Hae Anna.fi-sivustolta

ystävät kaikonneet...

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä Suru, 27.08.2005.

  1. empaattisuutta Vierailija

    Surusi on suuri, tiedän kokemuksesta, olen saman läpikäynyt. Itse pystyin seurustelemaan ystävien ja kavereiden kanssa joilla oli lapsia ja joille tuli lapsia, lähetin aina onnittelut jne. Mutta juuri kukaan ei tullut kysymään minulta minun tuskastani ja surustani, minua pidettiin tavallaan kummajaisena. Lapsettoman on tosi vaikea saada tukea ja ymmärrystä mistään. Tämä keskustelupalsta on hyvä keino purkaa asioita, koska aina löytyy vertaisia. Tällaiset henkilöt kuin Kata ovat juuri niitä, joita löytyy jokaisen lapsettoman ystäväpiiristä ja jotka lisäävät toisen tuskaa. Lapsettomuus on varmastikin suurin suru elämässä ja sitä ei voi tajuta henkilö, jolla ei ole lapsia. Ystävättäreni, joka oli pitkään keinohedelmöityshoidoissa sai viimein lapsen ja unohti sen jälkeen lapsettomuudesta aiheutuvan tuskan ja loukkaa minua jatkuvasti kommenteillaan esim. tyyliin, ""etsimme ajankohtaa jolloin teemme toisen lapsen"" jne. Lapseton nainen joutuu kokemaan kovia kommentteja sukulaisten, ystävien, kavereiden ja tuttujen puolelta.
    Te lapsettomat, jotka olette tällä palstalla älkää antako Katan provosoida itseänne.
     
  2. Niinpä Vierailija

    Noin puhuu ihminen, joka ei tiedä miten rankkaa lapsettomuus on.

    Adoptio ei välttämättä ole ratkaisu kaikille. Ei se ole mikään simpsalapim-juttu kaikille. Suomessa adoptioon tulee hyvin vähän lapsia ja sitten on lähdettävä ulkomaille, jonka ongelmana on mm. vieras kulttuuri yms.kysymykset sekä se on kallista. Tuo osoittaa juuri sitä, miten helppoa ja yksinkertaista luulet kaiken olevan.

    Univelka tekee kärttyiseksi, mutta sinun helpoilla ratkaisutaidoillasi senkin voisi kuvitella hoitavan. Laita miehesi hoitamaan esim. illalla ja ota iltaunet. Itse olet lapsesi halunnut, joten älä valita!
     
  3. kata Vierailija

    Hei! Kirjoitan viimeisen kerran tällä palstalla, se on näköään turhaa keskustelua.
    ensiksi, minulla henkilökohtaiseksi ei ole univelkaa, tarkoitin ap-tuttavan mahdollista univelkaa, mielivaihtelua jne, jotka selittäisivät hänen käytöksensä.
    Ja toiseksi, yrittäkää olla enemmän avoimia ystäville ja puhukaa omista ongelmista. Sulkeutuneena oleminen ei ratkaisee ongemaa, ne vain pahenevat. Ehkäpä teidän ystävät eivat uskolla kysyä, miten teille kuuluu, kun pelkäävät loukkavansa teidät
     
  4. Kata-fani Vierailija

    Kata parasta mitä olet kirjoittanut tälle palstalle tuli sinulta nyt: ""kirjoitan viimeisen kerran tällä palstalla..."" Vihdoinkin tajusit sen ettei sua täällä tarvita. Kiitos kata, että tajusit sen vihdoinkin vaikka kauan se kestikin.
     
  5. suru Vierailija

    Huh huh. Onpa ollut TODELLA ihmeellistä ja surullista seurata noita lapsellisten kommentteja. Alkuperäinen viestinihän oli tarkoitettu juuri lapsettomille, saman kokemuksen kokeneille ihmisille. Ei sillä mitään taistelua ollut tarkoitus saada aikaan.

    Kysehän on juuri siitä, että saman ongelman parissa kamppailevat ihmiset saavat jakaa tuntemuksiaan. Ja juuri sitä, että saa purkaa pahaa mieltään, koska sitä ei tässä yhteiskunnassa lapseton ihminen saa muuten tehdä - ja juuri Katan mielipiteistä se paistaa niin selvästi läpi - olkaa hiljaa! Älkää valittako! Kyllä te sitten ymmärrätte kun teillä on lapsia! Toivon sinulle Kata kaikkea hyvää, ja toivon todella, että heräät joku päivä todellisuuteen.

    Lapsettomuutta ei vain yksinkertaisesti voi ymmärtää, jos sitä ei itse ole kokenut. Eikä sitä tuskaa kukaan vapaaehtoisesti valitse. Ja huom! Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Ehkä se lapsettomuudesta kärsivä ystävä, joka näyttää iloista naamaa tavatessa lapsellisen ystävän, itkee illalla yksin pahaa mieltään. Tai sitten ei. Lapsettomuus on aaltoliikettä ja tunteet vaihtelevat laidasta laitaan.

    En usko, että KUKAAN lapsettomuudesta kärsivä ajattelee lapsen olevan lelu, jonka voi jättää kun lähtee ystäviään tapaamaan. Kyse ei ole yhtään siitä. Niinkuin joku tuossa kirjoittikin, että mukava on joskus tavata myös ilman lapsia. Toista voi kunnioittaa yllättävän pienillä asioilla. Onhan toki olemassa muutama ystävä, joka tämän ymmärtää.

    Ihanaa on ollut huomata, että kamppailemme samojen asioiden kanssa. Aurinkoa!
     
  6. ihanata Vierailija

    Jee :) Katalle menolippu Timbuktuun ja vain meno *ei tule ikävä ei * :)
     
  7. Lumikki Vierailija

    Katalle vielä, että ymmärsin kyllä, että tarkoitit, että pitäisi keskustella ystävien kanssa enemmän ja ymmärtää toista, mutta ... kun se on juuri monesti niin, että lapsetonta ei ymmärretä, eikä HÄN saisi sanoa mitään, vaikka toinen käyttäytyisi miten, jos tämä toinen vain on äiti.

    Ja mielestäni vielä se, joka käyttäytyi huonosti on nimenomaan(!) ystävä, joka alkoi haukkua lapsettoman käyttäytymistä. Ensinnäkin, hän meni kylään kutsumatta! Eikä kukaan voi olettaa, että toinen jaksaa ihastella toisen vauvaa, jos on itsellä lapsettomuutta. Tai voi, mutta mielestäni sen ei pitäisi ketään yllättää, jos lapseton ei siihen kykene.

    MEILLÄ LAPSETTOMILLAKIN ON TUNTEET JA OIKEUS SURRA SITÄ, ETTÄ LAPSETTOMUUS SATTUU!
     
  8. Jasmi Vierailija

    Luin vasta viestisi ja olen todella pahoillani puolestasi. Itsellä hoitoja takana ja olemme edelleen lapsettomia, 10 v vuotta(ikä tuli jo vastaan). Nyt sukuun tulee lapsi ja anoppi ei enää keskustele kanssani, koska on tärkeämpää tekemistä ja minut on täysin sysätty syrjään, mutta mieheni onneksi tukee minua ja olen päätänyt etten edes nosta uutta suvun lasta käsivarsilleni. Tuntuu pahalta, kun itsellä oli hoidot kesken niin kyseinen raskaana oleva nainen ei koskaan kysellyt vointiani tai edes soittanut pahoittelua, kun hoito ei ollut onnistunut, mutta nyt höpöttää vaunujen ostoista ja kuinka vatsa kasvaa ja esittelee sitä. Olen todella ollut maassa ja en tiedä kuinka suhtautua. Näin meillä, joten ymmärrän kuinka pahalta sinusta tuntuu!!!!!
     
