Entäs jos pyydät sen tytön teille?
Entäs jos tutustut siihen äitiin paremmin, ehkä ei olekaan niin kaamea tapaus kuin oletat? Tee kyläilyt tytön luo niin, että olet itse mukana, onnistuuko?
Meille kävi näin:
4 vuotiaat tutustuivat kerhossa, olivat hyviä kavereita. Äidin kanssa vaihdettiin puhelinnumeroita, sovittiin kyläilyt yms. Sitten tapahtui jotain. Tiedän kyllä mikä tapahtuma se oli, oletan siis, mutta lopputulos oli, että tämän toisen lapsen äiti kielsi lastaan olemasta minun lapsen kanssa - kerhossa !
Ko. tapahtuma ei ollut sellainen että lapseni olisi kiusannut tms., vaan sellainen, että tämä äiti päätteli ettemme ole tarpeeksi sovieliaita heidän seuraansa ja heidän kaveripiiriinsä.
Kyläilyistähän ei siis tullut mitään, se oli haudattu ajatus. Ja äiti järjesti lapsensa kerhohaut niin, ettei itse hakenut, vaan mummo tai isä haki ja toi.. ja sitten kun näin äitiä, vältteli, oli kovin kiireinen, ei tervehtinyt.
Aikaisemmin olimme jutelleet paljonkin, lapset hyörineet ympärillämme, ja nyt äiti oli kuin minua ei olisi olemassakaan..
Omani tuli kotiin lähes itkien, kertoi ettei XX leiki enää hänen kanssaan.
Oma lapseni oli siis kerhossa aivan yksin, koska kun XX ei leikkinyt hänen kanssaan, kerhon kaksi muuta poikaakaan eivät leikkineet, pojat olivat keskenään ja omani ulkopuolella, yksin.
Lisäksi nämä lapset olivat toisessakin harrastekerhossa, sielläkin käyminen oli omalleni aika ikävää, koska ko. kerhossa oli vain kaksi poikaa: omani ja XX. Eikä XX saanut olla omani kanssa.
Tuosta on aikaa kulunut. Nyt lapset ovat taas samassa harrastuksessa. Paikkakuntamme on pieni. Ottaisin omani pois, mutta hän viihtyy siinä harrastuksessa.
Tuo äiti on edelleen sitä mieltä, että olemme varsin epämääräinen perhe, minun lapseni seura ei ole hyväksi hänen lapselleen, ja yritti estää minun lapseni kerhossa käynnin varsin ikävällä tavalla, todella törkeällä tavalla.
Asian koko kummallisuus on siinä, ettei tuo äiti oikeasti tunne minua, ei ole käynyt meillä ikinä, olemme jutelleet viimeksi tuolloin aikoja sitten, ennenkuin hän määritteli minut omaan seuraansa liian epäkelvoksi.. En ole tehnyt mitään ns. omituista, eikä lapsenikaan ole käyttäytynyt huonosti, mutta tämä äiti ei kestä sitä, että lapset kiukuttelee (karjuu, huutaa, temppuilee, laittaa vastaan) voimakkaasti julkisella paikalla, eikä tämä äiti niinikään kestä sitä, että lapsia komennetaan / rajataan (enkä tarkoita mitään hakkaamista, vaan suusanallista komentamista tai sitä että rimpuileva viedään väkisin pois paikalta)..
tällaisten asioiden takia hänen lapsensa ei saa olla edes kerhossa meidän lapsen kanssa..
