yritys alkaa ensi kesänä/syksynä

  • Viestiketjun aloittaja kärsivällinen?
  • Ensimmäinen viesti
kärsivällinen?
Moikka!

Onko täällä muita, joilla vauvahaaveet jo kovasti pinnassa, mutta syystä tai toisesta yritys alkaa vasta ensi kesänä tai syksynä. Meillä on ennestään jo vajaa kaksivuotias lapsi ja haaveilemme toisesta. Minulla kuitenkin oma tavoite saada opinnot valmiiksi ja mennä hetkeksi töihin ennen kakkosta, joten sen takia koitamme vielä pysyä järkevinä...;) Olisi mukava jakaa ajatuksia jo nyt, kun aika tuntuu matelevan turhan hitaasti....
 
Mansikkainen
No, on täällä ainakin minä. :) Meillä on myös poika 1 v. ja 7 kk ja alustavasti ollaan sovittu, että yritys aloitettaisiin juuri loppukesästä tms. Mies valmistuu vuoden päästä ja itsellä opinnot vasta aivan alussa. Toisaalta itse mietin, että miten käy opintojen ja rahallisesti myös jouduttaisiin ahtaalle, koska "nauttisin" tällöin minimiäitiysrahaa.

Tuo aikamääre on laitettu siksi, että saisin opintoni hyvään vauhtiin ja ehdittäisiin ensi kesänä vielä matkustelemaan (ilman mahaa) tällä pienemmällä porukalla. Poikamme olisi tällöin (siis mahdollisen toisen lapsen syntyessä) toivottavasti jo täysin ilman vaippoja, mikä sekin mielestäni plussaa. :)

Muttamutta, mitä tulee odottamisen vaikeuteen..tunteet vaihtelevat päivästä toiseen, toisaalta olisin valmis aloittamaan yrityksen heti, enkä todellakaan jaksaisi odottaa..toisaalta taas lapsen ollessa mummolassa hoidossa, kun itse olen kavereiden kanssa juhlimassa, mietin, että on ihanaa, kun on saanut osittain "vapautensa" takaisin ja huonosti nukutut yöt on takanapäin yms.


Vaikiaa, vaikiaa..
 
Mipsa
Hei!
Meillä on jo kolme lasta. 5 v, 3 v ja 1 ½ v. Ajatuksena, että alottaisimme yrityksen ensi kesänä. Tämä siksi, että nelonen ehtisi syntyä ennenkuin kuopus täyttää 3 vuotta. Ja toisaalta, kun on jo kolme lasta ja ikäerot alle 2 vuotta, niin nyt voisi tulla vähän pidempi ikäero.
Välillä vauvakuume on aika voimakas ja välillä mietin, että josko meidän lapsiluku on sittenkin tässä. Mutta katsotaan nyt. Saas nähdä miten ajatukset muuttuu tässä matkan varrella. On ne vauvat vaan niin ihania!
 
kärsivällinen?
Mulla on ihan samoja tuntemuksia kuin sulla just tuosta, että välillä ei malttais odottaa ja välillä huomaa, kuinka paljon elämä on jo helpottunut tuon "isomman vauvan" kanssa. Voi jo puuhailla kaikkea mukavaa ja mennä uusiin jänniin paikkoihin mm. uimaan, pulkkamäkeen jne. Olen ajatellut tuota töihinmenoa ainakin joksikin aikaa juuri sen takia, että saisisn hiukan parempaa äp-rahaa. Ensimmäisen kohdalla kun mullakin oli tuo minimi. Toinen syy lienee se oma pää, eli olisi vaihtelua käydä vähän kokeilemassa siipiä työelämässä, ennenkuin mahdollisesti jäisin taas äitiyslomalle. Voisi olla sitten taas jo mukavampi palata kotielämän rauhallisempaan rytmiin. Mieheni on jo töissä, joten periaatteessa pärjäämme kyllä taloudellisesti, vaikka vauva tulisi hetikin, mutta ainakin ensimmäisessä raskaudessani voin niin pahoin, että en usko että saisin graduani tehtyä sellaisessa olotilassa tulevana keväänä. Joten tällä hetkellä mieli on maltillinen ja koittaa saada nyt tuota opiskelua puristettua loppuun.:)

En kyllä kadu sitä, että saimme ensimmäisen lapsen opiskeluaikana, vaikka molemmat vielä opiskelivat. Taloudellisesti kuitenkin pärjättiin ja oli sellainen vapaus sumplia lapsen hoitamiset vuorotellen, ettei tuota pikkuihmistä ole vielä tarvinnut laittaa päivähoitoon. Mutta semmoista tänään. Kirjoitelkaahan muutkin, jos teitä samassa tilanteessa olevia löytyy.
 
Kärsivällinen?
Niin ja Mipsalle moi! Olit kirjoittanut viestisi samaan aikaan kuin minä, joten ehdin vastata vain Mansikkaiselle. Mutta tervetuloa. Itselläni myös toiveissa useampi lapsi, jos meille niitä syntyy. Suuri perhe on myös ihana sitten aikuisiällä. Sen huomaa mm. sukujuhlista kuten joulusta, kuinka ihanaa on omistaa ison perheen, jossa on ääntä ja elämää.
 
haaveileva pupu
Saman suuntaiset on haaveet. Sillä erotuksella, että oman alan töissä olen ollut vuosikaudet ja nyt pitäisi lopulta rytistää gradu tässä talven aikana, ettei jää loputomiin roikkumaan. Ekaa perillistä olisi tarkoitus aloittaa yrittämään joskus keväällä/kesällä. Vihilläkin voisi käydä ennen kuin tärppää.
 
Mansikkainen
Heippa kumpaisellekin!

Me olemme "joka tapauksessa" suunnitelleet hankkivamme toisen lapsen vielä opiskelujen aikana, koska silloin tosiaan pystyy paremmin joustamaan lapsen hoidon suhteen. Tällä hetkellä meidän poika on päivähoidossa ja päivän pituus on yleensä 5-6 h, joista pari tuntia unta. Olisi tuntunut aika pahalta laittaa "vasta" puolitoistavuotias mahd. jopa yhdeksäksi tunniksi hoitoon, mitä monet työssäkäyvät tietenkin joutuvat tekemään.

Eräällä tapaa tämä palstailu on vähän hoopoa omalta kannaltani, kun haluaisin nyt rauhassa keskittyä tähän tämän hetkiseen elämään, pakertaa koulujuttuja ja ottaa välillä aikaa ihan vaan itselle. Voi kun voisinkin antaa ajan kulua itsestään siihen kesään, jolloin voisi päivittää tilanteen.

Äsken olin tuolla lapsen vaatekaappia siivoskelemassa ja samalla "löysin" ylähyllyltä raskausajan neuvolakortin ja synnytyskertomuksen..voi ei! ;) Mä en oikeastaan kaipaa yhtään sitä vauva aikaa, ehkä enemmänkin kaipaisin raskaana olemista (En tajua miksi!) ja sitten siitä vuoden iästä eteenpäin. Ehkä tällä toisella kertaa osaisin nauttia myös siitä pikkuvauvasta enemmän.

Mä voisin kuvitella, että meillä olisi joskus kolme lasta, se tuntuu nyt sellaiselta maksimilta. Kas kummaa, kummankin lapsuuden perheessä lapsia on ollut juuri tuo kolme. :)
 
Mipsa
Hullua toisaalta roikkua täällä, mutta minkäs sitä itselleen voi. Aikaisemmin tykkäsin olla raskaana, mutta mitä useampi kerta takana sen vähemmän se kiinnostaa. Jotenkin nopeammin kyllästyy siihen mahaan. Ja kun se kaiken lisäksi pullahtaa esiin paljon aikaisemmin. Ei ehkä vielä toisesta, mutta kuinka nopeasti se kolmannesta tulikaan! Ja sitten ne kaikki vaivat ärsyttää helpommin. Vaikka mulla on kaikki raskaudet ollu tosi helppoja. Sitten kun on jo yksi lapsi tai enemmän, niin toisaalta se raskaus menee siinä sivussa.
Synnytyksen haluan ehdottamasti kokea. Kun voisikin hypätä raskausajan yli suoraan synnytykseen;-)
Niin ja musta vauva-aika on ihana. Mutta sekin varmaan siksi, että meidän kaikki lapset ovat olleet tosi helppoja vauvana. Kolmosestakin nautin aivan erityisesti, koska takaraivossa ajatus, jos vaikka tämä on meidän viimeinen vauva.
Mutta tämä reilu 1v ikä on aika rasittava. Vauhtia piisaa ja kaikkea "pahaa" tekemässä. Oppivat nopeammin ja aikasemmin kaikkea, kun ottavat mallia. Etenkin tuo kolmonen on aika mahdoton, kun saa seurata kahden touhuamista.
Mutta niinpä sitä haaveillaan taas.
 
