H
"huolestunut"
Vieras
Jos kyllä, niin millä tavalla? Jos 5-vuotiaalla on nyt tulossa 6. koti elämänsä aikana? Joka muutossa vaihtunut paikkakunta.
R
re
Vieras
en tiedä alle kouluikäinen, mutta kyllä kouluiässä 2- muuttoa olisi minusta maksimi, siis jos koulu ja kaupunki vaihtuu.
No ei varmaan vielä tuon ikäisenä mutta sitten kouluiässä varmasti kärsii jos vaihtuu kaverit ja koulu koko ajan. Mä olen asunut elämäni aikana 19. eri kodissa(olen 23 nyt) ja esikoistyttäreni (4v) asuu 5. kodissaan.
En tiedä mikä on kärsimistä ja lapset on tosissaan erilaisia. Noin pienelle ei muutoilla varmaan ole niin merkitystä kun kuitenkin se tärkein eli oma perhe kulkee mukana. Kouluiässä sitten kaverit, harrastukset sun muut on merkityksellisempiä.
Itse olen ala-asteen aikana kerennyt olemaan kolmessa eri koulussa, yläasteelle ihan uuteen kouluun, samoin lukioon taas sekä sitten myöhemmät opinnot päälle. Aina ei ole paikkakunta vaihtunut, mutta kaveripiiri silti täysin enkä itse osaa tuota ongelmana nähdä. Tai sitten en tunnista sitä vaan, huomaan että minulla on aikuisenakin ollut helppo muuttaa kauas ja aloittaa ns. elämä uusiksi. On helppo tutustua ihmisiin, luoda omaa verkostoa ympärille jopa niin että se tuntuu perheeltä mutta kuitenkaan ei ihmeemmin kärsi vaikka jotkut tärkeät ihmiset sitten muuttavatkin kauas pois. Samalla minulta kuitenkin puuttuu se vahva tunne kotiseudusta, yhdestä ainoasta kodista jne. Minulla ei ole sitä yhtä ainoaa paikkaa missä haluaisin asua ja minne aina kaipaisin muualla ollessani, päinvastoin voisin kuvitella ja jopa haaveilenkin välillä reissaavasta elämästä ja siitä että saisi asua useammassa maassa, tutustua uusiin kulttuureihin, ihmisiin jne. Onko nuo sitten hyviä vai huonoja juttuja, sitä en osaa sanoa.
Itse olen ala-asteen aikana kerennyt olemaan kolmessa eri koulussa, yläasteelle ihan uuteen kouluun, samoin lukioon taas sekä sitten myöhemmät opinnot päälle. Aina ei ole paikkakunta vaihtunut, mutta kaveripiiri silti täysin enkä itse osaa tuota ongelmana nähdä. Tai sitten en tunnista sitä vaan, huomaan että minulla on aikuisenakin ollut helppo muuttaa kauas ja aloittaa ns. elämä uusiksi. On helppo tutustua ihmisiin, luoda omaa verkostoa ympärille jopa niin että se tuntuu perheeltä mutta kuitenkaan ei ihmeemmin kärsi vaikka jotkut tärkeät ihmiset sitten muuttavatkin kauas pois. Samalla minulta kuitenkin puuttuu se vahva tunne kotiseudusta, yhdestä ainoasta kodista jne. Minulla ei ole sitä yhtä ainoaa paikkaa missä haluaisin asua ja minne aina kaipaisin muualla ollessani, päinvastoin voisin kuvitella ja jopa haaveilenkin välillä reissaavasta elämästä ja siitä että saisi asua useammassa maassa, tutustua uusiin kulttuureihin, ihmisiin jne. Onko nuo sitten hyviä vai huonoja juttuja, sitä en osaa sanoa.
Mä just eilen laskin että olen muuttanut 18 kertaa elämässäni. Mutta iso kiitos vanhemmilleni siitä että koko peruskoulun ajan asuttiin samassa paikassa. Ihan pienille siitä tuskin on haittaa, minusta oli kivaa pienenä muuttaa. Tosin meillä on koko ajan ollut sama kakkoskoti, enkä ollut päiväkodissa eli en joutunut hoitopaikkoja vaihtamaan ja kavereista luopumaan kun niitä ei ollut 
V
v
Vieras
Kärsii. Itse kävin ala-asteen kolmessa eri koulussa ja yläasteen kahdessa. Aina oli kiusaamista ja kaverinsaantiongelmia. En ikinä tekisi omalle lapselle samaa.
Sehän riippuu ihan kodin ihmissuhteista. Ihmisen koti kuitenkin on ennemmin ihmissuhteet kuin asuinpaikka, jos asiat on kunnossa. Jos turvalliset ja vakaat ihmissuhteet pysyvät eikä muutoty johdu jatkuvasta kaaoksesta elämässä, siis vaikka eroista tai jonkun asian pakenemisesta, vaan esim. yksinkertaisesti työstä, en usko sen olevan lapselle haitaksi.
kaoottinen elämä ja vaihtuvat, turvattomat ihmissuhteet taas ovat haitaksi, vaikka asuttaisiin aina samassa paikassa.
kaoottinen elämä ja vaihtuvat, turvattomat ihmissuhteet taas ovat haitaksi, vaikka asuttaisiin aina samassa paikassa.
Mä olen muuttanu x kertaa alkaen 2v ja vielä 2.lk muutettiin aivan uusiin ympyröihin. Sieltä vielä kauemmas joten mä en tiedä edes mistä olen kotosin ja kärsin kyl siitä että aina vaihtui kuviot ja koti.Meilläkin suunnitelmissa muuttaa ennenkun lapsi menee eskariin/kouluun ja pysyä sitten siellä jos vaan suinkin mahdollista.
E
"elli"
Vieras
Itse olen tuntenut "irrallisuutta" jatkuvien lapsuusajan muuttojen johdosta.
Olemme tinkineet monista asioista mieheni kanssa,että lapset ovat saaneet asua samalla paikkakunnalla...tai siis asumme isossa kaupungissa,mutta olemme vaihtaneet tarpeen vaatiessa isompaa asuntoa aina niin läheltä,että samat aikuiset ja kaverit ovat pysyneet.
Esikoinen jo aikanaan tätä toivoi.
Lapsilta on toki kavereita pois tästä muuttanut ja kovasti on ikäväntunteita ollut vuosienkin päästä.
Olemme tinkineet monista asioista mieheni kanssa,että lapset ovat saaneet asua samalla paikkakunnalla...tai siis asumme isossa kaupungissa,mutta olemme vaihtaneet tarpeen vaatiessa isompaa asuntoa aina niin läheltä,että samat aikuiset ja kaverit ovat pysyneet.
Esikoinen jo aikanaan tätä toivoi.
Lapsilta on toki kavereita pois tästä muuttanut ja kovasti on ikäväntunteita ollut vuosienkin päästä.
Meillä äidin kaverit aina vitsaili että muut tekee kevätsiivouksen niin meillä muutetiin.
niimpä. Tota oon kyl äitille sanonu nyt aikusena että miksi meitä piti raahata kokoajan johonkinpäin.
V
"vieras"
Vieras
Minusta tuo vaikuttaa tietynlaiselta sitoutumisongelmalta, juurettomuudelta. Mutta kun et siitä itse kärsi, niin se ei liene mikään ongelma.
V
"vieras"
Vieras
Olen tänä syksynä seurannut yhtä 5-vuotiasta, jonka perhe muutti kaupungin toiselta laidalta toiselle. Tämä lapsi ainakin kärsii. Normaaliin 5-vuotisuhmaan on tullut selvää muuta oirehtimista. Päiväkodissa ei tunnu löytyvän kaveria. Mutta lapset ovat tietenkin yksilöitä. Eikä vanhempia saa ikinä syyllistää mistään.
H
hp
Vieras
Niin minuakin ihmetyttää, että miksi pitää noin tiheästi vaihtaa paikkakuntaa? Eikö se ole vanhemmillekin raskasta?
[QUOTE="vieras";22133798]Minusta tuo vaikuttaa tietynlaiselta sitoutumisongelmalta, juurettomuudelta. Mutta kun et siitä itse kärsi, niin se ei liene mikään ongelma.[/QUOTE]
Sitä joskus mietin. Jotenkin vaan ihmiset (oma perhe, suku ja ne pitkäaikaiset ystävät) ovat merkityksellisempiä kuin jokus asuinpaikka. Itseasiassa ajatus siitä että olisi kotoisin vaikka jostain pikkukaupungista tai kylältä ja mahdollisten muualla suoritettujen opintojen jälkeen palaisi sinne takaisin asumaan loppuiäksi tuntuu lähinnä ahdistavalta. Jollain lailla ne juuret puuttuvat, vaikka toisaalta koenkin vahvasti olevani suomalainen.
Toisaalta joskus on myös vaikea ymmärtää sitä tukiverkostottomuutta mihin palstalla usein törmää, eli kun asutaan eri kaupungissa kuin suvut niin sitten ollaan totaalisen yksin.
Mutta juu, en todellakaan tiedä. Tällä hetkellä viihdyn nykyisessä asuinpaikassa, tässä asunnossakin ollaan viihdytty jo 6v ja kun isompaa suunnitellaan niin haaveena olisi saada pysyä jopa samassa taloyhtiössä. Nämä paitsi ihan mukavuussyistä myös lasten kannalta ajateltuna. Jos lapsia ei olisi niin en edes tiedä minne sitä kaipaisi.
Sitä joskus mietin. Jotenkin vaan ihmiset (oma perhe, suku ja ne pitkäaikaiset ystävät) ovat merkityksellisempiä kuin jokus asuinpaikka. Itseasiassa ajatus siitä että olisi kotoisin vaikka jostain pikkukaupungista tai kylältä ja mahdollisten muualla suoritettujen opintojen jälkeen palaisi sinne takaisin asumaan loppuiäksi tuntuu lähinnä ahdistavalta. Jollain lailla ne juuret puuttuvat, vaikka toisaalta koenkin vahvasti olevani suomalainen.
Toisaalta joskus on myös vaikea ymmärtää sitä tukiverkostottomuutta mihin palstalla usein törmää, eli kun asutaan eri kaupungissa kuin suvut niin sitten ollaan totaalisen yksin.
Mutta juu, en todellakaan tiedä. Tällä hetkellä viihdyn nykyisessä asuinpaikassa, tässä asunnossakin ollaan viihdytty jo 6v ja kun isompaa suunnitellaan niin haaveena olisi saada pysyä jopa samassa taloyhtiössä.
Nämä paitsi ihan mukavuussyistä myös lasten kannalta ajateltuna. Jos lapsia ei olisi niin en edes tiedä minne sitä kaipaisi.
V
"vieras"
Vieras
Me on kans muutettu aika monesti lasten ollessa alle kouluikäisiä. Nyt, kun esikoinen on jo koulutiensä aloittanut ja keskimmäinen aloittaa vuoden kuluttua, emme muuta enää kauemmas niin että koulu vaihtuisi. Kaverien löytyminen on ollut vähän hankalaa välillä, kun olemme muuttaneet, mutta nyt on tosiaan alkaneet saada tästä lähiympäristöstä kavereita, kun koulu ja eskari alkoi. Onneksi meillä on nyt erittäin hyvällä paikalla mukava koti eikä sen takia ollenkaan muuttohaluja ;-)
Itse väittäisin, että varmasti kärsivät ainakin jollakin tasolla. Se sitten taas on täysin persoonasta ja ihmisestä kiinni, että kuinka paljon kärsii.
Ongelmana on se, että kiintymisessä menee hetken aikaa ja siihen, että pitää kotia kotina. Ja juuri kun tämä tapahtuu - taas muutetaan! Ei todellakaan ole reilua lasta kohtaan. Joka kerta lapselle on yhä vaikeampaa uskaltaa kiintyä uuteen kotiin ja ympäristöön. On vaikeaa etsiä kavereita (varsinkin kouluikäisenä), kun tietää, että taas kohta muutetaan.
Lapselle tulee turvattomuuden tunne, sillä juuri kun hän pääsee kiintymään, kaikki hyvät asiat otetaan häneltä pois ja hän joutuu taas aloittamaan alusta!
Itse en omaa lastani tuollaisen muuttorumban keskelle suostuisi ottamaan. Muutama inhimillinen muuttokerta on tietysti hyväksyttävää, eikä se lasta sen kummemmin haavoita yleensä, jos se on suunniteltu hyvin ja lapsen kanssa on asiasta myös puhuttu (jos on siinä iässä, että ymmärtää).
Ongelmana on se, että kiintymisessä menee hetken aikaa ja siihen, että pitää kotia kotina. Ja juuri kun tämä tapahtuu - taas muutetaan! Ei todellakaan ole reilua lasta kohtaan. Joka kerta lapselle on yhä vaikeampaa uskaltaa kiintyä uuteen kotiin ja ympäristöön. On vaikeaa etsiä kavereita (varsinkin kouluikäisenä), kun tietää, että taas kohta muutetaan.
Lapselle tulee turvattomuuden tunne, sillä juuri kun hän pääsee kiintymään, kaikki hyvät asiat otetaan häneltä pois ja hän joutuu taas aloittamaan alusta!
Itse en omaa lastani tuollaisen muuttorumban keskelle suostuisi ottamaan. Muutama inhimillinen muuttokerta on tietysti hyväksyttävää, eikä se lasta sen kummemmin haavoita yleensä, jos se on suunniteltu hyvin ja lapsen kanssa on asiasta myös puhuttu (jos on siinä iässä, että ymmärtää).
H
"huolestunut"
Vieras
Tällä perheellä syynä on vanhemman vaikeus löytää oma paikkansa. Entä kun perheessä on myös koululainen, joka tokikan ei ole ehtiny koulua vielä monta kertaa vaihtaa? Siis korostan sanaa vielä.
Mä ajattelen näin.
Moni kaveri esim. on kolmen viikon matkan jälkeen aivan "ah, ihanaa päästä kotiin, oli oikeastaan liian pitkä reissu". Mä taas voisin aivan hyvin vaikka muutta toiselle puolelle maapalloa, jos perhe tulis mukaan. Mulle on ihan sama missä mä nukun, koti on siellä missä on mun tärkeät ihmiset.
V
"vieraana"
Vieras
Törkeää aikuisen etsiä omaa paikkaansa lasten kustannuksella. Jos ihmisellä on sisällään paha olla tai on eksyksissä itsensä kanssa, ei se olo paikkaa vaihtamalla parane. Mielenterveystoimisto on oikea paikka pään selvittelyyn ja kun pää on kunnossa, on paikka kuin paikka hyvä. Nimim. kokemusta on.
[QUOTE="vieraana";22133910]Törkeää aikuisen etsiä omaa paikkaansa lasten kustannuksella. Jos ihmisellä on sisällään paha olla tai on eksyksissä itsensä kanssa, ei se olo paikkaa vaihtamalla parane. [/QUOTE]
Tää on kyllä totta! Muutto tai kumppanin vaihto ei korjaa ihmisen sisäistä pahaa oloa. Ne vaan on ne 2 helpointa tapaa paeta asiaa. Pitää uskaltaa katsoa sisälle itseensä ja miettiä miksi se paikka ei löydy.
Tää on kyllä totta! Muutto tai kumppanin vaihto ei korjaa ihmisen sisäistä pahaa oloa. Ne vaan on ne 2 helpointa tapaa paeta asiaa. Pitää uskaltaa katsoa sisälle itseensä ja miettiä miksi se paikka ei löydy.
H
"huolestunut"
Vieras
[QUOTE="vieraana";22133910]Törkeää aikuisen etsiä omaa paikkaansa lasten kustannuksella. Jos ihmisellä on sisällään paha olla tai on eksyksissä itsensä kanssa, ei se olo paikkaa vaihtamalla parane. Mielenterveystoimisto on oikea paikka pään selvittelyyn ja kun pää on kunnossa, on paikka kuin paikka hyvä. Nimim. kokemusta on.[/QUOTE]
Aivan, näinhän se on. Mutta mikä tässä on se "kustannus"? (en itse löydä sille sanoja, siksi kyselen)
Aivan, näinhän se on. Mutta mikä tässä on se "kustannus"? (en itse löydä sille sanoja, siksi kyselen)
Me muutettiin nyt kolmanteen kotiin sen jälkeen kun tirppa synty ja me "jaksotettiin" muutokset nyt tässä vaiheessa kun tuli muitakin muutoksia kun kodin vaihto.
Aiemmin tirppa oli sen verran pieni ettei niin noteerannu asiaa mut nyt kun vaihtu koti ja hoitopaikka niin eka tehtiin remppaa jossa tirppa kulki mukana ja kuuli kokoajan et "uusi koti" ja "uusi huone".
Muuton jälkeen tirppa jatko vanhassa pk:ssa vielä jokusen kuukauden ja sit oltiin pitkä kesäloma kotona. Elokuussa alko sit uudessa päiväkodissa hoito ja kivasti on sujunu sielläkin pienen alkukankeuden jälkeen. Nyt on puhetta ollu et JOS vielä tästä muutetaan johonkin niin alue pysyy samana tulevaa koulunalotusta silmällä pitäen.
Aiemmin tirppa oli sen verran pieni ettei niin noteerannu asiaa mut nyt kun vaihtu koti ja hoitopaikka niin eka tehtiin remppaa jossa tirppa kulki mukana ja kuuli kokoajan et "uusi koti" ja "uusi huone".
Muuton jälkeen tirppa jatko vanhassa pk:ssa vielä jokusen kuukauden ja sit oltiin pitkä kesäloma kotona. Elokuussa alko sit uudessa päiväkodissa hoito ja kivasti on sujunu sielläkin pienen alkukankeuden jälkeen. Nyt on puhetta ollu et JOS vielä tästä muutetaan johonkin niin alue pysyy samana tulevaa koulunalotusta silmällä pitäen.