Miten saada isovanhemmat ymmärtämään erityislapsen erilaisuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sekavaa sepustusta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sekavaa sepustusta

Vieras
Kun vaikka miten yritän selittää, että lapsi ei ole kuten terveet sisaruksensa, ei pysty kohtaamaan tilanteita samalla tavalla eikä käsittelemään asioita samalla tavalla. Että lapsi on erityislapsi, ei siis terve kuten sisaruksensa, että tämä lapsi ei kykene samoihin asioihin kuin ns. normaalit ikätoverinsa. Niin ei. Isovanhemmat sanoo että "kyllä kyllä, mutta...". Ja se mutta-kohta tuo ilmi aina sen, että heidän mielestään lapsi on vain huonokäytöksinen ja ilkeä ja tahallaan tuhma. Mistä ei todellakaan ole kyse.

Miten mä saan isovanhemmat ymmärtämään, etteivät he voi vaatia tältä erityislapselta samoja asioita kuin isommilta sisaruksilta? Ja miten saan heidät ymmärtämään lapsen tilanteen, niin että he pystyisivät asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä esim. rankaisisi erityislasta tilanteissa, joille hän ei itsestään johtuen ole kykenevä mitään tekemään?

Esim. siirtymätilanteet ovat lapselle vaikeita. Pystyy kuitenkin suoriutumaan suht hyvin itse kouluun, kunhan antaa lapselle oman rauhan toimia. Tänä aamuna (olen itse vuorotöissä, joten isovanhemmat ovat välillä lapsenvahtina yön yli) sitten mummin miesystävä oli patistanut erityislasta niin (ja tiedän että on huutanut lapselle), että lapsi oli lähtenyt ovet paukkuen kouluun ja myös koulupäivä meni todella huonosti (opettaja soitti kotiin asiasta). Tämä kaikki olisi voitu välttää, jos äitini ja hänen miesystävänsä oikeasti ymmärtäisivät, että tuo lapseni ei ole "normaali" tai "terve" samalla tavalla kuin muut. Ja että hänen kanssaan ei vain yksinkertaisesti voi toimia samoin kuin tavallisten lasten.
 
Et välttämällä millään. Valitettavasti :( Voit tietysti näyttää lääkärintodistuksen, jossa on lapsen diagnoosi, sekä antaa vaikka jotain esitettä tai nettisivun linkkiä tuosta asiasta ja toivoa, että edes se auttaisi. Mutta hyvin monet ihmiset pitävät ulkoisesti normaalia, mutta kehitykseltään tai kyvyiltään poikkeavaa lasta vain ja ainoastaan huonosti kasvatettuna.
 
No entä semmoinen mahdollisuus, että ottaisit heidät mukaan jollekin asiantuntijalle, joka sitten kertoo asiasta enemmän.
Vaihtoehtoisesti netistäkin varmasti löytyy paljon tietoa jota voit heille sieltä kaivaa, kera neuvojen kuinka ko lapsen kanssa tulisi käytäytyä.
 
No meillä on 4 lasta. Joista 2 vanhinta on erityislapsia. (adhd, dysfasia ja lievä kehitysvamma diagnooseilla). Meidän ns. erityislapset ei ole erityisasemassa sen kummemmin kuin muutkaan. Vaadin heiltä samanlaista käyttäytymistä kuin normaaleilta sen ikäisiltä. Ymmärrän kyllä et on tilanteita, joissa on tajuttava, ettei lapsi jotain asiaa käsitä kuiten ikäisensä, mutta olen aina kasvattanut heitä kuin normaalilapsia...meidän sukulaiset sanoo, ettei heistä edes huomaa, et ovat erityislapsia...jos ei puhevaikeutta tai riehumista sillon tällöin oteta huomioon. Erityislapset on erityisiä vanhemmilleen, muttei heitä silti pidä kasvattaa mitenkään erilailla.
 
Tiesän työni kautta,että erityislasten vanhemmat pitää lastaan vielä erityisempänä mitä onkaan. Silloin on parempi,että hänellä on lähellä myös se kurinpitäjä. Vanhemmilta tämä raja hämärtyy todella usein. Jotenkin erityislapsia vanhemmat "paapoo" koska eiväthän he voi itselleen mitään tai he eivät osaa. Vääränlainen kuva vanhemmilla koska katsovat lasta liian läheltä. Koulussa lapset usein toimivat aivan eri tavoin kuin kotona. Ja yksi tosiasia on,että erityislapset on kurittomamppia, ihan vanhemmista johtuvaa, kuin ns. normi lapset. Miksi pitää aina yrittää ymmärtää? Monen vanhemman vakiosanastoon kuuluva lausahdus :)
 
No meillä on 4 lasta. Joista 2 vanhinta on erityislapsia. (adhd, dysfasia ja lievä kehitysvamma diagnooseilla). Meidän ns. erityislapset ei ole erityisasemassa sen kummemmin kuin muutkaan. Vaadin heiltä samanlaista käyttäytymistä kuin normaaleilta sen ikäisiltä. Ymmärrän kyllä et on tilanteita, joissa on tajuttava, ettei lapsi jotain asiaa käsitä kuiten ikäisensä, mutta olen aina kasvattanut heitä kuin normaalilapsia...meidän sukulaiset sanoo, ettei heistä edes huomaa, et ovat erityislapsia...jos ei puhevaikeutta tai riehumista sillon tällöin oteta huomioon. Erityislapset on erityisiä vanhemmilleen, muttei heitä silti pidä kasvattaa mitenkään erilailla.

Nostan hattua tälle vanhemmalla jos todella teillä lapsia hoidetaan tasavertaisina. Näin pitäisi asioiden mennä niin iahn oikeasti säästyttäisin monelta murheelta. Olet fiksu ihminen. Itse olen sanonut ett, miksi lasten pitää kärsiä tyhmistä vanhemmista, mutta nyt ei sitä onneksi tarvitse sanoa.
 
Tiesän työni kautta,että erityislasten vanhemmat pitää lastaan vielä erityisempänä mitä onkaan. Silloin on parempi,että hänellä on lähellä myös se kurinpitäjä. Vanhemmilta tämä raja hämärtyy todella usein. Jotenkin erityislapsia vanhemmat "paapoo" koska eiväthän he voi itselleen mitään tai he eivät osaa. Vääränlainen kuva vanhemmilla koska katsovat lasta liian läheltä. Koulussa lapset usein toimivat aivan eri tavoin kuin kotona. Ja yksi tosiasia on,että erityislapset on kurittomamppia, ihan vanhemmista johtuvaa, kuin ns. normi lapset. Miksi pitää aina yrittää ymmärtää? Monen vanhemman vakiosanastoon kuuluva lausahdus :)
Eipäs nyt sentään yleistetä :D Mulla tuo "ei-erityinen" on ollut lapsena huomattavasti kurittomampi, vilkkaampi ja enemmän peräänkatsottava kuin "erityinen" isosiskonsa.
 
Siis tottakai vaadin tältä erityislapseltakin samanlaista käyttäytymistä kuin muilta ja samat säännötkin hänellä on. Tarkoitin vain, että häntä ei ihan oikeasti voi kaikilta osin kohdella just samalla tavalla kuin mukautuvaisempia sisaruksiaan. Ihan oikeasti, jos lapsen olisi antanut omassa tahdissa lähteä kouluun, niin kaikki olisi mennyt hyvin. Ei ole ikinä myöhästynyt koulusta aiemminkaan. Nyt se hoputtaminen ja huutaminen ja käskyttäminen sai lapsen hermostumaan entistä enemmän, koska yhtäkkiä kouluunlähtöön liittyvät rutiinit otettiin pois ja pistettiin kaikki uusiksi. On tilanteita, joista selviävät kaikki helpoiten siten, että tälle lapselle annetaan aikaa toimia omien rutiinien mukaan eikä karjuta vieressä pää punaisena ja vaadita lapselta asioita, joihin hän ei kykene.

Etenkin, kun nuo rutiinien rikkoontumiset aiheuttavat sitten ketjureaktion, jonka johdosta lapsi on levoton ja ärtynyt koko loppupäivän.
 
No meillä on 4 lasta. Joista 2 vanhinta on erityislapsia. (adhd, dysfasia ja lievä kehitysvamma diagnooseilla). Meidän ns. erityislapset ei ole erityisasemassa sen kummemmin kuin muutkaan. Vaadin heiltä samanlaista käyttäytymistä kuin normaaleilta sen ikäisiltä. Ymmärrän kyllä et on tilanteita, joissa on tajuttava, ettei lapsi jotain asiaa käsitä kuiten ikäisensä, mutta olen aina kasvattanut heitä kuin normaalilapsia...meidän sukulaiset sanoo, ettei heistä edes huomaa, et ovat erityislapsia...jos ei puhevaikeutta tai riehumista sillon tällöin oteta huomioon. Erityislapset on erityisiä vanhemmilleen, muttei heitä silti pidä kasvattaa mitenkään erilailla.
Mä olen tästä melkein samaa mieltä. Erityislasten pitää aikanaan kyetä elämään tässä yhteiskunnassa muiden joukossa ja se "erityisenä kohtelu" loppuu joka tapauksessa aikanaan. Mutta kyllä mä olen joutunut ottamaan käsivammaisen lapseni koohdalla huomioon sen, että hän nyt ei vaan selviydy tietyistä asioista kuten vammaton. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut, etteikö tytön tarvitsisi tiettyjä asioita oppia ja tehdä, mutta tapa, millä hän on niistä oppinut suoriutumaan on vaatinut enemmän kekseliäisyyttä - ja jonkin verran apuvälineitäkin - kuin mitä kakskätisen kuopuksen kohdalla on tarvinnut.
 
No meillä meidän erityislapset ei ole kouluun lähdössäkään erityisasemassa. PAKKOHAN NIIDEN on tajuttava, ettei maailma pyöri heidän mukaansa. Jos tappelevat aamulla niin etteivät koulutaksiin kerkiä...myöhästyvät ja joutuvat menevät luokkaan myöhässä. (Näin ei ole koskaan käynyt...tämä esimerkkinä) .
 
Ei välttämättä mitenkään. Tietoa voi aina yrittää tarjota. Joidenkin on vaikea esim ymmärtää, että lapsella voi ruveta jumittamaan, jos ei saa tehdä asioita omassa oikeassa järjestyksessään, siinä ei paljon huutamiset auta. Hän voi jäädä tankkaamaan sitä yhtä ja samaa juttua, jos ei saa sitä tehtyä.

Kokeile kuvataulua, missä aamutoimet on oikeassa järjestyksessä, vaikkei lapsi ehkä sitä tarvitsisi, mutta ne kouluun lähettävät isovanhemmat voivat sitä tarvita :D Sen avulla voivat sitten ohjastaa oikeisiin puuhiin, jos unohtuu tekemään muuta.
 
[QUOTE="vieras";22031448]Ei välttämättä mitenkään. Tietoa voi aina yrittää tarjota. Joidenkin on vaikea esim ymmärtää, että lapsella voi ruveta jumittamaan, jos ei saa tehdä asioita omassa oikeassa järjestyksessään, siinä ei paljon huutamiset auta. Hän voi jäädä tankkaamaan sitä yhtä ja samaa juttua, jos ei saa sitä tehtyä.

Kokeile kuvataulua, missä aamutoimet on oikeassa järjestyksessä, vaikkei lapsi ehkä sitä tarvitsisi, mutta ne kouluun lähettävät isovanhemmat voivat sitä tarvita :D Sen avulla voivat sitten ohjastaa oikeisiin puuhiin, jos unohtuu tekemään muuta.[/QUOTE]

Kiitos että ymmärsit pointtini.
Tuossa kuvataulussa saattaisikin olla ideaa, myös lapsen kannalta :)
 
Meillä myös erityislapsi. Ja isovanhemmat eivät todellakaan ymmärrä millaista jokapäiväinen elämä tämän lapsen kanssa on. Tällä hetkellä isovanhemmilla on porttikielto meille, koska puuttuvat kokoajan meidän kasvatusmenetelmiimme ja kumoavat käskymme lapsen edessä. En suoraan sanottuna tiedä haluanko koskaan enää olla äitini kanssa tekemisissä, koska hän on vuosia jatkuneella käytöksellään terrorisoinut elämäämme. Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta ei luovu kannastaan.
 
Usein erityisen diagnoosi antaa vanhemmille sellaisen luulon, että lapsi saa tehdä mitä haluaa.
Kyllä sitä vaan on pakko ottaa muutkin huomioon, oli miten erityinen tahansa.
 
tuskin se erityislapsikaan tyhmä on ainakaan joka tapauksessa. Hetihän sellainen 1-2veekin huomaa, jos häntä pidetään erityisenä niin tottakai käyttää hyväkseen tätä.

Puhumattakaan isoista paksupäisistä koululaisista. Jos kerrankin kuulee äitinsä puhuvan jollekin (erityisopettaja, lapsen mummo, kuka vaan) että eihän se mitään voi kun se on niin erityinen niin johan lapsi innostuu kokeilemaan rajojaan. Muistan itse kun kuuntelin koululaisena kun äitini puhui puhelimessa sukulaisilleen ja siitä tieesin aina mistä naruista vetää, jotta saan mitä haluan. Tiesin näin mitä äitini ajatteli asioista ja mitä odotti minulta jne.

Että kyllä ne käyttäytymisongelmat eritislapsilla on lähes aina sieltä lepsuista vanhemmista lähtöisin. Lapsi ei ole tyhmä.
 
Riippuu kuulkaa se kasvatusmetodin valinta ihan siitä, mikä on lapsen diagnoosi. Adhd-lasta voi toki samoilla periaatteilla kasvatta kuin normimuksua, mutta Asperger-lapsen kanssa ei voi samoilla eväillä mennä, tai aiheuttaa lapselle vahinkoa (kysykää vaikka tätä aikuiselta as-ihmiseltä, jota on lapsena "normaalisti" kasvatettu....). Enkä menisi kehitysvammaiselta 10-vuotiaalta vaatimaan samoja asioita kuin terveeltä ikätoveriltaan.

Niin ja minulla on adhd. Minut on tietenkin kasvatettu ihan perinteisillä metodeilla, koska lapsuudessani ei adhd-diagnoosia ollut olemassa. Muistan, että pinnistelin todella kovasti ollakseni kuin muut, mutta en onnistunut... en ikinä saanut pidettyä tavaroitani järjestyksessä, en muistanut läksyjäni, koulussa puuhailin omiani. Rangaistuksia sain, ilman hyötyä. Tältä pohjalta en lähde omaa adhd-lastani kasvattamaan kuten neurologisesti normaalia lasta. Saisin liikaa vahinkoa aikaan, sitä en omalletunnolleni ota!
 
Tarkoitan että kuuntelin äitini puheluita ja jutteluja aikuisten kanssa tarkasti. Jos sain tietää mistä kantaa minun suhten huonoa omaatuntoa tai muuta, niin enköhän hyväksikäyttänyt heti tuota asiaa saadakseni mitä haluan.
Ym pieniä juttuja, joita lapsi huomaa.
Varmasti jos iso lapsi kuulee äitinsä juttelevan miten hirveän erityinen kallestiina onkaan, ja ei voi itselleen yhtään mitään, niin siitähän seuraa aivan varmasti tuo tilanne että hän on erityinen ja kokeilee rajojaan. Jos taas kasvatetaan ilman löpinöitä aivan samoin kuin toisia vaatien ihan samaa käytöstä (kaikki muutkin varmasti hyötyvät siitä että on aikaa tehdä rauhassa aamutoimet eikä rumasti kiirehdikät) niin kyllä se tuottaa parempaa tulosta kuin höpinät erityisyydestä.
 
Jos olisin kerrankin kuullut tuollaista lapsena, että olen erityislapsi ja minulta ei voi oikein vaatia mitään, niin kyllä meillä olsii helvetti irti ollut ja tämä ennuste olisi alkanut toteuttaa itseään. Siinähän olisin saanut olla kuin sika pellossa, ei se lapsen elämä mitään herkkua ole kenellekään, ehtiä kouluun aikuisten asettamaan aikaan, tehdä kuten aikusiet ovat päättäneet, opiskella mitä aikuiset haluavat...
Minähän olisin nauttinut tuosta erityisyydestäni jaottanut ilon irti, jos olisin tuollaista kuuullut edes yhden kerran.

Mutta ehkä olen sitten ainoa laatuani ja muut eivät noin toimisi.
 
[QUOTE="joo";22031806]Jos olisin kerrankin kuullut tuollaista lapsena, että olen erityislapsi ja minulta ei voi oikein vaatia mitään, niin kyllä meillä olsii helvetti irti ollut ja tämä ennuste olisi alkanut toteuttaa itseään. Siinähän olisin saanut olla kuin sika pellossa, ei se lapsen elämä mitään herkkua ole kenellekään, ehtiä kouluun aikuisten asettamaan aikaan, tehdä kuten aikusiet ovat päättäneet, opiskella mitä aikuiset haluavat...
Minähän olisin nauttinut tuosta erityisyydestäni jaottanut ilon irti, jos olisin tuollaista kuuullut edes yhden kerran.

Mutta ehkä olen sitten ainoa laatuani ja muut eivät noin toimisi.[/QUOTE]
Nyt ei kai kuitenkaan ollut kyse siitä, että ap:n lapsi olisi saanut tehdä mitä haluaa tai että lapselta ei vaadittaisi mitään? Kyse oli mun käsittääkseni siitä, että suoriutuakseen tietystä tehtävästä ap:n lapsen pitää tehdä se tietyllä tavalla. Se tapa ei ehkä ole samanlainen tapa kuin miten isovanhemmat itse sen tekisivät, mutta se tapa on olemassa ja lapsi olisi onnistunut, jos olisi saanut tehdä omalla tavallaan. Vaan onhan sitä aikoinaan vasenkätisetkin pakotettu kirjoittamaan oikealla kädellä, kun vasenkätisyys ei ollut hyväksyttävää.
 
Tässä ketjussa onmonta melko typerää kirjoittajaa. Mulla on 7v. kehitysvammainen poika joka on n. 4-5v. tasolla. Pitäisikö häntä kuitenkin kohdella samallalailla kuin tervettä 7 vuotiasta?
Ei myöskään kestä huutamista eikä hoputtamista vaan saa niistä raivokohtauksen. Asiat pitää myös tehdä oikeassa järjestyksessä, jos järjestys on väärä hän hämmentyy eikä enää tiedä mitä ollaan oikeastaan tekemässä jolloin myös kaikki taidot katoaa. Siltikö häntä pitäisi kohdella kuten tervettä lasta?
Lyömistä, tavaroiden rikkomista, lelujen ottamista toisilta tms. ei tietenkään hyväksytä, vaan siitä tulee aina seuraamus. Tämäntyyppiset asiat on muutenkin aivan eri juttu kuin se että esim. just siirtymätilanteissa huomioidaan lapsen erityisyys.
 
No juu, varsin tyypillisiä viestejä taas. :D Mitäpä niihin lisätä enää... Tietenkään en kenellekään erityislasta voisi ikinä toivoa, mutta joskus tulee silti väkisin mieleen että monille näistä joiden mielestä erityislapsen "huono käytös" johtuu siitä että hänelle ei aseteta rajoja vaan normaali kasvatuskin jätetään diagnoosin varjolla pois, tekisi ihan hyvää saada itse kokeilla sitä erityislapsen kasvatusta. Siis vanhempana, EI päiväkodin tms henkilökuntana.

Ap:lle :hug:.
 
[QUOTE="hippu";22031888]Tässä ketjussa onmonta melko typerää kirjoittajaa. Mulla on 7v. kehitysvammainen poika joka on n. 4-5v. tasolla. Pitäisikö häntä kuitenkin kohdella samallalailla kuin tervettä 7 vuotiasta?
Ei myöskään kestä huutamista eikä hoputtamista vaan saa niistä raivokohtauksen. Asiat pitää myös tehdä oikeassa järjestyksessä, jos järjestys on väärä hän hämmentyy eikä enää tiedä mitä ollaan oikeastaan tekemässä jolloin myös kaikki taidot katoaa. Siltikö häntä pitäisi kohdella kuten tervettä lasta?
Lyömistä, tavaroiden rikkomista, lelujen ottamista toisilta tms. ei tietenkään hyväksytä, vaan siitä tulee aina seuraamus. Tämäntyyppiset asiat on muutenkin aivan eri juttu kuin se että esim. just siirtymätilanteissa huomioidaan lapsen erityisyys.[/QUOTE]

No itse ainakin puhuin jostain muista erityisistä kuin kehitysvammaisita.
 

Similar threads

Yhteistyössä