Sukupuolineutraalia kasvatusta harrastavat, vinkkejä kaivataan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neutraali
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neutraali

Vieras
En nyt luonnehtisi itseäni varsinaisesti sukupuolineutraaliksi kasvattajaksi, mutta vastustan perinteisiä tyttö ja poikamalleja. Mielestäni pienille tytöille tuputetaan liian varhain hoivaviettiä ja muutenkin perinteistä tytön mallia joka on olla nätti, hiljainen ja yhteistyöhaluinen. Pojista taas tulee turhan riehakkaita koska heille tämä hoivavietti ja empatia eivät tunnu kuuluvan ollenkaan. Tosielämässä pojat pärjäävät koska heidät on opetettu ottamaan mitä haluavat muista piittaamatta. Nämä ovat nyt tietenkin kärjistettyjä esimerkkejä.

Minulla on 3-vuotias tyttö ja vajaa 2-vuotias poika. Olen yrittänyt kasvattaa heitä mahdollisimman samalla tavalla. Yhteisestä lelukaapista löytyy niin autoja kuin nukkeja ja molemmille on kotona tarkasti samat säännöt. Ihmettelenkin tässä kuinka syvälle rakennettuja nämä sukupuolimallit voivat olla? Poika tuijottaa ja osottelee autoja silmät soikeana ja on kova läpsimään vaikka kiellettäisiin kuinka. Tyttö leikkii nukeilla ja ilmoittaa säännöllisin väliajoin olevansa prinsessa. En sano, että tämä on paha asia mutta ihmettelen mistä tuo kumpuaa kun kummallekaan ei ole mitään tiettyä leikkiä tuputettu. Lapset ovat vielä kotihoidossa, joten esim.päivähoidosta nämä mallit eivät kumpua.

Kaipailisin kokemuksia! En halua tuputtaa malleja suuntaan tai toiseen. Haluan vain opettaa molemmat lapseni tasapuolisiksi, toiset huomioonottaviksi ja kuitenkin oman arvonsa tunteviksi yksilöiksi. :)
 
Kyl tytöissä ja pojissa on se jokin rakennettuna sisälle. Mulla on 2v poika joka leikkii autoilla mutta myös nukella jne. Molempia on kotona tarjolla. Mut kyl se mikä ekana tulee on autonpärinä vaikka palikalla.
Hän sekä rämistelee autoilla että hoivaa ja hoitaa nukkea+pehmoleluja joten saa toteuttaa sitäkin hoivapuoltaan. En yritä kasvattaa päsmäriä ja semmosta kovismiestä.
 
Viimeksi muokattu:
No, tämä nyt ei ole kovin suosittu näkemys mutta mun mielestä tytöt ja pojat nyt vaan on keskimäärin erilaisia. Historialliset syyt, juu nou, toinen on ollut metsästäjä ja toinen lastenkaitsija ;) Mulla on kans tyttö ja poika, molempia kohdellaan samalla tavalla, lelut on yhteisiä, ja aika näyttää miten tässä käy.
 
Sinun ongelmasi on siinä, että et hyväksy sukupuolten välillä luonnostaan olevia eroja. Luonto kromosomeilla määrittää sukupuolen ja ei sitä ole syytä lähteä väkisin muokkaamaan. Perimä tekee eroja sukupuolten välille ja se vain on niin. Ei sitä tarvitse opettaa tai väkisin tukahduttaa. Jostain syystä luonto tekee koiraasta yleensä voimakkaamman ja naaras on se jonka tehtävänä on houkutella koiras paritteluun. Luonto luo myös naiselle hoivavietin, joka johtuu siitä, että naaras synnyttää ja imettää.
 
Itseasiassa tämähän on vahingollista lapselle, jos ei pysty ymmärtämään sukupuolten välisiä eroja jo biologiasta lähtien. Valitettavaa että monet tuntuvat menevän näihin pseudotieteellisiin hömpötyksiin mukaan.
 
