Ystäväperheen toiminta

[BeiBei]

Elikkä tilanne on tämä;

Meidän ystäväpari kertoi jouluntienoilla, että heille tulee perheenlisäystä. Olin onnellinen heidän puolestaan tottakai. Olemme olleet ystäviä jo monta vuotta, mieheni ja he vielä kauemmin. Jaettu kaikki ilot ja surut. Ollaan aina kutsuttu puolin ja toisin kaikenmaailman juhliin, mm. synttärit, uv:t ja valmistujaiset.. Heistäpä ei ole kuulunut sen jälkeen pihaustakaan kun kävimme katsomatta kaksi viikkoista vauvaa. Ja tästä on nyt 3 kuukautta.
Heidän esikoisensa ristiäisiin emme saaneet kutsua, ja musta vähän tuntui, kun asia tuli puheeksi, että puhuivat vähän ohi suunsa kun kertoivat koska ristiäiset ovat. Ok, ei tässä mitään, mutta olisivat voineet edes sanoa että pitävät vain suvullensa nämä juhlat.

Minulla oli ajatuksena että pyytäisimme heidät meidän lapsen kummeiksi, mutta nyt mieli on muuttunut, enkä aio kyllä edes heitä kutsua, sittekun tämä on ajankohtaista.

Kumman tulisi tehdä aloite elvyttää ystävyyssuhde? Meidän vai heidän?

Että mietinpä vaan...

 

["jaahas"]

Harvempi pyytää ristiäisiin muita kuin kummit ja lähisuvun. Turhaa siis vetää herneitä nenään.

Vauva-aika on rankkaa ja mä en ekaan puoleen vuoteen voinut kuvitellakaan pyyteleväni ketään kylään. Osa kavereista itse soitti ja tuli omien leipomusten kanssa kylään tai auttamaan. Tulet itse huomaamaan miten se aika siinä sitten menee.

 

[.....]

Ap. on erittäin todennäköisesti lapseton Noh, aika näyttää sullekin.

 

[Oisku]

Vauva-aika on valitettavasti sellaista että se tulee vietettyä aika pitkälle oman perheen kesken. Silloin ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä mahdollisuuksia juosta kaikenmaailman kissanristiäisissä. En nyt ihan tajunnut onko lapsi kaveripariskunnan ensimmäinen vai toinen, mutta joka tapauksessa vaativaa vaihetta elävät.

Sinuna soittelisin kuulumisia ihan muuten vaan. Teet näin ulkopuolisen silmin asiasta vähän isomman kuin se oikeasti on.

 

[Anatolia]

Kumman tulisi tehdä aloite elvyttää ystävyyssuhde? Meidän vai heidän?

Sen, kumpi kokee nykytilanteen ongelmallisena, ja kaipaa ystäväperhettään.

 

[maissihiiri]

Eihän ristiäisiin yleensäkään kutsuta kuin lähisukua ja kummit. Mistä voit tietää, jos vauva on vaikka sairas, on koliikkia, äiti väsynyt, eivätkä jaksa pyydellä kylään? Nyt olis syytä katsoa peiliin ja miettiä vähän...

 

[zhgj]

Ehkä vauva-perheen arjen rankkuus on tullut heille yllätyksenä? Ehkä resurssit ei nyt riitä mihinkään ylimääräiseen. Tai sitten kokevat, että te ( Lapsettomina? ) otatte yhteyttä kun teille sopii?
Itse uskoisin, että tässä kysymys ihan puhtaasta väsymyksestä. Ehkä he luulevat, että teitä ei enää kiinnosta?

 

[ghjgj]

eikä me ainakaan kutsunut lasten ristiäisiin muita kun lähimmät sukulaiset ja kummit.

 

[Anatolia]

Aloin miettimään...

Me ollaan oltu ystäväperheen lasten ristiäisissä, synttäreillä, rippijuhlissa. Ja menty ihan mielellämme, kun kerran on kutsuttu.