  9. up up up Vierailija

    nosto

    Minusta tuntuu tämän luettuani, että ystäväni osaavat aika hyvin loppujen lopuksi ottaa tilanteeni huomioon. Yhden perheellisen kohdalla on ongelmia, kyllä, ja monenlaisia sammakkoja on kuultu. Mutta esim. minua tavataan ilmankin lasta ja otetaan huomioon, että minullakin voi olla aikatauluja, vaikka lapsia ei olekaan. Eräs ystäväni oli raskaaksi tultuaan netistä etsinyt tietoa tietoa raskaana olevien ja lapsettomien suhteista ja se tuntui tosi hyvältä :) Että minunkin tilanteeni ainakin yritettiin ottaa huomioon, vaikka toteutus välillä ontuikin. Liian herkästi sitä tässä tilassa takertuu näihin ikäviin sattumuksiin, pitäisi muistaa enemmän niitä hyviä puolia :)
     
  10. Rinsu Vierailija

    Mua raivostuttaa ihmiset joilla on lapsia ja jotka on helposti tullu raskaaks ja tulee meille lapsettomille sanoon, että tietää miltä tuntuu!! Paras olis pitää turpa kiinni, sillä tätä ei tiedä kukaan muu kuin toinen lapseton. Mua ainakin loukkaa semmonen. Jos ei kestä ni parempi pysyä poissa lapsettomuuspalstoilta.
     
  11. Nyyti84 Vierailija

    Aika rajuja mielipiteitä Katalla...

    Minun ystävistäni suurin osa asuu toisella paikkakunnalla. Olen yrittänyt ymmärtää erästä lapsellista ystävääni aikanaan ja käynyt kyläilemässä heidän kotonaan, jottei heidän tarvitsisi pakata koko omaisuuttaan mukaan kun lähtevät meille kyläilemään. Ymmärrän että keskusteluihin tulee katkoksia kun lapset tekee pahojaan. Ystäväni pyysi kerran minua vahtimaan lapsiaan luokseen jotta saisi omaa aikaa miehensä kanssa jonka myös ymmärsin ja suostuin. Lapset kasvoivat ja pyysin heitä meille kyläilemään useaan otteeseen, mutta vastaukseksi sain "en mä voi ku mul on lapset". En ymmärrä miksi lapsen/lasten kanssa ei voi vierailla. Harvensin kyläily kertojani, koska olin ainoa aktiivinen osapuoli. Nykyään ystäväni soittaa minulle kun tarvitsee lasten vahtia. Olen sanonut että voin ottaa hoitoon ja yöhoitoonkin jos tuot tänne. Eikä se ystävälleni käy ei sitten mitenkään.

    Olemme siis 2 vuotta yrittäneet. Puolen vuoden aikana 3 "työkaveriani" ja pomoni ovat kaikki saaneet lapsen. Pomoni on ainoa jonka lapsesta edes vähän voin olla iloinen. Mutta eräs laiskiainen joka oli meillä töissä 2kk ei pystynyt edes itseään elättämään ja sai lapsen,äiti osti ruuat ja maksoi vuokran. huh huh. no ei tuolla älykkyys osamäärällä olis töitä saanutkaan. ainakaan pysyviä. ja että se sitte pistää vihaks ku tollaset saa tenavia.

    Toinen oli jo vähän ymmärrettävämpi, oli ollut raskaana ja alkio oli kiinnittynyt väärään paikkaan ja toinen munasarja poistettiin ja sanottiin ettei enää lapsia tule. Mutta samantien oli paksuna (38v) ja nyt terve vauva. MUTTA hän ei jaksanut kuunnella kun puhuin omasta lapsettomuudestani ja kyselin paljon asioita.

    Monesti tuntuu siltä ettei kenellekkään voi puhua asiasta, vaikka haluaisin. Olen melko avoin ja puhun kyllä jos joku kuuntelee. Nyt vaan on tilanne jota en ymmärrä. Miksi niin lapselliset kuin lapsettomatkin, ei jaksa kuunnella?

    OK. Tunnen oloni jo muutenkin ihan tarpeeksi alaluokkaiseksi ja huonommaksi kuin te jotka olette sen enkelinne sieltä taivaasta saaneet, mutta jos tiedätte että jollain on lapsettomuusongelma niin ajatelkaapa sitä sillä tavalla että entä jos teiltä otetaankin lapsi pois, mitä vaan voi tapahtua, kuka sinua sitten ymmärtää, kuka kuuntelee, kuka lohduttaa, miltä tuntuisi olla ilman lasta?
     