[QUOTE="vieras";21988723]Sinun ongelmasi on siinä, että et hyväksy sukupuolten välillä luonnostaan olevia eroja. Luonto kromosomeilla määrittää sukupuolen ja ei sitä ole syytä lähteä väkisin muokkaamaan. Perimä tekee eroja sukupuolten välille ja se vain on niin. Ei sitä tarvitse opettaa tai väkisin tukahduttaa. Jostain syystä luonto tekee koiraasta yleensä voimakkaamman ja naaras on se jonka tehtävänä on houkutella koiras paritteluun. Luonto luo myös naiselle hoivavietin, joka johtuu siitä, että naaras synnyttää ja imettää.[/QUOTE]

En yritä tehdä pojastani tyttöä ja päinvastoin. Lapset tietävät kyllä että ovat erilaisia ja varsinkin esikoinen on juuri nyt kovasti kiinnostunut omasta "naiseudestaan". Vastustan vain sitä käsitystä jonka mukaan pojilta puuttuisi empatiakyky kokonaan ja tytöt opetetaan alistumaan muiden tahtoon. Emme elä kivikaudella. Tytönkin on myöhemmin pärjättävä työelämässä ja pidettävä puolensa ja toisaalta miehen rooli perheessä on muuttunut, eikä empatiakyvyn omaaminen ole ollenkaan huono asia miehessäkään.
 
lapsillasi on sukupuolet, vaikka ilmeisesti haluat jotenkin yrittää kieltää niiden olemassaolon. naarailla on luontaista taipumusta "tyttöjen juttuihin" ja uroksilla "poikien". se ei ole opittua, vaan ominaisuus eläinten eri sukupuolilla.
 
"1970-lukulainen kasvatusideologia yliarvioi ympäristön merkitystä ja aliarvioi biologisten ja psykodynaamisten tekijöiden merkitystä.
Sukupuolineutraali kasvatus on pahimmillaan johtanut lasten luontaisten piirteiden manipulaatioon, mistä on enemmän harmia kuin hyötyä. On petollista, että tyttöjä kiitetään kiltteydestä. On haitallista kahlita poikien energia kieltämällä vaaraton nuhjaaminen."

Jari Sinkkonen: Elämäni poikana.

Ja tätä kritiikkiä kuulkaas riittää vaikka muille jakaa.
 
Itseasiassa tämähän on vahingollista lapselle, jos ei pysty ymmärtämään sukupuolten välisiä eroja jo biologiasta lähtien. Valitettavaa että monet tuntuvat menevän näihin pseudotieteellisiin hömpötyksiin mukaan.

Ja kun mennään vielä sille kielletylle alueelle ja otetaan mukaan sukupuolivietiltään poikkeavat eli homot ja lesbot, niin tullaan siihen, mitä pukusuolineutraali kasvatus saattaa tuoda tullessaan. Ihmisen käsitys itsestään saattaa häiriintyä. Tämä ei ole mikään selitys sille, miksi on homoja ja lesboja, eikä kannanotto heidän ihmisoikeuksiinsa. Mutta tämä on perusta sille, miksi ne ovat varsinaisesta luonnon tarkoituksesta poikkeavia ja siksi niitä sanotaankin poikkeaviksi. Heillä on joku häiriö luonnon normaaliin tarkoitukseen verrattuna, mutta se ei tietenkään oikeuta tietoiseen syrjimiseen.
 
[QUOTE="huhhuh";21988747]lapsillasi on sukupuolet, vaikka ilmeisesti haluat jotenkin yrittää kieltää niiden olemassaolon. naarailla on luontaista taipumusta "tyttöjen juttuihin" ja uroksilla "poikien". se ei ole opittua, vaan ominaisuus eläinten eri sukupuolilla.[/QUOTE]

Pelkäsinkin että tämä menee tähän... En yritä kieltää lapsieni sukupuolia ja he tietävät varsin hyvin olevansa erilaisia. En myöskään pue lapsiani niin etteivät muut ihmiset heidän sukupuoliaan erota. Tyttöni on tyttö ja poikani on poika. En silti halua kasvattaa pojasta empatiakyvytöntä enkä tytöstä toisten tahtoon alistuvaa.
 
En oikein ymmärrä mikä tuossa on ongelmana. Tytöissä ja pojissa on kuitenkin omat eronsa ja siksi useimmat tytöt ovat luonnostaan kiinnostueempia tyttömäisistä jutuista ja pojat poikamaisista. Vaikkei niitä sukupuolimalleja sen enempää tuputettaisikaan.

Eikö se nyt ole ihan riittävän sukupuoletonta (sanana jotenkin outo...) kasvatusta että lapsille tarjoaa mahdollisuudet leikkiä niillä leluilla kun he haluavat eikä suoraan ohjaa sukupuolen mukaisiin leikkeihin? Jos lapsi sitten kuitenkin on enemmän kiinnostunut "oman sukupuolen" jutuista niin ei kai siinä mitään pahaa ole?
 
"1970-lukulainen kasvatusideologia yliarvioi ympäristön merkitystä ja aliarvioi biologisten ja psykodynaamisten tekijöiden merkitystä.
Sukupuolineutraali kasvatus on pahimmillaan johtanut lasten luontaisten piirteiden manipulaatioon, mistä on enemmän harmia kuin hyötyä. On petollista, että tyttöjä kiitetään kiltteydestä. On haitallista kahlita poikien energia kieltämällä vaaraton nuhjaaminen."

Jari Sinkkonen: Elämäni poikana.

Ja tätä kritiikkiä kuulkaas riittää vaikka muille jakaa.

Sanon jo aloituksessani, että en luonnehtisi itseäni sukupuolineutraaliksi kasvattajaksi. Olin vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia koska siinäkin kasvatuksessa on mielestäni jotain perää, vaikken itse niin äärimmäisyyksiin menisikään.
 
En oikein ymmärrä mikä tuossa on ongelmana. Tytöissä ja pojissa on kuitenkin omat eronsa ja siksi useimmat tytöt ovat luonnostaan kiinnostueempia tyttömäisistä jutuista ja pojat poikamaisista. Vaikkei niitä sukupuolimalleja sen enempää tuputettaisikaan.

Eikö se nyt ole ihan riittävän sukupuoletonta (sanana jotenkin outo...) kasvatusta että lapsille tarjoaa mahdollisuudet leikkiä niillä leluilla kun he haluavat eikä suoraan ohjaa sukupuolen mukaisiin leikkeihin? Jos lapsi sitten kuitenkin on enemmän kiinnostunut "oman sukupuolen" jutuista niin ei kai siinä mitään pahaa ole?

En sanonutkaan että siinä on mitään pahaa, päinvastoin taisin jossain viestissä sanoa että siinä ei ole mitään pahaa. Olin vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia mutta ilmeisesti se on tällä palstalla liikaa pyydetty.
 
Älä tee rakettitiedettä hirveän yksinkertaisesta asiasta. Kasvata lapsia. Silleen normaalisti. Osta nukkeja, autoja, junarata, Legoja, kirjoja, palloja, palapelejä sun muuta tarvittavaa ja anna lasten leikkiä ja touhuta. Ei sun tarvi ohjata, pohtia ja toitottaa. Älä puutu liikaa. Vapaa leikki kasvattaa eniten.

Itse tuon yllämainitun lisäksi hankin vaatteita, jotka sopis ainakin osaksi molemmille. Silleen voi kierrättää kätevästi sisarusten kesken vaatteita. Ja jos tytölle sattuu punaista tai vaaleanpunaista, ei se mikään vääryys ja maailmanloppu ole. Ne on vain vaatteita.

Meillä saa harrastaa tietyissä puitteissa mitä haluaa. Sähly, uinti, katutanssi, kuvataide, lumilautailu ja jalkapallo kuuluu meidän lasten harrastuksiin.

Ei se hankalaa ole. Kun siitä ei tee hankalaa.
 
