Ystävän abortti

["Ahdistaa"]

Pakko saada avautua kun ahdistaa tää asia niin paljon.
Mun paras ystävä on raskaana, vahingossa omien sanojensa mukaan. Miehensä kanssa molemmat samaa mieltä, että abortti ehdottomasti. Mun mielestä tekevät väärin ja musta tuntuu pahalta, mutta enhän mä nyt tokikaan sitä mene ystävälleni sanomaa. Oman lapsen myötä suhtautumiseni aborttiin on muuttunut.
Ny vain tuntuu äärettömän vaikealta kuunnella ystävääni kun raskaudestaan ja abortista puhuu, enhän tuohon voi kun myötäillä. Ei ole minun asiani ja päätösm on tietenkin heidän. Oli vaan pakko päästä avautumaan

 

[Blue]

Olet aivan oikeassa.

 

["vieras"]

Kamala tilanne, mä onneks oon tainnu tuoda esille kaikille ystäville joskus et en hyväksy aborttia joten kukaan ei mulle kai tulis siitä kertomaan.
Miten olis jos sanoisit ihan rehellisesti et omaa lasta katsoessa et pysty oikein ymmärtämään ystäväsi näkökulmaa ja että ehkä hän voisi saada tukea muualta? Ja tietty voishan sitä vaikka mainostaa itu-projektia jos teilläpäin on, siellä olis ihmisiä joilla olis taitoa ja koulutusta tukea tuossa kriisiraskaus tilanteessa.
Linkki siihen: http://www.ituprojekti.net/

 

["Ahdistaa"]

Olet aivan oikeassa.

Mitä tarkoitat?

 

["Ahdistaa"]

[QUOTE="vieras";27874879]Kamala tilanne, mä onneks oon tainnu tuoda esille kaikille ystäville joskus et en hyväksy aborttia joten kukaan ei mulle kai tulis siitä kertomaan.
Miten olis jos sanoisit ihan rehellisesti et omaa lasta katsoessa et pysty oikein ymmärtämään ystäväsi näkökulmaa ja että ehkä hän voisi saada tukea muualta? Ja tietty voishan sitä vaikka mainostaa itu-projektia jos teilläpäin on, siellä olis ihmisiä joilla olis taitoa ja koulutusta tukea tuossa kriisiraskaus tilanteessa.
Linkki siihen: http://www.ituprojekti.net/[/QUOTE]

Olen miettinyt että sanoisin rehellisesti, jotenkin vain tuntuu että meidän ystävyys loppuisi siihen

 

[Blue]

[QUOTE="Ahdistaa";27874880]Mitä tarkoitat?[/QUOTE]

Että et voi siihen mitenkään puuttua tai purkaa ahdistustasi ystävällesi. Toki voit sanoa ystävällesi että et halua puhua asiasta (helpottaaksesi omaa oloasi), koska sununhan ei tarvitse olla ystäväsi "terapeutti" tässä asiassa koska se on sinulle niin iso asia.

 

[Ken guru]

[QUOTE="Ahdistaa";27874880]Mitä tarkoitat?[/QUOTE]

Ny vain tuntuu äärettömän vaikealta kuunnella ystävääni kun raskaudestaan ja abortista puhuu, enhän tuohon voi kun myötäillä. Ei ole minun asiani ja päätösm on tietenkin heidän.

Tässä asiassa mun mielestä.

 

[No no]

ystävän kanssa pitää voida puhua kaikesta.Jos hän sinut mielipiteesi takia hylkää niin menkööt.

 

[Peyote]

Joo et sä voi oikein sanoa mitään. Mutta ei sun myöskään tarvitse teeskennellä varsinkin kun se sua ahdistaa. Sano sille että menee ja tekee sen aborttinsa mutta lakkaa jauhamasta sulle. Mäkään en yhtään haluaisi kuunnella tai olla olkapäänä.

 

["Ahdistaa"]

Että et voi siihen mitenkään puuttua tai purkaa ahdistustasi ystävällesi. Toki voit sanoa ystävällesi että et halua puhua asiasta (helpottaaksesi omaa oloasi), koska sununhan ei tarvitse olla ystäväsi "terapeutti" tässä asiassa koska se on sinulle niin iso asia.

Aivan. Sehän tässä onkin, kun soittaa mulle lähes päivittäin koska haluaa puhua asiasta mun kanssa. Tuntuu vain, etten voi sanoa ystävälleni, etten halua puhua asiasta koska koen että silloin olisin huono ystävä.

 

[ei vittu]

Jos vaan tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta saada lapsi, niin pitäisikö silti vaan tehdä? Jos ei pidä lapsista, ei halua huolehtia lapsesta, ei kiinnosta?

Mä*ymmärrän ihmisten tunteet, mutta tällä palstalla moni tuntuu ottavan kamalan raskaasti muiden asiat, jotka eivät edes heille kuulu. Jotenkin outoa. Tuollainen mielensä pahoittaminen ja toisen valintojen vatvominen kuulostaa vaan niin vitun vajaalta. Jotain suhteellisuudentajua nyt tohon touhuun! Oma elämäkin saattaa tuntua vähän kirkkaammalta ja ajatuskin juosta paremmin, kun ei tuhlaa energiaana mielensäpahoittamiseen muissa kuin omissa asioissa.

 

["JJJ"]

Jos vaan tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta saada lapsi, niin pitäisikö silti vaan tehdä? Jos ei pidä lapsista, ei halua huolehtia lapsesta, ei kiinnosta?

Mä*ymmärrän ihmisten tunteet, mutta tällä palstalla moni tuntuu ottavan kamalan raskaasti muiden asiat, jotka eivät edes heille kuulu. Jotenkin outoa. Tuollainen mielensä pahoittaminen ja toisen valintojen vatvominen kuulostaa vaan niin vitun vajaalta. Jotain suhteellisuudentajua nyt tohon touhuun! Oma elämäkin saattaa tuntua vähän kirkkaammalta ja ajatuskin juosta paremmin, kun ei tuhlaa energiaana mielensäpahoittamiseen muissa kuin omissa asioissa.

Aamen!

 

[..............................]

Kerro että aihe ahdistaa sinua, ja siksi on vähän ikävä puhua siitä.

 

["vieras"]

Mulle tulee tästä mieleen kaverin kaveri, joka oli kovasti aborttia vastaan. Mutta kuinka ollakaan hän tuli raskaaksi kolmen lapsen jälkeen ja teki abortin.

Koska kukaan ei voi sanoa "ei koskaan", niin siksi on paha mennä kritisoimaan toisen päätöksiä. Onneksi mielipiteen vaihtaminen on sallittua.

 

[Blue]

[QUOTE="Ahdistaa";27874942]Aivan. Sehän tässä onkin, kun soittaa mulle lähes päivittäin koska haluaa puhua asiasta mun kanssa. Tuntuu vain, etten voi sanoa ystävälleni, etten halua puhua asiasta koska koen että silloin olisin huono ystävä.[/QUOTE]

Voit ihan hyvin sanoa ettet halua puhua asiasta koska sinulle se on vaikea asia.

 

["Ahdistaa"]

Kiitos niille jotka ymmärtävät tuntemukseni.
On vain sellainen olo, että mun "velvollisuus" on kuunnella ystävääni kun mulle haluaa asiaa purkaa. Olen aika varma, että hän ei ymmärtäisi, miksi asia on minulle vaikea. Olen itsekin yllättynyt, kuinka paljon asia ahdistaa ja tuntuu pahalta.

 

[narikka83]

katkasin välit kaveriin joka teki keskeyyken ku itte yritettiin saaha esikoista alulle. hän teki sen hekseleitä paukutellen, nuitahan saa uusia helposti. nyt monen vuen jälkeen hän katuu tekoaan, koska ei ole saanut lasta.... sehän on vain parit pillerit naamaan.

 

[mäjamunystävä]

En ymmärrä sua, jos ite olisin sun tilanteessa niin vaikka en olis abortin kannalla niin kuuntelisin kyllä, sitä varten ystävät on. Ehkä aluks kysyisin miks ovat päätyneet aborttiin ja puhuisin mitä ite ajattelen (ei tarvi aina olla hyökkäävä, voi kertoo nätisti et ite ei pystyis aborttia tekemään) ja jos kaveri vielä tuntuis päätöksestään varmalta niin miks en olis tukena tai kuulijana. Mun ystävä on tehnyt abortin tilanteessa jossa kaikki oli hyvin, suhde oli vaan erittäin tuore, ei olis tullu mieleekään sanoo et joo älä puhu mulle, aina ollaan asiassa ku asiassa voitu puhua ja tuettu toisiamme vaikka ei aina oltais ihan samaa mieltä asioista oltukaan.

