Hae Anna.fi-sivustolta

Ystävä, joka ei pidä eläimistä?

Viestiketju osiossa 'Lemmikit' , käynnistäjänä Kolme koiraa Keravalta, 28.01.2008.

  1. Paras ystäväni ei pidä eläimistä. Hänellä ei koskaan ole ollut mitään lemmikkiä. Omien sanojensa mukaan hän ei oikein ymmärrä ihmisiä, jotka haluavat esimerkiksi kissoja tai koiria. Selvästi puheesta ja asenteesta huomaa, että hän ei ymmärrä, miten joku voi kiintyä eläimeen tai miksi joku haluaa hoitaa esim. lemmikkejä.
    Minä taas satun olemaan erittäin eläinrakas. Jo lapsuudenkodissani meillä oli liuta lemmikkejä isoista ja karvaisista koirista marsuihin ja papukaijoihin. Eläimet olivat perheenjäseniä, joita hoidettiin ja joita rakastettiin koko perheen voimin. Nykyään itselläni on kolme koiraa ja ne ovat aika iso osa elämääni: vapaa-ajasta suuri osa kuluu lenkeillä, paikallisen koirakerhon tapahtumissa jne.
    Olemme keskustelleet ystäväni kanssa tässä pienestä eroavaisuudestamme ja osanneet jopa nauraa asialle. Kuvittelin pitkään, että se ei haittaa minua. Mutta kun nyt rupeaa tuntumaan ihan oikeasti siltä, että vähän haittaa. Kun ystäväni tulee meille kylää, hänen kaikista eleistään ja ilmeistään ja viimeistään sivulauseesta huomaa, ettei hän pidä koiristani, vaikka yrittääkin esittää ystävällistä. Kun itse puhun koirilleni ja rapsuttelen niitä, hän katsoo minua hämmästyneenä. Kun kerroin hänelle koiriin liittyvistä, kaikin puolin mielestäni mukavista harrastussuunnitelmista, hän tuijotti minua aivan järkyttyneen näköisenä ja kyseli vain, että miksi ihmeessä.
    Olenko kauhea tiukkapipo ja ikävä ihminen, kun minusta tuntuu väistämättä, että ihminen joka ei pysty kiintymään eläimeen tai osoita sitä kohtaan huolenpitoa ja hoivaa, on jotekin tunnekylmä ja itsekeskeinen? En haluaisi sellaista ystävästäni ajatella, mutta väistämättä näin eläinrakkaan ihmisen näkökulmasta sellainen tunne tulee.
    Miten pääsisin asiassa eteenpäin? Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia?
     
  2. Erilaiset elämäntilanteet erottavat ystävät helpostikin. Esim. itse olen sinkkuna melko kyllästynyt kuuntelemaan kavereideni vauvajuttuja, minkä väristä ja muotoista tulostetta vaippaan on viime aikoina putkahtanut jne. Ts. kun on tilanne päällä, ei välttämättä huomaa, että ne omassa elämässä tärkeät asiat ei ehkä ole toiselle tärkeitä tai edes kiinnostavia. Jos haluat säilyttää ystävyyden, niin voisitteko tavata ystäväsi luona tai neutraalilla maaperällä ilman koiriasi. Keskity hänen seurassaan puhumaan vähemmän koiraharrastuksistasi ja enemmän teille yhteisistä asioista. Tai voithan antaa ystävän mennä menojaan ja etsiä tilalle uuden, joka on lähempänä omaa elinpiiriäsi.
     
  3. sohvis Vierailija

    Itse vältän kyläpaikkoja missä on koiria,en pelkää normaaleja hurttia,mutta en halua olla kuolattavana ja koirien hötkyilyn kohteena.Inhottaa sellaset paikat.Samoin kierrän kaukaa kaikki sinkkunaiset joilla on koira.Millainen puhtaustaso on koirataloissa? Sanoisen että sotkua riittää.
     