En yritä tehdä pojastani tyttöä ja päinvastoin. Lapset tietävät kyllä että ovat erilaisia ja varsinkin esikoinen on juuri nyt kovasti kiinnostunut omasta "naiseudestaan". Vastustan vain sitä käsitystä jonka mukaan pojilta puuttuisi empatiakyky kokonaan ja tytöt opetetaan alistumaan muiden tahtoon. Emme elä kivikaudella. Tytönkin on myöhemmin pärjättävä työelämässä ja pidettävä puolensa ja toisaalta miehen rooli perheessä on muuttunut, eikä empatiakyvyn omaaminen ole ollenkaan huono asia miehessäkään.

Ajatuksesi ovat kuin suoraan jostain naisasialiikkeen pamfletista. Ei tietenkään noin ole ja jokaisen oma empatiakyky on sisäänrakennettua. Se vaihtelee niin miehillä kuin naisillakin.
Toki yhteiskunnan rakentamat roolit ovat joskus kärjistyneitä, mutta pohjimmiltaan ne johtuvat juuri siitä geneettisestä perimästä. Toinen sukupuoli on luotu "metsästämään", toinen "synnyttämään". Tämän luonon valitseman roolijaon muuttaminen on juuri sitä roolien "väkivaltaista" muuttamista, jota haluat harrastaa. Haluat muuttaa lapsesi oman kulttuurikäsityksesi suuntaan, pois luonnon valinnasta. Se on eri asia kuin kasvatus eettisiin arvoihin. Tässä kohtaa yhä enemmän länsimainen yhteiskunta menee metsään väärässä tasa-arvoajattelussaan.
 
Meil taas on 2 tyttöä ja meil löytyy leikeistä niin nukkeja kuin autojakin... ja aamulla viimeksi nauratti ku tuo meidän 9kk ikäinen neiti ajaa päristeli autolla.
Isompi on rattorifani ja haluaa aina "ratti-paidan" päällensä, mut sit taas kovasti hoitaa nukkeaan, syöttää, pukee ja nukuttaa. En ole sen kummemmin kasvattanu lapsista tyttöjä vaan ovat itse saaneet valita lelunsa ja leikkinsä. Toki isompiki on vasta 2½v. Hameita ja mekkoja pidän tytöillä ja tykkäävät etenki vanhempi.. mut en osaa ajatella et kasvattaisin lapsistani sukupuolettomia, koska kummallakin on sukupuoli ja se on tyttö.

Mä luulen et meil ainakin vanhemman kiinnostus rattoreihin ja koneisiin tulee isältä ja pienempi matkii isompaa :D
 
Pelkäsinkin että tämä menee tähän... En yritä kieltää lapsieni sukupuolia ja he tietävät varsin hyvin olevansa erilaisia. En myöskään pue lapsiani niin etteivät muut ihmiset heidän sukupuoliaan erota. Tyttöni on tyttö ja poikani on poika. En silti halua kasvattaa pojasta empatiakyvytöntä enkä tytöstä toisten tahtoon alistuvaa.

No ei kai ne kiinnostuksen oman sukupuolen leikkeihin tarkoita sitä että lapsista tulisi empatiakyvytön tai alistuja? :D

Enemmän kuin siinä millä lelulla lapsi leikkii, näkisin tuossa merkityksellisenä sen minkä mallin tasa-arvoisuudesta se oma perhe antaa. Siis äidin ja isän suhde, työnjako kotona, toisen arvostus jne. Vaikka se että äiti käy ansiotyössä ja isä on välillä koti-isänä lasten kanssa, osallistuu kotitöihin myös äidin kotonaoloaikoina jne antaa minusta huomattavasti paremmin lapsille kuvaa siitä mitä tasa-arvoisuus on, kuin se kumpi nyt sattuu laikkimään autoilla ja kumpi nukeilla.
 