kärsivällinen?
Mä kyllä kaipaan jotenkin sitä raskaana oloa. Ensimmäinen raskaus meni jotenkin niin jännittäessä ja "oudossa" tilassa, ettei siitä oikein hoksannut edes nauttia. Nyt haaveilen panostavani enemmän kivannäköisiin mammavaatteisiin ja hoidan itseäni myös raskauden aikana...(vai ehtiiköhän tuota, kun on jo tuo yksi ihananainen seuralainen, jolla varmaan ensi syksynä joku ihana uhmis;) Mut siis niin ajattelisin, ja varmaan myös aika menee nopeammin, niinkuin Mipsa tuossa totesikin. Olen ehkä hiukan sellainen "asia-kerrallaan-tyyppi", eli haluan elää yhdn mullistuksen kerrallaan ja nauttia niistä, senkin takia nyt hiukan vielä odotellaan tuon kakkosen yritystä, kun kesään asti on aika lailla kaikkea isoa tapahtumaa elämässä. Tällä hetkellä myös tuntuu, että tähän väliin olisi toinen lapsi ollut aika moinen juttu, kun esikoisella on joku ihmeellinen äiti-äiti-vaihe, mun pitäis jatkuvasti olla kantamassa häntä joka paikkaan, vaikka kävelee ihan loistaasti itse ja äitiä kaivataan tosi paljon enemmän, kuin vielä hetki sitten. Noh ihana vaihehan tämäkin omalla tavallaan.:)
 
Mansikkainen
Heippa!

Täällä sitä vietellään "vapaapäivää" (toisin sanoen tänään ei ole opetusta mutta kouluhommia olisi tuhottomasti) ja en raaskinut lastakaan viedä hoitoon. Ihan pöhköä, kun tuntuu, että lapsella olisi melkeinpä mukavampaa päiväkodissa, missä paljon kavereita ja ihanat tädit, kuin täällä kotona tylsän äidin kanssa. ;) Meidän poika tosiaan viihtyy päiviksessä niin hyvin, että vietäessä huikkaa nopeasti: "Moikka, äiti hakee sitte" ja viipottaa touhuihinsa. (Olen sanonut usein jättäessäni lapsen hoitoon, että äiti hakee sinut sitten ja nyt on siis ruvennut heittämään tuota samaa fraasia ennen kuin itse ehdin sanoa sitä.)
Pojasta on tullut niin kovin iso ja omatoiminen, että ihan päätä huimaa. On vaikea muistaa välillä, että hän on vasta reilu puolitoistavuotias.

Mä en oikein ymmärrä, että mikä kauhea kiire tässä on nyt hötkyillä sen toisen lapsen kanssa. Kaikki on nyt tosi hyvin. On ihanaa, kun lapsen kanssa voi touhuta kaikenlaista ja sitten voi myös ottaa omaa aikaa ilman huonoa omatuntoa. (Ainakin melkein..) Meidän poika myös nukkuu ja syö hyvin, eikä kiukutteluja paljon ole. Tosi aurinkoinen ja helppo tyyppi. Poika on alusta alkaen ollut ns isän poika, joten meillä ei sellaista äiti-vaihetta oikeastaan ole ollutkaan. No, oidipaalivaihetta odotellessa.. ;)

Minkäs ikäisiä te muut "suunnittelijat" muuten olette? Meillä vietellään seuraavaksi 25-v. synttäreitä.

P.S Mäkin kuvittelisin sitten seuraavalla kerralla olevani ihanan kaunis, hehkeä ja reipas odottaja ihanine vaatteineni..Heh, mikähän se totuus tulisi olemaan..Miehen vanhat verkkarit ja jotain muuta mageeta.
 
haaveileva pupu
32 ja mies 42. Eli kello tikittää molemmilla;) Mies on mankunut lasta jo yli yhdeksän vuotta itse olen alkanut nähdä itseni mahdollisena äitinä vasta viime vuosina.
 
antzi*
Täällä yksi, jolla olisi tarkoitus aloittaa toisen lapsen yrittäminen syksyllä, viimeistään marraskuussa. Tämä voi tosin vielä muuttua, sillä odotan tällä hetkellä vielä esikoistamme. :) Joten saa nähdä jaksammeko/miten onnistuu yleensä toista lasta niin pienellä ikäerolla... Maaliskuun alussa on tämän esikoisen laskettu aika. Itse olen 24 ja mies 28 wee.

Meillä tuo raskautuminen ei ole ollut mitenkään ihan itsestäänselvyys ja on ollut myöhäistä keskenmenoakin tuossa välissä, joten siksi olemme miettineet, että voisi aloittaa YRITTÄMISEN mahdollisimman pian. Todennäköistä kun on, että menee ainakin sellainen vuosi ennen kuin tärppää... Itse opiskelen vielä, pitäisi valmistua 2009 keväällä, joten kesävauva 2009 olisi tosi sopiva. ;) Niin kuin asiat muka menisi kuten itse suunnittele...! :D
 
Mipsa
Täällä ollaan. Ehdin tosin todella vähän nykyisin käydä netissä. Nämä lapsukaiset pitävät huolen siitä. Välillä saattaa olla parikin viikkoa taukoa. Toista se oli silloin kun oli vain yksi lapsi.
Ajatukset eivät vielä ole muuttuneet suuntaan tai toiseen. Ei mitään ehdotonta varmuutta. Mutta eipä tässä kesään enää niin hirveästi aikaa ole. Ja jos totta puhutaan, niin pari kertaa jäänyt kondomi pois. Jos yhtään itseäni tunnen, niin ei ollut otollista aikaa. Mutta se selvinnee tässä jonkun ajan kuluttua.
Mitäs muille kuuluu?
 
antzi*
Täällä myös edelleen ollaan menossa mukana. :) Ensi kesään en tosin ehdi, ja syksykin on vähän niin ja näin... varmaan meillä haaveilut alkaa vasta loppuvuodesta, mutta kai sen voi syksyksi laskea. :) Ei ole nyt kovin ajankohtaista miettiä sitä, saa nähdä miten selvitään tästä ensimmäisestä! Nyt menossa rv39 ja ajatukset aikalailla synnytyksessä. :)

 
haaveileva pupu
Täälläkin on käyty vähän huolettomaksi kumien kanssa. Varsinainen yrittäminen alkaa sitten kesällä/syksyllä. Kovasti kuvittelen kaikenlaisia lupaavia oireita vaikka todennäköisyys tärppiin on tällä hetkellä häviävän pieni. Väsyttää hirveästi ja välillä on hutera olo, päivällä on kuuma, iltaisin palelee, näppylää pukkaa naamaan (+muuallekin) ja hiukset rasvoittuu melkein päivässä ihan hirveän näköiseksi. Huomenna tai viimeistään viikonlopuna pitäis tulla täti kylään, pääse taas kuukaudeksi kiusaamasta itseään näillä ennenaikaisilla arvailuilla.
 
Mipsa
Täti tuli ainakin meille kylään. Mites sulla haaveileva pupu? Vähän minäkin jo arvuuttelin oireita, kun kierto oli tällä kertaa pidempi. Mutta enpä nyt mitenkään pettynyt ole. Vähän tosin mietityttää, kun kierto vaihtelee paljonkin. Luulen, että ovulaatiota ei ole joka kierrossa tapahtunut.
 
kärsivällinen?
Aika hauska juttu, en ole pitkään aikaan käyny täälä palstalla ja nyt kun tulin, niin aivan naurattaa, kun meilläkin kävi suoraan sanottuna ihan paljas unohdus kondomin kanssa. Kumpikaan ei tajunnu ajatella, että onko otollinen aika kuusta ja myöhemmin hoksasin, että jos ovuni on ajallaan, niin "hupsistakeikkaa" sattui kaksi päivää sitä ennen, joten mahdollisuus on olemassa. Aluksi olin ihan kauhuissani ja mietin jo katumuspillerin hakemista, kunnes tulin järkiini, ja nyt se on jo vaihtunut pakahduttavaan odotukseen, koska toivon, että olisikin tärpännyt. Mies toivoo samaa, joten saas nyt nähdä. Taloudelliset suunnitelmat menisivät hiukan mönkään, mutta se ei nyt enää tunnu niin isolta asialta. Mulla jännäilyt on siis kuitenkin vasta tuolla vajaan parin viikon päästä...en malttais oottaa...jotenki itellä on semmonen hassu tunne, että ois jotain tekeillä. Esikoisen kohdalla taisi olla sama tunne, en oo ihan varma...
 
Mipsa
Vai on muitakin huolimattomia?;)
Kärsivällinen: Musta olis toisaalta ihanaa, että kaikki kävisi vähän kuin vahingossa. Helposti muuten alkaa stressaamaan, jos ei heti tärppääkään. En nyt muista onko ollut puhetta, kuinka helposti teidän esikoinen sai alkunsa.
Epävarmuuden jälkeen olet ilmeisesti sinut asian kanssa, joten pidän peukkuja pystyssä!
 
annelii
Onkohan tässä porukassa vielä eloa...? :eek:) Vai kaikki aikaistaneet yrityksen alkamista? Meillä yritys alkanee kesällä (kesäkuussa, viim. heinäkuulla). Esikoinen 2,5v. ja olen ollut 6kk töissä nyt. Teen sijaisuutta ja se päättyy elokuulla. Mutta sen vuoksi odotellaan, kun on olemassa pienen piei mahdollisuus, että saisin pidempää työtä tästä... Ja jos en saakkaan, niin saisin kuitenkin vielä hyvä äippä rahan, jos ensivuonna sen vauvan saisi. Myös toiveena olisi, että tuleva kakkonen syntyisi alkupuolella vuotta. Mutta kuten monesti todettua, niin aina voi suunitella, mutta raskautuminen ei aina tapahdu siten, kun suunnitelmiin sopisi. :eek:)

Mulla kuume on jo tosi kova välillä. Hetken jopa ajateltiin, että aloitetaan jo saman tien yritys, mutta mennään nyt sinne kesään vaan. Tai jos työkuvioihin tulee jotain selkoa, niin sen mukaan aiemminkin. :eek:) Ihanaa, kun voi edes haaveilla!!!
 
antzi*
Kyllä täällä ainakin ollaan ihan maltettu odottaa! :) Meille syntyi 26.2 ihana tyttövauva, joka riittää kyllä meille hetkeksi. :) Eli sitten syksyllä/loppuvuonna alkaa näillä näkymin yritys. Tosiaan ehkäisyä ei oteta käyttöön, mutta kun tämäkin saatiin pitkällä yrityksellä ja lugeilla aikaiseksi niin en laske tätä ilman ehkäisyä olemista yritykseksi. Mutta tosiaan, ei ole edes täti tullut takaisin vielä ja jälkivuotoakin on edelleen, eikä makkarissakaan ole vielä eloa, joten täällä ei siis olla vielä ainakaan hetkeen raskaana! :D

 
Aurora Vee
Täällä on yksi kolmannesta lapsesta haaveilija, jonka ajatukset vaihtelevat päivästä päivään. Kuitenkin joskus loppuvuodesta (kuopus täyttää 2v lokakuussa) voisi olla otollinen aika yrityksen aloittamiselle. Ennen sitä arki ja elämä pitää kuitenkin saada raiteilleen ja rauhoittumaan

Tällä hetkellä meillä on siis 3v ja 1v 5kk lapset, minulla gradu pahasti kesken ja tulossa on puolen vuoden työrupeama, joka päättyy loppuvuodesta. Sen jälkeen tulevaisuus on avoinna, mutta lokakuussa alkavat asuntolainan lyhennykset tietty rajaavat mahdollisuuksia... Kuitenkin kaksi lasta opiskeluaikana saaneena mulla on vahva luottamus siihen että pärjättäisiin taloudellisesti kolmenkin kanssa.

Toinen asia mikä mietityttää paljon enemmän kuin raha, on oma jaksaminen. Kaksi vilkasta pientä, öisin heräilevää lasta ja monta rautaa tulessa väsyttää ja välillä pää tuntuu räjähtävän. Varsinkin kuopus on villiviikari, jonka soisi olla lähemmäs kolmivuotias ennen seuraavan syntymää. Tehokas vauvakuumeen alentaja onkin lasten hepulipäivä, jolloin kaikki menee pieleen.

Mies ei sano juuta eikä jaata haaveiluihini, koska se ei ole hänen mielestään millään tapaa ajankohtaista. Olen pyytänyt häntä kertomaan jos alkaa tuntua siltä, ettei halua kolmatta enää koskaan, muuten oletus on että kolmas on tervetullut jossain vaiheessa. Miehen mukaan pitää nyt nauttia siitä mitä meillä on. Oikeassahan se on, mutta minkäs teet.

Onnea Antzille pienen tytön johdosta!
 

Yhteistyössä