  4. Saila1 Vierailija

    Minulla on myös tuollainen ystävä, ja pikkuhiljaa ajatukset on tulleet vähän samansuuntaisiksi. Varsinkin, kun hän ei pidä myöskään lapsista, ja nyt kun olen raskaana näyttää aika selvältä, että meillä ei kohta ole paljoa yhteistä. Minua harmittaa, kun hän meillä käydessään hermostuu koiraani, joka on ihan tavallinen koira; haukkuu joskus, pyytää leikkiin ja näin päin pois. Ei eläimistä tarvitse pitää (varsinkaan jos niitä ei ole koskaan ollut, niin eihän niiden kanssa osaa ollakaan) mutta sen verran pitäisi olla ymmärrystä, että sietää elämässä vähän sitä epäjärjestystä, jota koirat ja lapset siihen tuovat.
    No, meillähän lopputulos on tässä suhteessa selvä; etääntyminen. Se on sori vaan näin, että kun lapseni syntyy, hän ja minä tarvitaan ympärillemme lämpimiä ihmisiä joilta saada tukea, ei ihmisiä joiden mielestä vastenmielinen sinappikone on tehnyt minusta tylsän nössön jota kiinnostaa vaan kotielämä.
     
  5. Eleonardo da v. Vierailija

  6. ölshösäåh Vierailija

    On kyllä vastaavanlaista kokemusta. Itselläni on kaksi kissaa ja koira.
    Kävin erittäin vakavan ja tiukan keskustelun aiheesta, kun ystäväni käy haravase päivä kylässä, ja toisinaan saattaa viipyä 2-3 päivää kerrallaan, vaikka asuukin samassa kaupungissa.

    Ja nimenomaan tein hyvin suorasti keskustelussa selväksi, että minä EN eristä eläimiäni muihin huoneisiin hänen kylässä käydessään, ja vihon viimeiseksi katselen enää sitä että kaveri napsii lemmikkejäni nenille jos lähelle tulee.
    Ja jos meidän talon säännöt ei miellytä, katsotaan joku toinen paikka missä tavataan.
    Eläimet kuuluvat meidän kotiin, ja tämä koti on myös eläinten koti, jossa HÄN on kuitenkin vieraana.
    En suinkaan käy vaatimaan että hänen pitäisi käydä pitämään tai edes alkaa teeskentelemään pitävänsä elukoistani. Mutta minä en käy erikoisjärjestelyjä tekemään vieraitten takia.

    Lopputulos on se että kaveri osaa nyt asiallisesti komentaa itse koiran loitommaksi, eikä enää muksauttele koiraa kuonolle ja kissat nätisti "tönäisee" sylistä ales.
    Tiedän että kaveri viihtyy meillä paremmin kuin omassa kotonaan, ja liikkuukin meillä samalla tavalla kuin omassa kodissaan, mikä on tälleen "emännälle" parempi ettei tartte erikseen passata, joten senkin takia tämä keskustelu oli pakko käydä. (vietämme aikaa aina meillä kun on iso okt ja kaverilla yksiö)

    Mutta loppu viimein kaikki hyvin.

    Et sinä vaan tule koskaan saamaan kaveriasi ymmärtämään eläinrakkautta, eli siihen on vaan sopeuduttava. Mitä nopeammin itsekkin sen hyväksyt, sen nopeammin tuo lakkaa haittaamasta. Ymmärrän kyllä miten "turhalta" joskus tuntuu, siitä rakkaan lemmikin koheltamisesta tai hellyttävästä käytöksestä haluaa kertoa parhaalle ystävälle ja nauraa yhdessä, mutta vastassa onkin toisen tyhjä ilme... Mutta sen kanssa on vaan elettävä.

    Toivottavasti tekin jossain vaiheessa pääsette molemmat tulemaan toisianne vastaan ja saavuttamaan jonkin sortin yhteisymmärryksen.
     
