YRITYS ALKAA

Hei,

onko täällä ketään kellä olisi tarkoitus aloittaa yritykset loppuvuodesta, marras-joulukuussa? Vauvakuume on kova, vaikka synnytin esikoiseni vasta 2,5 kk sitten =)

Päätimme mieheni kanssa venyttää jännäämistä loppuvuoteen, talomme on vasta rakennusvaiheessa (valmistunee maaliskuun tienoilla) joten talveen pitäisi jaksaa odottaa. Ajattelimme myös että ""tehdään"" lapset pienellä ikäerolla niin on sitten isompana toisistaan seuraa.

Muita samassa tilanteessa olevia? Kirjoitelkaa kuulumisia =)

Katrina

 

Moi,

on täällä ainakin yksi, jolla (tai siis en toki yksin sitä vauvaa yritä aikaiseksi saada ) olisi tarkoitus aloittaa yritykset loppuvuodesta/vuodenvaihteessa.

Meillä tilanne on sellainen, että esikoinen alkaa olla vuoden ikäinen, eli hiukan ikäeroa lapsille tulee, vaikka onnaisikin heti tuon seuraavan kanssa. Työelämään halusin palata tässä välissä, tai siis palasinkin heti vanhempainvapaan päättymisen jälkeen.

Eli meillä ei nyt ihan samanlainen tilanne ole kuin teillä, mutta mukava olisi kuulumisia vaihdella, ehkä aikakin kuluu sitten nopsammin... Vuodenvaihdetta odotellessa...

 

Moro! Meillä yritys alkaa marraskuussa! Esikoista silloin yritetään saada alulle. Oon seurannu näitä keskusteluja vauvahaaveista ja odotusajasta jo monta kuukautta, en millään malttais odottaa... Outoa tunne kun on mielestäni aivan IHANA kesä, mutta silti toivon että tämä menis nopeesti. Aina oon meinaan ollu kesäihminen ja nyt kun ilmatkin tämmösiä kuumia, aijai =)! Mutta silti, marraskuu vois tulla jo ; ).

 

Hei, nythän meitä on täällä ainakin kolme, saadaan siis toivottavasti keskustelua aikaiseksi Varmasti syksyn tullen joukkomme vielä tästä kasvaakin.

Tuossa viikonloppuna katsastin pilleritilanteeni, ja loppuvat lokakuun loppupuolella, siitä aateltiin kuukauden verran vielä ehkästä muuten kun hormonaalisesti, ja meillä siis eka yrityskierto olis joulukuussa. Esikoisen kans tärppäsi ekasta kierrosta, saas nähdä miten tällä kertaa tulee käymään.

Mitenkäs teillä muilla, kumman vauvakuume on kovempi; sinun vai miehen? Kun meillä taitaa mennä niinpäin, että mies asiaa enemmän pohtii ja siitä puhuu. (No toisaalta, kukas täällä netissä tälläsellä foorumilla vierailee...
Varsinaista vauvakuumetta en oikeastaan koe koskaan poteneeni, enemmänkin esikoisen kanssa ""olosuhteet"" olivat kunnossa lapsen tulla. Tällä toisella kertaa musta olis kiva aihetta etukäteenkin pohtia sen vuoksi, kun meillä on suunnitelmat selvillä, mutta muiden kanssa ei olla aateltu kauheesti suunnitelmistamme puhua, niin tää on oiva paikka nimettömänä tuntemuksia ja kuulumisia vaihtaa.

 

