YRITYS ALKAA

Hei!

Siis, mitenkä tähän onnelliseen odottamisen alun odottamiseen ollaan päädytty? Puitteet ei meillä kyllä ole mitenkään ok noin asuntoa ajatellen. Vuokralla olemme ja asunto on hieman pieni meille kahdellekin (olen kyllä ihme keräilijä, pitäis opetella laittaan pois sitä mitä ei tarvii), mutta ehkä tämä vielä menis lapsen kanssa noin vuoden verran. Tosin sitäkin oon miettiny, että miten pääsen nuo rappuset ylös sitten mahani kanssa. Asumme kolmannessa kerroksessa eikä ole hissiä. Varmaan hitaasti... No, sitäpä on turha sen enempää tässä vaiheessa miettiä. Mutta on siinä sitten vauvankin kanssa kapuaminen, joten ehkä muutto tulee eteen kun plussaamme.

Kirjoitin aiemmin että molemmat olemme töissä ja opiskelemme. Mieheni duuni on sentään niin pysyvä kuin vaan yrityspohjaisella suhdanneherkällä alalla voi olla. Itse en usko vakkaripaikkaa saavani eikä muutenkaan uuden duunin etsiminen kiinnosta koska olen nykyisessä paikassa ollut niin vähän aikaa. Uskon kumminkin, että työtä löytyy sitten äitiys yms. lomien jälkeenkin helposti (olen niin hyvä tyyppi). Opiskelumme tuskin tulevat piakkoin päätökseen. Onneksi mulla on yks koulutus takana.

Eli nyt on vain lapsen aika. Uskon että kaikki ""kuviot"" järjestyy. Itse olen toivonut äitiyttä jo niin pitkään, etten halua lykätä asiaa minkään ""maallisen"" takia vaikka välilä pohdituttaa työ, opiskelu, asuminen, talous.... Niin, ja autoakaan meillä ei ole! On vain onni, josta olen niin onnellinen. Sillä olen ollut tässä suhteessa hyvinkin onneton, mutta ne ajat ovat nyt takana päin.

Onnea ja onnellisuutta muillekin ketjuun!
t: Onneli

 

Jee, tää ketjuhan on oikein herännyt eloon jokinlaisesta horroksesta...

Tervetuloa vaan kaikille uusille minunkin puolestani. Vähän kertaan taustojani, jos ei kaikki ole jaksaneet lukea koko ketjua läpi: eli mä olen 25 ja mieheni 26 ja esikoista toivomme enemmän kuin kovasti. Keväällä jo aloittelimme ""yritystä"" ja raskaaksikin tulin, se tosin päättyi ikävästi kohdun ulkoisena rv 7. Nyt kuitenkin masiksesta ja ekoista tuon tapauksen jälkeisistä menkoista suht koht selvittynä kp 7. Meillä yritys on ikään kuin alkanut jo, eli vauva saapi tulla heti kun vaan niin suodaan. Mua tosin vähän kauhistutti, kun gynekologi luennoi just maanantaina (opiskelujeni ohessa siis) että kohdun ulkoisen jälkeen noin 50-65% tulee vielä ihan normaalisti raskaaksi. En tiennyt et mahkuni on noin paljon laskenu. No, mut täytyy ajatella et lukujahan ne vaan on...

Mä opiskelen vielä ihan päätoimisesti ja mieheni on kokopäivätöissä, mut opiskelee myös. Taloakin rakentelemme, joten vipinää riittää, mut johan tässä on kaksistaan hissuteltu sellaiset 8 vuotta.

Niin ja sit kannustukseksi niille, jotka aikovat painoaan vielä pudottaa: kaikki on mahdollista. Itse tiputin painoani vuosi sitten kesällä (toukokuun lopusta elokuun loppuun) kahdeksan kiloa ja syksyn aikan vielä 2 eli kaiken kaikkiaan 10 kiloa alle puolessa vuodessa. Hyvin olen pysynyt uusissa mitoissani nyt vuoden ja hyvältä on tuntunut. Motivaatio ja usko omaan laihtumiseen on kaiken avain. Mä en ollut millään kuurilla, muutin vain yleisesti ruokailutottumuksiani ja liikuin aktiivisemmin. Aineenvaihdunnan täytyy toimia...
Tsemppiä siis niille jotka kyseiseen ""projektiin"" ryhtyvät.