  7. ögäagäj Vierailija

    niin, sen varran vielä lisään tohon että keksin keinon millä elukat ei ole kokoajan tekemässä tuttavuutta ystäväni kanssa (meillä noi elukat on aika suhteellisen huomion ja hellyyden kipeitä, niin kissat kun koirakin). Nakkasin kaverille oman purkin tikeribalsamia (joka on tuolla vessanhyllyllä), mitä hän laittaa vähän ranteisiin niin pysyy ekukat mielellään vähän kauempana...
     
  8. Koiruus¤ Vierailija

    Meillä ei tarvitse pitää kuin tyhjää suihkepulloa kädessä niin koira ei mene vieraiden eikä luokse eikä hypi vasten:) Ps.Pentuna hän sai suihkepullosta vettä naamallen niin siitä on pelko tullut.

    Meillä koirat saavat olla sisällä vieraiden aikan kuin kotonaan joka inhoaa koiria ei tarvitse meille tullakaan. Näin meillä.

    [tuplaviesti poistettu]
     
  9. koiruus¤¤¤ Vierailija

    Sorry, näitä tuli vahingossa vähän useapi viesti:)
     
  10. ihmisellä Vierailija

    Joku sanoo, että kansakunnan sivistystason näkee siitä miten se kohtelee eläimiä.Helppo nähdä entisistä neukkumaista. Todella kamala kohtelu esim virolaisllla kulku kissoilla ja koirilla. Tiineitä emoja potkitaan kuoliaaksi. Minun kaverit on myös muiden perheenjäsenten kissojeni kamuja , Jos ei passaa niin uudet kaverit kehiin. Ihan muusta asiasta, Kuka ihme vitsii sietää kaveriaan kylässä 2-3 päivää viikossa. Käsittämätöntä. No, jos kyseessä on jonkinlain romanssi niin sitten. Minä en ottaisi kavereita huusholliini hääräämään.
     
  11. sohvis Vierailija

    Asiahan on niin,koskaan ennen ei ole ollut näin paljon koiria lemmikkeinä.Kyllä joku tolkku siihenkin pitäisi saada.Näyttää siltä ainaskin kun kävelylenkkejä teen,suuri osa ei edes tiedä miten koiraa pitää taluttaa kevyillä väylillä ja jalkakäytävillä.Itse olen aikoinaa omistanut seehverin,olin palveluskoirayhdistyksen touhuissa mutta sitten piti luopua koirasta ja silloin päätin,että se oli ensimmäinen ja viimeinen.Nykyinen inhoni koiriin johtuu liiasta määrästä ja niitten typeristä omistajista.Repikä tästä ja sohvista saatte vapaasti haukkua,niinhän teidän koirannekin haukkuvat monissa pihoissa kaikkia ohikulkijoita.
     
  12. hau hau Vierailija

  13. eräs kissaihminen Vierailija

    Ihmiset on niin erilaisia. Jos ei ole koskaan lapsuudessaan ja nuoruudessaan nähnyt ihmisten olevan eläimille helliä, ei välttämättä koskaan käsitä, mitä ihmiset eläimissä näkevät. Jonkinlainen herkkyyskausi kai sen ihmislapsellakin näissä asioissa.

    Minä olen kissaihminen, mutta tykkään kyllä hirveästi kaikista eläimistä. Kissat vaan menee siinä mielessä yli muiden, että muita eläimiä tulen tuskin koskaan hankkimaan. Vierailen kuitenkin mielelläni muissa eläinperheissä, löytyi sieltä sitten minkälaista elukkaa tahansa. Mulla on pari kaveria, jotka on vaan koiraihmisiä ja sitten on muutama, joka tykkää yleisesti ottaen kaikista eläimistä ja sitten suurin osa on minun kaltaisiani kissaihmisiä. Niin se vaan tuntuu olevan, että samantyyliset ihmiset vetävät toisiaan puoleensa. Yhden ei-eläinihmisen tunsin peruskoulu- ja lukioaikoinani, mutta kun kasvoin aikuiseksi ja persoonani kehittyi vahvemmaksi, meillä alkoi olla yhä vaan vähemmän ja vähemmän yhteistä. Nykyään ei pidetä yhteyttä lainkaan. Niin se vaan näyttää menevän, vaikkei tahtoisikaan :(