Täällä sama juttu vauvakuumeesta siis en itsekään haluaisi oikeastaan kutusua tätä vauvakuumeeksi, en tiedä miksi.. Jotenkin se tuntuu niin kliseiseltä tms. Eikä olla mekään tästä vauhkottu juuri kenellekkään tutulle, siskolleni oon vähän vihjassu (sillä on 4 v lapsi), ettei nyt enää hirveen kauaa odoteta.. Ei olla ajateltukaan kertoo muille. Sisko saa tietää eniten tässä vaiheessa =).
Meillä molemmat on innoissaan vauvatouhuista, mutta kai minä enemmän silti kun en millään ei sitten millään malttais odottaa. Paljon aiheesta puhutaan ja suunnitellanmutta yritän välillä hillitä itseäni pikkusen.
Jätin pillerit pois yli kuukausi sitten. Hieman pelottaa se pitääkö alkaa laskee päiviä ja ""tikutteleen"" ym. sellasta, mulla on niin epäsäännöllinen kiertokin että apua mitä jos ei onnistukkaan. En mielelläni siis alkaisi siihen tikutteluun.
Mistä päin te olette?
Niin, ja meillähän ei ole vielä lapsia.
Täytyis yrittää tehdä töitäkin tässä, mutta kun vaan mielummin selaisis näitä sivuja. Siskoltani oon hirveesti kyselly synnytyksestä kun se pelottaa jo nyt, miten teillä meni?

 

Huh hellettä, ja töitä pitäis tosiaan jaksaa tehdä. No, mutta sallittakoon tällaiset ns. taukojumppavierailut netissä työnteon lomassa.

Ollaan Tampereen nurkilta, ja siis esikoisen kävin TAYS:ssa synnyttämässä. Ei jäänyt traumoja synnytyksestä, vaikka en muuta kivunlievitystä ehtinytkään saamaan kuin kohdunsuun
puudutuksen. Supistukset toki tuntu ja sattuikin, mutta kyllä mulla ainakin oli enemmänkin niin, että mietin, koska ne todelliset kivut alkaa...

Onko teillä tuon yrittämisen alotuksen ajankohdan kanssa pohdittu, että olisko joku vuodenaika/kuukausi suotavampi kun toinen saada lapsi? (Kysyimpäs vaikeesti.) Olen tietoinen, ettei aina käy niinkun haluais, mutta aattelin vaan, kun mieheni ja muutama muukin tuntemani henkilö ovat vakaasti sitä mieltä, että joulunaikaan syntynyt lapsi kärsii kovin (hiukan kärjistettynä ) kun synttärit jää joulun varjoon. Mulla ei tonsuuntasia aatoksia ole, mutta eipä sitten synntärinikään ole sellaiseen aikaan että olisin lapsena jäänyt jotenkin juhlinnassa paitsioon.

Ja takaisin sorvin ääreen...

 

Täysin sama tilanne täällä: kesä on ihana ja elämä sinällään tuntuu hyvältä ja täydeltä! Nyt kun kuitenkin tämä vauvahaave on alkanut todella itää, en pääse ajatuksesta eroon yhtenäkään päivänä. Aika menee almanakkaa selatessa ja odottaessa aikaa, jolloin voin jättää pillerit pois. Tulis jo se aika! Toisaalta jännitän, että en jos ei ""nappaakkaan"". Ennen pillereitä kierto oli sitä sun tätä ja joskus ollut jopa puolen vuoden taukoja kierrossa... Tässäkin asiassa kun haluis saada kaiken heti, eli toivois tulevansa raskaaksi mahd. nopeasti. Yritykset ehkä aloitetaan tossa ennen vuoden vaihdetta... Sitä odotellessa..

 

niin, olen minäkin tampereelta, ensin kysyin mistä muut on enkä huomannu laittaa mistä ite oon =)

 

Hei kaikki,

tännehän on tullut kivasti porukkaa =) Tervetuloa mukaan!

Voisi sanoa että meillä tuo mies on puhua pälpättänyt heti esikoisen syntymästä, että ihana olisi saada toinen vauva. Itselläkin vauvakuume on kova, ei paljoa hellittänyt tuo ensimmäinen =) Tosiaan, en ole vielä pillereitä aloittanut (synnytyksen jälkeen on kierto ollut epäsäännöllinen) mutta tarkoitus olisi ne aloittaa ja käyttää niitä ehkäisynä sen 4-5 kk. Minulla on tosi epäsäännölliset menkat muutoin ja sehän vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

Me asustellaan savon sydämessä ja rakennetaan taloa maalle. Mieheni on maalta kotoisin (itse olen kaupunkilainen) joten tuntui luonnolliselta muuttaa maaseudun rauhaan, olen jo kyllästynyt kaupunkielämään =) Rakennustyöt ovat hyvällä mallilla ja muuttamaan päästään varmasti alkuvuodesta.

