntyisi loppuvuodesta, ehtisin hyvässä lykyssä saada gradun valmiiksi ennen sitä ja jäädä äitiyslomalle ennen työpaikan hakemista. Silloin tosin joutuisimme evakkoon pikkuvauvan kanssa, mikä pelottaa hieman. Onneksi kyseessä ei ole esikko, vaan kokemusta asiasta on. Tosin ehkä siksi juuri pelottaakin, kun valvomiset ja koliikki ovat vielä tuoreessa muistissa!

Toinen vaihtoehto on aloittaa vauvanteko vasta loppukesästä, jolloin perhekoko toivottavasti kasvaisi vuoden päästä keväällä/kesällä. Vaan silloin olen (ehkä) jo valmistunut ja työpaikka olisi hakusessa, alalta jossa free lance-työt ja määräaikaiset pestit dominoivat.

Mitä jos olenkin jo raskaana silloin? Entä kuka haluaa palkata nuoren naisen jolla on jo parivuotias lapsi ja ""Vauvakuume"" tatuoituna otsaan? Innostusta työelämään ei juurikaan ole, enkä halua saada työpaikan vain jäädäkseni siitä heti lomalle - kapealla alalla, pienellä työpaikalla se voi olla erittäin leimaavaa... Mies tekee lopputyötään koko kevään -07, joten olisin enemmän yksin lasten kanssa kuin esikoisen kanssa aikanaan.

Ukkokulta on suostunut harkitsemaan sitä että yritys alkaisi helmikuussa, kestäisi pari kk ja sitten pidettäisiin ""remonttitaukoa"" heinäkuuhun - en sentään ole niin hullu että synnyttäisin rempan aikana! Vaan kun mies vihdoin ilmoitti asiasta, niin se tuntuikin yhtäkkiä vähän liiankin realistiselta ja itselläni rupesi puntit tutisemaan. Mitä jos ihan oikeasti tulenkin raskaaksi jo nyt?! (esikkoa yritettiin puoli vuotta) Miten jaksan hoitaa taaperoa, tehdä gradua ja pitää kodin kunnossa raskaana?

Tosin mietin samoja asioita jo ennen kuin tulin raskaaksi viimeksi, ja kummasti sitä vaan jaksaa kun on pakko. Vauva-arki pelotti, mutta ihan kivastihan tämä sujuu. =)

Kk, teillä taisi olla jo alle 1½-vuotias, onko kellään muulla teistä jo lapsia? Oletteko miettineet jaksamista usean lapsen kanssa? Oletteko jo töissä vai opiskeletteko, ja miten suunnittelette käytännön asiat - meneekö esikoinen tarhaan? Miten rahat riittävät? Entä miten kädet ja VOIMAT riittävät?

 

Hyvää uuttavuotta kaikille! Riehakkaat juhlat oli eilen, isännät veti kännit, itse otin vain saunakaljan, ystäväni, joka on raskaana nautti vain vettä ja meidän pikkupojat juhlivat täpönä puoliyhteen yöllä!

Aurora: Jeps, olen taidan ainut näistä vakkareista joilla on ennestään jo lapsi. Kyllä todellakin mietityttää et miten jaksaa raskausaikana kun on aikas menevässä iässä tuo esikoinen, nyt 1v4kk, mutta kai sitä voimaa vaan jostain löytyy, niinkuin muillakin.

Itselläkin tekis jo mieli päästä ostelemaan kaikkia odotus- ja vauva-aiheisia lehtiä, mutta ollaan sovittu miehen kans että tiukan rahatilanteen vuoksi lehtiä ostetaan vasta kun raskaus on alkanut ja reilusti jo pidemmällä...Ja sovittiin että hän saa ostaa kelkka- ja venelehtiä jos minä ostan vauvalehtiä!!!

Joku kyseli et miksi haluaa lapsen? Ensimmäisen kohdalla ei perisyitä juuri mietitty, annettiin vaan mennä ja tässä tulos, olen onnellinen! Nyt toisesta haaveillessa on kai osasyynä se että esikoiselle pitää tehdä kaveri ja eihän se neljän lapsen lauma tekemättä synny! Toisaalta en halua lapsille suurta ikäeroa, joten tuo mahdollinen 2v2kk on ihan hyvä ikä...

Täällä aika monella on ongelmana työt tai niiden vähyys...Aika ratkaiseva asia vauvanhankinnassa, ainakin noin ajatustasolla...Itse en ole muita kouluja käynyt kuin lukion, toisaalta taidankin olla tämän porukan nuorimmasta päästä, 21v...Töihin/kouluun en ole menossa ennenkuin lapsilukumme on täynnä, haluan käydä koulun loppuun ilman keskeytyksiä, joten parasta tehdä muksut peräkkäin.

Sitten rahatilanne: kotiäidin ja yrittäjän tulot yhteen, ei paljoa tule, mutta jotenkin vaan saadaan sen verran lainaa pankista että omaa taloa päästään rakentamaan vuoden-parin päästä. Kyllähän se lapsi tuo omat kulunsa talouteen, mutta jotenkin sitä vaan karsii omia menojaan lapsen edun vuoksi...Elikkä taloudessa säilyy meillä ainakin +/- nolla!