    Jos ystävyytesi on sinulle kallis, ehdottaisin samaa kuin ensimmäinen sinulle vastannut. Kun tapaat ystävääsi, älä puhu koiristasi, jos ei ole pakko. Sinä et ole tässä asiassa sen enempää oikeassa kuin hänkään. Hänellä on oikeus olla pitämättä eläimistä, aivan kuin vaikkapa minulla on oikeus olla pitämättä vaikkapa jääkiekosta. Mistään ei tarvitse pitää, kunhan ei mene ketään inhoamisen kohdetta satuttamaan. Fiksuna ihmisenä ystäväsi myös kuvittelisi edes yrittävän ymmärtää sinunkin näkökantaasi, eikä toisi turhaan esille sitä, ettei välitä eläimistä. Olkaa asiassa vastavuoroisia ja avoimia, älkääkä tuputtako toisillenne ajatuksianne. Sillä se ystävyys säilyy.

    Jos taas olet sitä mieltä, että ystävyytesi hinta on eläimistä pitäminen, sinun ei auta kuin katkaista tuttavuutenne. Punnitse elämäsi arvoja, niin tiedät kyllä mitä tehdä.
     
  14. sohvis Vierailija

    Sohvis on vasta noin puolet tuonut esiin tekemisistään.Nämäkin ovat pikku murusia.Isommat kuviot saavat olla.Voisitte ehkä itse joutua nauttimaan vaaleanpunaisia pillereitä Eikö teille näissäkin ole ruotimista aivan tarpeeksi.
     
  15. miauu Vierailija

  16. sohvis Vierailija

  17. ölkölk Vierailija

  18. Sooloilija Vierailija

    Juu.. minä ainakin olen vieraantunut kaikista eläimistä pitämättömistä ihmisistä ja jopa niistä pitävistäkin, jotka eivät tule toimeen meidän otuksen kanssa. En vain voi pitää ihmisistä, jotka eivät pidä minun kaveristani. Mitä outoa siinä on. Kuka nyt voi pitää jostakusta joka inhoaa jotain hänen perheenjäsentään.
    En ole ennen lukenut/kirjoitellut täällä--- ihmettelen tuota Sohvi? Sohvis? Mikä ihmeen tyyppi se on? Onko se oikeesti joku hullu vai onko tällasilla keskustelupalstoilla jotenkin tapana kirjoitella vihapostia juuri sellaisille sivuille joilla puhutaan asioista joita itse ei siedä? Siis leipomissivuille kirjoittaa ne, jotka inhoaa leipomista, eläinsivuille eläinten inhoajat, lapsisivuille lasten inhoajat, uskovaisten sivuille ateistit ja niin edelleen? Jotenkin aika hassua.
     
  19. sohvis Vierailija

    Kyllä ilmeisesti jonkunlainen hullu olen.Kaikkea paskaa mitä työnnetään päivästä toiseen päin naamaa,sekö pitäisi niellä kaikkinen karvoineen.Sohvis on kyllästynyt kaikkiin idiootteihin.Koiraidiootit etenkin.Huomaatkos samankaltaisuutta?te rakkitarhurit inhoatte sohvista,sohvis inhoaa teitä rakkitarhureita.Yksi tärkee pointti,sohvis ei hauku ja räksytä ohikulkijoille,ei paskanna mihin sattuu,siivoaa omat jälkensä.Sohvis ei aiheuta kellekkään teille minkäänlaista häiriöä.Entäs nämä koirat?Sooloilija senkun sooloilee.
     
  20. Voi sua Vierailija

  21. sohvis Vierailija

    Vaatimaton kirjoitustaitoni tuntuu riittävän.
     
  22. enkeli.. Vierailija

    miten sinusta on tullut noin vihamielinen? onko sinulle itselle sattunut jotain ikävää koirasi kanssa?
    koita vähän rauhoittua...keksi itsellesi vaikka joku kiva harrastus,ala kutomaan vaikka villasukkia.
    mutta,haluaisin kyllä tietää mistä nämä sinun ajatukset johtuvat? varmasti kuitenkin edes mennyt koirasi on ollut sinulle rakas.vai olitko silloin jo koiran vihaaja?

    [viestiä moderoitu]
     
  23. kjhkjhkh Vierailija

  24. Samassa sopassa Vierailija

    Älä sohvis ole moksiskaan. Puhut ihan asiaa, mutta koiraihmiset ovat ihan oma rotunsa, kuten näissä koirissakin on rotunsa ja heidän mielestä on vähintäänkin epänormaalia jos ei omista koiraa. Itse olen samassa kusessa. Eukolla on n.70 kiloinen koira ja koko elämä tuntuu olevan koiraa täynnä. Ei ole tilaisuutta, jossa jutuissa ei mentäisi koiriin. Samalla on epänormaalia tällaisille ihmisille mm: siisti koti, siivoaminen, tuuletus, hiljaiset illat työpäivän jälkeen, kyläreissut, ehjät siistit huonekalut/kengät, jne. Olen listannut tällaisia asioita n. 40 ja miettinyt, että millaiset lehmänhermot kestää tällaiset asiat ja mikä on se autuus, joka kumoaa kaikki nämä? Tästä tulisi loputtoman pitkä ja uskomaton kertomus, joten en jaksa kertoa pitempään, mutta alan olla ihan kypsä. Minullakin oli aikoinaan lemmikki, mutta ei se täyttänyt koko minun maailmaani, saatikka olisi vaikuttanut ihmissuhteisiin. Noista asioista on keskusteltu niin monissa yhteyksissä, että on tultu porukalla siihen tulokseen, että koirahulluilta täytyy puuttua joku osa aivoista. Ei millään pahalla heitä kohtaan, mutta on se niin sairasta kun ajattelee ihmistä ja sen elämänarvoja ja suhtautumista toisia ihmisiä tai eläimiä kohtaan. Kun eläin vetää pidemmän korren, niin olisi syytä mennä lääkäriin. Ja sen on sanonut lääketieteen ammattilaiset, en minä. Yksi asia jonka olen pannut merkille on se, että yleensä se koiran omistaja on nainen ja monesti sinkku. Liekö sitten elukka jokin lapsen korvike?
    Jos lemmikki (mikä sitten onkin) on lemmikin asemassa omassa lokerossaan, eikä aina
    elämässä päällimmäisenä, niin ei siinä mitään, mutta kun monesti nämä asiat saa täysin järjettömiä mittasuhteita. Lemmikki on ihan hyvä asia, mutta sanonta sanoo, että vika ei tarvitse olla iso kun se on päässä. Joskus meinasin ottaa itsekin koiran, mutta nyt kun olen nähnyt yhtä ja toista ja tullut iän myötä mukavuuden haluiseksi, niin en varmasti ottaisi mitään lemmikkiä. Aikanikaan ei lemmikille riittäisi ja senkin vähäisen haluan kohdistaa lajitoveriini IHMISIIN, joilta saan varmasti enemmän kuin
    joltain sitovalta, hoivattavalta, aikaa vievältä ym. elukalta. Mutta kuka mitenkin.
    Kyllä minusta on mukavampi mennä kylään, jossa on siistiä ja puhdasta ja joku elukka ei tule haistelemaan jalkoväliä. Voi keskittyä itse ihmisiin, eikä koira ole tavalla tai toisella riesana koko ajan. Koiraihmiset nyt tietysti älähtää, mutta siitäkin on se sanonta olemassa. Onneksi on kuitenkin vielä meitä koirattomia, jotka taas ymmärrämme toisiamme. Hyvää jatkoa silti kaikille :)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti