Ystävä pisti välit poikki... kaipaan häntä aika tavalla.. Mitä ihmettä tekisin? :(

["Janni"]

Ihan kamala tilanne. Yli 10 vuoden ystävyys päättyi kuin seinään - ystäväni ei ensin vastannut mihinkään yhteydenottoihini ja lopulta kun kysyin suoraan, että mikä hätänä niin sain vastauksen ettei hän halua enää olla ystäväni. Kun ihmettelin miksi ei ja kyselin hädissäni mitä olen hänelle tehnyt niin löi niin sanotusti luukun kokonaan kiinni ja sanoi ettei halua keskustella asiasta, piste. Olen todella ihmeissäni ja loukkaantunut, mutta päälimmäisenä on epäusko, pettymys ja IKÄVÄ! Mulla on todella kova ikävä meidän juttuja, keskusteluja ja yhteistä huumoria (tavattiin nauraa ihan kippurassa aina kun nähtiin).

En tiedä mitä tehdä, mitä ylipäätään voi tehdä kun toinen kieltäytyy keskustelemasta eikä itsellä ole harmainta hajua mikä on toista niin pahasti loukannut. Kaiken kukkuraksi hän on vienyt mukanaan erään toisenkin henkilön, joka on ollut hyvä ystäväni. Nyt tämäkään ei enää halua olla kanssani missään tekemisissä. Tuntuu todella pahalta... Mietin asiaa aika usein

 

["vieras"]

Ei tuossa tapauksessa oikein mitään voi tehdä. Se vaan on hyväksyttävä että kaveris ei ole enää kaveris. Yritä etsiä jostakin joku toinen kaveri itselles. Nämä on ainaikäviä juttuja mutta niitä sattuu.

 

[Kerpele]

No huh huh, kuulostaa tosi kypsältä ihmiseltä toi kaveri..

Kai sulla joku haju on että mistä johtuu?

 

[-]

Minun kokemukseni mukaan aina löytyy kyllä joku syy.

 

["Janni"]

No huh huh, kuulostaa tosi kypsältä ihmiseltä toi kaveri..

Kai sulla joku haju on että mistä johtuu?

No ei minulla oikeastaan ole se tässä ikävintä onkin. Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että tulin vuosi sitten äidiksi ja ystävän elämäntilanne on aika erilainen (hän elää sinkkuna). Kyllä minä silti aivan samalla tavalla olen pystynyt ylläpitämään ystävyyssuhteita koska mieheni osallistuu tosi paljon lapsen hoitoon.

Mutta en siis voi mitenkään uskoa että erilaiset elämäntilanteet voisi tässä olla takana.

 

[Ugh...]

Se on paneskellut sun ukkos kanssa,sitä hävettää, ja sen takia ei halua nähdä sinua.

 

["vieras"]

Se on paneskellut sun ukkos kanssa,sitä hävettää, ja sen takia ei halua nähdä sinua.

Tämä tuli minullakin mieleen.

 

[Anna aikaa, kohta se selviää]

Mulle itselleni kävi noin, että kaveri(t) pisti välit poikki täysin yllättäen ja minua karteltiin, ei enää naurettu jutuille, ei pyydetty kylään jne. Lopulta paljastui, että yksi kaveriporukkani tytöistä oli väittänyt minun haukkuneen muita, vaikka en todellakaan ollut. Joutui lopulta myöntämään ja välit parantuivat ennalleen. Ainakin heidän puoleltaam. Minä en unohda koskaan. Epäilen, että tässäkin on takana jotain selän takana valehtelua/haukkumista (tai sitten vain luulen niin oman kokemukseni perusteella)

 

[yty]

Itsellä meni ystävyys suhde poikki vuosi sitten, kun paljastui että ystäväni oli toistakymmentä vuotta salaillut minulta asioita, puuhaillut selkäni takana niin paljon, ettei enää itsekään erottanut totuutta valheesta. Tämä ystäväni oli hyvin tarkka, etten "joutunut" tekemisiin tiettyjen ihmisten kanssa. Piti minut käytännössä täysin ulkona todellisesta elämästään. Sattumalta asiat selvisivät minulle. Pettymys oli valtava, suru ja ikävä suuri. Nyt kun tästä alkaa olla jo vuosi aikaa, tuntuu etten kaipaa tätä "ystävää". En voisi luottaa häneen enää samalla tavalla.

 

[Mon ami]

Myös minun läheinen ystävä pisti välit poikki minun saatuani lapsen. Olin ollut hänelle tuki ja turva ja lähes aina saatavilla. Vauva oli allerginen, huonosti nukkuva ja arjen sujuminen vaati kellontarkkaa rutiinia. Kun en enää voinutkaan aina hypätä avuksi puhelinsoiton päätteeksi ja en enää kyennyt spontaaneihin drinkeillä istumisiin, ystäväni vain katosi elämästäni. Kaipaan häntä toisinaan. Toivon, että jos hän joskus saa lapsen, jonka kanssa vauvavuosi on suhteellisen rankka, hän uhraisi muutaman myötätuntoisen ajatuksen minullekin yön yksinäisinä tunteina.

 

["vieras"]

Aika parantaa. :hug:

 

["Vieras"]

Mon ami, ap:han kertoi että heillä mieskin hoitaa vauvaa, ettei ole siitä kyse ettei ole aikaa ystäville vauvan tulon jälkeen.

 

[Phoebsi]

Minulle kävi joskus vähän päälle parikymppisenä niin, että erään baari-illan aikana ystävän silloinen poikaystävä alkoi lähennellä. Itse olin onnellisesti kihloissa ja torjuin yrityksen, lempeästi mutta tiukasti. Ilmeisesti tälle miehelle kuitenkin tuli tunnontuskia, sillä hän kertoi asiasta ystävälleni - sillä erotuksella, että väitti minun lähennelleen häntä. Se satutti tosi paljon, sillä olin aina ollut varovainen miesten kanssa enkä ole halunnut edes näyttää kiinnostusta vaikka olisin kiinnostunut, saati sitten että olisin antanut ystävän poikaystävän ymmärtää mitään.

Ystävä pisti välit poikki, ja etäännyt kaksi muutakin minusta. Jäin yksin. Tai olihan minulla kihlattuni, työpaikan ihmiset ja muitakin, mutta tuosta porukasta etääntyminen satutti todella paljon. Ajan myötä välit palasivat kun poikaystävä tunnusti valehdelleensa, mutta minä jäin jotenkin araksi. Ja otin sitten itse etäisyyttä, kun en osannut ollakaan ihmisten kanssa jotka uskoivat minusta sellaista.

En usko että sinulla olisi näin käynyt kun sinulla on pieni lapsikin, ap. Mutta ihmiset on siitä ihmeellisiä että uskovat toisia ihan miettimättä ja katkovat välejä sokeasti.

Ja olen myös menettänyt yhden ystävän lapsen saannin jälkeen. Vaikka yritin pysyä mukana, kuunnella ja kysellä kahville yms. niin toinen vain päätti, että tämä oli tässä. Tätä ihmistä ikävöin joskus edelleen, ja joskus odotan hänen yhteydenottoaan, vaikka tiedän, ettei sitä enää tule.

 

[Miili]

Mäkin veikkaan että joku on mustamaalannut sinua, siis valehdellut sinun sanoneen tai tehneen jotain pahaa.

 

[Mon ami]

[QUOTE="Vieras";27821443]Mon ami, ap:han kertoi että heillä mieskin hoitaa vauvaa, ettei ole siitä kyse ettei ole aikaa ystäville vauvan tulon jälkeen.[/QUOTE]

Kyllä meilläkin mies on aina osallistunut lapsen hoitamiseen ja olen aina halutessa päässyt tapaamaan ystäviä. Tarkoituksenani oli sanoa, että ystävälleni tuntui olevan vaikeaa se, että lapsi oli prioriteettini ja elämäni oli rutiininomaista. Aikaa ystäville on edelleen, mutta tapaamiset sovitaan etukäteen ainakin päivä etukäteen. No more adventures spontanius. Kyllä se toisistaan poikkeava elämäntilanne toisinaan erottaasamalla lailla kun samanlainen elämäntilanne yhdistää.

 

[äityliini koo]

Itse vähensin ystävyyttä radikaalisti kun ystäväni alkoi opiskella meedioksi ja käymään kaikki kurssut ja istunnot mitä tästä kotipaikkakunnan läheltä löytyi. Ei ole mun juttu ottaa toisen ihmisen mieleen yhteyttä meeduolla ja näjdä henkiä.

 

["mii"]

Mulla meni välit poikki mun parhaan ystävän kanssa... Hänellä tuli ero avomiehensä kanssa, otin hänet meille asumaan, asui meillä 6kk, ei maksanut vuokraa tms, hoidin hänen kissojaan, kun kävi ulkomailla ja pesin vaatteet, ei siivonnut /auttanut lastenhoidossa. No löysi uuden miehen ja meni naimisiin, muutto satojen kilometrien päähän, sai lapsen. Olen hänelle edelleen suuttunut kaikesta paskasta mitä sain kestää hän kehtaa jostain parin sadan euron lainasta multa vonkua, vaikka itse mulle velkaa kymmenkertaisesti. Toivottavasti on onnellinen muslimin alistettuna vaimona. Ikävä joskus tätä ystävää on ja hyviä hetkiä hänen kanssaan, mutta elämä vei erilleen ja olen saanut paljon parempia, oikeita ystäviä, jotka aidosti välittävät, eivätkä aina ole jotain vailla.

 

["vieras"]

Tässä on kaksi vaihtoehtoa, joko he luulevat sinun tehneen jotain pahaa tai sitten kyse on oikeasti vain siitä, että sait vauvan. Tiedän tapauksia, joissa näin on käynyt vaikka äidiksi tullut onkin pystynyt edelleen tapaamaan ja puhumaan muustakin kuin vauvasta. En ymmärrä mistä johtuu, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat laittaneet välit poikki siksi, että kaveri on saanut vauvan.

 

["Viima"]

Tääl käynyt samoin. Siinä rutäkäs meni mieheltäkin hyvä ystävä. Yritin kydyä syytä oli vastaus 'mieti sitä'. Todella kypsää. Yritin paikata tilannettamuutaman vuoden jälkeen ja harmittelin tapahtunutta ja pyysin anteeks jos olin tehny jotain väötää niin vastaukseks sain niin ruman viestin et päätin vain unohtaa.

 

["Amanda"]

Surulliselta kuulostaa. Tuli ekana kans mieleen että taustalla jotain mustamaalausta.
Olen laittanut välit poikki ystävään, joka on lapseni kummi. Hän sanoi minulle päin naamaa ettei usko ex-mieheni (tuolloin olin eroamassa, hän tunsi mieheni) pahoinpidelleen minua tai teheen muutakaan mitä kerroin, ei ottanut enää yhteyttä itsekään. Mies uhkaili aseella, kuristi jne., päällepäin tämä narsisti (psykiatrin dg)mies näytti ja vaikutti muulle. Pettymys oli valtava, kun olisin tarvinnut tukea ja ystävä ei uskonut minua. Ymmärrän tietysti jälkeenpäin, mutta olin ajatellut hänen tuntevan mua sen verran etten keksisi moisia juttuja.

Toisen" ystävän" hylkäsin,kun kertoi samaiselle miehelleni että olen eroamassa, vannotin että älä kerro etukäteen ja mies on ollut väkivaltainen. Eron kun piti tapahtua salaa ja nopeaa. Mies oli mökkireissulla ja tuli raivona kotiin että oot eroa miettinyt jne. En muista sainko turpiini tuolloinkin mutta pelkäsin helv.paljon. (ero tapahtui ihan vähän myöhemmin virkavallan käytyä paikalla, minä lähdin virka-avun valvonnassa) . Tuolloin kun olisi tajunnut nämä "ystävät" soittaa paikalle katsomaan että näin voi oikeasti käydä.

En pidä ystävänä ihmistä, johon ei voi luottaa. Toiseksi jos luulee sinun keksivän moisia juttuja kuten em.

 

[:(]

Mullakin "katosi" ystävä joku 6-7 vuotta sitten Olimme niin hyviä ystäviä aikanaan monta vuotta. Oma elämäntilanteeni muuttui aivan kamalaksi ja jouduin muuttamaan muualle (olin alaikäinen vielä), ystävällänikin oli huono tilanne omassa kotonaan mutten pystynyt häntä auttamaan silloin.... Tämän jälkeen en juurikaan ole hänestä kuullut, olen koittanut ottaa yhteyttä Facebookissa (kun en numeroa saanut selville enkä kyllä "uskaltaisi" suoraan ovellekkaan mennä). Hän ei ole vastannut muutakuin kerran vuosia sitten ettei halua olla ystäväni enää. Tiedän tämän lähteneen alunperin siitä että ystäväni poikaystävä (silloinen) on varmastikin selittänyt omiaan, muutenkin oli epäluotettava, jopa ystäväni sanoi niin. Lopullisin pamauksen ystävyys sai kun muutin yhtäkkiä pois. Kova ikävä on ja mietin usein että mitä hänelle kuuluu ja kuinka hän voi :´( Odotan, niinkuin olen odottanut jo vuosia, että hän ottaisi yhteyttä mutta sellaista päivää ei taida enää tulla

 

[:(]

Laskuvirhe yllä olevaan, siitä onkin melkein jo kymmenen vuotta.

 

["Helsky"]

Mä katkaisin välit mun ystävääni aikoinaan. Tosin ei ollut ihan tarkoitus, se vaan tapahtui. Ja loppujen lopuks todella äkkiseltään. Mulla oli itsellä huono elämäntilanne silloin. Olisin kaivannut ehkä vähän enemmän tukea ja tuntui että kaveri höpisi omista jutuistaan koko ajan. Ja kun normaalistikin kun olen syrjäänvetäytyvä, niin en osannut enää oikein ottaa vaan yhteyttä. Tuntui että se ystävyyssuhde vaikeutti elämääni silloin entisestään. Olen kyllä kaivannut ystävääni. Omalla tavallani yritin pitää hieman yhteyttä, koska tarkoitus ei ollut katkaista välejä. Mutta tämä ystävä ei oikein "hyväksynyt" vetäytymistäni. Saimme riidan siitäkin aikaiseksi, jankkasi että mun tietty käyttäytyminen johtui hänestä. Ja sit rupes mulla kiehumaan, että eikö täs maailmas ole muita ihmisiä ollenkaan. Tuli sit jotain raivospäissään sanottua, eikä sen koommin olla oltu tekemisis.

Ilman mun silloisia muita ongelmia oltais varmaankin viel tekemisis, niin ne elämäntilanteet vaan vaikuttaa. Että ei se aina johdu kuitenkaan siitä jätetysta osapuolesta. Asiat tahtoo vaan huonos tilantees sit vähän kärjistyä... Jeps

 

["nuori äiti"]

Todella surkea tilanne. :/
Itselläni myös väheni ystävät aika radikaalisti, kun tulin äidiksi, mutta uusia ystäviä on onneksi löytynyt. Uskon sunki löytävän uusia kavereita ja joskushan vanhat ystävät löytävät toisensa vuosien jälkeenkin.

Taidan muuten tietää kuka oot... Onko sulla poika jonka nimes on 4 kirjainta ja alkaa s:llä? Asut Pohjois-Pohjanmaalla?

 

[rfffr]

Lapsettomuus? Lapsi liian kipeä asia.