Olettekos kukaan aloittaneet uusia harrastuksiä näin syksyn myötä? Mä olen usein kokeillut jotain kivaa, kuten erilaisia jumpparyhmiä, mut nyt on kyl koulus niin kiirusta etten ottanut mitään uutta. Lenkillä aijon käydä ja punttiksella mahdollisuuksieni mukaan.

Jep, eiköhän tässä tullutkin jo melkoiset tarinat . Hyvä jos joku jaksoi lukea...

 

On kiva kuulla teidän taustatietojanne!

Meillä on niin, että itse olen 26v. ja mieheni pian 31v. Minulla on ehtinyt vauvakuume aaltoilemaan jo moneen otteeseen menneiden vuosien aikana. Vaikka olemme seurustelleet jo yli 7 v. , ei sellaista oikealta tuntuvaa vauva-aikaa ole ennen tätä hetkeä kuitenkaan ollut.
Vuosi sitten puhuimme kyllä siitä, että voisimme aloittaa yrityksen. Olin silloin itse se innokkaampi asian suhteen. Kun mieheni sitten yht´äkkiä ehdotti asiaa itse, pelästyinkin itse jostain syystä. Lykkäsimme siis yrityksen aloitusta.

Nyt kuitenkin hetki tuntuu meistä molemmista juuri oikealle.
Menimme kesällä naimisiin ja oma koti on rakenteilla. Muutamme jotakuinkin vuodenvaihteessa. Mieheni on vakkaritöissä ja minulla itselläni on määräaikainen, mutta jatkuvaluonteinen työpaikka. Vakivirasta en vielä uskalla haaveilla muutamaan vuoteen, joten lastenteko ei voi sitä odotella.

Yllätys itselleni on se, että tuntemukseni eivät ole tällä hetkellä enää niin ""kuumeisia"" kuin menneissä vauvakuumeissani. Nyt ajattelussani on realistisempi sävy, vaikka en mitään muuta niin paljon toivokaan kuin omaa lasta. Vähän höpsähtäneen piirteitä minussa kuitenkin on, sillä olen tässä menneen viikon aikana ostanut jo useamman lehden aiheesta odotus ja vauvat... Kassalla aina tunnen pientä selittämätöntä nolouden tunnetta... Ihan kuin kassaneiti tietäisi, että tässä vasta haaveillaan Tärppäisipä pian, että tulisi henkistä katu-uskottavuutta tuollakin saralla... heh.

 

Ihana toi Susan lehdenostojuttu. Tuli ihan mieleen oma häälehtien ostelu silloin aikanaan. Mulle tuli kans sellainen tunne, että toi kassan täti tietää et niihin on viel sikapitkä aika .

Mulla on myös vauvakuumetta ollut jo monen vuoden ajan, mut nyt keväällä todettiin olevan sopiva aika. Tuolloin keväällä kuume oli kohtalaista, eli selvästi halusimme vauvaa (minä ehkä vähän enemmän), mut nyt kesäisen menetyksen jälkeen kuume on ihan mahdoton. Me halutaan se vauva! Välillä tuntuu, että vauvakuume on niin hallitseva, että siitä pitäis päästä kokonaan eroon, jotta vois keskittyä muuhunkin elämään ja raskaaksi tuleminenkin kävisi varmaan paremmin jos sitä ei ajattelisi liikaa.

No, ehkäpä täällä kirjoittelu hieman auttaa tuohon kuumeeseen. Niin tai sitten lisää sitä, jos sitä ylipäätään tästä voi vielä lisätä...

Suihkuun tarvis tästä kaiketi raahautua...

 

Juu, tuolla tahkoojissa minä vaikutan. Kiva kun kävit moikkaamassa! Jännäyksellä tässä odotellaan, miten käy. Aika tuuriahan se olis jos nyt näin helposti uudestaan raskautuisi. Tärppionnea myös sinulle toivottelen, ja tietysti muillekin ketjulaisille!

 

Susa, Onneli ja Safiiri tervetuloa joukkoon!!

