Mies haluaisi vauvan nyt, vaikka mulla vielä koko elämä kesken:(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voi ahdistus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="jjjj";22119820]Väärin siihen se loppuu.[/QUOTE]

Elämä muuttuu. Mutta loppuisi? Ei koskaan. Lapset antaa niin paljon sun elämääsi. Mutta tietysti, jos ei ole valmis luopumaan nykyisestä elämästään, niin kannattaa ehkä jättää suosiolla lapset tekemättä.
 
Kyllä sen lapsenhankinnan peruslähtökohta on oma halu. Vaikka et sitten tulisikaan raskaaksi helposti kymmenen vuoden päästä niin muista, että se raskaus ja vauva-aika ei ole ihan heppoinen ponnistus, jonka jälkeen elämä palautuu ennalleen. Ei se elämä lastensaantiin lopu mutta ei nyt kyllä samanlaisena jatkukaan. Miehillä se vaan tuppaa rullaamaan vähän pienemmällä häiriöllä samanlaisena. Sano vaan ihan rohkeasti, että et halua nyt ja piste. Kuka tietää ajatteletko jo vaikka vuoden päästä eri tavalla.
 
Elämä muuttuu. Mutta loppuisi? Ei koskaan. Lapset antaa niin paljon sun elämääsi. Mutta tietysti, jos ei ole valmis luopumaan nykyisestä elämästään, niin kannattaa ehkä jättää suosiolla lapset tekemättä.

Ei kaikesta nykyisessä elämässä tarvitse luopua vaikka lapsi tulisikin :)

En minäkään kehoittaisi ap:ta lapsen tekoon vain siksi että saattaa ne lapset jäädä saamatta. Sitä kun ei voi tietää kukaan. Vastuutonta tehdä lapsi jos vain mies sitä haluaa ja itse haluaisi elää vielä toisenlaista elämää.
 
Kuin siskoni suusta 8 vuotta sitten. No nyt on opinnot suoritettu, työkokemusta johtajan pallilta ja hyvää palkkaa ja matkustelua nauttinut jo monta vuotta. Ai niin... ja lapsettomuushoitoja takana vuoden verran.

Silti suosittelen ap, että teet niin kuin sydän sanoo. Ei ole myöskään lapselle reilua, jos äiti ei todella ole häntä halunnut juuri silloin.

Niin, ja tokihan se lapsettomuus johtuu sitten ainoastaan siitä, että hän lykkäsi lapsen tekoa myöhemmäksi. Syitä voi olla muitakin kuin hedelmällisimmän iän ohittaminen.
 
Musta on surullista ja ehkä vähän huvittavaa, jos näin sanoisi esim. joku yli 35v. Enkä muutenkaan "kannata" odottamista "oikeaan hetkeen", koska sitä tuskin tulee koskaan jos oikeasti kaiken pitää olla täydellistä ennen kun lapsi saa tulla. Mutta toisaalta taas en tietenkään kannata sitäkään, että lapsia tehdään varmuuden vuoksi, jos myöhemmin ei pystykkään.. Kakspiippunen juttu. Jokainen tekee niinkun parhaaks näkee. Itse en edes uskaltaisi enää kolmekymppisenä kovin paljoa lykätä jos mieskin lasta haluaisi, koska mä kuitenkin tiedän haluavani lapsen ja ehkä muutamankin.

MUTTA sä oot kuitenkin 27v, joten jos kaikki on muuten kunnossa niin on sulla vielä monta vuotta aikaa. Ymmärrän kyllä miestäkin ja onhan tuo miehelle ikävä tilanne, mutta toisaalta kun aiheesta on jo kauan sitten puhuttu niin pitäisi ainakin olla tiedossa, ettet halua vielä lasta. Ehkä sulle tulee vaikka muutaman vuoden päästä joku vauvakuume ja sit se on vaan tehtävä vaikka olis mitä kesken.:) Tai sitten ei tule.:D

Niin no, ei mun elämän tarviytse olla täydellistä, kun lapsi tulee. Mutta omalla kohdallani peruslähtökohta on, että opinnot on alta pois, opiskelu lapsen kanssa ei ole herkkua.

Työkokemusta on oltava ja rahaa elää muutenkin kuin kituuttelemalla. En halua enää laskea joka penniä, siksi kouluttaudun ja haluan, että voin sitten keskittyä lapseen eikä tarvitse miettiä rahaa tai karsia ihan kaikesta, jotta rahat riittävät välttämättömimpiin asioihin. Haluan, että talouteni on reilusti turvattu ja tutkinnosta/työkokemuksesta ei tarvitse murehtia. Kaikkeahan toki voi tapahtua, tiedän (työttömyys, sairaudet jne.), mutta tämä on se lähtökohta, johon pyrin. Kyllä se hankittu tutkinto, työ ja raha vaan siinä vaiheessa kummasti helpottaa elämää.,
 
[QUOTE="jep";22120127]Niin, ja tokihan se lapsettomuus johtuu sitten ainoastaan siitä, että hän lykkäsi lapsen tekoa myöhemmäksi. Syitä voi olla muitakin kuin hedelmällisimmän iän ohittaminen.[/QUOTE]

Niinpä.
 
Musta on surullista ja ehkä vähän huvittavaa, jos näin sanoisi esim. joku yli 35v. Enkä muutenkaan "kannata" odottamista "oikeaan hetkeen", koska sitä tuskin tulee koskaan jos oikeasti kaiken pitää olla täydellistä ennen kun lapsi saa tulla.

No mä voin ainakin sanoa, että lasta alettiin yrittää silloin, kun tuntui että nyt on kaikin puolin oikea hetki. Surullista, jos muista ei ole tuntunut samalta.
 
Voihan olla, ettet sitten vuosienkaan kuluttua lapsia halua. Minulla ei takuulla olisi lapsia, jos olisin odottanut siihen asti, että olisin miettinyt etukäteen mitä olen tekemässä. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ihan yhtä hyvä elämä.
 
Eikö teillä ole Oy Perhe Ab:tä? Kun puhut jatkuvasti, että sinun rahatilanne jne. Ette ilmeisesti sitten taloudellisesti puhalla ns. yhteen hiileen. Itsenäisyys ja riippumattomuus on jees asia ja hyvin tavoiteltavaa, mutta ei se ole itseisarvo kaikissa tilanteissa.

Mutta juu, toki ymmärrän kantasi. Toisaalta taas oma siskoni opiskelee oikiksessa (on vaihtamassa totaalisesti alaa) kolmen lapsen äitinä ja hällä opinnot sujuvat hyvin. Eli kyllä se niinkin onnistuu, toki asioissa on enempi sumplimista.

Tärkeintä tietysti on, että et tee mitään sellaista, mitä itse et halua.
 
Lainaan "opiskelu ei ole lapsen kanssa herkkua"
--> hyvä puhumaan kun ei tiedä.

Itsellä on kaksivuotias tyttö ja vuosi takana amk- restonomi opintoja; ei ole ollut ongelmia, lapsi on elämän valoni:)
 
[QUOTE="huoh";22120343]Toivon ettei ap saisikaan koskaan lapsia.[/QUOTE]

Miksi? Siksi että haluaa olla vastuullinen ja hoitaa elämänsä kuntoon ennen lapsen hankintaa?

Idiootti.
 
Ymmärrän hyvin ap:ta, itselläni on ollut ihan samat suunnitelmat. Halusin käydä koulut ensin ja oman alan töitä ennen lasten tekoa. Ei kannata tehdä vielä lapsia jos ei itse ole täysin varma, enkä näe pahaa, vaikka lapsia tekisi kolmen kympin paremmalla puolella.
 
Älä tee lasta ennekuin itse haluat. Raskaus, synnytys, imetys, vauva-aika ovat rankkoja, vaikka miehesi auttaisi sinua kuinka paljon tai vaikka hän hoitaisi lastanne enemmän kuin sinä. Ja totta kai ne rajaavat elämää. Voisitteko vielä keskustella asiasta? Päästä kompromissiin. Jos tiedät, että haluat lapsia jatkossa ihan varmasti, miehesi voisi ehkä vielä odottaa muutaman vuoden?
 
Itse tiedän monia yli kolmekymppisiä ihmisiä, jotka on pantanneet ja pantanneet lapsen saantia siihen "oikeaan hetkeen" ja kun se oikea hetki on tullut, lasta ei olekaan haikaralla tuotu. Lapsettomuus on tullut yhdeksi isoksi ongelmaksi nyt kun ihmiset alkavat lapsen tekoon vasta reippaasti yli kolmikymppisenä. Myös riskit vammaiseen lapseen on suuremmat, kun lapsen äidin ikä suurenee.

Mutta jokainen tekee valintansa mukaan.

Itse tein lapsen nuorena 22v täysin kesken Yliopisto opintojen. Minulla ilmeni endometrioosi, enkä halunnut ottaa riskiä lapsettomuudesta. Toinen lapsi vasta aloitettiin kun opinnot olivat ohitse ja sekundaarilapsettomuutta kärsittiin vuosia.

Ei kannata aina jäädä odottaan sitä "oikeaa" aikaa. Sitä oikeaa aikaa ei välttämättä tule ikinä tuleenkaan.

Mistä sitä tietää, olisivatko nämä tuntemasi yli kolmekymppiset saaneet nuorempanakaan lasta?
Ei nämä lapsettomuusasiat nyt ihan niin yksinkertaisesti mene. Ei parisuhteessa voi alkaa vaatimaan lasta, jos toinen ei ole siihen valmis, oli ikä sitten mikä tahansa.
 
kannustn ehdottomasti lykkäämään lapsentekoa muutamalla vuodella, kun kerran itsestäsi siltä tuntuu, nykyään on aivan normaalia tehdä lapset vasta yli kolmenkympin, ja turha miettiä mitään lapsettomuusjuttuja, voihan olla että se 20vuotiaskin lapsesta haaveileva joutuu hoitoja läpi käymään, ei se aina iästä ole kiinni.
 
Lainaan "opiskelu ei ole lapsen kanssa herkkua"
--> hyvä puhumaan kun ei tiedä.

Itsellä on kaksivuotias tyttö ja vuosi takana amk- restonomi opintoja; ei ole ollut ongelmia, lapsi on elämän valoni:)

mutta jokainen meistä varmasti opiskele mieluummin ilman sitä lasta, ei se lapsi kulje vaan siinä sivussa, kyllä siihen lapseen menee todella paljon aikaa ja vaivaa, ja jos on väsynyt niin ei varmasti jaksa antaa samaa opinnoilleen mitä lapseton ihminen.
 
Lainaan "opiskelu ei ole lapsen kanssa herkkua"
--> hyvä puhumaan kun ei tiedä.

Itsellä on kaksivuotias tyttö ja vuosi takana amk- restonomi opintoja; ei ole ollut ongelmia, lapsi on elämän valoni:)

AMK- ja korkeakoulutason tutkintojen suorittamista ei todellakaan voi verrata toisiinsa.

Opiskelu lapsen kanssa ei ole mahdotonta, mutta ei se mitään herkkuakaan ole. On paljon tehokkaampaa, kun voi olla itsekäs ja ottaa vain aikuisten tarpeet huomioon.
 
Miten niin elämä kesken??????? Elämähän on aina kesken! Itse sain lapsen kesken opintojen, ei loppunut elämä siihen mitenkään, jatkuu vaan ja on mullakin edelleen kesken! ja onneksi sain lapsen, jos olisin tähän asti odottanut 34-vuotiaaksi kuten sun kuvauksessa kävisi niin olisi lapsi jäänyt saamatta.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Ja taas pääsimme aiheeseen "AMK - korkeakoulu vai ei". Kyllä te osaatte vängätä aina näistä samoista. Opiskelu ONNISTUU lastenkin kanssa ja voi onnistua ihan hyvinkin, mutta on ERILAISTA.
 
Älä missään nimessä tee lapsia jos tuntuu siltä, että et niitä halua. Jos mies jatkaa painostamista, hän ei mielestäni ole suhteen ja vaivan arvoinen. On halpamaista manipuloida toista sanomalla, että "jos et suostu tekemään nyt heti lapsia, suhde on ohi." Olisi syytä ollakin! Lapsia pitäisi tehdä itselle, ei vain toisen mieliksi.
 
Voin kyllä ymmärtää miehenkin lapsenkaipuuta, mutta kyllä se nyt kuitenkin on siitä naisesta kiinni ja pitääkin olla. Miehelle lapsen hankkiminen voi helpoimmillaan olla työntö ja laukeaminen. Ja vaikka uskon, että sinun miehesi lapsirakkaudessaan vähän enemmän tekisikin, kyllä se isompi osa silti lankeaa naiselle. Raskaus, synnytys, imetys... Ja tosiaan jos mies ei ole edes valmis jäämään kotiin.

Minusta kalskahtaa vähän ikävältä se, että puolisoa painostetaan lapsen tekoon ennenkuin hän on valmis, ja tilanne on tietysti se, että koska miehellä on paremmat tulot, hän automaattisesti jatkaa töissä ja nainen jää kotiin. Ja koska nainen on kotona niin hän automaattisesti hoitaa lapsen ja kotityöt... Montako vuotta tähän menee ja senkään jälkeen ei naisparka ole vieläkään valmis töihin. Minusta tuo AIKA helvetin paljon pyydetty toiselta, ja tosissaan kun sen miehen osallisuudeksi riittää seksi ja leikkiminen lasten kanssa silloin kun huvittaa. Harmillisen usein se menee näin :(
 

Yhteistyössä