  12. Atvoi Vierailija

    No tätähän se on. Tätä samaa minäkin olen joutunut kokemaan ystävieni kohdalla jotka lapsia saavat. En nyt missään nimessä halua sanoa pahalla mutta olen aivan varma että joka ikinen teistä tulisi käyttäytymään ihan samalla tavalla oman lapsenne kohdalla. Ainakin sen hetkisen aikaa :) On tosiaa eri juttu jos koko elämää tulee ne lapset pyörittämään, näkee niin useasti sellaisia mammaihmisiä ettei parisuhde voi olla kunnossa sellaisissa tapauksissa...

    Minulla itselläni on ollut aina vaikeaa hormonitoimintani kanssa, välillä on kuukautiset pois puolikivin vuotta ilman hyvää syytä. Mene ja tiedä. Kyllä minullakin oli pari vuotta sitten sellainen olo että tuntui että kaikki ovat raskaana ja että tulen olemaan luuseri ja epäonnistunut ihminen jos en saa lasta. Inhosin myös omaa kroppaani kun se sillä tavalla temppuilee mielenterveyteni , elämäni ja onneni kanssa.

    Toki tarve saada lapsia on todella vahva mutta kyse on myös siitä että haluaa jotain mitä ei voi saada. Rakkaus omaan lapseen on jotain ainutkertaista mutta se ei missään nimessä tarkoita sitä että elämä ilman sitä olisi jotenkin vajaata tai huonoa. Meidän on kuitenkin pelattava niillä korteilla jotka meille on annettu.

    Jos sinulla on kuitenkin hyvä, tasapainoinen parisuhde jossa on kaikki muut palaset kohdallaan, arvostakaa sitä. Arvostakaa myös muuten terveyttänne. Minun omassa lähipiirissäni on ollut tämä kuluvan vuoden aikana niin paljon syöpää ja melkein menetin siskoni. Kaikki tapahtui niin äkkiä mutta onni oli matkassa. Koitan tällä sanoa että älkää jääkö junnaamaan yhteen asiaan, varsinkin jos on jo tullut selväksi ettei sitä lasta voi saada.

    En missään nimessä halua masentaa enkä loukata ketään, kerron vain hieman omista metodeistani miten tämän asian kanssa olen toiminut.
     
  13. *marjaana* Uusi jäsen

    liittynyt:
    01.04.2009
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    Lapsellisena puolustaudun hieman: minulla on eläväinen poika, enkä näe mitään järkeä että menisimme kylään jonkun ystäväni luokse lapsen kanssa, jos on tarkoitus pystyä juttelemaan myös ihan tolkun asiaa. Meillä kotona se onnistuu, koska ympäristö on trimmattu lapsi huomioiden. Kylässä on koko ajan oltava tarkkana, ettei lapsi aiheuta vahinkoa itselleen tai ympäristölleen. Poikkeus on muut lapsiperheet, joissa on suunnilleen samaa ikäluokkaa. Ainakin minulla johtuu pelkästään tästä se, että kyläilemme käytännössä vain lapsiperheiden luona.

    Ja ainakaan minulla ei ole mitään paikkaa mihin lapsen voisi laittaa. No, periaatteessa on avoimen päiväkodin asiointihoito, muistaakseni 2 h viikossa, mutta sinnekin 1-vuotiaani on aika nuori.

    Minusta ei siis kuule oikein kukaan, lapsi ja kotihommat vie ihan koko ajan. Minusta se on mukavaa, mutta samalla ymmärrän että olen huono ystävä. Parempaan en vain pysty, mikä on tietysti harmillista.

    Sitten ihan toinen asia... Ei se ole niin mustavalkoista että on lapsettomia ja lapsellisia. Ystävättäreni sai viimein yli 10 vuoden odottelun ja melkoisen hoitorumban jälkeen lapsen ja uskon että hän kyllä edelleen tietää jotakin myös lapsettomana olosta. Toisaalta paljon lapsia hoitanyt tai esim. äiti-/isäpuolena kasvua seurannut voi tietää hyvinkin tarkkaan lapsiperhekuvioita.
     
  14. Taaperon imettäjä Vierailija

    "Onhan sillä lapsella isäkin ja jo muutaman kuukauden jälkeen, kun imetys on lopetettu..."

    Miten niin lopetettu? Jotkut lapsettomat ei ole kiinnostuneita muusta kuin omasta lapsettomuudestaan. Sekö se nyt maailman tärkein asia on? Lapset ei ole yhtään niin tärkeitä, vai mitä? Kyllä muitakin maailmaan mahtuu, muistutan vain. Koittakaa se kestää, vaikka kellään ei tietenkään voi olla niin vaikeaa kuin teillä. Onneksi sitten elämä on aina helppoa ja täydellistä, kun lapsen saa!
     
  15. ei lapseton Vierailija


    Juuri näin. Muistakaa te lapsettomat että sitten jos ja kun lapsen saatte, ette KOSKAAN vahingossakaan valita mistään, ettekä varsinkaan elä lapsen rytmien mukaan, kun se kerran teitä nyt niin syvästi ärsyttää. Voi kuulkaa, siperia opettaa.
     
  16. pöäll Vierailija


    Tavallaan kyllä ymmärrän näitä kahta meuhkaavaa äitiä, mutta ihan vinkkinä vaan, että HIEMAN hienovaraisemmin voisitte mielipiteenne esittää.

    Niin, siis olen itsekin äiti ja tiedän siis millaista on olla lapseton (tarkennan: siis lapseton, mutta ei lapsettomuudesta kärsivä) ja millaista on olla kahden pienen lapsen äiti.
    Lapsettomana itseänikin ärsyttivät muiden riehuvat kakarat ja sekunnintarkat päivärytmit, ja olin mm. sitä mieltä että kyllä lapsen voi ottaa mukaan menoihin ym ym, mutta kas kummaa, kun olen sitten siirtynyt "aidan toiselle puolelle" niin johan ovat mielipiteet muuttuneet!
    Kyllä se vaan niin on että siperia tosiaan opettaa.
    Tsemppiä kuitenkin kaikille tasapuolisesti, niin lapsettomille kuin lapsellisillekin! Meillä kaikilla on omat murheemme ja ongelmamme...
     
  17. ei lapsettomalle Vierailija

    Eiköhän se siperia oo meitä tahattomasti lapsettomia opettanu rankalla kädellä!
     
  18. Takana 2v lapsettomuutta ja nyt pitäisi syntyä vauva (vaikea sitä on uskoa ennenkuin saa nähdä). En koskaan ole ollut tykkäämättä toisten lapsista, en ikinä, mutta oma haava on ollut niin suuri, etten ole kyennyt näkemään uusia vauvoja äiteineen. Tai erikseen äidin ja erikseen myös lapsen olisin pystynyt nähdä, mutta näiden kahden välinen onni oli se, joka sattui.. Kuilu välissämme oli liian suuri. Ajattelin itseäni, mutta puhtaasti myös ystäviäni. Oma lapsi lienee maailman tärkein ja on kamalaa jos ystävä ei voi siitä iloita; olisi siis ollut väärin mennä samaan huoneeseenkaan lapsen saaneen äidin kanssa. En halua, että kukaan koiriin välinpitämättömästi suhtautuva hoitaisi omaa koiraanikaan (enkä vertaa lasta koiraan, siis ovat ihan eri asia enkä kehota ketään hankkimaan koiraa kun/jos ei vauvaa tule), vaikka se on vain koira, joten mielestäni kenenkään vauvan ei kuulunut olla lähellä ihmistä, jonka olotila oli yhtä huono kuin minun.

    Tahtomattamme olemme ystävieni kanssa olleet eri puolella jokia. Minä olen ollut pelkkää lapsettomuutta (ja se tunne korostuu raskaana olevien seurassa) ja minulle lapsen saaja on ollut pelkkä äiti; hänen suurin ilonsa on ollut minun suurin murheeni. Meillä ei tilanteesta johtuen ollut mitään annettavaa toisillemme. Emme olleet riidoissa, vaan totesimme asian näin olevan ja toivoimme, että joskus voisimme taas olla kuin ennen..