No kai minäkin tässä vielä hieman esittelen itseäni. Meillä ollaan molemmat 21, yhdessä ollaan oltu 4 vuotta ja kihloissa 1,5 v. Minulla on ammattikin, mutta suoritan pientä jatko-opiskelua (käyn uuden koulutusohjelman tai siis suuntaudun eri jutuun kuin silloin kun valmistuin), tämä loppuu marraskuun lopulla. Miehellä on vakipaikka (just 2 viikkoa sitten sai sen). Meillä on oma auto, käytiin tossa kesällä autokaupoilla ja vaihdettiin karsea peltihökötys ihanaan ""kunnon"" autoon =).

Senkin vuoksi näin nuorena, kun se tuntuu luonnolliselta. Äitini suvussa lapset on aina saatu nuorena (minä olen kyllä poikkeus kun olen ""jo"" 21), tosin tuo ei todellakaan ole meillä mikään syy. Molemmat ollaan sitä mieltä, että nyt olisi aika, ehdottomasti. Niin, asumme vuokralla ainakin tällä erää ja varmaan kyllä pari vuotta eteenkin päin, veikkaisin.

Kyllä sitä tiettyä ajankohtaa odotellaan jo hyvinkin paljon. Täytyy myöntää, että joskus alan laskea viikkoja ja päiviä yritykseen, mutta silti en ole vauvanvaatteiden hypistelijä-tyyppinen haaveilija. Tosin ei minulla mitään heitä vastaan ole, jokainen meistä omalla tavallaan =).

Pirhana kun täytyisi maksaa laskuja, mutta pankki on jotain sohlannut nettipankin kanssa. Mun avainlukulistan numerosarja ei muka vastaa heidän lukuaan...täytyy siis lähtee pankkiin selvittämään, nyt kun olis vapaapäivä niin ei millään jaksais raahautua ulos, tähän aikaan varsinkaan. Tai no, lenkille olen kuitenkin menossa, illemmalla tosin. Juu, mutta nyt kyllä viimeistään tarvin sen aamupalan, eli hei hei nyt tältä erää!!

Iipa

 

Täällähän on käynyt sähinä, on tullut monta viestiä sitten viime kerran.

Meillä tuo vauvakuume alkoi ensin miehen puolelta, hän on todella lapsirakas. Aina leikkimässä siskonsa lapsien ja omien kummilapsiensa kanssa =) Siinä sitten ajatusta pyörittelin päässä n. puoli vuotta kunnes sitten päätettiin että ""vauva saa tulla jos on tullakseen"". Itselläni oli määräaikainen työ joka loppui viime joulukuussa, mies on vakkarityössä. Olen nyt äitiyslomalla ja en usko että palaan työelämään muutamaan vuoteen. Omaa kotia rakennetaan, onpahan sitten tulevaisuudessa tilaa useammallekin lapselle =) Nyt esikoisen jälkeen mies puhelee päivittäin uudesta tulokkaasta, tahtoisi niin kovasti että aloitettaisiin yritys.

Vaikka meillä on jo tuo ihana tyttönen, vauvakuume on päällä edelleen! Olen monesti ajatellut että miten jaksan tulevaisuudessa kahden muksun kanssa jos toinen tulisi nyt piakkoin perään...mutta ehkäpä sitä jaksaa siinä missä yhdenkin kanssa?

Uusia harrastuksia en ole aloittanut näin syksyn tullen, ei ole ollut aikaa. Ulkoilen kyllä päivittäin vaunuillen, mutta jumppaan/salille en ehdi. Ennen raskautta harrastin enemmän (tanssi, uinti, sali) ja kieltämättä välillä on sellainen olo että voi kun joskus ehtisi.

Kauppaan pitäisi lähteä, näkyillään!

 

Uskaltauduttiin lasten ja koirien kanssa ulos tuossa vähän aikaisemmin. Olihan ilma! Vettä satoi taivaan täydeltä ja tuuli oli ankara. Vaan mukavaa näytti pojista olevan, heillä kun oli sadevaatteet päällä. Ja vauva nukkui vaunuissa ihanan lämpimästi sadesuojan alla. Mä ja koirat oltiinki sitte ihan likomärkiä ku tultiin kotia.

