Miten te jaksatte, joilla ei mukavia ihmisiä lähipiirissä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja välillä väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

välillä väsynyt

Vieras
olette vaikka muuttaneet kauas.
Miten jaksatte?
missä on ihania ihmisiä?
tarkoitan, rehellistä ja luotettavaa ja kaikille kivaa.
juu, voisin ehkä saada ystävän, jos suostuisin siihen, että otan vaan sellaisen, joka on inhoittava ihminen, kun ne inhoittavatkin kai ovat omillle ystävillen kivoja.

Väsyttää tää elämä. tarkoitan sellaisia pieniä jutttuja arjessa. Kuten oli se yksi ketju täällä, esim. se kyytijuttu. että joku äiti oli pyytänyt aralle lapselle seuraa bussimatkalle luokkakaverista, ja luokkakaveri vaihtoi pysäkkiä kertomatta tälle vanhemmalle. Siis sellaisia juttuja, että tottakai jokainen ymmärtää, että ei ole velvollinen ja jokaine saa tehdä mitä haluaa.

Mutta ennen noin ei olisi tehty. Ei ainakaan omassa lapsuudessa. Ihmiset tekivät juttuja koska se oli oikein tehty ja sovitusta pidettiin kiinni. Ei tehty kuten lapsi halusi. vaan lapselle opetettiin, että mitä on sovittu, on sovittu. Ei voi vaihtaa mieltä kuin tuuliviiri tai mennäkin jonkun toisen kanssa, kun vaan sattuu huvittamaan. (voi sen toisenkn ottaa mukaan, toki, mutta ei pelkästän)

Olen kai liian vanhanaikainen. Omat lapset syrjäytyvät elämässä. tai sitten ovat kaverit vaan toisilleen, loppupeleissä, koska luotettavia ystäviä ei löydy.

Jos sinulla on luotettavia ihmisiä lähipiirissä, joka on kaikille kiva, (ei vaan omille ystäville, ja toisista juoruaa ja vetää maton alta,) niin missä asut? Miksi minä en löydä ketään luotettavaa eivätkä lapsenikaan?
Miten jaksatte te, jotk olette omasta mielestänne kunnollisia ja luotettavia ja rehellisiä, mutta kohtaatte jatkuvasti epärehellisyyttä ja ilkeyttä?
 
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi kaikille kiva. Jokaisella tuntemallani ihmisellä on ihmisiä, joista he pitävät, ja ihmisiä, joista he eivät pidä. Joten valitettavasti en osaa sanoa, mistä tuollaisen ihmisen löytäisit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22138361:
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi kaikille kiva. Jokaisella tuntemallani ihmisellä on ihmisiä, joista he pitävät, ja ihmisiä, joista he eivät pidä. Joten valitettavasti en osaa sanoa, mistä tuollaisen ihmisen löytäisit.

ok. eli sun mielestä siis mun on turhaa etsiä sellaista joka ei vedä keneltäkää mattoa alta ja on aina rehellinen ja luotettava kaikille, sekä ystävällinen.
 
Asun Helsingissä. Minulla on ollut tuuria ja olen löytänyt lähelleni luotettavia, rehellisiä ( ei siis aina niin kivoja :D!) mukavia ihmisiä. Olen pääsääntöisesti ystävystynyt näihin helmiin työpaikallani. Pisimmät ystävyyssuhteet ovat kestäneet jo yli viisitoista vuotta.
Olen luotettava, rehellinen ja ystävällinen minäkin. Matkani varrella ( olen 39-vuotias) olen toki kohdannut monta epäluotettavaa, epärehellistä ja pahansuopaakin ihmistä, mutta heidät olen omasta elämästäni heittänyt kierrätykseen ;) En voi sanoa, että näitä jälkimmäisiä ihmisiä on kovin ikävä.
Itse asiassa pitkään aikaan en ole kovin läheiseen kontaktiin näiden jälkimmäisten ihmisten kanssa edes päässyt. Tutustumisen alussa olen "tuntosarvet herkkinä". Monesti sanonta: liian hyvä ollakseen totta" on juuri liian hyvää ollakseen totta. Mutta poikkeuksiakin toki on.