    Opin, että hienotunteisuus on kaiken a ja o. Kun ihanat ystäväni ymmärsivät tuskani, tuli minullekin tunne, että haluan nähdä heidän vauvansa (ennen lapsettomuuden kokemusta olen aina tykännyt olla vauvojen ja lasten kanssa). En usko, että vauvan tai lapsen kanssa on helppoa. Mutta siitä huolimatta ihmiset haluavat lapsia. Lapseton tietää, että lapsi on kaikkein tärkein omille vanhemmilleen ja niin kuuluu ollakin. Tämä kaikkein tärkein puuttuu tahattomasti lapsettomalta ja siinä olotilassa olisi valmis tekemään mitä vain lapsen saadakseen samalla tietäen, että järjellä ajateltuna elämä ilman lasta on helpompaa. Lapsen saatuani luulen toisinaan miettiväni, miksi tämän halusin kun elämä ilman lasta oli helppoa. Kokemus lapsettomuudesta on kuitenkin avannut minulle kuin uuden maailman. Olen kokenut uutta itsestäni: katkeruutta, vihaa ja kateutta, joita en uskonut koskaan voivani tuntea ystäviäni kohtaan. Olen myös saanut kuulla muiden lapsettomien tuntemuksia. Kaiken tämän jälkeen jätän hehkuttamatta työpaikan kahvipöydässä ihanaa avioliittoani tai maailman kultaisinta äitiäni. Joukossa voi olla joku, joka juuri eilen on jätetty tai joka käy läpi vaikeaa suhdetta äitinsä kanssa. En tarkoita, että salaisin elämääni, mutta minä koen (huom, vain minä enkä kehoita muita tekemään samoin), että kun en muuten voi auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä, voin ainakin olla huutamatta onneani päin näköä. Olen onnellinen siitä, että lapsettomat ystäväni soittavat minulle yhä. Kuuntelen heitä ja puhun raskaudestani vain, jos he siitä kysyvät. Muuten voin jakaa ihanaa avioliittoani ja raskaus-juttujani sellaisten kanssa, joita ne kiinnostavat ja joihin ne eivät satu.

    Lapsettomille voimaa <3 pitäisin lapsettomuutta yhtenä suurimmista taakoista, jota maailmassa voi joutua kantamaan. Se viiltää syvään eikä sitä voi huutaa ja hehkuttaa ääneen samoin kuin vauvan saantia. Omalle kohdalleni olisin luultavasti jossakin elämän vaiheessa lapsettomuuden hyväksynyt, mutta tiesin, että se veisi aikaa ja luultavasti sattuisi aina hyväksynnästä huolimatta. On kuitenkaan turha sanoa lapsettomalle, että kaikella on tarkoitus. Kyllä minä sen tiesin silloin pahimmilla hetkilläkin, mutten todellakaan halunnut kuulla sitä juuri lapsen saaneen suusta. Ymmärrystä kaikille puolin ja toisin. Puhukaan ystävienne kanssa asioita halki, kertokaa miksi mikäkin miltäkin tuntuu. Osa ystävistä voi kaikota lopullisesti, mutta minkäs teet.. Minä en ainakaan kyennyt onnittelemaan ystäviäni vauvasta enkä halunnut niiden syntymästä edes kuulla. Sattui niin kovaa kun itse en voinut lasta saada ja tiesin, mistä kaikesta paitsi jään. En myöskään koskaan ymmärtänyt, että vauvan saannista huolimatta minä olin edelleen tärkeä ystävilleni. Omassa tuskassani mietin, ettei vauvan saanut tajua muusta kuin vauvasta ja ettei minua kukaan vauvan saanut tarvitse. Heistä kukaan ei olisi minua voinut auttaa, joten tilanne olisi ollut turhauttava kaikille osapuolille. Enemmän kuin itse lasta toivoin minä aina kykyä olla normaali lapsellisten seurassa. Tiesin, että se parantaisi elämänlaatuani jopa enemmän kuin lapsi, sillä lapsesta huolimatta minä olisin edelleen minä ja tarvitsisin ystäviäni, joihin omasta haavastani johtuen jouduin pitämään etäisyyttä.