Mä muuten viime kesästä hoksasin, että sitte ku alkaa ne kiertopäivien laskennat, kannattaa makuuhuoneen puolella harrastaa romantiikkaa joka toinen päivä. Se meillä tuotti tuloksia. Edellisessä kierrossa yritettiin ihan päivittäin, jos mahdollista, mutta turhaan. Sitte luin Elleistä, että se on kuuulema ihan lääkärin suositus tämä joka-toinen-päivä-menetelmä! Silloin miehen ""simpat"" ei laimene ja hedelmöittyminen on varmempaa. Täytyy taas myöhemmin muistaa tämä

-Safiiri

 

Heip!
Tosi mukavaa, että meitä on jo näinkin paljon kerääntynyt kirjottelemaan, erityisesti mun mielestä on kiva, että ollaan eri ikäisiä ja muuutenkin eri taustaisia, hauska saada erilaisia näkökulmia asioihin! Ja onhan meillä sit tämä ainakin yks yhdistävä vauvatoive-tekijä.

Omien taustojen kertausta laitan minäkin hiukan tähän: perheeseen kuuluu minä, mies (kumpikin olemme 3-kymppisiä) ja reilun vuoden ikäinen lapsemme sekä koira. Vakityöpaikat kummallakin, ja omakotitalon remontoinnista kokemusta enemmän kuin ehkä olisimme halunneetkaan...

Kiitokset tsemppauksesta painonpudotukseen! Mulla on sen asian kanssa hiukan senluonteinen tilanne, että tiedän, että tuo parin-kolmen kilon pudotus ei olisi oikeastaan kovin vaikeeta, kun hiukan tarkistaisin ruokavaliotani (lähinnä jättäisin sen suklaa-ruokaryhmän rauhaan . Liikun jo aika paljon, sen lisääminen ei oikeen onnistu, kun vuorokauden tunnit ovat rajalliset...

Syksyn mittaan ei ole tullut uusia harrastuksia aloitettua, jos ei lasketa sitä, että innostun joka syksy neulomaan, kun tuo harrastus aina jää kevät- ja kesäajaksi hiukan taka-alalle. Muita harrastuksia (lähinnä liikunnallisia) jatkan entiseen malliin.

Huh, kun tuulee, mutta ulos tarttis uskaltautua... Kirjottelemisiin!

 

Hups kun olimme pudonneet!

Täällä sitä malttamattomana odotellaan ensi kiertoa...
Voi kun aika kuluisi nopeammin!

Harrastuksista vielä. Mulla harrastaminen on jo pitkään ollut lähinnä koiruuden kanssa ulkoilua. Toisinaan olen käynyt ihan jouksemassa, mutta yleensä harrastan pitkiä kävelylenkkejä.

Nyt olen ajatellut lisätä joukkoon yhden vanhoista lempiharrastuksistani, eli uinnin. Lisäksi läheisellä kuntosalilla järjestetään FitPallo -jumppaa, jossa keskitytään keskivartalon lihasten kuntoon. Siellä kuulemma syvät vatsalihakset saavat kyytiä! Sinne suunnistankin heti ensi viikolla...

 

Super mageeta, se on sit taas perjantai...

Mä olin heti aamusta hammaslääkärissä rääkättävänä, vaan olinpa aika ""äijä"", kestin sen kaiken ilman puudutusta. Sattu kyl ihan sairaasti, mut mielummin se kuin puoli päätä tunnottomana koko päivän ja kaupanpäälle päänsärky.
Mut joo, onneksi on ohi nyt ja hampaassa hyvä paikka .

Mulla pitäs kaiken järjen mukaan ovis olla melko lähellä, viikonloppuna tai alkuviikosta. Mulla on ainakin tähän asti ollut ihan tunnistettavat oireet, joten toivotaan että nytkin olis. Sen jälkeen pitäiskin sitten pystyä unohtamaan koko juttu joksikin aikaan, muuten on pian pettymys liian suuri... Parempi kun ei ajattelis koko asiaa, eläis vaan ihan normaalisti, mutta minkäs teet.

Sit vähän rakennusjuttuja. Eli tuleeko teille Katrina puu- vai tiilitalo? Meille tulee puutalo ja kovasti nyt väriä yritetään miettiä. Vaihtoehtoja on liikaa... =)

Mukavaa viikonloppua kaikille

 

Perjantai jo iltapäivän puolella, jee!! On suuret suunnitelmat saada kaikenlaista aikaseks viikonloppuna, saas nähdä kuin käy.

Lumiperhonen, välillä hammaslääkärissä puudutus on tosiaan pahempi kun poraaminen, ainakin mulla pari tämmöstä kokemusta on. Sit jos aletaan viisaudenhampaita pois nyppimään, niin taidan kuitenkin valita puudutuksen...

