Meidän iloisesta pikkumiehestä on tullut kiljukaula.

[Glorinha]

Niin "ihana" vaihe. Pikkumies 10kk. Eroahdistus ja oman tahdon löytyminen yhtäaikaa. Ennen aina ollut niin iloinen ja tyytyväinen vauva. Nyt jatkuvasti menee toisella hermot johonkin, tuntuu siis, että erittäin tempperamenttinen pieni kaveri tulossa tästä.

Mietinkin, että onko tämä vain joku vaihe vai tuleeko tämä olemaan yhtä kiukuttelua tästä eteenpäin teini-ikään saakka?

 

["höh"]

samma häär...poika niin iloinen ja hyväntuulinen, ikä 11kk ja aika kiukku kaveri tällä hetkellä, joten toivotaan että on ohimenevä vaihe

 

[Glorinha]

[QUOTE="höh";22248221]samma häär...poika niin iloinen ja hyväntuulinen, ikä 11kk ja aika kiukku kaveri tällä hetkellä, joten toivotaan että on ohimenevä vaihe[/QUOTE]

Näin! Alkaa olla ikävä sitä iloista ja touhukasta pikkumiestä. Nyt suurta tahtojen taistoa tuntuu kaikki päivät olevan. :/

 

[narikka83]

mieki luulin vuosi sitte että ohimenevää ois.. eipäs ollukkaan vaain paheni vain.. eikä loppua näy

 

[Glorinha]

mieki luulin vuosi sitte että ohimenevää ois.. eipäs ollukkaan vaain paheni vain.. eikä loppua näy

Voi ei!:O

 

["shihtzu"]

Meillä poitsu on nyt vähän reilu 2v ja mielialat tuolla vaihtelee ihan laidasta laitaan. Saattaa leikkiä ihan kiltisti ja kun joku ei onnistukaan, niin hermo menee hetkessä ja alkaa hirveä huuto, joka saattaa loppua kuin seinään, kun keksitäänkin joku uusi juttu. Tuon mielialojen perässä ei aina oikein jaksa pysyä

 

[narikka83]

Voi ei!:O

mie tahtosin taks sen pienen aurinkoisen pojan. nyt on kiukuava 2v jolle pitää olla kaikki heti, ei saa auttaa... höh.

 

[Glorinha]

mie tahtosin taks sen pienen aurinkoisen pojan. nyt on kiukuava 2v jolle pitää olla kaikki heti, ei saa auttaa... höh.

Merkit tempperamentista viittaa meillä samaan tulevaisuudessa.

 

[Kerpele]

Munkin superrauhallisesta tytöstä sukeutui oikea pikku myrsky muutama kuukausi sitten (nyt siis kohta 1v2kk). Luulinkin ensin aina kun tyttö alkoi loukkaantuneisuuttaan huutaa jostakin että satutti itsensä jotenkin tosi pahasti...
Nyt tohon jalanpolkemiseen ja viiltävään kiljumiseen on jo alkanut sopeutua

 

[Kerpele]

2v2kk vanhalla pojalla taas on se, että välillä naristaan ja vingutaan ihan kuin huvikseen koko ajan... Ja kaikkeen ensimmäinen vastaus on "ei".

 

[Glorinha]

2v2kk vanhalla pojalla taas on se, että välillä naristaan ja vingutaan ihan kuin huvikseen koko ajan... Ja kaikkeen ensimmäinen vastaus on "ei".

Huoh! Meillä nyt poika lattialla ollessaan polttaa hermonsa lähes joka leluun, jos ei ne mene niinkuin tahtoo. Ensin lentää lelu ja sitten heittäydytään lattialle huutamaan. :O

 

[hillitä vai mitä]

Mitäs teette kun tulee tuollainen huutamistempaus ihan mitättömästä asiasta? Eikö reilusti yli vuoden ikäistä voisi jo vähän yrittää saada hillitsemään itseään

 

["Hip"]

Meillä oli kans vauvana sellainen rauhallinen, hymyilevä pikku pullukkapoika. Sitten alkoi kaikki oma tahto löytymään kerralla - huudon kera. Olen yrittänyt kärsivällisesti opettaa, että vaikka huudat, et voi esim. ottaa isosiskolta mitään kädestä ja varsinkin jos huudat, et saa varmasti tahtoasi läpi. Nyt 2 vuotta ja 2 kk ja alkanut oppia, että jos haluaa jotain, ei huuda. Jesjesjesjes!

 

[Glorinha]

Mitäs teette kun tulee tuollainen huutamistempaus ihan mitättömästä asiasta? Eikö reilusti yli vuoden ikäistä voisi jo vähän yrittää saada hillitsemään itseään

No meidän poika on 10kk. Jätän huomioimatta raivarit. Kyllä kiukku ja itkuhuudon erottaa. Toki jos muuttuu itkuksi, otan syliin. Muuten on ihan hetkessä ohi, jos ei huomioi.

 

[Glorinha]

[QUOTE="Hip";22248417]Meillä oli kans vauvana sellainen rauhallinen, hymyilevä pikku pullukkapoika. Sitten alkoi kaikki oma tahto löytymään kerralla - huudon kera. Olen yrittänyt kärsivällisesti opettaa, että vaikka huudat, et voi esim. ottaa isosiskolta mitään kädestä ja varsinkin jos huudat, et saa varmasti tahtoasi läpi. Nyt 2 vuotta ja 2 kk ja alkanut oppia, että jos haluaa jotain, ei huuda. Jesjesjesjes![/QUOTE]

Helpottavaa kuulla, että sen voi opettaa.

 

["Hip"]

Helpottavaa kuulla, että sen voi opettaa.

No, varmaan se riippuu siitä temperamentistakin, mutta varmaan johdonmukaisuus auttaa tässäkin asiassa.

Kuitenkaan en koskaan ajatellut, kun oma lapseni raivosi, että hän olisi ilkeä, vaan että hän ei vain osaa hillitä itseään. En siis antanut periksi, jos hän halusi viedä isosiskon lelun kädestä (musta se on tosi epäoikeudenmukaista, että toiset lapset saa kärsiä, ettei pienempi vain huuda), mutta otin syliin ja hoidin ja lohdutin kiukkumaakaria.

 

[hillitä vai mitä]

[QUOTE="Hip";22248466]No, varmaan se riippuu siitä temperamentistakin, mutta varmaan johdonmukaisuus auttaa tässäkin asiassa.

Kuitenkaan en koskaan ajatellut, kun oma lapseni raivosi, että hän olisi ilkeä, vaan että hän ei vain osaa hillitä itseään. En siis antanut periksi, jos hän halusi viedä isosiskon lelun kädestä (musta se on tosi epäoikeudenmukaista, että toiset lapset saa kärsiä, ettei pienempi vain huuda), mutta otin syliin ja hoidin ja lohdutin kiukkumaakaria.[/QUOTE]

Noin minäkin tekisin. Että lapsi ei oppisi huudolla saamaan tahtoaan läpi.

 

[hillitä vai mitä]

Hoidan toisten lapsia aika usein ja sen nimittäin huomaa jos lapsen vanhemmat ovat kauhistuneet itkupotkuraivareita ja lapsi hallitsee niillä aikuisia.