 

Hyvää uutta vuotta kaikille, uusille sekä vanhoille! Kiva Ninni huomata että on muitakin joilla on aikas samanlainen elämäntilanne

Mulla on nyt jotenkin ihan omituinen olo. Aloin eilen illalla epäilemään että onko ukkoni sittenkään sellainen jonka haluan omalle jälkikasvulleni isäksi. Meidän mielipiteet törmäsi eilen aika radikaalisti. Tärisin koko eilis illan, yöllä en nukkunut kuin silmäyksen, ja vieläkin vapisen vaan koko ajan niin että vaikeuksia saada sormia osumaan näppäimille.

Mieheni pitää tässä lähiaikoina tehdä eräs päätös joko itsensä / meidän perheen hyväksi ja hänen veljeään vastaan, tai toisinpäin. Tosi omituinen tilanne, hänen lapsuuden perheensä, ts. äitipuoli ja oma veli, vaatii häneltä kummallisia asioita. Täysin mun moraalikäsityksiä vastaan. Saattaa olla, että jos mies päättää asian veljensä mielen mukaan tai tekee edes kompromissin, hän menettää minut/minun ihailuni ja kunnioitukseni. Ja jos tekee siten miten minä asian näen, voi olla että menee välit perheeseen. Kauheaa!! Ja tässä asiassa on kyse rahasta, vaikkakin tämä on oikeasti periaatteellinen ongelma. Asia on melko monimutkainen. Voiko olla kauheampaa. Mieheni on puun ja kuoren välissä. Hänen on itse päätettävä mikä vaihtoehto on oikein.

Toissa päivänä sekstailimme taas vanhaan tyyliin kutitellen, oli juuri ovis ja kaikki vielä hyvin. Eilen illalla/yöllä kun kramppasin häneen kiinni ja itkin että en halua menettää häntä, ja hän halusi jatkaa edellisiltaisesta, laitoin jalat ristiin.

Saa nähdä joutuuko meikäläisen vauvahaaveet jäihin.
Hyvät hyssykät ei perinnöstä pitäisi riidellä. Mutta ei omaa perintöään ja isän muistoa ja viimeistä toivetta voi antaa pois äitipuolen ja isän luksuselämän velkojen kustantamiseen siitä syystä, että muuten perhe alkaa haastamaan riitaa. Ei oman perheensä hyväksyntää voi tuolla tavoin ostaa.

En minä suostu hankkimaan lapsia sellaisen miehen kanssa jolla ei ole munaa pitää omista oikeuksistaan kiinni siinä pelossa että joku muu suuttuu. Sellaista mallia en voi antaa lapsilleni. Oijoi anteeksi vaan että menee ihan asian vierestä. Taidan odotella siihen asti että tilanne ratkeaa ja palata sitten linjoille jos on vauva vielä haaveissa.

 

Hei,

Vielä puutun tuohon greippimehu-asiaan. Sivustolla http://metku.net/~pesu/hedelmallisyydenmaksimointi.html oli seuraava ohje: Naisilla joilla ei erity tyypillistä hedelmällistä limaa ovulaation aikaan tai sitä on hyvin vähän, saattaa auttaa greippimehun juominen kuukautisten ja ovulaation välisenä aikana.

Mikähän greipissä on se vaikuttava ainesosa?

Hyvää uutta vuotta!

Toivottelee Myy

 

Hei tytsät,

Nostelen tässä kakkossivulta.
voi vitsit, olin eilen kyllä ihan sekaisin. Purskahdin itkuun kun puhelin soi ja soittaja kysyi mitä mulle kuuluu. Ja jouduin lähtemään töistä etuajassa kotiin enkä saanut koko päivänä yhtään mitään aikaiseksi.

Tänään on sitten kahden päivän työt hoidettava näköjään. Ja yritän uskoa siihen että tuo asia järjestyy jotenkin järkevällä tavalla eikä millään ihan kummallisella ja epäreilulla tavalla.

Tähän ketjuun on tullut kauheasti uutta porukkaa Mukava juttu! Saapa nähdä kuka saa ensimmäisen plussan! Sanokaapas että mikä se aamukampa on? Tajusinko oikein että se olis aamukampaus, eli sama kun föönaus mutta tapahtuu aamulla? Hih, oon varmaan ihan väärässä.

Nytpä onkin jo alkuvuosi, ja niin vaan onkin tällä palstalla nimen mukaan jo yritys käynnissä muutamilla ihmisillä, ainakin enemmän tai vähemmän vakavissaan. Heikku toivottavasti saat tällä viikolla ajan varattua lääkäriin niin pääsette tekin tosihommiin hyvillä mielin.

Minulla kun ei vielä ole yhtään lasta itselläni, niin on vahva usko siihen että kyllä kahden pienen kanssa jaksaa siinä missä yhdenkin. Toivottavasti tulisi kaksoset niin ei tarvitsisi miettiä! Olemme siis ajatelleet hankkia lapset pienellä ikäerolla, niin pienellä kuin mahdollista. Tämä olisi töidenkin kannalta mun mielestä paras vaihtoehto - täytyisi olla vähiten aikaa pois työelämästä. Mutta kun täällä kokeneempien kommentteja lukee, ja joidenkin tuttavien elämää seuraa, niin voipa olla että käy meidän kohdalla toisin kuin etukäteen suunnitellaan!

Kk kysyit multa hmm siitä yhdestä jutusta.. mun entisiä kumppaneita tuo asia ei ole näyttänyt koskaan juurikaan häiritsevän, liekö useimmat edes huomanneet 8-| Nykyisellä sen sijaan oli asiassa aika paljon sulattelemista. Mun mielestä on tosi suloista että se välittää niin paljon. Se oikeasti hakisi vaikka kuun taivaalta jos se sitten onnistuisi. Mutta asia on vaan pakko hyväksyä. Mua itseänihän ei tuo millään tavalla häiritse (kun en paremmasta tiedä) ja homma on kaikin tavoin muutenkin tyydyttävää ja hauskaa. Haluaisin onnistua siinä oikeastaan vain mieheni takia.