    Anteeksi pitkä sepustus, mutta kyllä se vain on niin, etten minä voi tietää miltä tuntuu tulla raiskatuksi, en voi tietää millaista on elää tunnekylmän äidin kanssa jne. Ja vaikka tietäisinkin, olemme me ihmiset erilaisia ja haurautta on monentasoista ja jokainen reagoi tavallaan. Niin kauan kun kukaan ei tahallaan sinua potki sanallisesti tai fyysisesti, voitaisiin yrittää ymmärtää puolin ja toisin. Kiitän kyllä luojaa maailman parhaista ystävistäni, jotka kaiken kokemamme jälkeen tuntuvat entistä rakkaammilta ja läheisemmiltä <3
     
  19. ei lapseton Vierailija

    Kyllä, mutta kommentti kohdistui ketjussa esitettyyn ärsytykseen siitä, että lapsia saaneet mm. ajoittavat menojaan lasten unirytmien mukaan jne. Näitä asioita ei vaan voi ymmärtää, ennen kuin itse on nähnyt (omassa elämässään) mitä siitä seuraa, jos lapsen rytmit tarpeettomasti sotketaan jne. Tajuat varmaan, mitä tarkoitan.
     
  20. Ning Vierailija

    Tähän täytyy kyllä sanoa, että ei pidä paikkaansa. Moni valitsee lapsettomuuden vapaaehtoisesti. Täällä Elleissäkin on palsta nimeltä Vapaaehtoinen lapsettomuus. Ja silloin, kun lapsettomuus on toivottu tila, se on suuri ilon lähde. Vastaavasti kuin lapsen saaminen sille, joka lapsia toivoo.
     
  21. ei lapsettomalle Vierailija

    Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta jotenkin kirjoituksesi oli aika tyly. Ainakin näin lapsettoman näkökulmastasta.
    Ningille: Eipä täällä vapaaehtoisesti lapsettomat käy valittamassa! Se on jokaisen oma asia, jos ei lapsia halua.
     
  22. Hyrrä Vierailija

    Jo on törkeys huipussaan! Voimia Sinulle ap! <3
     
  23. 1kommentti Vierailija

    Haluaisin kysyä lapsettomuudesta kärsiviltä yhtä asiaa:

    Oletteko ajatelleet, että lapsen saaneita ystäviänne saattaisi loukata se, että ette onnittele heitä vauvasta tai halua nähdä vauvaa / puhua siitä?

    Minulla on yksi ei-niin-läheinen ystävä, joka kärsi pitkään lapsettomuudesta. Hän ei sanallakaan reagoinut minun lasteni syntymiin. Nyt hänellä on oma lapsi, ja minulla on nyt sellainen olo, että en halua myöskään onnitella häntä ainakaan ylenpalttisesti lapsen saamisesta. Olen jotenkin vähän loukkaantunut siitä, ettei hän "pystynyt" onnitelemaan aikoinaan minua. Pitäisikö minun nyt sitten onnitella häntä?? Ja miksi? Ei kyllä huvita pätkääkään.

    Voisitte siis ajatella, että on kohteliasta onnitella ihmisiä uudesta vauvasta, ja ottaa huomioon, että saatatte loukata ihmisiä aika pahastikin, jos ette reagoi lapsen, uuden ihmisen, syntymään.
     
  24. veera8 Vierailija


    Laittakaa niille lasten isillekin jotain vastuuta, muutakin kuin oluen lipitys!
     
  25. kata8 Vierailija


    Joo mutta kai sillä lapsella on isäkin? Itse olen lapseton ja ärsyttää kun eräät (huom. ei kaikki vaan pieni vähemmistö onneksi) tuttavapiirissäni raahaavat sitä beibiä aina mukaansa joka paikkaan vaikka lapsella olisi isäkin. Kyllä vaan monissa muissa perheissä onnistuu niinkin että jopa lapsen isä katsoo useitakin lapsia (hui!) sillä välin kun vaimonsa käy hetken tuulettumassa kaupungilla, esim. ystävänsä kanssa kahvilla tai pitsalla. Ei pitäisi olla nykymieheltä saavuttamaton saavutus, toki joiltain kyllä on.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti