yritys alkaa ensi kesänä/syksynä

Onnea antzille! )

Kuumeesta. Meillä vauvakuumetta ei ole aiemmin ilmennyt. Esikoinen kuitenkin "jo" 2,5v. Oli vain niin hurjaa vauva-aikaa, kun heräili tosi paljon ja saattoi valvoa yön pimeinä tunteina useita tunteja putkeen. Yöt oli hirmuisia ja päivät kuljin koomassa. Sitten alkoi helpottamaan 1,5v. suunnilleen ja aloin haaveilla töissä käymisestä. Esikoinen olikin pari vuotias, kun sain tämän vuoden mittaisen sijaisuuden. Ja tosiaan nyt vauvakuume on alkanut vaivaamaan. Aina on ollut ajatus siitä, että ilmanmuuta sisarus tälle ainokaiselle, mutta ajankohta on ollut avoin ja odotettu sitä toisen lapsen kaipuuta. Ikäkään ei tule vielä vastaan, kun olen alle 30v reilusti. Välillä tuntuu, että aika matelee, mutta pidetään itsemme vielä kurissa. )

 

Moi!
Mitäpä tänne kuuluu? En ole pitkään pitkään aikaan ehtinyt käydä koneella. Just tänään tarkastin sähköpostinkin varmaan kahden viikon tauon jälkeen.
Kesä sitten toden teolla lähestyy. Kuume välillä nostaa oikein tosissaan päätään. Mutta nyt olen vähän alkanut miettiä, että mulla ei taida ovulaatio tulla kovin usein. Liika suunnittelu ja ajattelu pitäisi jättää tässä touhussa. Onneksi on jo kolme lasta, jos se vaikka ei enää onnistu. Ikää kun on jo reilusti yli 30v. Ja jos totta puhutaan tämä vauhdikas arki vie veronsa. Illalla kiinnostaa lähinnä nukkuminen. Eikä noita mahdollisuuksiakaan liikaa ole. Sängyssä kun on usein joku ylimääräinen.
Tsemppiä muille ja tulkaa kertomaan kuulumisia!

 

Moikka kaikki! Mahtuiskohan tähän pinoon kirjottelemaan 29.v kahden lapsen äiti, vaikka yritys ei taida vielä kesällä olla ajankohtainen..?? Kovasti samoja ajatuksia, kuin osalla täällä. Eli minulla on kaksi helppoa vauvaa ollut ja helppoa raskautta myös. Välillä tuntuu, että kyllä nämä on tässä ja välillä on ihan hillitön vauvakuume.. Alustavasti on mietitty loppusyksyä yrityksen aloittamiseksi, vaan saapi nähdä mitä tapahtuu..

 

Moi! ja tervetuloa Elma. Meillä on tällä hetkellä miehellä pahempi vauvakuume kuin minulla. Itse yritän vimmatusti tehdä viimeistä rytistystä opintojen loppuunsattamiseksi. Stressi sekottaa kiertoa, niin etttä välillä kuvittelen jo jos jonkinlaisia plussaan viittavia oireita.
Jos asiat edeistyvät kuten nyt haveillaan voi nimimerkki muuttua syksyyn mennessä pupuilevaksi haaveilijaksi 30+ & 40+ pariskunta, toistaiseksi lapseton.

 

Moi,
kirjoittelen nykyään tuonne Isompien pesueiden porukkaan, vaikka pesue toistaiseksi on vasta normikokoinen (2+2). Siellä voisi Mipsa sinullekin olla samanhenkisiä kavereita, monet miettivät päivittäin josko yhden vielä hankkisi vaikka nytkin riittää päivässä ohjelmaa.

Haaveilut jatkuvat teoriatasolla, vaihdellen päivästä päivään skaalalla "ei ikinä enää meille lisää riiviöitä!" --- "heti tänne lisää ihania lapsukaisia!". Mieskin on ehkä hieman pehmennyt, kun selvisi että alkuvuoden 2009 vauva voisikin sopia perheeseen talouden ja työtilanteen puolesta. Hän on ilmiselvästi meidän perheen järkeilijä. Katsotaan...

 

Täytyypä käydä katsomassa sitä isompien pesueiden porukkaa. Jos vaan ehdin;-)
Nyt taas viikonloppuna vauvakuume nosti päätään. Kaupassakin tuntui vain olevan raskaana olevia äitejä. No vaikka meille ei enää vauvaa tulisikaan, niin kai tuo vauvakuume on aina päällä enemmän ja vähemmän.

Meilläkin mies perheen järkeilijä. Mutta eipä häntä ole ikinä tarvinnut kuitenkaan suuremmin suostutella. Kolmonen oli alkuunsa vähän järkytys. Sanoi jo kakkosen jälkeen, että se oli siinä. Mutta nyt yllättäen sanoi, että josko vielä yksi. Olin kyllä vähän puulla päähän lyöty. Mitään suuria muutoksia se ei tietäisi, on autot ja asunto kunnossa.

 

Meillä taas minun töiden saamisen epävarmuus viivyttää. En tiedä pitäiskö vaan olla rohkea ja olla välitäämättä moisista työasioista ja tehdä niinkuin itsestä tuntuu. Tätä on jatkunut jo vuosia, mutta ei tämä tilanne näytä parantuvan

 

Hei, täällä olisi yksi kohta kolmekymppinen naisihminen, joka haaveilee vauvasta. Tarkoitus olisi aloittaa yritys syksyllä. Vauvakuume on alkanut oikeastaan vasta puoli vuotta sitten, mutta sitäkin rajumpana. Aikaisemmin en ole miettinyt koko asiaa. Työtilanne on molemmilla hyvä, uusi koti on järjestyksessä ja tilaa riittäisi jälkikasvulle. Työnantajani ei ilahtuisi raskaudesta, mutta mielestäni se ei kuulu hänelle.

Mua pikkusen hirvittää ajatus yrityksestä, raskaudesta ja vauvasta. Lähipiirissä on sattunut juuri muutamia keskenmenoja, lapsettomuutta yms. surullista. Lisäksi äitini kärsi lapsettomuudesta, joten olen vähän huolissani omista mahdollisuuksistani tulla raskaaksi. No, yrittänyttä ei laiteta.

 

nostetaan, josko jotain olisi tapahtunut, vai ovatko kaikki jo luovuttaneet tai plussanneet?

 

Täällä haaveillaan kyllä edelleen! Syksyllä sitten yritystä. Kuukautiset alkoivat la, joten nyt voi olla taas edes mahdollista saada lisää jälkikasvua.

 

Täällä ollaan. Haaveilua ilmassa, mutta ei mitään vakavaa yritystä. Edelleen epäilen, että ovulaatiota ei edes tapahdu. Mulla on ennenkin ollut tuota, että ns. tyhjennysvuoto kyllä tulee. Synnytystenkin jälkeen on aina menkat alkanu tosi pian, mutta ovulaatiota on saanut odottaa. On tässä tosin edellisestä synnytyksestä jo vierähtänyt aikaa.
Takarajana pidän syyskuun alkua. Sitä ennen pitäisi tärpätä. Muuten ehtii edellinen täyttää sen 3 vuotta. Tai sitten pitäisi äkkiä etsiä töitä, ettei tipu minimi äitiyspäivärahalle.

Olis kiva kuulla muidenkin kuulumisia!

 

Edelleen kohtuullinen vauvakuume ja miehellä vallan mahdoton vauvakuume. Kuvitelen melkeen joka kuukausi jos jonkinlaista oiretta, vaikka yritys ei ole edes alkanut vielä, ollaan muuten vaan huolettomia. Liekkö oireet heräilevästä hormonitoiminnasta. Lopetin renkaan käytön vuoden vaihteessa, vieläkin on iho ihan finneillä. Luomukierto turvottaa ihan erilailla ja aiheuttaa jos jonkinlaisia nipistelyjä ja aristeluja eri vaiheissa kuuta kuin mitä oli vuosien hormonien käytön aikana.

 

