Mä oon siis niin poikki tuon isomman tytön kanssa. Se ei usko mitään, ei sitten yhtään.. Sata kertaa saa sanoa yhdestä asiasta ja siltikään ei uskota. Sit sitä itketään ku äiti joutuu komentaa liikaa ja vasta sitten uskotaan, jos silloinkaan.
Eilen jäi serkkupojan synttärit väliin ku tyttö oli taas niin mahdoton että en yksinkertaisesti jaksanu enää lähteä mihinkään sukuloimaan. Pari tuntia itkin sängyssä ja tuntui jo että saan hermoromahduksen. Ottaa niin koville "tapella" tuon kanssa. Pienempi tyttö rupeaa olemaan ihan samanlainen ku ottaa isommasta mallia. Repii isosiskonsa hiuksia päästä, puree, raapii ja puristaa/nipistää jälkiä. Jäähypenkit kokeiltu eikä auta. Puhumista yritetty ja sekään ei auta. No auttaa sen 5min ja sit taas on piru irti |O
Äitini on monesti ihmetelly että eihän se tyttö nyt niin kamala ole ja yritä jaksaa jne jne.. Että ei tyttö heillä koskaan tuhma ole ja tekee kaiken kiltisti mitä pyydetään. No tottakai ku ei ole äiti paikalla jolle uskaltaa kiukutella. Olin sit eräs viikonloppu heillä lasten kanssa ja äidillänikin meni hermot todella nopeasti vaikka hän yleensä kestää kiukuttelun ku kiukuttelun.. Ja sanoi että nyt se ymmärtää että miksi itken melkein päivittäin tuon tytön takia.
En kohta enää jaksa :'( Pakko myöntää.. Nyt mietinkin että saisikohan neuvolasta tai perheneuvolasta jotain apua? Tai onko joku saanut? Viimeksi ku neuvolatädille puhuin siitä niin sanoi että laita tyttö päiväkotiin : / En tahdo laittaa ku olen kuitenkin itse kotona ja ei nuo hoidot kovin halpoja ole..
Eilen jäi serkkupojan synttärit väliin ku tyttö oli taas niin mahdoton että en yksinkertaisesti jaksanu enää lähteä mihinkään sukuloimaan. Pari tuntia itkin sängyssä ja tuntui jo että saan hermoromahduksen. Ottaa niin koville "tapella" tuon kanssa. Pienempi tyttö rupeaa olemaan ihan samanlainen ku ottaa isommasta mallia. Repii isosiskonsa hiuksia päästä, puree, raapii ja puristaa/nipistää jälkiä. Jäähypenkit kokeiltu eikä auta. Puhumista yritetty ja sekään ei auta. No auttaa sen 5min ja sit taas on piru irti |O
Äitini on monesti ihmetelly että eihän se tyttö nyt niin kamala ole ja yritä jaksaa jne jne.. Että ei tyttö heillä koskaan tuhma ole ja tekee kaiken kiltisti mitä pyydetään. No tottakai ku ei ole äiti paikalla jolle uskaltaa kiukutella. Olin sit eräs viikonloppu heillä lasten kanssa ja äidillänikin meni hermot todella nopeasti vaikka hän yleensä kestää kiukuttelun ku kiukuttelun.. Ja sanoi että nyt se ymmärtää että miksi itken melkein päivittäin tuon tytön takia.
En kohta enää jaksa :'( Pakko myöntää.. Nyt mietinkin että saisikohan neuvolasta tai perheneuvolasta jotain apua? Tai onko joku saanut? Viimeksi ku neuvolatädille puhuin siitä niin sanoi että laita tyttö päiväkotiin : / En tahdo laittaa ku olen kuitenkin itse kotona ja ei nuo hoidot kovin halpoja ole..