Hyvää alkanutta 2006:tta vielä kaikille ja tsemppiä yrityksiin, miehen suostutteluihin, työnhakuun ja mihin nyt kukakin vuorollaan tsemppausta tarvitsee!

 

Tiffanylle tsemppiä, täälläkin oli parisuhteessa pienimuotoinen kriisi. Tuntuu hassulta, kun huomasin kuvittelevani että nyt kun päätös vauvayrityksestä on tehty, niin ei enää koskaan tapella mistään... Kuinka väärässä olinkaan... *heh* Mutta harvemmin meillä on mitään kränää, ja puhumalla yritetään selvittää kaiken.
Nuo perintöasiat ovat oikeasti kamalia, olen nähnyt valitettavan usein kuinka sukulaisten välit menee poikki perintötappeluiden vuoksi... =( Uskomatonta miten jotkut ihmiset voivat olla niin ahneita rahojen perään, varsinkin kun kyseessä oikeastaan on toisten (/kuolleiden) ihmisten rahat... Mutta miehesihän vaikuttaa olevan hyvä ja järkevä mies, kyllä kaikki varmaan järjestyy!
43 päivää kammassa jäljellä... =) Eli aamukampana minulla on ruudukko, johon olen numeroina merkannut montako päivää on jäljellä siihen kun viimeinen pilleri menee kurkusta alas... Siitä sitten vähennän joka ilta yhden päivän... =)
Tiedän, ihan hullua meininkiähän tämä on... =D

 

Jos tälle hulluttelulinjalle lähdetään .... 39 päivää viimeiseen pilleriin Elikkä ovis taitaisi sattua helmikuun loppuun tai maaliskuun alkuun. Teorian mukaan ;-)

Mutta nyt kyllä lupaan ja vannon, etten rupea päiviä laskemaan tätä kertaa lukuunottamatta Nämä asiat saavat edetä omalla painollaan.

Never say never...

Myy

 

Voi lempi ihanaa kiitos kommentista! Niinhän nuokin oli päättäneet visusti että meidän perheessä ei sitten takuulla tapella rahasta. Mutta eihän se niinkään mene että potti jonka päälle edesmennyt on isolla kirjoittanut saajan nimen, säästänyt vähästään joka vuosi oman jälkikasvunsa hyväksi, annetaan pois siksi ettei kukaan alkaisi haastaa riitaa. Toivottavasti mies ottaa omansa pois. Tein kyllä selväksi että minä niitä rahoja en halua nähdäkään, mutta että laittaisi ne vaikka pankkitilille ja antaisi tilille nimeksi ""minun lapselleni 18 vuotislahjaksi"" tai vaikka 30 vuotis, ihan sama, mutta äitipuolen luksuselämää ei isän perinnöllä kustanneta.

Jaaha munkin pitäisi sitten kai tehdä aamukampa Laskeskelinkin itseasiassa juuri noita päiviä kun bongasin oviksen. Pillerithän mulla on jo jääneet jonkin aikaa sitten, mutta yritys alkaa toivottavasti ensi kierrosta. Jee jee siihen on 12 päivää! Jospa mies sen jälkeen laittaisikin ""reteesti lastit sisälle"" niinkuin kanssasisaremme asian mainiosti ilmaisi. Ensi kierron ovikseen siis suunnilleen 27 päivää ja sitten siitä pari viikkoa eteenpäin olisikin jo jännät paikat.

Pitäisi vanhemmille saattaa tiedoksi että naimisiin ollaan menossa jo ennen mahdollisia plussauutisia, ettei ne vaan luulisi että on vahinko käynyt. Meinasin jo laittaa sähköpostilla, mutta kulta ilmaisi vastalauseensa, pitää kuulemma soittaa sellaiset uutiset. Täytyy kai sitten ottaa rohkeasti puhelin käteen ja soittaa, hui jännittää, koska kasvokkain tapaamme ehkä vasta muutaman kuukauden päästä (niinkuin olen aiemmin maininnut asustelen valtakunnan rajojen ulkopuolella). Eikun yritän patistaa miehen, tai joo poikaystävän, soittamaan niin pääsen pälkähästä ;-)

Kunnioitusta niille jotka tässä hommassa pystyvät olemaan laskematta päiviä!!!

 

Mä olen ollu nyt 5 päivää ilman pillereitä! Käytetään kuitenkin kortsuja eli ei vielä yritystä. Mies sanoi viikonloppuna et haluaa tehdä mun kans heti vauvan, mutta vastaan pistän vielä. Ja se tais muutenkin olla vaan kännipuheita Kauhulla/innolla oottelen miten kroppa reagoi kun en syö pillereitä. Voikohan olla mahdollista et nyt jo vaikuttais? Tuntuu nimittäin et ainakin seksihalut on jo lisääntynyt. Sehän oli yksi tärkeä syy miksi halusin pillerit lopettaa. Tai sitte on vaan psykologista..mistä näistä tietää.

Tsemppiä Tiffanylle! Toivottavasti saatte asiat selkenemään niin ettei vaikuta teidän parisuhteeseen!

 

Hei vaan kaikille ja hyvää alkanutta uutta vuotta!

