V
"vieras"
Vieras
Olemme nelihenkinen lapsiperhe, ja asumme tällä hetkellä hieman ahtaasti suuren kaupungin lähiössä aika kaukana keskustasta, tässä on kuitenkin peruspalveluita lähellä. Olemme haaveilleet pienempään kaupunkiin muutosta, ei varsinaisesti maalle, mutta ehkä vähän siihen suuntaan. Haluaisimme lisää tilaa, ja ennen kaikkea asua lähellä keskustaa, että pääsisimme kävellen kaikkialle, ja lapsille harrastukset, koulut yms lähellä. Haluaisimme muuttaa ennen kuin lapset aloittavat koulun, joten tässä on vieä muutama vuosi aikaa etsiä hyvää paikkaa ja kotia.
Olen puhunut ajatuksistani kavereilleni ja sukulaisille ja säännönmukaisesti melkein jokainen on tyrmännyt haaveemme. Suurin osa kavereistani on sinkkuja, dinkkuja vapaaehtoisesti lapsettomia, uranaisia, ehkä hieman itsekkäitäkin, joka tietysti sallitaan sinkulle mutta perheenäidlle hieman eri asia. Sinkku saa tietenkin ihan itse valita oman asuinpaikkansa, mutta he eivät tajua miksen minä voi samaan tyylliin yksin päättää meidän perheen asuinpaikasta! Ja miksi minun ensisijainen toiveeni ei ole asua heitä lähellä, lähellä isoa kaupnkia, miksi ihmeessä "suostuisin" lähtemään muualle.
Olemme katselleet asuinalueita, joista meille olisi kohtuullinen työmatka ja pysyisimme silti 50 km päässä tästä isosta kaupungista jossa kaverimme asuvat. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa vielä paljon kauemmaksi, esim. 300 km päähän. Olemme juuri kavereiden tapaamisen vuoksi yrittäneet löytää uutta kotia suht läheltä, että pääsisimme vielä tapaamaan kavereita helposti esim. kahvittelemaan, eikä tarvitsisi tulla yökylään jos haluaa nähdä kavereita. He eivät tunnu tätä tajuavan, vaan hokevat vaan että miksi muutatte niin kauas, eihän sua sitten enää näe ikinä.
Kaiken huippu on eräs kaverini, joka ehdottelee meille koko ajan asuntoja toiselta suunnalta kin missä työpaikkamme on, mutta koska HÄN asuu sillä suunnalla niin meidänkin pitäisi muuttaa sinne. Nytkin tuli pitkä lista sähköpostilla asunnoista siillä suunnalla, josta meille molemmille tulisi yli tunnin työmatkat ja alue on ns. slummimaista! Olen tälle samlal kaverille selittänyt millaiseen paikkaan haluamme asumaan eikä tuo hänen paikkansa täytä kriteereistä yhtkään. Hän ei tunnu kuuntelevan vain hokee vain että älkää muuttako sinne mistä olemme nyt puhuneet, "sä olisit siellä täysin jumissa kaukana kaikesta" ja samaan aikaan ehdottele asuintja toiselta suunnalta vielä kauempana meidän työpaikoistamme.
He eivät tunnu ymmärtävän ettei perheenäiti muutenkaan joka ilta ystäviään tapaisi, vaan enemmän arkeen vaikuttaa työmatkan pituus! En ainakaan haluaisi istua joka päivä 3-4 h junassa poissa laten luota vain siksi että asuisin läheää jotain tiettyä ystävääni. Ihan käsittämätön ajatus.
Olen nimen omaan selittänyt kuinak olemme katselleet vain sellaisia asuntoja joihin pääsee bussilla kaupungista (jopa 15 min välein, ympri vuorokauden) mutta heidän mukaansa olisin siellä täysin yksin jumissa ja masentuisin melko todennäköissesti.
Meiheni mielestä minun ei pitäisi enää puhua heille koko asiasta, mutta tuntuu ihan älyttöämältä kertakaikkiaan. Tuleehan se ilmi sitten jos me muutamme. Tuntuu kuin eh haluaisivt kalvaa eripuraa minun ja mieheni välille ja vaikeuttaa entisestään meidän asunnon etsintää. Hieidän mielestään mieheni on aivopessyt minut enkä oikeasti VOI hlaluta asua missään muualla kuin ison kaupungin lähiössä.
Jos kyseessä olisi vain yksi ihmine, ohittaisin olankohautuksella, mutta nyt alkaa ihmetyttää. Ovatko he sittenkin oikeassa ja onko tuo ihan älytön ajatus muuttaa? Omalla järjellä ajateltuna se kyllä olisi juuri sitä missä meidän perheemme voisi viihtyä ja olla onnellinen. EN vain tajua miksi ystävät ja suku puuttuvat asiaan noin voimakkaasti.