Kiva kun voidaan keskustella yhdessä vauvahaaveista ja odottaa milloin päästään ""tositoimiin""! On hyvä kun on muita samassa tilanteessa olevia, omasta ystäväpiiristä ei vielä kukaan ole suunnitellut perheenlisäystä.

Kirjoitellaan!

Katrina

 

Unohdin kiireessä vastata Iipan kysymykseen synnytyksestä =)

Itselläni se meni tosi hyvin, vaikka pelkäsin ja jännitin sitä koko raskausajan. Ei ollut yhtään mielikuvaa millaista synnytys voisi olla ja sitten sitä maalaili koko ajan piruja seinälle, entä jos kuolen verenhukkaan tai lapsi kuolee yms. Sitten kun supistukset alkoivat ja lapsivesi meni, ei ollut aikaa ajatella ""kauhukuvia"". Sitä vaan odotti paljon pahempia kipuja koko ajan eikä niitä sitten tullutkaan =) Selvisin pelkällä ilokaasulla. Ponnistusvaihe oli kivulias, mutta kyllä sen kesti, odotti vain että kunpa se vauva jo syntyisi! Ja ne kivut unohtuivat kun sai oman vauvan syliin (vaikka kovin kliseiseltä kuulostaakin, totta se on).

 

Onhan se vähän hölmöä nyt jo ajatella synnytystä vaikkei ole edes raskaana vielä, mutta mielessäni silti näen kauhukuvia kuinka paikat repeää ""rits rats"" ym. Mutta ei se tätä kuumetta hellitä (onneksi). Kuitenkin välillä ajattelen, että vaikka se varmasti sattuu, on siitä muutkin selvinny hengissä eikä se niin kauheeta voi olla. Ei vaan pitäis ajatella niin paljoo. Mutta kyllä nää vauvajutut joka päivä monta kertaa mielessä pyörii, töissäkin täytyy vähän väliä käydä täällä kurkkaamassa vauvahaaveita. En kuitenkaan oo sellanen vauvanvaatteitten hypsitelijä, mielummin haaveilen hiljaa omassa mielessäni ja täällä ja miehen kanssa. Meillä on sitten sellanen juttu että ollaan molemmat aika allergisia ja mulla on vielä astmakin (joka nykyisellään lievä vain). voi meitä =)..

 

Kyllähän se luonnollista on että pohtii synnytystä jo etukäteen vaikkei vielä raskaana olekaan =) Sama täällä, monesti tulee ajateltua ""haaveita"" vauvanhoidon lomassa että mitäs jos olisin raskaana, olisiko arki paljonkin rankempaa kun esikoinen ei olisi vielä vuottakaan (vaipparumbat, yösyötöt jne.) Minäkään en ole koskaan ollut vauvanvaatteiden hypistelijä enkä ostellut ekaa odottaessa yhtään vaatekappaletta tai tarviketta ennen kuin laskettu aika alkoi häämöttää =) en siis intoile kovaan ääneen ja hössötä vaikka useasti asioita hiljaa mielessäni mietinkin. Mieheni on kylläkin toista maata, hehhee!

Minkä ikäisiä olette? Avo- avioliitossa? Ei ole tainnut kukaan vielä ikäänsä kertoa. (minä mukaan lukien) Itse täytän kohta 25v., mieheni on minua puoli vuotta vanhempi ja aviossa ollaan oltu jo hyvän aikaa =))

 

Minä ja mieheni ollaan 21, avoliitossa ollaan ja kihloissa ollaan oltu jo sopivasti, et ollaan naimisiin menoo nyt suunniteltu, mutta kun en tiedä miten varata kirkko kun se on semmonen keskiaikainen kirkko tuolla Vammalassa, enkä tiedä mihin ottaa yhteyttä ja kysyy kuinka monen vuoden päästä siellä on ""vapaita aikoja"" (toivottavasti ei oo monen vuoden jonot)... No, en muutenkaan tiedä häähommista mitään mitä pitää tehdä ym, en siis yhtään MITÄÄN =). Yksi kaveri vasta on mennyt naimisiin ja niillä oli sellaset ""kotihäät"" et pappi tuli kotiin.