Onko täällä enää ketään? Mikä teidän tilanne on? Olisi kiva kuulla kuulumisia.
Meillä ei edelleenkään ole mitään aktiivista yrittämistä. En siis yritä bongailla oviksia enkä mittaile lämpöjä, tulee jos on tullakseen. Välillä on aika hiljaistakin tuolla peittojen alla. Taas on se aika, että keskimmäinen ravaa jatkuvasti meidän sängyssä. Ei oikein osaa olla rennosti ja monesti tilaisuudet menee sivu suun, jos heti illasta on joku sängyssä. Eikä jaksa valvoa ties minne asti, että on rauhallista. Kondomi on tosin jäänyt lähes kokonaan.
Viimeiset kierrot on ollu aika tarkkaan 24-25 päivää. Ja nyt on se tilanne, että tuon mukaan menkat on 5-6 päivää myöhässä. Eli nyt on kp 30. Joten noinkohan? Mutta on mulla ennenkin kierrot heitelly, joten en ole vielä sännännyt testin ostoon. Odotan edelleen menkkojen alkavan koska vaan. Välillä tosin olen ihan varma, että olen raskaana. On närästänyt muutamana päivänä. On myös ollut sellaista menkkamaista kipua. Aika kovaakin välillä, etenkin viime viikonloppuna. Ja olin ihan varma, että nyt menkat alkaa. Mutta eivät alkaneet ja siksikin olen alkanut ajatella, että raskaus on mahdollinen. Yleensä, jos olen tuollaista kipua tuntenut, ei ole montaa päivää tarvinnut odotella. Aikaisemmissa raskauksissa ei ole alussa mitään suuria oireita ollut. Kolmosen kohdalla jotenkin vain tiesin. Nyt ei ole sellaista tunnetta.

En ole ehtinyt tutustua isompien pesueiden porukkaan. Siellä näyttää olevan hirveästi väkeä. Mukavampi kirjoittaa tähän, kun muistaa paremmin kuka on kukin.

 

Ovat tainneet kaikki siirtyä touhon toiseen tämän kesän yrittäjien ketjuun, joka on paljon aktiivisempi kuin tämä.
Itse en ole sinne lähtenyt kun tuo mies nyt alkanutkin hannaamaan. Se tässä kinusi lasta jo vuosikaudet ja kun lopulta sai minutkin innostumaan, niin nyt alkaa peräytymän. Lykkää aloittamisen ajankohtaa aina kuukaudella tai kahdella eteenpäin. En tiedä mitä tässä pitäisi ajatella. Lasta se kyllä haluaa (mielellään useamman), liekkö epäilee minun äiti-kykyjäni??? Hämentää ja harmittaa. Taustailen nyt kunnes asia alkaa selvitä edes vähän.

 

Hei Haaveileva Pupu!
Kiva, että joku vastasi. Ei millään jaksaisi liittyä johonkin "isoon ja vanhaan" ketjuun. Täytys kahlata ties kuinka paljon viestejä läpi, että tietää missä mennään.

Jos joskus pääsisi noitten miesten pään sisään, niin voisi olla paljon viisaampi. Ei niitten aivoituksia aina jaksa ymmärtää. Vauva on kuiteski iso asia, joten eiköhän ilmassa vain ole epävarmuutta. On hyvä kinuta silloin, kun tietää, että se ei ole mahdollista (toinen ei ole valmis). Jos sun miehesi pelkää sitä kaikkea vastuuta ja oman vapauden menettämistä. Toisaalta voi ajatella positiivisesti, että miehesi ehkä sitten joskus osallistuu paljon vauva-arkeen. Eikä niin, että antaa vain vauvan tulla ja jatkaa elämäänsä kuten ennen. Liian paljon esimerkkejä siitäkin. Tuskinpa on sun äiti-kyvyistäsi kyse, älä murehdi!
Ratkaisuahan en tiedä. Mutta pitäisikö antaa asian olla. Voi olla, että mies jossain vaiheessa vähän kuin unohtaa asian ja ollaan huolettomampia. Jos se tapahtuisi vähän kuin "vahingon" kautta, niin olisikin varmasti onnellinen. Tuollainen tietoinen "yrittäminen" voi kuullostaa aika pelottavalta. Meilläkään ei ole ikinä "yritetty" vauvaa. Olemme toki aikuisia ja tiedämme miten niitä tehdään. Mutta emme ole ikinä päättäneet, että nyt aloitamme yrittämisen.
Tsemppiä sulle! Uskon, että asia järjestyy kyllä. Vauvakuumetta on tosin naisena aika vaikea hillitä. Mutta luulen tosiaan, että miestäsi on alkanut pelottaa.
Voin kokemuksesta sanoa, että se on suuri asia! Esikoinen sai alkunsa "vahingosta", vain kerran kondomi jäi pois. Alkuunsa se oli melkoinen järkytys. Mutta kyllä se 9 kk todellakin valmistaa äitiyteen ja tavallaan myös isyyteen. Vaikka eipä mies sitä niin konkreettisesti koekkaan.

Mites muuten sun opiskelut?

