Ystävän lapsettomuus ja oma lapsi haaveeni..

[Nyt harmaana..]

Paras ystäväni kärsii lapsettomuudesta.
Olemme jo parin vuoden ajan puineet hänen kanssaan tätä kipeää asiaa ja olen ollut tukena ja olkapäänä kun on ollut vaikeaa.
Hän on kertonut ettei pysty katselemaan pieniä vauvoja eikä halua kuulla keltään vauva-arjesta kun aihe on niin kipeä.
Meillä on ennestään iso (vielä päiväkoti-ikäinen) lapsi ja ollaan jo pitkään miehen kanssa puhuttu perheenlisäyksestä ja nyt se olis ajankontaista.
Yritin varovasti kertoa ystävälleni että esikoinen on jo niin iso että olemme päättäneet jättää ehkäisyn pois ja toivomme perheenlisäystä..

Ystävälleni tuli aiheesta kovin paha mieli ja hän sanoi ettei halua sitten kuulla mitään raskausajan juttuja ja voi olla entistä vaikeampaa nähdä kun vauva syntyy koska aihe on heille äärettömän kipeä.
Ymmärränhän minä että aihe on kipeä heille mutta minulle tekee kipeää kun en saa itse haaveilla parhaalle ystävälleni näin isosta asiasta yhtään, en siis kai voi edes kertoa jos ja kun saan positiivisen testin aikaiseksi.. vai?

Ja miten sitten kun vauva syntyy.. kaatuuko ystävyys nyt tähän ja vuosikausien ystävyys väljähtyy koska mun pitää valita tiivis yhteydenpito ja rakas ystävä tai perhenlisäys jonka todellakin haluaisin toteuttaa..

Kerroin kyllä hänelle että toivon toista lasta ihan yhtä kipästi kun hän toivoo sitä esikoistaan joten minusta on epäreilua jo minua ei kannusteta asiassa vaan nimenomaan syyllistetään ja sanotaan että hän ei halua sitten kuulla mitään raskausajan juttuja saati sitten kun vauva syntyy... =(

 

[vieras]

Et voi muuta kuin antaa ystävällesi aikaa ja tilaa, jos toiveenne toteutuu.

ps. Ystäväsi pahin pelko on jäädä kokonaan lapsettomaksi. Toista lasta voi toivoa ihan yhtä kipeästi kuin sitä ensimmäistä, mutta silloin ei kuitenkaan ole vaarassa jäädä kokonaan lapsettomaksi. Kyllä se oikeasti on pahempi pelko.

 

[hoo]

Toi on vaikee juttu... Me "tehtiin" esikoistamme 4,5 vuotta ja mulle ainakin silloin oli tosi tuskallista ja jopa suututtavaa katsoa muiden mahoja ja pikkuvauvoja, mutta vain sellaisten, jotka eivät oleet mulle hyviä kavereita. Sit kun omista kavereista alkoi tulla äitejä niin se ärsytys katosi tosi nopsaan ja olikin ihana seurata heidän kasvavia vatsojaan ja sit niitä vauvoja ja haaveilla itte samasta
Oikeesti, mä itte pelkäsin just sitä, että en pystyis iloitsemaan kavereiden raskauksista ja vauvoista, mutta niihin suhtautuikin sit ihan eri tavalla kuin tuntemattomiin.

Niin että mä kyllä uskon, että koska tuo ystäväsi vaikuttaa olevan läheinen sulle, niin hänkin (ehkä pienen alkukankeuden jälkeen) suhtautuu hyvin uuteen tulokkaaseenne. Onnea teille yritykseen ja toivottavasti ystäväsikin saa kokea vielä äitiyden *hali*

 

[ap]

Et voi muuta kuin antaa ystävällesi aikaa ja tilaa, jos toiveenne toteutuu.

ps. Ystäväsi pahin pelko on jäädä kokonaan lapsettomaksi. Toista lasta voi toivoa ihan yhtä kipeästi kuin sitä ensimmäistä, mutta silloin ei kuitenkaan ole vaarassa jäädä kokonaan lapsettomaksi. Kyllä se oikeasti on pahempi pelko.