Niin ja vaatteiden värimaailmasta.. isomalle ostan aika paljon rehellistä punaista, vaaleanpunaista, sekä tumman sinistä ja ruskea/keltainen yhdistelmää (ne värit passaa sille parhaiten).
Pienemmälle taas passaa lime-vihreä, oranssi ja lila
 
En sanonutkaan että siinä on mitään pahaa, päinvastoin taisin jossain viestissä sanoa että siinä ei ole mitään pahaa. Olin vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia mutta ilmeisesti se on tällä palstalla liikaa pyydetty.


Älä nyt ota keskustelua liian henkilökohtaisesti. Keskustelu kumpuaa jostain ja kirjoittajat alkavat vastailla jo toisilleen eikä vain ap:lle. Ei sinua tai kysymystäsi kukaan varmaan halua arvostella. Tämä ketju on vain sitä mitä aiheesta syntyy.
 
Ymmärrän mitä ajat takaa ap!
Niin se vain menee. Meillä vain yksi tyttö, jota kasvatettu jopa nykynormien valossa poikamaisesti koska itse olen ollut aina vähän poikatyttö, töissä miesvaltaisella alalla, lasten hankkiminen ei ole koskaan ollut itsestään selvyys, harrastuksetkin vähän rajummasta päästä ja luonteeltanikin keskivertoa ronskimpi. Tytön kanssa on tullut paljon leikittyä mm. riehumisleikkejä jne..

Mutta ininpä tuosta reilu 2 vuotiaasta on kuoriutunut oikea prinsessa joka rakastaa nukkeja ja vaaleanpunaista, kaikkia eläimiä ja hoivaviettiä on vaikka muille jakaa. Ensimmäisen nukkensa sai 1-vuotislahjaksi ja siitä asti se on automaattisesti ollut aina kainalossa nukkuessa ja paljon muutenkin. Myös siivousintoilua näyttää olevan. "Poikamaisuuksia" kuten potkimista, repimistä, tuuppimista tms. rajua meininnkiä ei ole ollut vielä havaittavissa.

Syvältä ne siis todellakin tulee ja itse haluan kyllä sinällään tukea tuota hoivaviettiä koska tukee empatiakehitystä jne..
 
KYLLÄHÄN SE NYT NIIN VAIN ON, ETTÄ TYTÖT JA POJAT OVAT ERILAISIA. TURHA SITÄ ASIAA ON MIKSIKÄÄN MUUTTAA. OLEN HYVIN KUULLUT TAPAUKSIA, JOISSA POJILLE ON OSTETTU KOTIIN NUKKEJA SUN MUITA TYTTÖJEN LELUJA, NIIN EI AIKAAKAAN KUN NIILTÄ ON REVITTY PÄÄT JA RAAJAT IRTI JA MUUTENKIN RIKOTTU. POJAT ON POIKIA JA TYTYÖT TYTTÖJÄ. TOTTAKAI MOLEMMISTA LÖYTYY RAUHALLISEMPIA JA VILLIMPIÄ YKSILÖITÄ JA VAIKKA MITÄ ERI LUONTEENPIIRTEITÄ, MUTTA AIKA PITKÄLLE VOIDAAN ODOTTAA TIETTYJÄ ASIOITA ERI SUKUPUOLILTA. :)

"Tosielämässä pojat pärjäävät koska heidät on opetettu ottamaan mitä haluavat muista piittaamatta." Minusta tämä sinun kommenttisi on aika puppua. Tytöt on minusta röyhkeämpiä kuin pojat.
 
En sanonutkaan että siinä on mitään pahaa, päinvastoin taisin jossain viestissä sanoa että siinä ei ole mitään pahaa. Olin vain kiinnostunut kuulemaan kokemuksia mutta ilmeisesti se on tällä palstalla liikaa pyydetty.