Älä lannistu! Jaksan hyvin, kun tiedän itse tekeväni "omatuntoni" mukaisesti oikein asioita. Jos en sydämeni ääntä noudattaisi olisi elämä paljon paljon raskaampaa. Näin niillä epärehellisillä ja ilkeillä ihmisillä varmasti on.
 
Siis kyllä minä tajuan, että oikeita ihania ihmisiä on tosi harvassa. Jo palstaa seurannena sen ymmärrän.
Muistan ketjut miten halutaan oikein, että toisten lasten pitää saada pettymyksiä, että ei kaikkia voi eikä saa kutsua juhliin. ym ym.

mutta juu, miten voisi olla onnellinen siitä mitä on? omat rehelliset ja luotettavat lapset. täydellisen rehellinen ja luotettava puoliso. ystäviä 2, toinen asuu tosi kaukana. eikä edes nähdä paljon koskaan. nämä ovat luotettavia ja hyviiä ihmisiä.

miksi pitäisi saada enemmän? miten jaksatte suhtautua jatkuviin pettymyksiin tuttujen taholta?
 
Tuo viimeinen lauseesi ap joteinkin kiteytti omat ajatukseni.. Tuntuu joskus ihan hölmöltä yrittää olla kiva ja ystävällinen ihmisille kun yleensä kuitenkin saa p*skaa niskaan. Se on välillä musertavaa :( Osaan kyllä pitää puoleni enkä anna muiden kävellä ylitseni, mutta se vain tekee surulliseksi, miten törppöjä jotkut osaavat olla.
 
Asun Helsingissä. Minulla on ollut tuuria ja olen löytänyt lähelleni luotettavia, rehellisiä ( ei siis aina niin kivoja :D!) mukavia ihmisiä. Olen pääsääntöisesti ystävystynyt näihin helmiin työpaikallani. Pisimmät ystävyyssuhteet ovat kestäneet jo yli viisitoista vuotta.
Olen luotettava, rehellinen ja ystävällinen minäkin. Matkani varrella ( olen 39-vuotias) olen toki kohdannut monta epäluotettavaa, epärehellistä ja pahansuopaakin ihmistä, mutta heidät olen omasta elämästäni heittänyt kierrätykseen ;) En voi sanoa, että näitä jälkimmäisiä ihmisiä on kovin ikävä.
Itse asiassa pitkään aikaan en ole kovin läheiseen kontaktiin näiden jälkimmäisten ihmisten kanssa edes päässyt. Tutustumisen alussa olen "tuntosarvet herkkinä". Monesti sanonta: liian hyvä ollakseen totta" on juuri liian hyvää ollakseen totta. Mutta poikkeuksiakin toki on.

Älä lannistu! Jaksan hyvin, kun tiedän itse tekeväni "omatuntoni" mukaisesti oikein asioita. Jos en sydämeni ääntä noudattaisi olisi elämä paljon paljon raskaampaa. Näin niillä epärehellisillä ja ilkeillä ihmisillä varmasti on.

Itsekin olen tuntosarvet herkkänä. ja osaan mielestäni melko hyvin valita itselleni kivat ystävät ja tutut. minäkin olen jo keski-ikinen. Mutta lasten kautta joudun olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka heittäisin mieluiten roskikseen.

He valitsevat ystäviksi sellaisia, joiden vanhemmat ja lapset itse ovat epärehellisiä ja epäluotettavia. välillä todella väsyttävää.
 
Itsekin olen tuntosarvet herkkänä. ja osaan mielestäni melko hyvin valita itselleni kivat ystävät ja tutut. minäkin olen jo keski-ikinen. Mutta lasten kautta joudun olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka heittäisin mieluiten roskikseen.

He valitsevat ystäviksi sellaisia, joiden vanhemmat ja lapset itse ovat epärehellisiä ja epäluotettavia. välillä todella väsyttävää.

Parempi lasten opetella ehkä ihmissuhdeläksynsä nyt lapsina eikä aikuisina :hug:?
 
Siis kyllä minä tajuan, että oikeita ihania ihmisiä on tosi harvassa. Jo palstaa seurannena sen ymmärrän.
Muistan ketjut miten halutaan oikein, että toisten lasten pitää saada pettymyksiä, että ei kaikkia voi eikä saa kutsua juhliin. ym ym.

mutta juu, miten voisi olla onnellinen siitä mitä on? omat rehelliset ja luotettavat lapset. täydellisen rehellinen ja luotettava puoliso. ystäviä 2, toinen asuu tosi kaukana. eikä edes nähdä paljon koskaan. nämä ovat luotettavia ja hyviiä ihmisiä.

miksi pitäisi saada enemmän? miten jaksatte suhtautua jatkuviin pettymyksiin tuttujen taholta?

Mulla on kyllä ihania ystäviä, joihin luotan ja joiden kanssa on mukavaa. Mutta eräskin ystäväni ei voisi olla rehellinen kertoessaan exästään, jos hänen pitäisi olla samaan aikaan kaikille - siis myös exälleen - ystävällinen. Minä en sitä exää tunne enkä hänelle mene kuulemastani mitään kertomaan, mutta ystäväni nyt vaan ei ole kovin hyvissä väleissä exänsä kanssa syistä, jotka ymmärrän ihan hyvin.

En siis ole joutunut kokemaan jatkuvia pettymyksiä, koska en edellytä ystäviltäni, että he olisivat ihmisinä täydellisiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22138361:
Mä en tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi kaikille kiva. Jokaisella tuntemallani ihmisellä on ihmisiä, joista he pitävät, ja ihmisiä, joista he eivät pidä. Joten valitettavasti en osaa sanoa, mistä tuollaisen ihmisen löytäisit.

Olen samaa mieltä. Toki on ihmisiä jotka noin yleisesti ajatellen ovat ns. kiltimpiä ja reilumpia muita kohtaan, mutta harvan kiltteys ja reiluus oloittuu ihan jokaiseen ja ihan kaikissa olosuhteissa.

Tänään mm kävin lenkillä yhden kaverin kanssa jota pidän yleisesti hyvin ystävällisenä, oikeudenmukaisena, reiluna jne tyyppinä. Sellaisena joka harvemmin puhuu kenestäkään mitään pahaa. Kuitenkin hän oli tänään melkoisen tuohtunut erään ystävänsä ex-miehelle joka oli useaan otteeseen pahoinpidellyt tätä ystävää ja heillä oli juuri oikeudenkäynti asiasta alkanut. Tämän kaverini asenne tätä ystävänsä ex-miestä kohtaan ei ollut kovinkaan ystävällinen ja täytyy myöntää että ymmärsin häntä täysin.
 
Itsekin olen tuntosarvet herkkänä. ja osaan mielestäni melko hyvin valita itselleni kivat ystävät ja tutut. minäkin olen jo keski-ikinen. Mutta lasten kautta joudun olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka heittäisin mieluiten roskikseen.

He valitsevat ystäviksi sellaisia, joiden vanhemmat ja lapset itse ovat epärehellisiä ja epäluotettavia. välillä todella väsyttävää.
Ja tuon sanominen oli mielestäsi ystävällistä? Huomaatko, että et itsekään pidä kaikista ihmisistä :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22138466:
Mulla on kyllä ihania ystäviä, joihin luotan ja joiden kanssa on mukavaa. Mutta eräskin ystäväni ei voisi olla rehellinen kertoessaan exästään, jos hänen pitäisi olla samaan aikaan kaikille - siis myös exälleen - ystävällinen. Minä en sitä exää tunne enkä hänelle mene kuulemastani mitään kertomaan, mutta ystäväni nyt vaan ei ole kovin hyvissä väleissä exänsä kanssa syistä, jotka ymmärrän ihan hyvin.

En siis ole joutunut kokemaan jatkuvia pettymyksiä, koska en edellytä ystäviltäni, että he olisivat ihmisinä täydellisiä.

juu, en tarkoita tuollaista tilannetta. tarkoitan ihan sellaista pahansuopuutta ja ilkettä. että tahallisesti tekee tekoja, joiden tiettä tuottavan toisille pahan mielen, kun ne tuottaisivat itsellekin.
ymmärrän toki valkoiset valheet jos esim. ei halua loukata toista kovin.

voivatko ihmiset sitten niin huonosti? jos ihmisellä menee hyvin tuskin hän toimii tahallisesti ilkeästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22138466:
Mulla on kyllä ihania ystäviä, joihin luotan ja joiden kanssa on mukavaa. Mutta eräskin ystäväni ei voisi olla rehellinen kertoessaan exästään, jos hänen pitäisi olla samaan aikaan kaikille - siis myös exälleen - ystävällinen. Minä en sitä exää tunne enkä hänelle mene kuulemastani mitään kertomaan, mutta ystäväni nyt vaan ei ole kovin hyvissä väleissä exänsä kanssa syistä, jotka ymmärrän ihan hyvin.

En siis ole joutunut kokemaan jatkuvia pettymyksiä, koska en edellytä ystäviltäni, että he olisivat ihmisinä täydellisiä.

Noin juuri. Ihmissuhteet eivät ole aina ihan helppoja ja varmaan jokainen joutuu joskus ristiriitatilanteisiin joissa ei vain pysty olemaan kaikille osapuolille ystävällinen tai edes reilu. Tavallaan kun sitä kumartaa johonkin suuntaan niin väkisin joutuu välissä pyllistämään toisaalle, vaikkei sillä edes mitään pahaa tarkoittaisi.

Toisaalta elämä menee myös vaikeaksi jos jatkuvasti joutuu olemaan reilu ja avulias kaikille, joskus pitää myös osata pitää omat puolensa ja mitä itse haluaa. Ja jos minulla olisi ystävä joka ei ksokaan näkisi kenessäkään toisessa tai kenenkään toiminnassa mitään vikaa vaan aina ymmärtäisi kaikkia ja kaikkea niin kieltämättä jäisin miettimään mitä tämä ihminen oikeasti mahtaa ajatella.
 
juu, en tarkoita tuollaista tilannetta. tarkoitan ihan sellaista pahansuopuutta ja ilkettä. että tahallisesti tekee tekoja, joiden tiettä tuottavan toisille pahan mielen, kun ne tuottaisivat itsellekin.
ymmärrän toki valkoiset valheet jos esim. ei halua loukata toista kovin.

voivatko ihmiset sitten niin huonosti? jos ihmisellä menee hyvin tuskin hän toimii tahallisesti ilkeästi.
On mun ystäväpiirissäni niitäkin, jotka ovat tahallisen ilkeitä...yllätys yllätys..exilleen :D Mutta se ilkeily on kyllä heillä ihan molemminpuolista. Ystävilleen he eivät ole ilkeitä, päinvastoin. En kuitenkaan ystävysty sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat tahallisen pahansuopia tai ilkeitä lähes kaikille. Tai ainakin karistan nämä ihmiset kannoiltani mahdollisimman nopeasti. Ihminen, jolla ei ole ikinä muuta kuin pahaa sanottavaa muista ihmisistä, käy aika nopeasti rasittavaksi eikä sellaisen ihmisen seurassa viihdy.
 
Ja jos minulla olisi ystävä joka ei ksokaan näkisi kenessäkään toisessa tai kenenkään toiminnassa mitään vikaa vaan aina ymmärtäisi kaikkia ja kaikkea niin kieltämättä jäisin miettimään mitä tämä ihminen oikeasti mahtaa ajatella.
Mulle tulisi tunne, että tämä ihminen ei olisi edes kiinnostunut tuntemaan näitä ihmisiä, joten miksi hän olisi kiinnostunut tuntemaan minuakaan.
 
vai onko vain hyväksyttävä, että jos sinulla ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa, suurin osa ihmisistä haluaa vain hyötyä sinusta.

mitä jos ei jaksa enää tutustua, kun ihmissuhteet päättyvät pettymyksiin?
 
mitä jos ei jaksa enää tutustua, kun ihmissuhteet päättyvät pettymyksiin?

Sitten ei ainakaan niitä ns. mukavia ihmisiä löydä :D
Rehellisyyden nimissä minun pitää kertoa, että minäkin olen varmasti jonkun mielestä hyvin ilkeä ihminen. Minulla on ikävä tapa olla tietyissä tilanteissä varsin suorasukainen. En päästä ihmisiä varsinkaan epämääräisten vihjailujen osalta vähällä.
Ja jos jokin asia minua kaihertaa toisen ei-niin-kilteissä tekemisissä, osaan kyllä varsin suorasukaisesti piikitellä.
 
Viimeksi muokattu:
vai onko vain hyväksyttävä, että jos sinulla ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa, suurin osa ihmisistä haluaa vain hyötyä sinusta.

mitä jos ei jaksa enää tutustua, kun ihmissuhteet päättyvät pettymyksiin?
Ei todellakaan tarvitse hyväksyä tuota. Mutta et voi odottaa jonkun toisen ajattelevan kaikista muista ihmisistä vain hyvää, koska et itsekään tee niin. Ja noin muuten....eiköhän ne hyödyn tavoittelijat nimenomaan etsi ystävikseen niitä, joilla on joko rahaa tai vaikutusvaltaa...mieluiten molempia.

Parhaiten onnistuu, kun on avoin, ei odota ihmisiltä liikoja ja toisen ihmisen luonteenpiirteiden pohtimisen sijasta keskittyy tekemään ystäviensä kanssa jotain mukavaa.
 
Sitten ei ainakaan niitä ns. mukavia ihmisiä löydä :D
Rehellisyyden nimissä minun pitää kertoa, että minäkin olen varmasti jonkun mielestä hyvin ilkeä ihminen. Minulla on ikävä tapa olla tietyissä tilanteissä varsin suorasukainen. En päästä ihmisiä varsinkaan epämääräisten vihjailujen osalta vähällä.
Ja jos jokin asia minua kaihertaa toisen ei-niin-kilteissä tekemisissä, osaan kyllä piikitellä.

et vaikuta ilkeältä enkä tarkoita tuollaista ilkeyttä. tuo kuulostaa vain siltä että osaat pitää puolesi. mitä itse en osaa. tarkoitan mustamaalaamista, juoruamista, kateuden sävyttämää pahansuopuutta, esim juuri sitä että jätettän yksi kutsumatta jos ollaan kateellisia jne. Sellaista, että nautitaan siitä, että tuotetaan kiltille ihmiselle paha mieli.
 
Sitten ei ainakaan niitä ns. mukavia ihmisiä löydä :D
Rehellisyyden nimissä minun pitää kertoa, että minäkin olen varmasti jonkun mielestä hyvin ilkeä ihminen. Minulla on ikävä tapa olla tietyissä tilanteissä varsin suorasukainen. En päästä ihmisiä varsinkaan epämääräisten vihjailujen osalta vähällä.
Ja jos jokin asia minua kaihertaa toisen ei-niin-kilteissä tekemisissä, osaan kyllä varsin suorasukaisesti piikitellä.
Ja siitä huolimatta olet mukava ja hauskaa seuraa :)
 
vai onko vain hyväksyttävä, että jos sinulla ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa, suurin osa ihmisistä haluaa vain hyötyä sinusta.

mitä jos ei jaksa enää tutustua, kun ihmissuhteet päättyvät pettymyksiin?

Jos minulla ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa niin miten ihmiset sitten yrittävät hyötyä minusta? Eikö niiden toisista hyötyjien kannata mielummin yrittää ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa joiosta olisi heille oikeasti hyötyä?

Mutta juu, en koe että ihmiset yrittäisivät sen ihmeämmin hyötyä minusta. Ystävien ja kavereidenkin kesken toki autellaan toisiamme minkä pystytään eikä niissä nyt aina viivottimella alsketa kuka on mistäkin eniten hyötynyt. Toki välillä törmää ihmisiin jotka mielellään ovat vastaanottamassa apua ja pyytämässä jotakin mutta harvemmin ovat vastapainona tarjoamassa itse mitään. Tällöin ruukaan kyllä jossain vaiheessa itse lopettaa tai ainakin vähentää sitä apuani ja onkin mahdollista että suhteemmme pääseekin siitä uusille urille - tai sitten katkeaa mutta sillä nyt ei tuossa taida niin merkitystä olla.

Itse tykkään että omat läheiseni ovat ihan hyviä ja ihaniakin tyyppejä vaikka varmasti jokaisessa on omat puutteensa, eikä varmasti itsessäni vähiten.
 

Yhteistyössä