Me emme ole kutsuneet heitä lastemme nimiäisjuhliin, synttäreille joskus. Ei ole kyllä tullut edes mieleen, että meidän olisi pitänyt erikseen kertoa, että pidämme juhlat vain sukulaisille.

 

["Anne"]

No kyllä minustakin tuo kuulostaa oudolta ettei ystävästä kuulu mitään kolmeen kuukauteen, jos on ennen useammin tavattu. Vaikka onkin vauva. Mulla on kolme lasta, eikä mitään ns "helppoja" vauvoja olleet ja olen ollut tosi väsynyt, mutta silti olen soitellut ystäville ja ollaan tavattu, toki vauva vaikuttaa siihen ettei jaksa ja ehdi niinkuin ennen lapsia, mutta on tullut uusia yhteisiä juttuja, lasten kanssa. Meille ystävät on niin tärkeitä ja läheisiä että olemme pitäneet yhteyttä vaikka elämäntilanteet on vaihdelleet, olemme aina toistemme tukena.

 

[.......]

Jos olisi niin läheinen ystävä, että tuosta suuttuisi, voisi mennä itseensä ja kutsua itse itsensä kylään ja apuun. Oletko kysynyt miten jaksavat rankan vauva-arjen keskellä? Veitkö leipomuksia, kysyitko tarvitsevatko apua?

 

[Señora]

Mä en ole juurikaan pitänyt lapsettomiin ystäviini yhteyttä, vauva nyt 7 viikkoa. Itseäni ei kauheasti muiden vauvat ole koskaan kiinnostanut, eli en tiedä tulisiko jollekin vaivaantunut olo, jos pyytelisin katsomaan.

Muutenkin kutsumiset ovat jääneet aika vähäisiksi, koska suurin osa ystävistä ja sukulaisista haluavat käydä katsomassa vauvaa ja meillä on lähes joka toinen päivä joku ollut kylässä ja sitten on lääkärikäynnit ym, ja joskus pitäisi ehtiä kauppaan ja siivotakin. Eli senkään takia ei olla jaksettu kutsua kaikkia käymään, kun välillä kaivataan aikaa vaan oman perheen kesken.

Jos kaipaat ystäviäsi, niin ota yhteyttä. Ehkä he tosiaan ovat ajatelleet, ettei teitä kiinnosta. Ja nimiäisiin meilläkin kutsuttiin vain perhe ja kummit.

 

["vieras"]

Ehkä siellä nyt ns. pesitään eli tuoreen äidin aika menee omaan perheeseen. Mulla ainakin oli iso opettelu siinä kohdalla kun perheenlisäystä tuli, koska en ollut aiemmin kamalan säännöllisesti laittanut ruokaa, pyykännyt jne. Se on kuitenkin iso elämänmuutos, toiset loksahtaa helpommin uuteen rytmiin ja toisilla menee aikaa siihen opetteluun.

 

[Labran täti]

Kylläpäs mä nyt olen mokannut. Kutsuin kaverit nimiäisiin, ja olen heitä muutenkin tavannut vaikka asuvat kaikki toisella paikkakunnalla.

 

[vuoroin vieraissa]

Jos heistä ei ole kuulunut kolmeen kuukauteen niin onko teistä? eli ootteko te ottanut yhteyttä heihin? Mitäs jos sielä aatellaan myös että kun teistä ei ole kuulunut mitään?

 

[yritä ymmärtää]

Ihmiset on erilaisia ja kokevat vauva-ajan eritavoin. Vaikka lapsen syntymään, etenkin esikoisen, yrittäisi kuinka varautua ja valmistella itseään, saattaa se sitovuus tulla yllätyksenä. Äiti elää symbioosissa pienen vauvan kanssa, toiset tietenkin enemmän ja toiset sitten vähemmän. Tällöin yhteydenpito voi hetkeksi aikaa jäädä vähemmälle.

En mä itsekään ollu ystäviini kovin aktiivisessa yhteydessä, varsinkaan toisen lapsen syntymän jälkeen, koska meillä alko ihan järkky sairaalakierre. Silloin se kaikki keskittyminen meni siihen että lapsi selviäis seuraavaan päivään. Vasta kun tilanne vakiintu infosin ystävilleni tapahtuneesta. Ei todellakaan ollu mielessä että pitäis alkaa ystäville soittelemaan kun mentiin ambulanssilla sairaalasta toiseen ja vietettiin osastolla pitkä tovi ennekuin lääkkeet alkoivat auttamaan. Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikilla kävisi näin, mutta taustalla voi tosiaan olla monia tekijöitä; univelkaa ja väsymystä, sairastumista, kiirettä tai ihan vaan hormoonien tuoma huuma siitä, että hetken aikaa äidille ainoa asia maailmassa on vain oma rakas perhe

Ja noihin ristiäisiin, ei meillekään kutsuttu kuin kummit ja isovanhemmat. Edes mun läheisimmät ystävät ei ollu kutsuttujen joukossa.

 

[nöppönen]

Kylläpäs mä nyt olen mokannut. Kutsuin kaverit nimiäisiin, ja olen heitä muutenkin tavannut vaikka asuvat kaikki toisella paikkakunnalla.

Ethän sä mokannut ole, jokainen tavallaan Yleisempää toki on, että nimenanto juhlassa on perhe ja lähisuku + kummit (jos niitä on), muttei missään ole sanottu että näin on pakko tehdä. Minä olen myös tykännyt nähdä ystäviäni lasten syntymän jälkeen, mutta ymmärrän hyvin, että osaa tarvitsee omaa aikaa enemmän sen pienen nyytin ympärillä ennen kuin elämä alkaa sujua ja on rauhoittunut uomiinsa. Aloittajan kannattaa rohkeasti ottaa ystävään yhteyttä ja kysellä kuulumisia.

 

[hippulat]

Ihmiset on erilaisia ja kokevat vauva-ajan eritavoin. Vaikka lapsen syntymään, etenkin esikoisen, yrittäisi kuinka varautua ja valmistella itseään, saattaa se sitovuus tulla yllätyksenä. Äiti elää symbioosissa pienen vauvan kanssa, toiset tietenkin enemmän ja toiset sitten vähemmän. Tällöin yhteydenpito voi hetkeksi aikaa jäädä vähemmälle.

En mä itsekään ollu ystäviini kovin aktiivisessa yhteydessä, varsinkaan toisen lapsen syntymän jälkeen, koska meillä alko ihan järkky sairaalakierre. Silloin se kaikki keskittyminen meni siihen että lapsi selviäis seuraavaan päivään. Vasta kun tilanne vakiintu infosin ystävilleni tapahtuneesta. Ei todellakaan ollu mielessä että pitäis alkaa ystäville soittelemaan kun mentiin ambulanssilla sairaalasta toiseen ja vietettiin osastolla pitkä tovi ennekuin lääkkeet alkoivat auttamaan. Tietenkään tämä ei tarkoita, että kaikilla kävisi näin, mutta taustalla voi tosiaan olla monia tekijöitä; univelkaa ja väsymystä, sairastumista, kiirettä tai ihan vaan hormoonien tuoma huuma siitä, että hetken aikaa äidille ainoa asia maailmassa on vain oma rakas perhe

Ja noihin ristiäisiin, ei meillekään kutsuttu kuin kummit ja isovanhemmat. Edes mun läheisimmät ystävät ei ollu kutsuttujen joukossa.

no paljonko aikaa vie laittaa ryhmäviesti kaikille läheisille; vauva sairas, älkää loukkaantuko kun ei ole aikaa pitää yhteyyttä.
tadaa menip äpaljon aikaa.

 

[Anatolia]

Ethän sä mokannut ole, jokainen tavallaan Yleisempää toki on, että nimenanto juhlassa on perhe ja lähisuku + kummit (jos niitä on), muttei missään ole sanottu että näin on pakko tehdä. Minä olen myös tykännyt nähdä ystäviäni lasten syntymän jälkeen, mutta ymmärrän hyvin, että osaa tarvitsee omaa aikaa enemmän sen pienen nyytin ympärillä ennen kuin elämä alkaa sujua ja on rauhoittunut uomiinsa. Aloittajan kannattaa rohkeasti ottaa ystävään yhteyttä ja kysellä kuulumisia.

Jep. Minäkin olen nähnyt ystäviäni vaikka talossa vauva onkin, mutta esim. nimiäisjuhliin ei tosiaan kutsuttu kuin sukulaisia. Ja jotkut "pesii" kotioloissa kun vauva on pieni - ei mun juttuni, mutta jotkut haluaa tehdä niin ja se heille sallittakoon

 

[Labran täti]

Ethän sä mokannut ole, jokainen tavallaan Yleisempää toki on, että nimenanto juhlassa on perhe ja lähisuku + kummit (jos niitä on), muttei missään ole sanottu että näin on pakko tehdä. Minä olen myös tykännyt nähdä ystäviäni lasten syntymän jälkeen, mutta ymmärrän hyvin, että osaa tarvitsee omaa aikaa enemmän sen pienen nyytin ympärillä ennen kuin elämä alkaa sujua ja on rauhoittunut uomiinsa. Aloittajan kannattaa rohkeasti ottaa ystävään yhteyttä ja kysellä kuulumisia.

Samaa mieltä, ap:n kannattaa ottaa itse yhteyttä. Kyllä sen sitten huomaa jos ystävä on välttelevä, tai muuten vaikuttaa siltä ettei halua enää olla tekemisissä.

 

[nöppönen]

no paljonko aikaa vie laittaa ryhmäviesti kaikille läheisille; vauva sairas, älkää loukkaantuko kun ei ole aikaa pitää yhteyyttä.
tadaa menip äpaljon aikaa.

Ei taida olla ensimmäisenä mielessä tuollainen ja ystävän luulisi tämän ymmärtävän.

 

[sukua?]

oletkohan sä se mun sukulainen joka loukkaantui kun ei valittu häntä lapsen kummiksi. Sen jälkeen hän onkin ollut melkoisen veemäinen.

 

["joo"]

Sitten ymmärrätte kun lapsia saatte että 3kk on lyhyt aika...vanhemmat harvoin muistavat ekastan vuodesta mitään...ota itse yhteyttä??Mikä siinä on niin vaikeaa soittaa ja kysyä miten on vauvan kanssa mennyt?

 

[Anatolia]

[QUOTE="joo";27133414]Sitten ymmärrätte kun lapsia saatte että 3kk on lyhyt aika...vanhemmat harvoin muistavat ekastan vuodesta mitään...ota itse yhteyttä??Mikä siinä on niin vaikeaa soittaa ja kysyä miten on vauvan kanssa mennyt?[/QUOTE]
Mihin tuo väite mahtaa perustua?

 

[-----]

Vauva-aikaan ystävyys suhteet voi joutua ns. "katkolle", sillä vauva voi valvottaa ja silloin ei tule pidettyä suuremmin yhteyksiä. Joten ota sinä puhelin kauniiseen käteesi ja pirauta, että mitä kuuluu? Voitaisiinko vaikka tavata?
Ja kyllä mä ymmärrän, että ristiäiset pidetään sukulaisten kesken, ei siinä tule kuule mieleen kutsua kaikkia tuttavia juhliin, kun vauvakin vaatii oman aikansa, joten järjestely ei käy kädenkäänteessä!!
Aika katkera olet, jos nyt tämän vaivaisen 3kk:n hiljaiselon jälkeen katkaiset välit!! Tee asialle jotain!! Ystävä perhe voi tarvita sinua juuri nyt, vaikka eivät stä itse ehkä halua suoraan sanoa!