Omat lapseni nyt ovat erityislapsia joten heidän tilanteensa ei ehkä ole ihan parhaita esimerkkejä. Kuitenkin esim. tuo 4v autistinen tyttö on kiinnostunut ennen kaikkea nukeista joita on jatkuvasti hoitamassa. Hän pitää myös vaaleanpunaisesta väristä, prinsessakuvioista ja glitteristä, kuitenkin toisinaan hän haluaa mielummin pukeutua johonkin isoveljen vaatteeseen (ovat saman kokoisia).

Lastenhuoneessa lelut ovat kummankin käytössä ja tyttö toisinaan saatttaa leikkiä pitkiä aikoja vaikka parkkitalolla ja tykkää mennä ulos potkimaan palloa. Minusta nuo on ihan ok, yhtälailla kuin sekin että 5v veljensä on tällä hetkellä myös enemmän kiinnostunut nukeista kuin autoista, liekö sitten vika mallissa minkä saa siskoltaan. :D

En ole väkisin pyrkinyt mihinkään sukupuolettomaan kasvatukseen vaan lapset saavat leikkiä sillä mikä heitä kiinnostaa. Pidän ihan normaalina sitä että tyttöä voi nuo tyttömäiset jutut vetää enemmän puoleensa kuin poikamaiset enkä kuitenkaan osaa nähdä siinä ongelmaa alistumisen tai empatiakyvyttömyyden suhteen. Meidän lapsilla empatiakyvyn puuteet tietty johtuvatkin muusta kuin leluista ja leikeistä mitä harrastetaan.
 
Tätähän on kritisoitu aivan älyttömästi maailmalla kun ei tunnusteta sitä, että miehet ovat erilaisia kuin naiset ja varsinkin sitä tosiasiaa, että naistutkimus ja feministit siivuuttavat kokonaan biologian ja kehittelevät mitä mielikuvituksellisempia teorioita missä ei ole päätä eikä häntää. Suomen kaltaisissa feministivaltioissa tälläiset ajatukset saavat kannatusta, mutta muualla näille nauretaan ja suorastaan pyöritellään päätä ja ihmetellään tälläistä ajatusmaailmaa.

Miten voi muka sivuuttaa tälläisenkin asian ihan tuosta noin vain ilman mitään kritiikkiä:

Testosteroni on sukupuolihormoni, jota erittyy sekä miehillä että naisilla. Miesten tuottamat määrät ovat huomattavasti suuremmat, naiset tuottavat noin kymmenesosan miesten tavallisesta määrästä.
Sen merkitys ei koske ainoastaan ulkoisia tekijöitä vaan testosteroni on myös välttämätön sukupuolivietille sekä mielialalle.
 
Ei ole neutraalia kasvatusta vääntää esim. tytön kiinnostusta autoihin tai pojan nukkeihin. Silloinhan on itse jo määritellyt, että autot ovat poikien ja nuket tyttöjen leluja! Kaiken pitäisi lähteä lapsesta, ei hänen sukupuolestaan. Jos hän haluaa leikkiä autoilla, hän saa leikkiä niillä. Mun mielestä koko sukupuolineutraali kasvatus nimenomaan perustuu stereotyyppisille käsityksille, joita se mukamas yrittää purkaa.

Jos mielessä on kuva riehuvista pojista ja ylikilteistä tytöistä, ehkä lähtisin ensin avaamaan omia silmiäni enkä siirtämään traumojani eteenpäin :) Meillä esim. kaksi poikaa, toinen herkkä hoivaaja, toinen todellinen menijä. Kumpikaan ei ole ollut kiinnostunut nukeista :) Sukupuoli ei määritä lapsen luonnetta ja kasvatuksellakin asioihin voi vaikuttaa rajallisest, saatika leluilla. Siltikin sukupuolissa on eroja jo heti syntymästä. Tytöt ovat keskimäärin kiinostuneempia ihmisten kasvoista, pojat ympäristöstä jne. Tutkittua tietoia löytyy varmaan paljon, samoin kirjallisuutta. Miksi meidän edes pitäisi olla samasta muotista? Antaa lapsen olla lapsi ilman paineita vanhempien sukupuoliin liittyvistä traumoista.
 

Yhteistyössä