Täälläkin nyt todella ristiriitaisia tunteita. Kerroin tuossa muutama viestii sitten, että sain paksun kirjan joululahjaksi, jossa kerrotaan kaikki vauvan hedelmöityksestä syntymiseen ja vauvan hoitamiseen asti. Minä olen lukenut sen kirjan kannesta kanteen ja taitaa olla vanha sanonta oikeassa: tieto lisää tuskaa! Nyt kun tiedän mitä kaikkea raskaana oleva joutuu fyysisesti ja psyykkisesti kärsimään, saati vauvan syntymän jälkeen, vauvahalut katosivat hetkessä. Älkää ihmeessä lukeko liian tarkkaan mitään, muuten saattaa tulla pupu pöksyyn niin kuin minulle kävi! Nyt minusta vaan tuntuu, että en ole valmis, en vielä lähimaillekaan! Tein ""varmistus"" raskaustestin lauantaina, ja tulosta odottelin kauhunsekaisilla tunteilla. Viimeksi kun tein (joulukuun 16), plussa ei ollut niin kauhea vaihtoehto, ja silloinen negatiivinen tulos oli pienoinen pettymys. Nyt nega oli helpotus.

Sain lääkäriajan 17 tammikuuta. Siihen asti joudun odottelemaan kuukautisia. Mieheni intosi, että heti sitten kun menkat saadaan käytiin, ruetaan yrittämään. Minä sanoin, että ei taida käydä niin. Mieheni pettyi todella paljon ja sai aikaiseksi mahtavan riidan. Ymmärrän kyllä, että halusi purkaa harmitumistaan, kun tiedän miten paljon hän lasta haluaa, mutta turhaa siitä rueta huutamaan minulle. Nyt sitten ei olla vieläkään saatu puhuttua kunnolla ja mökötystä on ilmassa koko ajan.

Eiköhän tämä liika tieto jossakin vaiheessa unohdu ja saan taas vaaleanpunaiset lasit kasvoille ja haluan taas lapsia. Olen miettinyt miksi niitä haluan. Tarkkaa vastausta en osaa antaa, se vaan tuntui (tuntuu) oikealle vaihtoehdolle. Se on varmaan se kuuluisa biologinen kello Jotenkin tuntuu, että elämäni saa enemmän virkaa lapsen myötä ja siitä tulee kokonaisempi. Jotain nyt puuttuu kun ollaan vaan kahdestaan. Ei sitä osaa oikein sanoksi sanoa, mutta moni varmaan ymmärtää mitä tarkoitan.

Minä ainoana nolona myönnän, että olen ostanut vauvalehtiä... Itse asiassa tilasin vauva-lehden marraskuussa vuodeksi. Täysin tärähtänyttä, tiedän, mutta en voinut mitään. Sain hyvän tarjouksen ja samalla kylkiäisenä sain tulevalle vauvalle ensimmäisen tavaran: kantoliinan. Juu, naurakaa vaan pois

Aikasta monella alkaa aamukammasta loppu olla lähellä.. Huisin jännää! Ketä veikkaatte plussaavan ekana? Kukas se kyselikään himojen palautumista viiden päivän päästä pillereiden lopettamisesta? Oli se sitten kuvittelua tai hormooneista johtuvaa, mitä sillä on väliä? Antaa mennä vaan! Miehesi ei varmaan pistä pahaksi tästä uudesta tunteesta Minulla alkaa pikkuhiljaa tasoittua tuo älytön suoranainen panettaminen (sori tökerö ilmaisu, mutta välillä se oli sitä) ja silti rakastelukerrat ovat tiheämmässä kuin pillereiden aikaa.

Tiffany, älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Inhottava tilanne, mutta eiköhän kaikki selviä hyvin. Tsemppiä sinne päin! Tuollaiset asiat on aina vaikeita, mutta en usko, että tekee miehesi millaisen päätöksen tahansa, se ei tee hänestä sen pahempaa isää/puolisoa tms. En tietysti tiedä tapaustanne tarkemmin.

Taisi tulla aika sekavaa tekstiä. Luin viimeisten päivien viestit kiireessä sen enempää niitä ajattelematta, joten en tiedä onko jutussani asiavirheitä.. Täytyy ehkä lukaista huomenna paremmalla ajalla tarkemmin ja palata sitten asiaan.

Se on moro!

 

Heikku!

""Kokemuksen syvällä rintaäänellä"" (eli 9 kk:n ikäisen tytön äitinä) voin yrittää helpottaa tuskaasi kertomalla ettei se raskaus ja vauvan hoito niiiin rankkaa ole kuin kirjoissa annetaan ymmärtää. Niissä on tietysti käsitelty kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat, mutta harvoin jokainen niistä osuu omalle kohdalle! =)

Tietty monella naisella on raskas odotusaika, ja onhan siinä kroppa kovilla, mutta minulle raskausaika oli ainakin suurimmaksi osaksi erittäin myönteinen kokemus. Ekat ja vikat viikot olivat tuskaisia (pahoinvointi sekä vauvan yliaikaisuus), mutta kun syyn tietää niin kärsii helpommin seuraukset. Itse asiassa kaipaan raskausaikaa tosi paljon. Vieläkin joskus tuntuu että raskaus oli ""luonnollinen"" tilani ja nykyinen on poikkeavaa! Hassua.

Vauvan hoitokin sujui alusta asti melko jouhevasti vaikka kummankin vanhemman kokemukset vauvoista olivat lähes pyöreä nolla. Toistemme tuella, keskustelemalla ja kokeilemalla eri vaihtoehtoja opimme pikkuhiljaa tuntemaan vauvamme, ja kyllä niistä oppaista ja vauvalehdistä paljon hyötyäkin oli siinä vaiheessa! Kunhan niistä oppii seulomaan tärkeimmän tiedon ja unohtamaan moralisoinnit ja hehkutukset.

Pahimmat koettelemukset ovat ehkä olleet tytön syntymä hätäsektiolla ja pari ekaa päivää sen jälkeen, sekä vauvan koliikki alkuaikoina ennen kuin oppi mikä helpottaa vauvan oloa. Univaje on krooninen, mutta kummasti sitä vaan jaksaa vaikka aiemmin tarvitsi 10 tunnin yöunet. Kaikkeen tottuu ja kaikki on ehdottomasti ollut sen arvoista! *hehkuttaa*

Vai olenkohan vaan unohtanut jo kaiken raskauden ja vauvan hoidon rankkuudesta, kun maalaan näin ruusuista kuvaa asiasta..?

Kk, onko sinulla erilaisia kokemuksia?

 

Täällä on kauhee vilske sillä aikaa kun olen poissa, en enää edes muista kaikkia lukemiani uusia viestejä...Mutta joitakin yritän kommentoida.

Heikku: Olen Auroran kanssa samoilla linjoilla, eli ei se ole niin kauheaa kuin miltä kuulostaa. Älä menetä vauvahaaveitasi! Kirjan tekstit on niin ""tieteellisiä"" ja hankalia, että itse olin ihan samoissa ajatuksissa kuin sinä esikoista odottaessani...Parempi olla lukematta kuin luopua haaveista. Ja sitäpaitsi, kirjoissa ja lehdissä puhutaan usein vain kaiken maailman komplikaatioista ja vaikeuksista, harvoin kirjoitetaan miten ihanaa on katsella nukkuvaa lasta ja kuulla joka päivä kun muksu opettelee uusia sanoja(meillä näin: tänään sanoi ""nalle"")...Älä siis suotta anna ukkokullallesi pakkeja vauva-asian suhteen, ellei sulla ole muuta syytä kuin tämä jonninjoutava ""kirjaviisaus""! Usko kokeneempia, jookos...Kiität vielä meitä!
Niin lisäyksenä vielä että tokihan raskauteen ja vauva-arkeen kuuluu myös väsymys, sairastelut ja muut ei-niin-ihanat asiat, mutta sekaan mahtuu myös aivan mahtavia onnehetkiä!

Tiffany: Miehesi on kuullostanut kirjoitustesi perusteella ihan järkityypiltä, älä anna tämän asian tulla väliinne ja toivon, ettei miehesikään anna...Sukulaisriidoilta taitaa harvemmin välttyä, meillä rosoja suhteeseen aiheuttaa rakas appeni, joka välillä muistuttaa minua omasta erinomaisuudestaa! Siinä sitten valitaan puolia jne...Vaikka mieheni on sanonut että tiukanpaikan tullen minä olen se jonka matkaan hän lähtee. Tuntuu kurjalta sun puolesta, saat kaiken sympatian tältä suunnalta ja voimia sulle ""kriisissä"". Toivottavasti vauva-asiat eivät ole kauan jäissä tuon jutun takia.

Nii, riittää tuota jännitystä tälläkin rintamalla, nyt on nimittäin menossa kp31/28-36, mutta pelkään pahinta, että nyt ois tärpänny...Muistan kuinka tässä kierrossa ekan kerran sekstailtiin paljaalla kp17, jolloin on siis hyvinkin saattanut olla ovis meneillään tai tuloillaan. Toisaalta mies ei tuolloin laskenut sisään, vaan veti ulos. Vaikka kaikkihan nyt sen tietää et raskaus voi alkaa pelkästä kutittelusta. Ja mikä pahinta, nyt toivon etten olisikaan raskaana, sillä laskettuaika sattuisi syyskuuhun, joka on pahin mahdollinen aika syntyä just miehen töiden takia. Näinkän taas joudun 2kk hoitamaan vauvaa ja isoveljeä yksin!? En tiedä miten jaksaisin sitä... No on siinä se helpotus, et menkathan voi vielä alkaa kp36 mennessä ja mahaa kyllä juilii niin mukavasti että olen vielä toiveikas, mutta nyt vaan jännätään et miten käy.

On se vaan jännä: yksi hetki sitä ei muuta ajattele kuin että olisimpa raskaana ja saisin oman vauvan, ja toisena hetkenä tuntuu että voi kumpa en saisikaan koko ""otusta""!

Mites moni tunnustaa yrityksen jo alkaneen? Taitaa olla monella itsensä huijaamista tuo yrityspäivämäärän odottelu Mulla on nyt aamukampa sekaisin, kun tuo luomukierto viskelee miten sattuu.

Lähettäkää mulle vahvoja - - - tuulia, plussan aika olis vähä myöhemmin!

 

Iltaa arvon leideille.

Kk kiitos sullekin kannustuksesta samoin kuin kaikille muille jotka mua on täällä tsempanneet! Kyllä tässä ylöspäin mennään. Eilen oli veli kuulemma jutellut äitipuolen kanssa, ja saanut sen jotakuinkin hyväksymään asian. Huh huh, ihan niinkuin siinä nyt olisi mitään hyväksyttävää.

