"ystävä" juoruaa raskaudestani töissä..

[pettynyt odottaja]

Olo on ihan kamalan pettynyt ja vihainen. Olemme olleet ystäviä tämän henkilön kanssa pitkään ja sattumoisin jo jonkun aikaa vielä samassa työpaikassa. Olen pitkästä yrityksestä, lapsettomuushoidoista kertonut ystävän ominaisuudessa tälle henkilölle ja olettanut/luottanut siihen, että hän ennemminkin ystävänäni kuin työtoverina pitäisi asiat omina tietoinaan, mutta toisin on käynyt. Eräs puolituttu osastomme työntekijä raskaudesta onnitellessaan lipsautti, että "olet varmaan todella onnellinen kun olet jo niin pitkään toivonut lasta". Siis täh! En ole työpaikalla kertonut kenellekään muulle lapsihaaveista ja hoidoista kuin tälle ystävälleni ja hän on sitten rikkonut luottamukseni juoruamalla asioistani kaikille! Jos haluaisin työpaikka kerrottavan henk.koht. asioistani, niin mielummin tekisin sen ihan itse. En ole halunnut kohdata tätä henkilöä ja selvittää vielä kasvotusten. Suututtaa niin paljon. Enkä oikein tiedä miten ystävyydelle käy jatkossa. Luottamus on kyllä täysin mennyt.

 

[Teepussi]

Onnea sinulle! Anna muidenkin nauttia onnestasi, täällä maailmassa saa niin paskoja uutisia muutenkin. Tottakai ihmiset juoruavat, kautta maailmansivun niin tapahtuu.

 

[Ymmärrän]

Ensiksikin kovasti onnea raskaudesta! Ja sitten toisekseen, minä kyllä ymmärrän täysin, että tuo ottaa kovasti päähän eikä se tunnu yhtään siltä, että toiset "nauttisivat onnestasi".

Minulle kävi melkein samalla tavalla, raskauteni juoruttiin eteenpäin, vaikka olin tarkoin valinnut aluksi ne ihmiset, joille asia kerrottiin ja heille tehtiin selväksi, että emme halua, että asiasta vielä kerrotaan muille. Raskaus oli todella toivottu ja halusimme rauhassa katsoa sen alun, kuinka se menee.

Kuitenkin uutinen ystävältäni sitten lipsahti ja levisi kuin kulovalkea eteenpäin. Silloin suututti ihan tosi paljon. Luottamus meni. Itse ei tulisi mieleenkään juoruta tuollaista asiaa. Olen tiennyt monen ystäväni raskaudesta ensimmäisenä ja pitänyt asia omana tietonani visusti niin kauan, kunnes odottaja itse on siitä halunnut avoimesti kertoa. Mielestäni jokaisella on oikeus itse kertoa uutiset ystävilleen.

Minä en usko, että juoruavat ihmiset juoruavat sen vuoksi, että ovat siitä niin innoissaan ja onnellisia, eivätkä pysty sen vuoksi olemaan hiljaa. Usein se on vain sitä, että halutaan olla kertomassa mehevä juoru ensimmäisten joukossa. Raadollista. Olen kai pessimisti, mutta näin luulen.

Ymmärrän siis että ottaa pattiin, mutta toivottavasti saat asian keskusteltua ystäväsi kanssa ja anteeksi annettua. Minulla ainakin suuttumus ajan kanssa laantui ja nyt olen ihan ookoo asian kanssa. Luottamus kuitenkin meni siinä määrin, että enää en mahdollisesta seuraavasta raskaudesta sano kyllä kenellekään, ennen kun olen valmis siitä avoimesti kertomaan. IHmiset todellakin juoruavat, valitettavasti.

 

[Kati*na]

Onnea sinulle raskaudestasi !

Ymmärrän täysin pettymyksesi ;
itsekin monien vuosien lapsettomuushoitojen tuloksena aloin odottamaan kaksosia,
ja ainoa jolle olin hoidoista ja muusta puhunut, oli siskoni.
Niinpä hän kertoi uutisen ihan kaikille heti ( minun tietämättäni ! )
kun kerroin odottavani - vaikka sanoin, että pidetään asia salassa vielä
jonkin aikaa, keskenmenon riski oli kuitenkin suuri.

No, sitten vihdoin, kun olin valmis kertomaan omalle isälleni ja äidilleni,
hän olikin jo ehtinyt uutisen kertoa aikaa sitten.... ja kuulin tästä
kertomisesta vasta silloin, heistä kumpikaan ei katsonut aiheelliseksi
edes soittaa ja onnitella , tms...
Olipa hieno fiilis >((

Vanhempani ei siis tienneet noista hoidoista, ja ne jo yksinään oli kovin rankkoja,
ja kun vihdoin saatiin toivottua tulosta ja olin kovin iloinen siitä,
Koko kertomisen ilo pilattiin minulta ja mieheltäni
moisella juoruamisella siskoni toimesta....
hän on kyllä aina ollut sellainen, että väheksyy muita ja vain hänen asiansa
on kovin tärkeitä, mutta tätä en olisi uskonut.
Silloin tuntui, etten ikinä anna anteeksi tällaista !!