 

["Ahdistaa"]

En ymmärrä sua, jos ite olisin sun tilanteessa niin vaikka en olis abortin kannalla niin kuuntelisin kyllä, sitä varten ystävät on. Ehkä aluks kysyisin miks ovat päätyneet aborttiin ja puhuisin mitä ite ajattelen (ei tarvi aina olla hyökkäävä, voi kertoo nätisti et ite ei pystyis aborttia tekemään) ja jos kaveri vielä tuntuis päätöksestään varmalta niin miks en olis tukena tai kuulijana. Mun ystävä on tehnyt abortin tilanteessa jossa kaikki oli hyvin, suhde oli vaan erittäin tuore, ei olis tullu mieleekään sanoo et joo älä puhu mulle, aina ollaan asiassa ku asiassa voitu puhua ja tuettu toisiamme vaikka ei aina oltais ihan samaa mieltä asioista oltukaan.

Ööö tota... oonhan mä nyt hitto vie kuunnellu! Ja jos olisin hyökkäävä, olisin varmaan idioottimaisesti jo töksäyttäny oman kantani.
Kun eniten tässä ahdistaa se, että en voi ystävälleni tuoda ilmi kantaani asiaan koska a) en usko että hän ymmärtää kantaani b) se on heidän päätöksensä eikä mulla ole "oikeutta" siihen puuttua.

 

["iikku"]

Mun ystävä teki abortin ja kyllä mä sen sille sanoin etten hyväksy heidän ratkaisuaan, mutta en voi mennä heidän puolesta ratkaisuja tekemään. Sanoin vain et te joudutte elämään asian kanssa loppuelämän, oli se ratkaisu kumpi vain! Ei olla sen jälkeen asiasta puhuttu, kuin sivulausesissa. Ystävä tietää minun mielipiteeni ja kantani asiaan ni ja mäkään en halua häntä sormella osoitella.

 

["iikku"]

Ystävälle voi sanoa että ei hyväksy heidän tekemäänsä ratkaisua, mutta voi sanoa myös sen että silti haluaa olla hänen tukena päättyy mihin ratkaisuun tahansa. YSTÄVYYS kestää eriävät mielipiteet ja erilaiset elämänarvot jos ei kestä ni sitten se ei ole ystävyyttä syvimmillään

 

["Ahdistaa"]

[QUOTE="iikku";27877384]Ystävälle voi sanoa että ei hyväksy heidän tekemäänsä ratkaisua, mutta voi sanoa myös sen että silti haluaa olla hänen tukena päättyy mihin ratkaisuun tahansa. YSTÄVYYS kestää eriävät mielipiteet ja erilaiset elämänarvot jos ei kestä ni sitten se ei ole ystävyyttä syvimmillään[/QUOTE]

Kiitos tästä .

 

["iikku"]

varmasti on myös toisin päin, ystäväsi ei hyväksy kaikkia sinun tekemiä ratkaisuja (tietty ei varmaankaan ole näin isoa asiaa tullu vastaan, mut pienempiä). Minusta rehellisyys on myös ystävyyden syvintä olemusta. Ei tarvitsekkaan ymmärtää sitä miksi toisesta tuntuu pahalta, mutta pitää hyväksyä se että toisesta tuntuu pahalta!

 

["vieras"]

Jos vaan tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta saada lapsi, niin pitäisikö silti vaan tehdä? Jos ei pidä lapsista, ei halua huolehtia lapsesta, ei kiinnosta?

Mä*ymmärrän ihmisten tunteet, mutta tällä palstalla moni tuntuu ottavan kamalan raskaasti muiden asiat, jotka eivät edes heille kuulu. Jotenkin outoa. Tuollainen mielensä pahoittaminen ja toisen valintojen vatvominen kuulostaa vaan niin vitun vajaalta. Jotain suhteellisuudentajua nyt tohon touhuun! Oma elämäkin saattaa tuntua vähän kirkkaammalta ja ajatuskin juosta paremmin, kun ei tuhlaa energiaana mielensäpahoittamiseen muissa kuin omissa asioissa.

Jos on niin vajakki, että ei osaa käyttää ehkäisyä, niin ei kyllä tipu multa sääliä. Kun itse en halunnut vielä lasta, mulla oli sekä e-pillerit, että kortsu käytössä miehen kanssa. Jos ei ole sen verran kypsä, että kantaa seuraukset, niin ei kannata harrastaa hässimisiä.

 

[.....]

Mun ystävä aikoi tehdä abortin ja miehensäkin oli sen kannalla. Mun mielipide ja sen kertominen rehellisesti sai heidät ajattelemaan. Nyt olen ihanan tytön kummitäti Aborttiajatukset johtuvat monesti siitä alkupaniikista. Kun se menee ohitse ja tajuaa, että aina ei voi elämäänsä ohjailla ja joidenkin asioiden on vaan tapahduttava, sitten voi alkaa oikeasti kasvaa vanhemmaksi.