Hmm, onpa kummallista tässä foorumissa toivoa toiselle miinuksia. Mutta teenpä nyt senkin, kk, kun kerran on tuollainen syy taustalla että mielummin kuukauden tai pari vielä harjoittelisitte. Tekisi kyllä mieli laittaa sormet ristiin tuollaisia toivoessa ;-) Hih hei itselleni toivon että kutittelusta olisikin käynyt vahinko, tämä tapahtui nimittäin täsmälleen ovispäivää edeltävänä iltana. No, mitään oireita ei ole vielä näin vajaan viikon jälkeen.

Mun mielestä on kerrassaan jännittävää tutkailla muutoksia itsessäni hormonien mukaan. Joka päivä uusi koktaili. Ekat puoli kuukautta olen elämäni kunnossa, seksi maistuu, olen iloinen ja sosiaalinen, eikä mikään saa mun mieltä maahan. Sitten toinen puolikas kuukaudesta viluttaa, masentaa, oikein ärsyttää olla nainen. Onko teillä muilla näin vahvoja olotilan ja mielialan vaihtelut?

Minä en ole vielä lukenut yhtään vauvakirjaa enkä lehtiäkään ihan kovin montaa. Pitää varmaan jättää sellaiset hankkimattakin ennenkuin toukka on masussa, ettei kummallekaan meistä menisi pupu pöksyyn. Tietoahan ehtii takuulla hankkia senkin jälkeen. Olen katsellut tuolla Vauvan hoito osastossa miten hurjaa (ja hurmaavaa) meno välillä on, ja onhan siitä oma äitikin kertonut. Mutta kaikki siitä näköjään selviää tavalla tai toisella. Niinkuin jo ennenkin olen maininnut, niin mun mielestä on kyllä ihan tervettä miettiä asiaa moneltakin kantilta, ja uskonkin että olen vähän lyhytnäköinen itse, kun pistäisin vaan palttiarallaa menemään ilman sen kummempia pohdintoja. Mutta toisaalta kannattaa tietty muistaa sellaisia tosiasioita tarpeen tullen kuin että ""luonto opettaa"" ja ""lopulta kaikki kyllä järjestyy"".

Ainoa mitä itse olen miettinyt että miten löytää parisuhteelle aikaa. Meillä nimittäin asuu sukulaiset aika kaukana, ja kavereita ei ole montaa joilla olisi omia lapsia. Enemmän vaan sellaista biletysmenoa. Miten usein teidän mielestä olisi hyvä kiikuttaa lapset hoitoon illaksi , että pääsisi kaksistaan leffaan tai drinksulle tai muihin paikkoihin joihin vauvoja ei voi viedä mukanaan? No, toisaalta me kyllä sukuloidaan ihan tiheään tahtiin nykyisinkin, vaikka välimatkaa on muutama tunti. Minulle tuntuu vieraalta ajatus että vauvan kanssa olisi oltava 24 tuntia vuorokaudessa lähes kouluikään asti, kuvittelen että muutaman kuukauden päästä jo täytyisi päästä vähän deittailemaan miehen kanssa. Spontaanius siitä hommasta tietysti automaattisesti katoaa. Hassua ajatella jo tässä vaiheessa maidon pumppaamista pulloon iltaa varten sun muuta

Mukavaa illanjatkoa kaikille ja pidellänhän ketjua ykkössivulla!

 

Heikulle (ja toki muillekin) vielä pieni lisäys:

Ei myöskään kannata laskea sen varaan että raskauduttuaan kaikki on varmaa ja ihanaa - minusta tuntui useasti raskauden alkuaikoina siltä että haluan kääntää kelloa taaksepäin - hei hei, en olekaan varma vielä haluanko tätä! Apua, nyt minusta tulee vääjämättä äiti enkä tiedä äitiydestä yhtään mitään!

Vasta parin ultran jälkeen, kun vauvan liikkeitä rupesi tuntumaan ja vatsa kasvoi, ajatukset rauhoittuivat ja ymmärsin mitä oli tapahtumassa. Vauvasta tuli persoona, VAUVA, eikä mikään sikiö. Myös se että vihdoin sai järjestää elämänsä tulevaa perheenlisäystä varten - aina pinnasängyn kasaamisesta opintojen suunnitteluun asti - helpotti paljon.

Tällaisia pelkoja ja ""katumuksen"" tiloja hävetään usein, mutta se on ilmeisesti luonnon tapa valmistaa äitiyteen. Luulenpa kokevani aivan samaa jos ja kun raskaudun taas - pelottaa miten asiamme järjestyvät, kun vauva syntyymelko epävarmaan elämäntilanteeseen (valmistuminen, remppa yms), ja ongelmat ovat erilaisia kuin esikoista odotellessa.

Samoja ajatuksia tuntuisi olevan Kk:lla tällä hetkellä, kun miinuksia toivot! =) Okei, minultakin miinussäteitä kun niitä kaipaat!
- - - - - - -

 

Kiitokset miinuksista ja älkää hyvät ystävät ristikö niitä sormia toivoessanne kp32/28-36 siis menossa, saapas nähdä miten tytön käy...

Tosiaankin ihmettelijöille tiedoksi, että syy siihen miksi nyt toivonkin miinuksia on siinä että mieheni on yrittäjänä perheyrityksessä, ja sesonkiluonteisen alan vuoksi kiireisin aika sattuu syys-lokakuuhun, jolloin töitä paiskitaan yötä päivää. Esikoinen syntyi juuri syyskuussa ja niimpä jouduin hoitamaan häntä 2kk yksin täysin tieto-taidottomana, ilman kenekään apua. Toinen mummo on osa tätä yrityrumbaa ja toinen asuu yli 50km päässä ja käy koulua, joten apua ei liiemmin hellinnyt. Nyt siis pelkään että tämän kierron vaaralliset sekstailut olisivat koituneet plussaksi ja toinenkin lapsi syntyisi keskelle kiireistä syyskuuta! Nyt vaan toivotaan että plussa menisi tällä kertaa ohi ja täti tulisi kylään näinä päivinä, vaikka jo tänään!