Suvissa on kyllä ollut tapana arvostlelal jokaista päätöstä jonka joku meistä sisaruksista tekee. Jokainen asunto on aina huono ja liian kallis tai liian syrjässä tai väärällä paikkakunnalla jne. Kavereilla tällainen ei ole ennen ollut tapana.
Olen puhunut ajatuksistani kavereilleni ja sukulaisille ja säännönmukaisesti melkein jokainen on tyrmännyt haaveemme. Suurin osa kavereistani on sinkkuja, dinkkuja vapaaehtoisesti lapsettomia, uranaisia, ehkä hieman itsekkäitäkin, joka tietysti sallitaan sinkulle mutta perheenäidlle hieman eri asia. Sinkku saa tietenkin ihan itse valita oman asuinpaikkansa, mutta he eivät tajua miksen minä voi samaan tyylliin yksin päättää meidän perheen asuinpaikasta! Ja miksi minun ensisijainen toiveeni ei ole asua heitä lähellä, lähellä isoa kaupnkia, miksi ihmeessä "suostuisin" lähtemään muualle.
Olemme katselleet asuinalueita, joista meille olisi kohtuullinen työmatka ja pysyisimme silti 50 km päässä tästä isosta kaupungista jossa kaverimme asuvat. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa vielä paljon kauemmaksi, esim. 300 km päähän. Olemme juuri kavereiden tapaamisen vuoksi yrittäneet löytää uutta kotia suht läheltä, että pääsisimme vielä tapaamaan kavereita helposti esim. kahvittelemaan, eikä tarvitsisi tulla yökylään jos haluaa nähdä kavereita. He eivät tunnu tätä tajuavan, vaan hokevat vaan että miksi muutatte niin kauas, eihän sua sitten enää näe ikinä.
Kaiken huippu on eräs kaverini, joka ehdottelee meille koko ajan asuntoja toiselta suunnalta kin missä työpaikkamme on, mutta koska HÄN asuu sillä suunnalla niin meidänkin pitäisi muuttaa sinne. Nytkin tuli pitkä lista sähköpostilla asunnoista siillä suunnalla, josta meille molemmille tulisi yli tunnin työmatkat ja alue on ns. slummimaista! Olen tälle samlal kaverille selittänyt millaiseen paikkaan haluamme asumaan eikä tuo hänen paikkansa täytä kriteereistä yhtkään. Hän ei tunnu kuuntelevan vain hokee vain että älkää muuttako sinne mistä olemme nyt puhuneet, "sä olisit siellä täysin jumissa kaukana kaikesta" ja samaan aikaan ehdottele asuintja toiselta suunnalta vielä kauempana meidän työpaikoistamme.
He eivät tunnu ymmärtävän ettei perheenäiti muutenkaan joka ilta ystäviään tapaisi, vaan enemmän arkeen vaikuttaa työmatkan pituus! En ainakaan haluaisi istua joka päivä 3-4 h junassa poissa laten luota vain siksi että asuisin läheää jotain tiettyä ystävääni. Ihan käsittämätön ajatus.
Olen nimen omaan selittänyt kuinak olemme katselleet vain sellaisia asuntoja joihin pääsee bussilla kaupungista (jopa 15 min välein, ympri vuorokauden) mutta heidän mukaansa olisin siellä täysin yksin jumissa ja masentuisin melko todennäköissesti.
Meiheni mielestä minun ei pitäisi enää puhua heille koko asiasta, mutta tuntuu ihan älyttöämältä kertakaikkiaan. Tuleehan se ilmi sitten jos me muutamme. Tuntuu kuin eh haluaisivt kalvaa eripuraa minun ja mieheni välille ja vaikeuttaa entisestään meidän asunnon etsintää. Hieidän mielestään mieheni on aivopessyt minut enkä oikeasti VOI hlaluta asua missään muualla kuin ison kaupungin lähiössä.
Jos kyseessä olisi vain yksi ihmine, ohittaisin olankohautuksella, mutta nyt alkaa ihmetyttää. Ovatko he sittenkin oikeassa ja onko tuo ihan älytön ajatus muuttaa? Omalla järjellä ajateltuna se kyllä olisi juuri sitä missä meidän perheemme voisi viihtyä ja olla onnellinen. EN vain tajua miksi ystävät ja suku puuttuvat asiaan noin voimakkaasti.
Suvissa on kyllä ollut tapana arvostlelal jokaista päätöstä jonka joku meistä sisaruksista tekee. Jokainen asunto on aina huono ja liian kallis tai liian syrjässä tai väärällä paikkakunnalla jne. Kavereilla tällainen ei ole ennen ollut tapana.
.