Ovistuntemukset tuli puheeksi; musta tuntuu että en ole oikeen kosketuksissa oman kroppani kanssa, kun mä en ole ikinä tuollaisia ovis- tai menkkojenlähestymistuntoja bongaillut... No, onhan tietty tällasia, että tiettynä kierron aikana suklaanhimo on suurempi kun jonain toisena, mutta noin muuten ei ole ollut tarvista tutkiskella, kun kierto ennen pillereitä oli vakio 28vrk, ja menkkojen alkamisen pysty melkeen kellosta tietämään... Ja pillerikierto sitten monta vuotta, että siinäkään ei yllätyksiä. Nyt sitten vähän jännittää, kun menkat mulla palas puol vuotta synnytyksen jälkeen, ja eivät olleet ihan niin säännönmukaiset kun aiemmin (imetin kyllä 11kk:tta,että silläkin saatto olla vaikutusta). Saas nähdä, miten nyt tän pillereiden syönnin jälkeen hormoonit ja kierto palautuu. Kertokaapas itsenne paremmin tuntevat, millasia oireita ovulaation tiimoilla pitäis haeskella?

Aurinkoista syysviikonloppua kaikille!!!

 

Perjantaita täältäkin!

Ei tosin tunnu oikein missään, ku mies on sekä tänään että huomenna töissä klo 6.30 - 18.30. Sunnuntai hällä on sitte vapaa ja sitte taas koko ens viikko iltavuoroja.

Käytiin aamulla perhekerhossa. Se on meillä viikon kohokohta. Mä saan vaihtaa kuulumisia muiden äitien kanssa ja lapsukaiset ( paitsi tietenkin tämä nuorin ) kisaa ikäistensä kanssa. Tänään tosin jouduimme lähteen kotiin aikaisemmin, ku 2,5 -vuotias otti ja oksensi kesken askartelun. Hän oksensi uudestaan kotimatkalla, nukkui kolme tuntia ja tuntuu nyt olevan kunnossa. Onneksi. Ei tainnu tauti iskeä tämän kummemmin.

Nyt vois hiippailla keittiön puolelle laitteleen iltapäiväruokaa.

Viikonloppuja kaikille!

-Safiiri

 

Moron taas.

Metis kyseli niistä ovisoireista. Mulla (ja kuulemma yleisesti muillakin) on aina jonkin aikaa ennen ovulaatiota runsaampaa valkovuotoa, joka muuttuu sitten ikään kuin sitkeämmäksi ovulaation lähestyessä. Tosi ihanan limainen puheenaihe, mut näin se vaan on. Sit silloin kun tulin raskaaksi niin valkovuotoa oli myös ovulaation jälkeen, yleensä ovulaation (kuten menkkojenkin) jälkeen on ns. kuivakausi (normaalia ja yleistä). Lisäksi nippailee mahaa siltä puolelta, jolta munasolu on irtoamassa. Mulla ainakin ollut toi mahakipuilukin ihan selvää, joten pystyn sanomaan kummalta puolelta irtoo. Ensimmäinen ovulaatio pillereiden lopettamisen jälkeen mul oli niin raju, että koko lantion alue tuntui aralta ja mahaa nippaili oikein kunnolla. Myös lämpö nousee noin puoli astetta (tätä en tosin ole itsessäni tarkkaillut) ja sehän jää sit koholle jos hedelmöityminen tapahtuu. Luonnon lakien ansiosta myös halut kasvaa tuohon aikaan =). Että tällainen käsitys mulla, kuinkas muilla?

Sehän on myös yleistä, että toisinaan ovulaatio oireilee selkeämmin ja välillä sitä ei juuri huomaakkaan.

Kävin tossa juuri vanhaa koulukaveriani moikkaamassa. Sillä on kaksi poikaa, 2v ja 4.5kk. Ihana oli toi vauveli ja melko pakkaus tuo isompikin kaveri.

Nyt meillä onkin kyläilemässä mun veljen vauveli. Se on kyllä aivan mahtava kultamussukka. Nauraa ja jokeltelee kovasti. Ikäähän pikkumiehelle on kertynyt 3.5kk. Nyt vaan flunssa vaivaa ja rohisee melkolailla.

Tälläisin miettein tällä erää...

 

Kestääkös se ovulaation jälkeinen kuivakausi menkkoihin asti vai vain muutaman päivän?

 

Moi taas,

tässä iltapuuhien lomassa kirjoittelen, tytön sain juuri nukkumaan. On hetki aikaa surffailla netissä ennen kuin siirryn vielä hetkeksi katsomaan telkkua =)

Minulla ei ole selvää käsitystä ovulaatiosta, itse en sitä ajankohtaa ole oikein osannut arvata. Ei tainnut joka kierrossa ollakaan. En ole erityisen huolellisesti tarkkaillut limoja, koska oma kiertoni ennen raskautta oli aika epäsäännöllinen. Sitten kun kuukauden päästä lopetan pillerit odotan jännityksellä miten kierto taas alkaa heittelehtimään...ja sehän luonnollisesti vaikuttaa hedelmöittymiseen (ei voi kun toivoa parasta!).

Olen samaa mieltä, että joka toinen päivä -tahti tuottaa parhaiten tulosta! Me hommailtiin (öh mikä sana) viimeisessä kierrossa ahkerasti joka toinen päivä ja sitten nappasi. Rehellisesti voin kyllä sanoa että se alkaa jo käymään työstä kun on ""pakko"" rakastella vaikka sitten ihan pikaisesti mutta näin ainakin tietää että mahdollinen ovis käytetään hyväksi =)

Sitten pikaisesti vielä rakennushommista...eli meille tulee puutalo, väriltään keltainen. Itse tykästyin keltaiseen, on pirteä ja aurinkoinen väri. Toinen vaihtoehto olisi ollut siniharmaa mutta kun katselin eri taloja livenä niin keltainen vei sitten voiton.

Nyt telkun ääreen ja sit nukkumaan. Viikonloppuja!

Katrina

 

Hyvää lauantaita! Kohta täällä menee sadan raja rikki ja aloitetaan pakkasplussaajat =). On tullut nyt syksyn mukana enemmän kirjoteltua tännekkin.

Oviksesta; itse en ole ihan varma kuinka hyvin oon tuntenut sen, en tiedä oonko vaan kuvitellu oireet, mutta kyllä sekin toiselta puolelta nippailu tuttua on ja valkovuodon seuraaminen. Onhan sitä nyt jo ihan hyvä seurailla niin tietää mitä tuleman pitää..

Harrastuksia en mäkään ole ihmeemmin alottanut, kävelylenkit mielellään päivittäin ja joskus pari juoksuaskeltakin. Maanantaina meen kaverin kanssa pelaan tennistä, mitähän siitäkin tulee, ei olla meinaan mitään pro sillä saralla. Monta vuota sitten joskus pelannu, niinkun kaverinikin. Ei vaan, hauskempaa se varmasti on kun ei tarvi ottaa mitenkään tosissaan sitä pelaamista.

Meillä on kanssa puhuttu siitä joka toinen päivä- taktiikasta, ja se on sovittu juttu. Mietin juuri sitä vaan, että toivottavasti ei ala tuntua pakkopullalta. Se on kyllä varmaan aika varma keino sitten hedelmoityksen suhteen, toivottavasti.

Niin, tänä aamuna oli kuulemma ihan aikaisin satanu lunta...? Ei tietenkään ihan maassa pysyväksi, mutta kuitenkin. Pitäkäähän erittäin rattoisa lauantai ja koko viikonloppu, siellä on aivan ihana auringonpaiste ja kirpeä ilma =)!!

Meillä Tampereella nyt on +6 tua pihalla. Terveisin Iipa

 

Meillä viimeks se joka-toinen-päivä-meininki onnistu aika hyvin. Ei tuntunu oikeestaan pakkovääntämiseltä. Oli vaan tosi jännää, ku ei koskaan tienny jos vaikka aina sillä kerralla ois tapahtunu massun ( tai lantion ) suunnalla ihme

Mahtavan kirpeä syysilma ulkona. Täällä Keski-Suomessa ei tietääkseni oo vielä lunta satanu. Mutta aamuisin on autojen ikkunat ja katot lupaavasti jäässä. Eli pakkasta ainaki öisin on.

Mä täällä vielä taistelen äidinmaidon keskellä. Maitoa tulee vielä ihan mukavasti eli ei varmaan vielä vähään aikaan tietoakaan tärpistä. Vaikka toisaalta, hyvähän se on antaa vartalon palautua kunnolla edellisestä raskaudesta. Mieli vaan tekis uutta vauvaa niin kovasti ( on muuten tosi kumma juttu, tämä nuorinhan on vasta 3,5 kk vanha ). Varmasti mulla tämä kyllä on jo ikäkysymyskin, täytinhän kuluneena kesänä 33. Jos neljäs lapsonen vielä saatais, sitte vois rauhallisin mielin keskittyä heidän kunnialla isoiksi kasvattamiseen.

Viikonlopun jatkoja!

-Safiiri

 

Moi jälleen!

Täällä mielialat sahaa edestakaisin, kun en oikeen tiedä mitä tuo mieheke aattelee näistä vauvatouhuista. Tässä taannoin taas hiukan puhuimme asiasta, niin hän sanoi että kyllä sen vauvan aika on joskus tulevaisuudessa.

Mutta sitten...: Yhtenä päivänä töissä olin ihan varma että ovis tapahtui kun nippas niin munasarjojen kohdalla. Noi limat oli kans kuvaan sopivat. Illalla sitten hommailimme ilman suojausta miehen kanssa, mutta hän keskeytti, vaikka tietää ettei se oo mikään ehkäsykeino ja ties ett ovis saattaa olla meneillään. Ettäpäjuu. Tuntuu siltä, ett mies on kahden vaiheilla. Ett toisaalta juu ja toisaalta ei. No ainakaan hän ei enää kiellä koko asian esilleottoa kuten ennen ts. vedä herneitä nenään aiheesta ja uskaltautuu hieman ja puhuimmepa kerran että yritys alkais marraskuussa. Mutta kun en tiedä onko hän tosissaan vai...? Oon siis aika hämilläni, ett missä mennään.. /

Juu-u. Toivonpa vaan että silloin illalla karkasi edes yksi uuttera siimahäntä ennen keskeytystä Tosin pitäisi unohtaa koko asia ettei toivo liikoja.

Olin tänään shoppailemassa ja löysin aivan ihanan hameen, jonka helma laskeutuu kauniisti. Sitten tyytyväisenä uutena omistajana tuli mieleen, että jospa tässä sattuis piakkoin raskautumaan niin mahtaa hamosen käyttö jäädä vähälle. Olen muutenkin hankkinut viime aikoina aivan ihania vaatteita, joten on ainakin sitten tavoite palautua entisiin mittoihin mahd. raskauden jälkeen (jos sitä vauvaa koskaan tuleekan meille jahkaajamiehen vuoks). Hankin nimittäin aika ajatonta ja itselleni mieleistä vaatetta enkä niin seuraile meneillä olevaa muotia.

Harrastuksista vielä: liityin yhteen kuntoklubiin ja olen nyt alkusyksyn innoissani treenaillut niin salilla kuin jumpissakin. Mitään erityistavoitteita ei ole esim. laihtumisen suhteen, mutta saisihan kroppa olla hiukan timmimmässä kunnossa. Sattuu tuo ruoka maistumaan aina niin hyvin.

t: Onneli

 

Onneli, keskustele ihmeessä vielä miehesi kanssa asiasta niin tiedät missä mennään. Voi olla että miehellesi tuli ""hätä"", että ihanko oikeasti tässä nyt vauvaa yritetään =) Onhan tietysti tärkeää että te molemmat olette jutussa mukana sataprosenttisesti.

Minulle tuo vaatekaappi tarjoaa vain kutistuneita (hmm) vaatteita, olen joutunut ostamaan varsinkin housuja kokoa isommat näin synnytyksen jälkeen...raskauskiloja tuli yhteensä 16, niistä kulkee mukana velä noin 5kg. Pakko sanoa että on ollut helpompaa ostaa uusia vaatteita kuin laihtua puolenkymmentä kiloa =)

Ketkä teistä jo laskee kiertopäiviä? Lumiperhosella taisi olla jo yritys päällä...muita?

 

Täällä yksi onnellinen, jolla olis kova halu taas äidiksi.. Vauvakuume vaivaa, lapset on jo pian 8v ja 6v, hekin jo kovasti pikkusisarta odottavat. Meillä on ollu yritystä muutaman kuukauden, tai emme ole ehkäisyä käyttäneet. Kovasti pitäis ""jaksaa yrittää"", mutta tuntuu että on niin perusväsynyt olo, ettei tuo vauvatouhu maistu, varsinkaan miehelle... En tiedä onko tässä nyt liikaa paineita vauvan suhteen, vai mista kiikastaa.. Pitäiskö vaan antaa luonnon hoitaa asia ajallaan ja ""unohtaa"" koko juttu, vai miten asiaan pitäis suhtautua...??! Mutta kun sitä vauvaa kuitenkin niin tahtoisin...!!

 

Sunnuntaita

Täällä sitä on pirteänä kukuttu jo monta tuntia. Mies lähti tossa hetki sitten raksalle. Eilen päättyi ensimmäinen suururakka, kun saatin perustukset muurattua. Enää reilu viikko kun talopaketti tulee...

Muuten ei juuri mitään erikoista kuulu. Vauva kuume jyllää aina vaan kuumana, olen hyvilläni pistänyt merkille että yhä enemmän myös miehelläni =).

Huomenna alkais sitten kolmen viikon työharjoittelu.
Odotan sitä mielenkiinnolla.

Olikos tässä porukassa muita opiskelijoita kun minä? Muisti pätkii (ei mitään uutta).

 

Heipparallaa

Mahtuukos tänne ketjuun mukaan? Meillä tilanne sellainen, että minä olen kohta kolmekymmentä ja mies lähempänä neljääkymmentä. Molemmilla on työpaikat, minulla pätkä ja miehellä vakkari. Kovasti kyllä metsästän vakiduunia koko ajan. Yhdessä ollaan porskuteltu 2,5 vuotta ja nyt ollaan muuttamassa yhteen. Taloa aletaan rakentamaan ensi vuonna. Nyt olen ajatellut, että voisi olla vaavin aika, kun alkaa ikääkin olla ja molemmat lapsia haluavat, jos niillä meitä vain siunataan. Ehdotin asiaa miehelle varovasti pari päivää sitten ja yllätyksekseni vastaus oli melko myöntävä! Mies on ollut vkl poissa ja tulee takaisin tänään, joten asiasta päätetään luultavasti tänä iltana -arvatkaa jännittääkö

 

Moi taas,

tervetuloa mukaan Juusto ja Cata, kyllä tänne aina uusia mahtuu mukaan!

Minulla ei nyt ole sen kummempaa kerrottavaa, tulin äkkiä vilkaisemaan teidän kuulumisianne =)

Miehellä on nyt vapaapäivä raksahommista (vihdoin), ehkä tänään saadaan viettää rauhallinen sunnuntai-ilta telkkarin ääressä...on muuten harvinaista herkkua tänä päivänä. Mies saa olla myös tytön kanssa, tuntuu ettei kohta isäänsä tunne kun yleensä jo nukkuu kun mieheni tulee raksalta. Yllättävän rankkaa tämä rakentaminen, myös henkisesti. Muutaman kerran ollaan otettu yhteen ihan kunnolla, aiheena tämä ainainen kiire ja miehen väsymys. On pakko pitkittää pinnaa ja yrittää ymmärtää, ei tätä muuten jaksa. Toivon hartaasti, että jo helmikuussa voisin alkaa muuttopuuhiin =)

Kirjoitellaan,

Katrina

 

Moi taas,

tervetuloa mukaan Juusto ja Cata, kyllä tänne aina uusia mahtuu mukaan!

Minulla ei nyt ole sen kummempaa kerrottavaa, tulin äkkiä vilkaisemaan teidän kuulumisianne =)

Miehellä on nyt vapaapäivä raksahommista (vihdoin), ehkä tänään saadaan viettää rauhallinen sunnuntai-ilta telkkarin ääressä...on muuten harvinaista herkkua tänä päivänä. Mies saa olla myös tytön kanssa, tuntuu ettei kohta isäänsä tunne kun yleensä jo nukkuu kun mieheni tulee raksalta. Yllättävän rankkaa tämä rakentaminen, myös henkisesti. Muutaman kerran ollaan otettu yhteen ihan kunnolla, aiheena tämä ainainen kiire ja miehen väsymys. On pakko pitkittää pinnaa ja yrittää ymmärtää, ei tätä muuten jaksa. Toivon hartaasti, että jo helmikuussa voisin alkaa muuttopuuhiin =)

Kirjoitellaan,

Katrina