Olet varmasti oikeassa.. onhan se tottakai pahempi pelko ettei koskaan saa sitä ensimmäistäkään.. mut silti musta tuntuu pahalta etten voi samaan tapaa kertoa hänelle omasta haaveestani sitä toista lasta kohtaan vaikka hän käykin asiaa läpi vasta sen ensimmäisen suhteen..
Kamalan syyllinen olo kun minäkin haaveilen vauvasta ja haluan myös yrittää sitä toista lasta saada... ja kun tämä ystävä on pysynyt rinnalla lapsuudesta saakka, tuntuu pahalta jos en voi mitään kuulumisia kertoa hänelle jolle eniten niistä haluaisin puhua..

Sitten jos ja kun plussaan, olisiko parempi olla kertomatta kokonaan ja antaa hänen huomata raskaus sitten kun hän sen itse huomaa vai kertoa näistä puheista huolimatta koska eikö se ole vaan vaikeampi tilanne kun toinen ei edes tiedä jos vauva onkin tosiaan tulossa..?

 

[hoo]

lisäyksenä vielä... me olemme yrittäneet toista lasta parin vuoden ajan (hoidoissa nyt) eli olemme ns.sekundäärisesti lapsettomia ja yllättäen tämä tuntuu lähes yhtä pahalta kuin primäärilapsettomuus. vaikka rakastan esikoista yli kaiken ja tajuan, että hänkin on suuri lahja, mutta silti toisenkin lapsen kaipuu on valtava.
Eli välttämättä tunnetasolla se toisen lapsen saamisen vaikeus ei olekaan sen helpompaa kuin ekan kohdalla... tää vaan on yllättänyt mut ihan täysin ja siks halusin tuoda sen tässä esille, vaikka ei ap:n tilanteeseen nyt liitykään suoranaisesti.

 

[Silja-Leena]

Olen itse lapseton ja käymme parhaillaan läpi lapsettomuushoitoja. Minulle oli myös kova pala parhaan ystäväni raskausuutinen. Vähän aikaa vaati kerätä itseäni mutta meidän ystävyys ainakin kesti tuon vauvan. Hän oli minulle myös niin hyvä tuki meidän lapsettomuudessa ja siksi juuri hänen lapsensaanti tuntuikin kaikkein raskaimmalta. Kun juuri se tukihenkilö "pettää". Tuntui vähän siltä että hän vei sen meidän lapsen. Vaika eihän se nyt niin ole mutta pahalta se tuntuu. Ja tuntui että paras ystävä ei voi enään mitenkään ymmärtää omia lapsettomuusjuttuja sen kasvavan mahan kanssa. Ymmärrän hyvin ystävääsi ja toivon että hänkin hieman rauhoittuu ja hyväksyy asian ajan kanssa.

Edelleen hyviä ystäiä.

 

[Hampsteri]

Jos ja kun ap raskaudut, niin mun mielestä olisi ystävääsi kohtaan vaan oikein kertoa hänelle. Ittestäni ainakin tuntuis pahemmalta, jos ystävä jättäis kertomatta noin suuren asian vain pelätessään mun reaktiota.
Eli kerrot ja annat hänen sit sulatella tietoa äläkä ota itseesi, jos hänen eka reaktio on jotain muuta kuin hymyilevät onnittelut. Ei oo helppo tilanne kummalekaan. Tsemppiä!!

 

[yksvaan]

Minusta ystävyytenne on hienolla tasolla, koska pystytte avoimesti puhumaan siitä, kuinka sattuu toisen onni ja toisaalta, kuinka itseäsi satuttaa se, ettet voi saada häneltä tukea. Kuten vieraskin sanoi, lapsettomuus on kuitenkin monin verroin vaikeampaa kuin "yksilapsiseksi jääminen". On epäreilua vaatia häneltä täysipainoista tukea asiassa, joka on itselle niin kipeä. Ennemmin minusta sinun pitäisi kertoa, että ymmärrät hänen vaikeutensa olla ystävänä tässä tilanteessa ja että toivot, että ystävyys ei silti kaatuisi tähän. Ei myöskään ole reilua ystäväsi taholta vaatia sinua tuntemaan syyllisyyttä siitä ilosta, jos raskaaksi tulet. Jos tasapaino löytyy, ystävyys voinee jatkua. Todennäköisempää on kuitenkin, että tarvitsette aikaa - hänen pitää hyväksyä sinun ilosi ja sinun pitää nauttia mahdollisesta lapsestasi ilman syyllisyyttä. Kuinka mahdollista tämä on - en tiedä.

 

[ap]

Kiitos hoo vastauksistasi! Mä haluan ajatella että noin meillekin käy.. että hän nyt nielee tämän asian ajan kanssa, juurihan minä vasta kerroin että yritämme sitä toista lasta...
Vie varmasti aikaa ennen kun hän osaa elää kanssamme hengessä mukana mutta toivottavasti sekin päivä vielä koittaa.. nyt hän vaikuttaa olevan aiheesta kovin pahoilla mielin eikä ole ollut minuun yhtä aktiivisesti yhteydessä kun ennen.. =(

 

[J]

Aivan ekaksi: sinulla on lupa haaveilla toisesta ja yrittää toista, ja etenkin iloita sitten tärpin käytyä raskaudestasi ja vauvastasi! Ilman minkään tyyppistä syyllisyyttä. Ei ole sinun vikasi, että ystäväsi on vaikea saada lasta.

Toiseksi: voi olla juurikin niin, että et pysty tälle ystävälle iloasi jakamaan, koska asia on todella niin kipeä hänelle. Toivottavasti jaksat pysyä kuitenkin hänen ystävänä! Ja voit jakaa ilosi jonkun muun kanssa.

Suhtautumisen suhteen on todella vaikea sanoa mitään, tai sen suhteen miten ja milloin kertoa kaverille omasta raskautumisesta, koska jokainen lapseton suhtautuu asioihin eri tavoin. Riippuu ihmisen luonteesta, mutta myös siitä, missä kohtaa kriisiä ollaan. Kun itse toivoin lasta ja teinkin vain keskenmenoja kerta toisensa perään, oli vaihe jolloin työkaverin uutinen kolmannesta vauvasta oli kuin isku vatsaan. Tuntui niiiin epäreilulta, että toiselta pettää ehkäisy ja tulee kolmas ja itselle ei toiveista huolimati sitä ensimmäistäkään. Mutta siinä vaiheessa, kun vauva syntyi, oli oma kriisini jo voiton puolella ja olin todella iloinen hänen vauvastaan. Sekä kutsusta kummiksi.

Onnea teidän vauvayritykselle!

 

[hoolle]

Älä loukkaannu, mutta pakko kommentoida, ettet sä mitenkään voi tietää, tuntuuko sun sekundäärilapsettomuus yhtä pahalta kuin primäärilapsettomuus. Ei kannata tuota ainakaan ääneen kellekään lapsettomalle möläyttää, koska vaikka sulla on oikeus tunteisiisi, on aivan eri asia olla täysin lapseton kuin jo yhden lapsen äiti. Jos ei ole primäärilapsettomuudesta kärsinyt, ei sitä tunnetta kerta kaikkiaan voi tietää eikä myöskään verrata myöhempään mahdolliseen tuskaan, mitä sisarusten toivominen voi tuottaa. Ahdistusta ja tuskaa voivat kaikki, niin lapselliset kuin lapsettomat tuntea, mutta niitä tunteita ei voi verrata keskenään, vaikka kummatkin lasta haluavat!

 

[Silja-Leena]

Ja kerro suoraan. Multa yritettiin pimittää asioita, mikä tuntuu pahalta. Salaaminen vaan pahentaa asiaa. Koita pitää välinne muuten samanlaisina, avoimina. Ei lapsettomuus ole mikään syy valehdella ystäville. Niille ystäville en ikinä anna anteeksi jotka ovat minua kohdelleet erilailla kun muita vain lapsettomuuden takia.

 

[ap]

Kiitos vastauksistanne!
Salaaminen ei missään nimessä houkuttele minua vaan nimenomaan kauhistuttaa jo valmiiksi!! Asia vaan pyörii mielessä koska ystävä nimenomaan sanoi että hän ei halua kuulla sitten mitään raskauteen liittyvää ja vauvan synnyttyä tilanne on varmasti vielä vaikeampi hänen käsitellä jos heille ei edelleenkään ala kuulua perheenlisäystä..

..niin jotenkin ajattelin että voinko kertoa hänelle edes siitä jos tulen raskaaksi vai odotanko vain että hän huomaa ja myönnän jos hän kysyy...?

 

[MargeSimpson]

Ja kerro suoraan. Multa yritettiin pimittää asioita, mikä tuntuu pahalta. Salaaminen vaan pahentaa asiaa. Koita pitää välinne muuten samanlaisina, avoimina. Ei lapsettomuus ole mikään syy valehdella ystäville. Niille ystäville en ikinä anna anteeksi jotka ovat minua kohdelleet erilailla kun muita vain lapsettomuuden takia.

Kun jotkut nimenomaan pyytää/vaatii että pitää kohdella erilailla... Tai sanovat että sano suoraan vaan mutta sitten loukkaantuvatkin verisesti.
Ja ap.n ystävähän ei halunnut kuulla asiasta mitään...

Vaikea tilanne, mutta ei vain sulla ole "velvollisuuksia" ystävääsi kohtaan. Toki hienovarainen voi ja kannattaa olla. Mutta kyllä hänenkin pitäisi aikuisena, ja ystävänäsi tajuta, että sinullakin on oma elämä ja et liity mitenkään hänen lapsettomuuteensa.

 

[j]

Kertoisin raskaudesta heti, mutta ehkä jotenkin muuten, kuin kasvotusten. Tässäkin toki ihmiset erilaisia, mutta minun oli helpompi ottaa uutiset vastaan yksin. Ilman että tarvitsi kommentoida mitään tai mahdollisesti pidätellä kyyneleitä. Sitten oli aikaa sulatella asiaa, ennen seuraavaa kasvokkain tapaamista.

Toivottavasti ystäväsi saisi käsiteltyä kipeää asiaa sen verran, että siinä vaiheessa, kun teidän mahdollinen vauva syntyy, hän kykenee jo olemaan osallisena teidän elämässä. Vaikuttaa siltä, että hän on tällä hetkellä todella syvällä lapsettomuuden kanssa, eikä näe muita elämän ihania asioita. Lapsettomuus on iso asia, mutta vain yksi asia ihmisen elämässä. Voi kun hän hoksaisi sen ja osaisi nauttia muista asioista elämässään, ettei elämä pilaannu katkeruuteen ja suruun. Mutta itse hänen on kaikki asiat läpi käytävä ja oivallettava, ja sille surulle ja katkeruudellekin on oltava aikansa ja paikkansa. Niistä olisi vaan hyvä päästää irti jossain vaiheessa.

 

[ap]

Pitää vain toivoa että ajan kanssa asiat helpottuu asian suhteen.. mutta nyt kun olen vasta ottanut asian puheeksi hänen kanssaan niin ensireaktio oli ettei hän halua kuulla mitään aiheesta koska se on heille liian kipeä käsiteltäväksi..

Toivon syvästi että heille vihdoin suotaisiin se kauan odotettu lapsi ja minäkin saisin nauttia hänen kauan odotetusta raskaudestaan ja lapsestaan. Toivon sitä heidän takiaan ensisijaisesti mutta toivon sitä myös siksi että tämä jo kauaan jatkunut katkeruus kaikkia raskaanaolevia/synnyttäneitä äitejä kohtaan vihdoin saisi lopun =(

..ja itsekkäistä syistä: että itse saisin jakaa juuri hänen kanssaan sen onnen jos me vielä toinen lapsi saataisiin tähän perheeseen..