Tänään on sitten kp 31, eikä menkkoja näy eikä kuulu. Taidan viimeistään viikonloppuna testata.

 

Kiitti Mipsa.
Kiitos kysymästä, sain paperit ulos ennen juhannusta.
Se tässä hämääkin, kun tuo on alkanut puheissaan hannaamaan, mutta kumien käyttö on jäänyt viimeaikoina kokonaan??? on menty keskeytetyllä, mikä ei todellakaan ole mikään ehkäisy. Noh, ehkä se on vaan miehen pelkoa siitä lapsen kasvatuksen todellisuudesta, siinä on kuitenkin ihan oikean ihmisen elämä kyseessä. Itse olen yrittänyt vakuutella häntä, että kyllä siinä odotusaikana ehtii kypsyä vaikka kuinka ja ei se kypsyminen ja oppiminen vielä siihen lopu. Mies murehtii jo niitäkin asioita, joita tulee vastaan lapsen olessa varhaisteini-ikäinen. Helpompaahan se on ollut haaveilla silloin kuin on tiennyt asian olevan vain haaveilua.
Nyt se mies on taas pari viikkoa työmatkalla ja minä yksin kotona miettimässä tulevaisuutta ja turvallisen ympäristön sekä perustoimeentulon takaamista mahdollisen äitiysloman tai jos huonosti käy, niin työttömyden ajalle. Tänään opin, että olen maksanut väärään työttömyyskassaan muutaman vuoden ajan, jos jäisin nyt työttömäksi en saisi sieltä mitään, koska minut lasketaankin yrittäjäksi! Tuli vähän kiire hoitaa tuo asia kuntoon. Tulee sitten samalla selvitettyä muilta tahoilta mahdolliset äitiyteen liittyvät tuetkin, hyvä niin.
Täti on nyt pari päivää myöhässä, mutta se saatta johtua myös ulkomaanreissusta jonka tein äskettäin. On sen verran kurjat sadekelit täällä kotinurkilla, että tuli otettua äkkilähtö. Eiköhän se tätiliini tule taas kohta tänne ilostuttamaan minua
Tulipa vuodatus.

 

Hei taas haaveileva pupu!
Ihan selvää epävarmuutta. Kumit ei ole käytössä, joten taitaa olla alitajunnassa kuitenkin toive vauvasta. Kai nyt jokainen tietää, ettei se mikään todellinen ehkäisykeino ole. Luulen, että ei miestä puhumalla vakuuttuneeksi saa. Itse on kuitenkin vauvaa pitkään halunnut, joten eiköhän se viimeinenkin "palanen" jossain vaiheessa loksahda kohdalleen.

Kaikkea voi aina murehtia. Aina tulee uusia aiheita. Itseäkin välillä hirvittää tulevat teini-iät. Mutta toisaalta lohduttaudun sillä ajatuksella, että ei se sieltä ihan yllättäen tule. Siis koko ajanhan asiat muuttuu lasten myötä ja itsekin muuttuu ja oppii kasvattajana/vanhempana. Siis tarkoitan, että eihän se mene niin, että nyt on vauva ja yhtäkkiä teini-ikäinen.

Sen tarkemmin tuntematta, miehesi vaikuttaa vastuuntuntoiselta. Ehkä vähän liikaakin murehtii. Tulevaisuutta ei kannata liikaa maalailla.
Hyvä, että olet noita tukiasioitakin selvittänyt etukäteen. Ei tule yllätyksiä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että aika hyvin sitä pärjää aika pienelläkin. Riippuu toki missä asuu ja miten asuu ja millainen palkka miehellä on.

Olinkin sitten hätähousu ja testasin torstaina. Ja nega tuli. Nyt olen vähän ihmeissäni. Ilmeisesti super pitkä kierto tulossa. Siis minulle super pitkä. Nyt on kp 34. Ei ole kai ikinä ollut näin pitkää kiertoa. Päinvastoin minulla on yleensä lyhyt kierto. Kai sitä vaan on odotettava. Melkein ahdistaa. Toivoisi, että täti tulee pian, että alkaa uusi kierto ja uudet mahdollisuudet.
Nyt en "tunnista" mitään oireita. Joten aikalailla nämä ajatukset vaihtelee tunneittain ja päivittäin. Niinpä viimeksi vannoin, etten säntää ostamaan testiä. Mutta kuinka ollakaan. Yritän kai olla rento asian suhteen, mutta välillä hermoilen enemmän kuin tarpeeksi. Vaikka tosiaan välillä on niin hiljaista makkarissa, että jos se sillä "yrittämisellä" vauva saa alkunsa, niin melkoinen onni on käynyt.
Olen tässä yrittämisessä tavallaan aika kokematon. Siis siinä mielessä, että en ole perehtynyt näihin kaikkiin juttuihin. Limat ehkä tunnistan. Lämpöjä en jaksa mitata. Aikaisemmin jopa luulin, että ei mulla ovista aina tapahdu. No ok synnytyksen jälkeen imetys varmaan piti huolen siitä. Mutta ei ole enää sitä, joten kaipa se tapahtuu, kun kierrot on aika lyhyet. (satuin lukemaan täältä joskus aiheesta). Vaihtelee vaan.
Onpas sekavaa. Koita kestää.

Mites siellä onko täti tullut kylään? Jospa se onkin plussa. Pidän täällä peukkuja.

 

Moi Mipsa,
Juu täti tuli pari päivää myöhässä mutta sitten rytinällä, kaikki ikävät oireet oli potenssin kaksi. Mies alkaa taas olla positiitiivisempi tämän projektin suhteen. On useina päivinä käyty tuntien pituisia keskusteluja asiasta.
Tässä on tullut kevään aikana tutustuttua niihin limoihin ja napukan muodonmuutoksiin. Ajattelin, että ei siitä tiedosta haittaakaan ole jos vaikka joutuisi lopulta yrittämään melkein hampaat irvessä. Luin jostain että 35-vuotiaista naisista puolet eivät onnistu raskautumaan luonnollisesti vuoden sisällä yrittämisen aloittamisesta. Valitettavasti tuo 35 ei ole ihan mahdottoman kaukana tulevaisuudessa.
Toivotaan että pitkä kiertosi onkin plussa.

 

Moi!
Täällä taas. Mies lomalla, niin ehtii koneelle paljon useammin.

Pahoittelut tädistä! Ikävä vieras.
Mutta muuten alkaa kuullostaa ihan positiiviselta teillä. Olis kiva, että se plussa pamahtaisi ilman suurempia yrityksiä. Toisaalta tiedosta on paljon apua. Ehkä pitäisi enemmän itsekin perehtyä. Täällä lukiessa olen oppinut yhtä sun toista, mutta puutteita on edelleen paljon. Mä en voisi kuvitella itseäni tikuttamassa ovista tms. Ja onhan mulla jo kolme lasta. Joten kai joku sanoo, että ole onnellinen niistä. Mutta varmaan jokainen vauvakuumeinen tietää, ettö onpa lapsia nolla, yksi tai 5, niin vaikea sitä kuumetta on hillitä. Syli kaipaa vielä yhtä vauvaa.

Sitähän ei ikinä tiedä etukäteen miten se kenelläkin onnistuu. Mutta voin lohduttaa, että meidän tuttavapiirissä on useampikin näitä 35 v ja +, joilla on raskautuminen onnistunut helposti ja nopeasti.

En oikein jaksa uskoa plussaan. Silloin kun testasin, menkat oli jo n. viikon myöhässä. Kaipa sen plussan silloin jo olisi pitänyt tulla. Niinku sanottu, nyt on aika hämmentynyt olo.

Jokohan pian kirjoitat nimimerkillä pupuileva haave?!

 

Moi taas.
Ehkä sulla nousee ne hormonitasot vaan hitaasti ja siksi ei näy plussaa vielä. Miten sulla meni aikaisempien kanssa? Pärähtikö heti viivat testitikuun? Toivotaan että pääset pian ihailemaan plussaa.
Mies tulee keskiviikkona taas vähäksi aikaa kotiin. Eiköhän se sitten selviä milloin nimimerkki vaihtuu vai vaihtuuko Jos ihan realistiksi heittäytyy niin kyllä se taitaa mennä jonnekin syksyn puolelle. Itsellä alkaa olla pää niin sekaisin tästä vauvakuumeesta, että on hyvä että edes sillä miehellä on jalat tukevasti maassa. Pikkusen tätä haaveilua hidastaa nuo ulkomaan keikat. Ne vähän pelottavatkin tämän haaveissa olevan projektin suhteen, kun joudun viettämään aika paljon aikaa itsekseni kotona. Muutamalla tutulla on ollut keskenmenoja ja olisi hirveää olla siinä tilanteessa yksin kotona miehen paiskiessa duunia tuhansien kilometrien päässä. Toisaalta turha sitä on murehtia tuollaisia etukäteen.
Viime yönä näin unta pojastani joka oli siinä unessa jo nuori mies vähän isäänsä vaaleampi, mutta yhtä komea.

 

Heippa taas!
Oltiin lomareissulla, niin tuli vähän taukoa kirjoitteluun.

Menkat edelleen hukassa. Tämä on tosi outoa. Tein ennen reissua testin kp 36 ja nega tuli taas. Nyt on jo kp 43 eikä menkkoja näy. En tiedä oikein mitä ajatella. Oireita välillä kuvittelen, mutta en tiedä oikein mitä uskoa. Ei haluais koko ajan testejäkään tehdä. Aikaisemmin plussa on tullut n. viikon/ vajaan viikon kuluttua siitä, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa. En tosiaan tiedä mitä ajatella. Mulla ei varmaan ikinä ole ollut näin pitkä kierto. Päinvastoin on ollut tosi lyhytkin, alle 20 päivää.

Mikäs teidän tilanne on? Ei kannata keskenmenoa etukäteen murehtia. Mutta eipä sekään helppoa ole, jos se peikko pyrkii mieleen.

 

Hei Mipsa :}

Ei meitä tuolla Isommissa Pesueissakaan enää montaa ole jäljellä kun muut ovat siirtyneet plussanneiden ja jopa synnyttäneiden puolelle, eli kaikki jotka on tuossa etusivun listassa, eivät kirjoita enää ketjussa.
Aktiivisia kirjoittajia on jäljellä kourallinen, joten jos vaan suinkin kerkiät siellä poikkeamaan niin tervetuloa :}

 

Moi taas,
Mipsa, jos tuo menkattomuus jatkuu pitkään eikä plussa silti kuulu niin varmaan kannattaa jossain vaiheessa kysellä neuvoa terveydehuollon ihmisiltä.

Täällä tuo mies alkaa taas olla vähän myönteisemmällä mielellä. Tunnelma on muutenkin ollut merkittavästi tavanomaista rennompi ja luottavaisempi. Ei paljoa puuttunut, että olisin saanut vaihtaa nimimerkkini (noh myöhemmin sitten). Mies lähtee taas kohta reissutöihin ja minä jään remontoimaan kotia.

 

Moi!
Niinpä sitten tein, että marssin lääkäriin. Prolaktiini on ok, joten sitä ongelmaa ei ole. Mutta oli sitä mieltä, että menkat ei ala ilman avitusta. Joten nyt syön kuurin Terolutia. Eipä tuo menkattomuus sinänsä mikään kamala asia ole, mutta kieltämättä se saa mielikuvituksen laukkaamaan, kun ei niiden nyt sentään vielä pitäisi loppua. Ja haaveilenhan minä täällä vauvasta...
No toivottavasti nyt alkavat tämän lyhyen kuurin jälkeen. Ja on vain joku ohimenevä häiriö. Lääkäri muuten sanoi, että kesäkuussa nämä ongelmat ovat yllättävän yleisiä. Liittyy kai jotenkin valoisuuteen ja melatoniinin eritykseen.
Että tälläistä. Helpottunut olen. Jatkuva testaaminen ja mahdollisen raskauden ajattelu alkoi jo käydä raskaaksi.
Mitäpäs teille kuuluu?

 

Moi,
Kiva, että kävit lekurilla. Toivottavasti homma normalisoituu tuon kuurin jälkeen.
Mun mies on taas reisussa, eli hiljaista on pupuilurintamalla.
Mietin josko siirtyisin tuonne yritys alkaa syksyllä 2008-ketjuun. Taidan kuitenkin odottaa kunnes tuo mies antaa yksiselitteisen vastauksen siihen ryhdytäänkö sitä tosissaan perillistä yrittämään vai jatketaanko tuurilla pelaamista. Täti tullee kylään taas viikon päästä, jos tuuri käy. Lähipiirissä on kovasti hääkuumetta ja vauvakuumetta. Voisin siirtää osan tarmostani ryhtymällä muiden hääorjaksi. Silloin ei jäisi niin paljoa aikaa märehtiä omaa vauvakuumetta ja kehitellä "oireita" joka neljäs viikko.