Otollinen aika olisi syntyä marraskuusta eteenpäin, joten kahdet menkat olisi hyvä vielä tulla ennen yrityksen alkua, jos siis asialle on enää mitään tehtävissä. Tietysti asia kääntyy niin että sillon kun plussaa toivoo, se vaan menee joka kuukausi ohi ja silloin kun plussa olisi ei-toivottu tulos, niin silloin se tietysti pamahtaa ruutuun...

Itseänihän tästä tilanteesta tietenkin saa syyttää, mitäs menin levittämään hemputintani ja laiminlöin ehkäisyn. Mutta ei sitä himon hetkellä tule ajatelleeksi! Miestäkään ei voi syyttää kun supattelin vaan korvaan että ""en voi enää tässä kierrossa raskautua"" ja raukka uskoi. Tosin eipä tuo tunnu pahakseen laittavan vaikka perhekoko kasvaisikin syksyllä, velmusti vaan virnuilee kun puhun tästä tilanteesta!

Mutta lisää vaan tähän kiertoon niitä - - - tuulia, plussatuulia sitten helmikuussa!

 

Uusi vuosi alkanut ja uudet kujeet. Meidän taloudessa jäi pillerit jouluna ja nyt ollaan heti oltu tosi toimissa. On tosi jännää!!! Emme ole puhuneet asiasta kenellekään vielä, mutta kiva kun voin tänne asiasta kirjoittaa ja samalla lukea muiden samanhenkisten juttuja.

Huomasin muuten pari päivää sitten että kun pillerit on jäänyt, on se vaikuttanut minuun hikoiluna. En muista koska olisin oikeasti haissut hielle, tosi järkyttävää. Mieheni otti sen onneksi huumorilla.

Itsekin olen haaveillut jo vauva-lehtien ostamisesta, mutta vielä sen on jäänyt. Täällä foorumissa saa vähän ""tyydytettyä"" lukemis tarpeita. Minulla ei ole kyllä aavistustakaan raskaaksi tulon ajan kohdasta, koska paras mahdollinen ajan kohta on tai missä vaiheessa kannattaa tehdä raskaustestiä, kuinka pian raskaus näkyy raskaustestillä. Eli jonkinmoisen opuksen lukeminen taitaa olla paikallaan.

Meillä vaan ollaan hommissa ja toivotaan, että jossain vaiheessa tärppää. Itse olen 25v. ja mieheni 34v., yhdessä oltu n. 2,5v.

 

Kiitokset miinussäteistänne, ne näköjään tehosivat! Kp34 muuttuikin tänä aamuna kp1:seksi, joten taas ollaan takaisin ruodussa ja aikataulu pitää. Ehdin jo miettiä kaikenlaisia ratkaisuja sen varalle että vauveli olisikin tulossa sitten syyskuussa, mutta enää ei tarvitse murehtia siitä.

Mutta nyt alkoikin sitten jännät paikat, on nimittäin enää tämä kierto jäljellä yrityksen alkuun, siis 28-36 päivää!!! Niin ja onnea Cittikselle, teillä kun tuo yritys on jo täydellä teholla käynnissä. Itse en osaa vastata pillereiden jälkeisiin olotiloihin sen kummemmin, mutta sen verran hedelmöittymisbiologiaa tiedän normaalitapauksissa, että munasolu on hed.kykyinen n.24 tunnin ajan ovulaation aikana, ja ovulaatio on n. kierron puolivälissä (28pv kierrossa siis kp14) ja vain tuolloin elävät siittiöt voivat hed. munasolun. Herkimmät raskaustestit näyttää raskauden jo samana päivän kun menkkojen olis pitäny alkaa. En tiedä tarkoititko ihan tätä kirjoituksellasi, mutta tulipahan nyt kerrattua, mikäli meni oikein!?

Noh, nytpä jatkan taas matkaa!

 

Hei kaikille! Oltiin aika vaarallisilla vesillä kun sekstailtiin aluksi ihan paljaalla ja vasta lopussa laitettiin kortsu..Meillähän ei sitä varsinaista yritystä vielä ole. Mulla ois nyt kp14, mutta koska vasta ne pillerit lopetin niin eipä ole tietoa milloin ovulaatio oikeesti on tai tuleeko sitä olleskaan. Oli melko jännä fiilis kun tiesi ettei aluksi ollu mitään ehkäisyä. Eipä muuta tällä kertaa, oli vaan pakko päästä jonnekki kertomaan.

 

Huomenta vaan!

Cittikselle onnea yritykseen! Pillereiden lopettamisen jälkeen saattaa kyllä tulla vaikka millaisia oireita, eikä kaikki ole mukavia. Kai ne oireet jossakin vaiheessa tasoittuu.

Olen samoilla linjoilla Kk:n kanssa noissa hedelmöitysjutuissa. Ovulaatio tulee yleensä 12-16 päivää ennen kuukautisten alkua, eli tuosta voita laskea oman kierron mukaan tärppipäivät. Yhdyntöjä kannattaa noille päiville saada mahdollisimman monta. Voihan se olla, että ovulaatiota ei tule vielä tässä kierrossa ollenkaan ja / tai kiertosi venyy pitkäksi. Silloin tietysti vaikea tietää milloin ovuloi. Mutta toivottavasti kiertosi on edes jossain määrin sama kuin ennen. Minulla kiertopäivä jo 63 :/

Viivi, siitä se alkaa.. Lisää vaan vaarallisille vesille! Niin kuin äsken kirjoitin, ovulaatio voi olla hakusessa pillereiden lopettamisen jälkeen..

Mites Tiffanyn asiat edistyy?

Taas kiire painaa päälle! Kuulumisiin!

 

Kivaa että Cittis ja Viivi ootte uskaltautuneet hommiin
Nythän meitä on täällä jo aika monta jotka ainakin ""lähes tosissaan"" yrittävät raskautua, tai eivät ainakaan kauheasti tee mitään sitä ehkäistäkseen. Ptiäiskö vaihtaa ketjun nimi alkuvuoden yrittäjiksi kun tulee sata viestiä täyteen?

Joo viivi, kaikkeen on varauduttava pillereiden lopettamisen jälkeen.. huomasko miehesikin sen hien hajun, vai vaan sinä? Musta nimittäin tuntuu että hajuaisti on herkistyny pillereiden lopettamisen jälkeen. Ja nykyään jos haisen hielle, varsinkin menkkojen aikaan, niin mietin vaan että jaaha olenkohan haissut jo pillereidenkin aikaan enkä vain ole huomannut. Tiedä häntä.

Kk hyvä että nyt sitten kävi näin. Toivottavasti plussa tulee ihan samalla tavalla toivomalla yhtä sutjakkaasti kuin miinuskin. Hih, mietin tässä jo että mitenköhän vaarallisia leikkejä leikitte miehesi kanssa tässä kierrossa. Saadaan varmaan taas pitää sulle miinuspeukkuja kuukauden päästä ;-)

Me oltiin viikonloppuna kolme kertaa ja ihan ilman kumia loppuun asti. Ei siinä tietty mitään, kun on just pomminvarmat päivät menossa. Mutta on se vaan mukavampaa ilman, niin, spontaanimpaa! Eipä tälle muuta... Vikoja menkkoja odottelen sunnuntaiksi tai maanantaiksi. Raha-asioista ei mitään uutta infoa ja toivottavasti ei enää tulekaan.

Mutta mutta: Mietin salaa viikonloppuna että olenkohan sittenkin liian hätiköivä. Pitäisikö sittenkin malttaa vielä töiden takia? Kannattaisiko sittenkin ensin mennä naimisiin ja sitten vasta raskautua? Hankkia ehkä vakityökin? Tuntea tuleva isä pidempään kuin puolitoista vuotta? Tietysti oikea vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin on että ei tarvitse. Meikäläinen alkaa tosipaikan lähestyessä jossittelemaan...

Mukavaa viikon alkua joka mimmille.

 

Heippati hei!

Olen viettänyt vähän hiljaiseloa, saikulla ja lomalla muuten vaan.
Tännehän on tullut vaikka kuinka ja paljon uusia jäseniä, tervetuloa vaan minunkin puolestani! Mukavaa, kun meitä on täällä niin paljon, ei tule ainakaan aika pitkäksi.

Uusille kertauksena itsestäni, olen 25vee, mies 26 (tänä vuonna siis vuosi molemmille lisää ), naimisiin mentiin tuossa syyskuun alussa, yhdessä ollaan oltu pian 4½vuotta eli ""suht"" tuore suhde meilläkin. Maaliskuun lopulla ollaan lähdössä ""häämatkalle"" ja silloin/sen jälkeen on tarkoitus tuo nyytin yrittäminen aloittaa. Eli minulla vielä aamukammassa niin paljon piikkejä, ettei sellaista vielä ole. Ehkä sitten tuossa helmikuun lopulla??

Pillerit jätin pois jouluna, ja ensimmäistä luomukiertoa mennään...viikon päästä pitäisi nuo menkat alkaa, vanhan kierron (sekä pillereillä että ennen niitä) mukaan. Mulla on tuo kierto ollut aina säännöllinen, 28-30 päivää. Kerran on ollut viikon myöhässä, mutta muuten suht sama, ei ole ollut mitään ongelmia tms.

Olen itsestäni kyllä huomannut, vaikka ekaa kiertoa ilman pilsuja ollaankin, että halut on lisääntynyt, ja kostun tuolta alhaalta HUOMATTAVASTI enemmän kuin mitä pilsuja syödessä. Sori, jos tuli rankkaa tekstiä, mutten oikein tuota osannut paremminkaan ilmaista. Viimeksi pitäessäni puolen vuoden tauon pillereissä laihduin myös, ja toivon, että nyt myös tapahtuu näin, ihan sitä matkaa ja bikineitä ajatellen

Viimeksi sekstaillessa sanoin miehelle, että päästäisi sisään, mutta ei...hih!

Mitäs muuta piti vielä kommentoida...olitte olleet niiiiin ahkeria tuossa kirjoittamisessa, etten muista puoliakaan lukemastani.

Mutta jatkoja! Saa nähdä, kuka plussaa ekana, mun veikkaus on Heikku tai kk!

 

Ihan vaan pieni korjaus..en ollu minä joka sanoi siitä hien haisemisesta pillereiden lopettamisen jälkeen. En muista kuka oli, mut kuiteski Kuinkahan nopeasti voisi odotella ihon huononemista? Kauhulla odotan. Toivottavasti ei vaan finnit lisääntyisi nyt kun olen vuosian jälkeen päässy niistä eroon...