Pikkuhiljaa lepyin kuitenkin, omaa siskoani en voinut hyljätä noinvain
( vaikka mieli kyllä teki, sen voit uskoa !! )
Ajan myötä annoin tavallaan anteeksi asian, vaikka edelleen se harmittaa.
Lapseni olivat ne ensimmäiseni ja ensimmäiset lapsenlapset myös vanhemmilleni.
Olisin halunnut itse kertoa raskaudestani,
hoidoista en juurikaan ole vielä puhunut - muuta kuin sen,
että ollaan oltu hoidoissa, en sen yksityiskohtaisemmin.
sisko on varmaan valistanut kaikkia niistäkin .

Niin se on, ihmiset, joista et ikinä uskoisi, juoruavat kaikki mehevimmät jutut
ja parhaat salaisuudet, kun selkäsi käännät.

 

[samma här]

Voin kyllä arvata miltä sinusta tuntuu! Minullekin kävi vähän samalla tavalla vuosi takaperin. Tai ehkä ei ihan, koska sinulla taitaa olla vasta ihan alkuraskaus menossa.. Minun raskaus sinällään oli jo yleisesti tiedossa, mutta lapsettomuusasiasta ei tiennyt kukaan, paitsi yksi läheinen työkaveri, joka päättikin sitten minulta mitään kysymättä jakaa tietoja eteenpäin. Typerin juttu siinä oli se, etten ollut tällekään työkaverille mitään yksityiskohtia kertonut, mutta tuli vähän sellainen fiilis, että juttua tuli joko hänen tai muiden toimesta sitten väritettyä matkan varrella. Ja kaikista kurjinta oli se, että myös nämä juorut saavuttivat pomoni ennenkuin sain itse keskusteltua hänen kanssaan. Itse en koskaan työkaverini kanssa asiasta saanut puhuttua, suututti vaan niin paljon ja jotenkin etäännyin enkä enää uskaltanut puhua hänelle mitään omista jutuistani. Varsinkin kun huomasin, että koko työyhteisö puhuu ja "tietää" asioistani, mutta kukaan ei kysy tai sano mitään minulle suoraan. Eli en sitten viitsinyt edes ruveta oma-aloitteisesti oikomaan vääriä käsityksiä.

 

[emilia1980*]

"Ystäväsi" taitaa olla kateellinen.

 

[Teepussi]

Höh ja pöh. Ystäväsi on vilpittömästi onnellinen puolestasi ja on ottanut uutisesi ja yrittämisesi melkein kuin omaksi asiakseen eikä pysty pitämään enää salassa asiaa - niin onnellinen hän on.

Mitäs jos kysyisit häneltä??????

 

[kohtuus juoruilussakin]

Toisaalta ymmärrän tuon Teepussin mainitseman tilanteen, että on vaan niin iloinen ja onnellinen toisen puolesta, ettei malta pitää suutaan kiinni, mutta.. Mielestäni esim.lapsettomuushoidot ja niihin liittyvät yksityiskohdat eivät kuulu "olen niin onnellinen, että pakko kertoa.." kategoriaan. Minun mielestäni. Toivottavasti ihmisillä olisi sen verran ymmärrystä ja tilannetajua, että jos joku kertoo luottamuksella omia asioitaan, niin myös käyttäytyisivät luottamuksen arvoisina. Jotkut asiat on minun mielestäni kohteliasta jättää asianosaisille itselleen kerrottaviksi, jos näin haluavat, eikä tavallaan varastaa tätä mahdollisuutta pitää joitain asioita omana tietonaan.

 

[lfyuvjh]

Mielestäni ei voi olettaa, että asiat pysyvät luottamuksellisina, ellei siitä mainitse toiselle henkilölle keskustelun yhteydessä. Tämä toinen henkilö voi aivan hyvin olettaa, että kerrot asiasta samalla tavalla muillekin.

 

[klaarabella]

Mielestäni ei voi olettaa, että asiat pysyvät luottamuksellisina, ellei siitä mainitse toiselle henkilölle keskustelun yhteydessä. Tämä toinen henkilö voi aivan hyvin olettaa, että kerrot asiasta samalla tavalla muillekin.

Asia voi hyvinkin olla näin.

Näin sivusta seuranneena voin sanoa, että teillä ei ole aiemmin elämässänne tainnut olla kovinkaan henkilökohtaisia asioita, joista olisitte puhuneet jollekin? Niin naiveja nämä teidän vuodatuksenne nimittäin ovat. Minä olen kyllä hyvin varhain elämässäni tajunnut, että ihmisiä jotka osaavat pitää jonkun asian omana tietonaan, niitä ei montaa ole.

 

[Daaliaalia]

"Ystäväsi" taitaa olla kateellinen.

Eikä eikä ole! (välttämättä...) Aina kun joku sanoo tai tekee tai jättää tekemättä jotain, tiedetään että "kateellisia ovat"... Se on sellainen yleisselitys, jolla voi kuitata kaiken. Ja tähän asiaan tuo selitys ei sovi ollenkaan.

Kysyisin pettyneeltä odottajalta, teitkö ystävällesi varmasti selväksi, että asia on tiukka salaisuus?

 

[Ihmiset ovat ihmisiä]

Tai ystävä on kertonut vain yhdelle, ja vannottanut, että tästä ei sitten hiiskuta kellekään... Ja luottanut näin, että salaisuus pysyy.