 

Taidetaan me mieheni kanssa olla sitten porukan senioreita, kolmekymppisiä kun olemme. Aviossa ollaan oltu kolmisen vuotta, sitä ennen avoliitossa pari vuotta.

Noista synnytys- jutuista vielä; mä taidan olla melko kummallinen, kun raskausaikanakaan en pahemmin asiaa pohtinut. Aattelin sen suuntasesti, että tiettävästi ykskään lapsonen ei ole syntymättä jäänyt, tavalla tai toisella tuppaavat sieltä ulos tulemaan. Toisaalta mä kyllä välttelin ihan tietoisestikin kuulemasta mitään muiden kauhutarinoita tai suunnittelemasta liikaa sitä omaa synnytystä, kun lapsonen ei välttämättä toimi sen mukaan, vaikka mulla olis ollut kuinka hyvä suunnitelma...

Tästä itse raskautumisyrittämisestä vielä, ootteko ajatelleet, että kuinka pitkälle ootte valmiita menemään, jos ei tunnu helposti tärppäävän? Itelle, kun tuo esikoisen alulle laitto kävi niin helposti, on hiukan viereita noi kaikki terot, tikut ja clomit sun muut, mitä muissa ketjuissa on aikas paljonkin näyttää olevan esillä. Mutta sitähän ei voi tietää, kuinka hankalaa sen pikkukakkosen teko tulee olemaan, että saattaa olla että nuo termit tulee mullekin tutuksi. Toivottavasti pysyvät kuitenkin vieraina...

 

Ehdinpä minä sittenkin vielä tänne koneelle pyörimään ennen iltapuuhia =) Tämä päivä on ollut turkasen kiireinen kun on pitänyt juosta parissa kalusteliikkeessä kyselemässä keittiö ym. tarjouksia. Huh huh!

Raskautumisyrittämisestä sen verran, että emme ole paljoa miettineet (vielä) mitä sitten tehdään jos ei helposti tärppääkään. Tulin raskaaksi kohtalaisen helposti (noin 6kk). Parissa viimeisessä kierrossa käytin ovulaatiotikkuja varmistaakseni että ovuloin. Uskon että aion ottaa tikut mukaan myös tulevaisuudessa jos näyttää siltä että ei onnaa. Näkeepä sitten mahdolliset tärppipäivät paremmin =)

Olen myös lueskellut jonkin verran netistä erilaisista hoitomuodoista. Teroluteja käytetään säännöllistämään kuukautiskiertoa. (eivät siis varsinainen hoitomuoto kuin välillisesti) Clomifenit taas tuottavat ovulaation (irrottaa munasolun). Näitä käytetään joskus yhdessä helpottamaan raskaaksi tulemista. Sen jälkeen yleisin hoitomuoto taitaa olla koeputkihedelmöitys. Paljoa en näistä tiedä, toivottavasti ei tarvitse hoitoja tulevaisuudessa käyttää =)

 

Vielä hyvän viikonlopun toivotukset kaikille ennen töistä lähtöä. Kylläpäs viikonloppu tulikin taas tarpeeseen, töissä on kiirutta pitänyt ja eihän sitä tällasella helteellä jaksais hosua!

Viikonlopun vietto ei kyllä nyt varsinaisesti rauhoittumista ole, hiukan olis pihahommia ja muuta kotona nikkaroitavaa, joten en tiijä, ehitäänkö mökille ollenkaan... Uimaan kyllä tekis kovasti mieli, lapsukainenkin tykkää kovasti vedessä kahlailla.

Ja jos vaikka kävis viikonloppuna ostamassa sen uuden Harry Potterin, niin sais muutakin selattavaa, kun tuon kalenterin, jota on tullut viime aikoina tutkittua aika tiuhaan.

Kiitoksia muuten Katrinalle lyhyestä oppimäärästä noissa hedelmöitys-avitus-jutuissa! Hyvä olla hiukan kartalla, mistä puhutaan.

Kylläpäs tämä mun juttuni on nyt hajanaisia ajatuksia, mutta koittakaa seurata ajatuksenjuoksuani...Niin, sellasta piti vielä ääneen pohtimani, että jos ja kun meidän ketjulla tulee 100 viestiä täyteen, niin eiköhän laiteta uudelle ketjulle joku lystikäs nimi, kuten on monella muullakin porukalla; on nuppusia ja tahkoojia ja vaikka mitä. Oltaisko me sit jotain talvitouhuajia vai vuodenvaihteessavirittelijöitä..?

Hauskaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

Mukavat viikonlopputoivotukset jokaiselle =)

Ehdin piipahtamaan tänne ennen kuin kiireet taas vievät mukanaan, vauvakin nukkuu päiväuniaan. Ensi viikko on kiireinen, katsotaan jos ehtisin tänne kertomaan taas kuulumisia. Mies tarvitsee konetta työasioissaan eli aina ei surffailemaan pääse. (saati jouda!)

Kyllähän joku lystikäs nimi meidän ketjulla voisi olla...talvitärpit tai -jännääjät tai vaikka pakkasplussaajat? Joku kannustava ja hauska nimi, Metis sulla oli pari hyvää! =))

Eihän tässä enää paljoa ole kesää jäljellä, heinäkuukin on jo puolessa. Ensi kuun jälkeen syksy jo häämöttää...kyllä aika menee niin nopeaan! Ei ehdi edes kissaa sanoa. Minä tässä vielä menkkoja odottelen, kun vain saisin ne pillerit aloitettua. Vasta yhdet on tulleet synnytyksen jälkeen enkä imetäkään enää...ehtisin säännöllistää kierron ennen yrityksen aloittamista.

 

Meillä on ollu mieheni kanssa puhetta, että joulun tienoilla voisi aloittaa yrittelyt. Mutta toisaalta, ollaan oltu jouluun mennessä vasta about muutama vuosi yhdessä (nyt kesäkuussa mentiin naimisiin), joten tässä pitää miettiä nyt tarkkaan - toisaalta haluttais olla vielä vähän aikaa ihan kaksisteen, mutta toisaalta ajatellaan niin että paremmin jaksaa mitä nuorempina vauvan saa. Mä olen 24v., mieheni 26v.

 

Huhhuh, ei ole kerenny käymään kun on ollu niiiin paljon tekemisiä. En kyllä itsekäään tiennyt noista ""Teroista"" ym. mitään ja onhan se hyvä tietää kuitenkin et mitä ne nyt sitten onkaan.

On alkanu heräileen pelko tuonne takaraivolle, että mitä jos sitten ei millään meinaa raskautua, kääks. Mullakin meinaan on aikas epäsäännölliset nuo menkat.. Ajattelin et voisin ihan mielenkiinnon takia ostaa pari ovistestiä sitten, ja kattoo kuinka ne toimii. En halua niitten kanssa alkaa kärkkymään kuitenkaan et ihan normaalisti sit mennään, että ei ressiä =). Mutta kyllä sitten jos ei nappaa millään niin en mielelläni haluis odottaa yli puolta vuotta, et sitten tutkis missä vika, jos jotain vikaa on.

Oon alkanu laskeen kuukausia sillain etten koskaan laske sitä kuuta mukaan mitä mennään nyt, aika tuntuu lyhyemmältä niin. Yritän vähän puijata itteeni ; )..
Metis ja Katrina, teillä oli tosi hyviä ehdotuksia siihen uuden ketjun nimeksi =).

Kysyn nyt teiltä jo nämä jutut kokeneilta: onko ensimmäinen neuvolakäynti joskus viikoilla 6-7? Koska eka ultra on? Kävittekkö yksityisellä varhaisultrassa, jos kävitte niin millä rv:llä? Koska kerroitte raskautumisestanne ja kuinka pystyitte oleen kertomatta? Itse ajattelin että ei varmaan kannata kertoo ainakaan ennen neuvolakäyntiä, paitsi äidilleni kyllä kertoisin tiedän että se ei lipsauttais sitä vahingossa kenellekkään.

Nyt täytyy mennä, hyvää sunnuntaita!

 

Moro!

Tervetuloa Kesäheinä! Meille tuli myös kesällä kolme vuotta yhteiseloa. Naimisissa olemme olleet vajaan vuoden. Kuitenkin vauva oli tervetullut elämäämme, vaikka olimme olleet yhdessä ""vähän aikaa"". Anoppini ja muut jo lapsia saaneet ovat olleet sitä mieltä että lapset kannattaa tehdä nuorena (tietenkin jos niitä siunaantuu). Jaksaa hyvin ja on virtaakin enemmän =) Kokemuksesta voin sanoa ettei elämä lopu lapsen tuloon! Toki asia on mullistava ja tärkeä mitä pitääkin harkita tarkkaan onko valmis niinkin isoon muutokseen. Tämä siis vain oma kannanottoni =))

Kyselit Iipa neuvolakäynneistä ja ultrasta. Raskaustestin jälkeen odottelin 1-2 viikkoa ennen kuin uskalsin soittaa neuvolaan. Ajan sain aika pian, olisinko ollut rv 7 silloin. Meidän neuvolaan kuului yksi käynti terveyskeskuksen varhaisultrassa, siellä kävin rv 11. Nämä käytännöt voivat vaihdella eri paikkakunnilla. Kävin myös yksityisellä rakenneultrassa varmistamassa sikiön rakenteen raskausviikon 20-22 tietämillä.

Heti en halunnut kertoa raskaudesta muille kun kahdelle siskolleni. Mieheni soitti innoissaan äidilleni heti siinä alkuvaiheessa =) Äitini oli todella innoissaan ja kertoili työpaikallaankin jokaiselle mummoksi tulostaan...huh huh! Muille (ystävät ja mieheni sukulaiset) kerrottiin sitten myöhemmin kun ""riskiraja"" 12 viikkoa oli täynnä. Ei sitä vielä itsekään oikein tajunnut/uskonut että oli raskaana ja luonnollisesti pelkäsi vähän aikaa keskenmenoa. Sitten kun vatsa alkoi näkyä ja liikkeet tuntua sen jotenkin SISÄISTI. Ihana tunne =)

 

Tästäpä taitaakin tulla ihan muiden viesteihin vastaamis-viesti, kun on niin kivasti kirjotuksia ilmaantunut!

Kesäheinä; meilläkin oli jonkin aikaa mietinnän ja keskustelun alla jälkikasvun hankinnan yritys, ennenkuin ""tositoimiin"" alettiin, ja meidän tapauksessa oli oikea ratkaisu,että vietettiin hetki aikaa ihan kahdestaan. Kun väistämättä lapsi vie ison osan huomiosta, energiasta ja ajasta, niin siinä helposti tulee ns. arki liian äkkiä vastaan, jos siihen asti on eletty rakastumisen huumassa. Mutta kukin sen mukaan, mikä oikealta ratkaisulta tuntuu, ja niinkuin Katrina jo tuumasikin, ei se elämä lapsensaantiin lopu.

Neuvola- ja muista odotusajan asioista senverran, että meillä tais olla eka neuvola rv 7, ultrissa kaupunki tarjos vielä silloin kaks, eli niskaturvotus- ja rakenneultrat, ja kerran kävin yksityisellä ultrassa ennen tota ekaa neuvolaa, varmistamassa, että siellä tosiaan oli joku... Kun en ottanut oikeen uskoakseni, että tosiaan kertayrittämällä vauva oltiin alulle saatu.
Raskaudesta oli välillä tosi vaikea olla kertomatta, kavereille ja töissä kerrottiin vasta sen ekan kolmanneksen jälkeen, tulevat isovanhemmat saivat tietää ekoina, joskus rv 8, ekan neuvolan jälkeen. Oli kyllä pari läheltä piti- paljastumista, kun esim. oltiin töistä porukalla syömässä, ja mulle ei graavilohi, medium-pihvi tai siideri enää yhtäkkiä maistunutkaan...

Ja seuraavan ketjun nimeks toi pakkasplussaajat olis tosi hyvä, just sopivat ristiriitainen; pakkasella plussaa...häh..

 

Moro, mää täältä sivullisena Iipalle huutelen, vaikkei tämä hääpalsta olekaan. Soitapa Vammalan seurakunnan kirkkoherran virastoon, sieltä saat varattua kirkon. 03-511 2609. Se on avoinna maanantaista torstaihin klo 9.00 – 13.30 ja perjantaina klo 9.00 – 17.00.

 

Hei kaikille

Oli kiva huomata, että täältä löytyi jo tällainen minullekin sopiva ketju.

Kerron tähän alkuun lyhyesti minun tarinani. Eli mä olen 25 ja mieheni on 26. Olemme seurustelleet melkein kahdeksan vuotta ja jo yli neljä vuotta olemme olleet naimisissa. Asumme Tampereen kupeessa. Kovasti toivoen aloimme ""yrittää"" esikoistamme keväällä. Suuremmin ei tarvinut yrittää, sillä tulin jo heti toisesta kierrosta raskaaksi. Olimme valtavan onnellisia ja suunnittelimme jo vaikka mitä. No, sitten puuttui elämän varjopuoli peliin ja minulla todettiin kohdun ulkopuolinen raskaus. Kävin läpi rankan sairaalareissun, jolta eilen kotiuduin. Suru on valtava, vaikka pienokainen olikin ihan elämänsä alkutaipalleella, siihen oli vaan jo niin asennoitunut. Olemme yhdessä menetystämme surreet ja puhuneet tulevasta...

Tänään sitten päätimme, että aloitamme uuden yrityksen joskus joulukuussa eli syön tässä muutaman kuukauden pillereitä ja jätän sitten taas pois. Heti ei pysty aloittamaan alusta, kaikki on liian tuoreessa muistissa. Kuitenkaan emme hirveitä aikoja halua odottaa, koska pikkuvauveli olisi niin kovin tervetullut.

Joten todella ihanaa, että löysin täältä ihmisiä joiden kanssa voin innolla odottaa uutta yritystä.

 

Mä muuten kannatan myös tota pakkasplussaajat nimeä .

 

Tervetuloa Lumiperhonen mukaan odottelemaan ajan kulumista! Toivottavasti aika myös auttaa teidän menetyksen käsittelyssä, en voi sanoa, että tietäisin miltä tuntuu, kun en ole samaa läpikäynyt, mutta varmasti rankkaa ja ajatusten saaminen käännetyksi täysillä uuteen yritykseen varmasti vie aikansa. Ja jos väkisin tältä mustalta pilveltä hopeareunuksia haluaa hakea, niin ainakin tiedätte, että raskautumisessa ei pitäisi esteitä olla.
Meitä muuten tuntuu olevan monta tästä Tampereen kulmilta alottelemassa yritystä samaan aikaan, nähdään sitten TAYS:ssa, toivottavasti ei kauheeta ruuhkaa aiheuteta . (Tai voihan sitä kai Vammalaankin mennä synnyttämään..?)

Jotenkin tämä kesä on tuntunut kuluvan tosi nopeasti, vaikka mullakin on vielä loma pitämättä, niin että se ei voi olla sitäkään, etä loma aina kuluu liian nopeasti...
Mutta tuntuu siis, että se talvi ja vuodenvaihde tulee kyllä loppujen lopuks aikas nopsaan.

Onkos muilla tullut suvun/kavereiden/tuttujen/tuntemattomien taholta painostusta vauvan ""hankintaan""? Tai onko sukukekkereillä katseltu mahaa mittaillen, että jokos odotetaan..? Meillä ei mun miehen isän leikkimielistä huomauttelua lukuunottamatta kukaan kommentoinut ennen esikoistakaan mitään. Kaveripiirissä on tosin yksi tahtomattaan lapseton pari, jonka läsnäollessa ei nyt välttämättä muitakaan kiusotella/kuulustella asiasta.

Ja lopuksi voisin kysyä vinkkejä lomatekemiseksi; mitäköhän sitä voisi tehdä noin kotimaanmatkailun puitteissa 1-vuotiaan kanssa tulevalla lomalla..? Hyviä ideoita vastaanotetaan!