Mitä ihmettä teen ton ukon kanssa

[ei jaksa ei]

Ei jaksa ei. Kuukausi on nyt riidelty niin että tukka lähtee, ja kierrettä ei saada millään loppumaan. Meillä periaatteessa kaikki hyvin, nuorin täytti just 1v ja kuukausi sit muutettiin uuteen rakentamaamme kotiin... Kai tämä jostain väsymyksestä lähti mut nyt ollaan ilmiriidoissa.

Mies oli jo viikonlopun mökillä mut sama nahistelu jatkuu taas kun tuli kotiin. Sovittiin et kuukausi katsellaan ja sit tehdään ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Mulla oli ikävä kun oli pois mut nyt ahdistaa kun on täällä... Ei puhu kun kyllä/ei jos jotain kysyn, nukkuu sohvalla, ei sano huomenta, ei hymyile, eit uu ruokapöytään yhtä aikaa yms.. siis todella näyttää kun vihais mua! Vituttaa tämä muakin mut silti yritän puhua nätisti, tehdä ruuat jne.

En mä tommosta miestä katselis päivääkään, ja kaikkien riitojen ja haukkujen jälkeen tuntuu että minäkin häntä inhoan, mutta kun on nämä ihanat yhteiset lapset, ihan uus talo ja kaikki oli vielä heinäkuussa hyvin (ainakin musta), oli puhetta, pussausta yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia jne. vaikka väsyksissä oltiin molemmat. Miten kaikki vaan voi loppua noin yhtäkkiä...?! Mulle ero tois myös isoja ongelmia taloudellisen ja sosiaalisen selviytymisen suhteen, muutettiin just miehen kotipaikkakunnalle 600 km:n päähän omista sukulaisista ja kavereista, ei työpaikkaa tiedossa jne.

Mitä mä teen ton kanssa? Annanko vaan olla enkä edes yritä lähentyä jos tulis itsestään kuorestaan kun ei painosta, yritänkö yksin olla ystävällinen (motolla niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan) vai onko se sama miehen pakata kamat samantien...??

Pariterapia ei tule nyt kysymykseen ainakaan yhdessä nyt kun kaikki on niin tulehtunutta, kun mies ei jaksa enää ja motivaatio suhteen pelastamiseen on nollissa. Ollaan käyty vuosia sitten perheneuvolassa juttelemassa just tästä puhumattomuudesta eikä se tuonut muutosta silloin joten minustakin tuntuis tyhmältä mennä uudestaan...

 

[.]

Ero ja uus mies kainaloon. Siitä se elämä taas alkaa.

 

[ei jaksa ei]

Ero ja uus mies kainaloon. Siitä se elämä taas alkaa.

Voi kun se oiski niin helppoa...

 

[...]

Jos ette ole valmiita tekemään töitä parisuhteenne eteen, ei vaihtoehtoja varmaan kauheesti ole..?

 

["vieras"]

Voi kun se oiski niin helppoa...

Ero ei ikinä ole helppo. Jos et sitä halua tehdä niin omapa on valintasi. Surullista loppuelämää sinulle.

 

[Gloria]

Kurjaa.
Voi kun se suostuis johkin perheneuvolaan niin saisitte ehkä solmut auki.
Kun ei se painostaminen kotona puhumiseenkaan varmaan auta.

Ei kai sillä oo toista naista?

 

["Anne"]

Eipä sitä eroa kannata lähteä siltä pohjalta miettimään että sitten menis taloudellisest huonommin tai muuta. Pitää miettiä et onko tää sitä mitä mä tai me halutaan ja onko tää parhaaks kaikille ja jos ei niin voiko asiaa korjata ja jos niin miten.

Miks mies nukkuu sohvalla?
Ootko kysyny tai tiedätkö mikä on muuttunu sillo heinäkuussa?
Ei kai sitä oikein voi antaa toisen olla tollasessa tilanteessa ja sitten vaan omassa päässä vatvoa ja kerätä patoutumia, kyllä puolisoiden pitäis pystyä puhumaan että mikä vaivaa. Tietty jos ei pysty niin kirjottaa vaikka mutta kommunikoimaan kuitenkin.

 

[ei jaksa ei]

Jos ette ole valmiita tekemään töitä parisuhteenne eteen, ei vaihtoehtoja varmaan kauheesti ole..?

No itse asiassa minä olen valmis tekemään töitä ja tällä kertaa niin ettei ongelmia enää tulevaisuudessa tulis... mut miten motivoida mies tekemään töitä?? Miten saada hänelle halu parisuhteen pelastamiseen? Tuleeko se itsestään jos arki alkaa lutviutua ilman riitoja (kuten on tullut ennen) vai mikä siihen tarvitaan? Sehän on selvä että mitä enemmän tapellaan niin sitä enemmän kuilu välillämme kasvaa... tottakai.

 

["Mona"]

Meillä oli kesällä kauhea kriisi ja laitoimme jo eropaperit vetämään, asunto melkein myyntiin ja molemmat etsi uusia asuntoja, mutta yhtäkkiä joku sai minut pysähtymään ja pyytämään että jatketaan vielä. Tuo pysäytti meidän riitely-putken ja nyt on mennyt paljon paremmin. Hermostun vieläkin joistain asioista ja niin myös mies, mutta saamme riidat sovittua muutaman minuutin sisään, mitä ei aiemmin ole tapahtunut vaan riidat ovat jatkuneet ja jatkuneet eikä lopulta enää olla edes muistettu mistä riidellään.

Kannattaa pysähtyä oikeasti miettimään ja sanoa ääneen miehelle että en halua että me erotaan. Puhua avoimesti kaikista mieltä askarruttavista jutuista ja sanoa ääneen seuraavalla kerralla jos joku ärsyttää.

 

[Eron kautta onneen]

Mitä sun mies vastaa jos kysyt että "haluatko erota" vai vastaako mitään? Tuohan nyt on kaikista turhauttavinta jos toisesta ei saa selvää mitä oikein haluaa. Vaikea sanoa mitä sun kannattaa tehdä mutta puhumattomuus on kai aika pomminvarma suhteen tuhoaja.

 

[wert]

Mä en oikein usko tuohon, että suhteen eteen pitää tehdä kovasti töitä. Hyvä suhde on sellainen, että molemmat saavat olla omia itsejään, ja arkea eletään ilman suuria ponnisteluja suhteen eteen.

 

[ei jaksa ei]

[QUOTE="Anne";22038003]Eipä sitä eroa kannata lähteä siltä pohjalta miettimään että sitten menis taloudellisest huonommin tai muuta. Pitää miettiä et onko tää sitä mitä mä tai me halutaan ja onko tää parhaaks kaikille ja jos ei niin voiko asiaa korjata ja jos niin miten.

Miks mies nukkuu sohvalla?
Ootko kysyny tai tiedätkö mikä on muuttunu sillo heinäkuussa?
Ei kai sitä oikein voi antaa toisen olla tollasessa tilanteessa ja sitten vaan omassa päässä vatvoa ja kerätä patoutumia, kyllä puolisoiden pitäis pystyä puhumaan että mikä vaivaa. Tietty jos ei pysty niin kirjottaa vaikka mutta kommunikoimaan kuitenkin.[/QUOTE]

Tietenkään tämä riita-tilanne ei ole sitä mitä mä/me halutaan,kukaan ei varmaankaan halua tämmöstä parisuhdetta. Mutta se hyvä perhe-elämä, mitä meillä olis esim. viimeinen vuosi on sitä mitä mä haluan ja toivon, että sen vois jotenki saada takas.

Kysyny olen ihan kaikesta mutta mies ei vaan osaa sanoa, tunteet vaan pikkuhiljaa riitojen myötä haalenneet (itse kullakin kun loukkauksia satelee). Itse uskon että hirveä väsymys ja stressi valvottujen öiden, yhteisen ajan puutteen ja rakennus-stressin myötä tämän laukaisi/aloitti mutta eipä sen vatvominen mitään auta kun tilanne on nyt tämä.

 

[ei jaksa ei]

Mitä sun mies vastaa jos kysyt että "haluatko erota" vai vastaako mitään? Tuohan nyt on kaikista turhauttavinta jos toisesta ei saa selvää mitä oikein haluaa. Vaikea sanoa mitä sun kannattaa tehdä mutta puhumattomuus on kai aika pomminvarma suhteen tuhoaja.

Joo oon kysyny monta kertaa ja sanoo, "no haluatko sä?", ja "kyllähän tässä on aika huono mieli", ja " en tiedä mikä tässä nyt parasta ois..." Eli ei sano haluavansa erota mutta sitten kuitenkin koko ajan vihjailee, sanoo, et pitäis pyytää joku arvioimaan tämä meidän talo, mihin kaupunkiin meinasit lasten kanssa muuttaa, kyllä tämä oli viimeinen hääpäivä jne.

 

[maize]

Mitä sun mies vastaa jos kysyt että "haluatko erota" vai vastaako mitään? Tuohan nyt on kaikista turhauttavinta jos toisesta ei saa selvää mitä oikein haluaa. Vaikea sanoa mitä sun kannattaa tehdä mutta puhumattomuus on kai aika pomminvarma suhteen tuhoaja.

niin on,mutta mitenhän miehen saa asian tajuamaan??