Ei voi kotona oleminen lasten kanssa olla tämän rasittavampaa!!

[Järki lähtee pian ulos]

Mitään ei voi tehdä. Mitään.
Koko ajan joku keskeyttää, tai lapset tappelevat. Et voi puuhastella mitään, mutta et voi kyllä ollakaan. Olen huomannu, että hyvä äiti osaa nollata aivonsa: ei omia ajatuksia, vain niitä maailman tärkeimpien piirustusten kommentointia joka kynänvedon jälkeen, loputonta riitojen selvittelyä, vinkumisen kuuntelemista, komentamista ja vahtaamista. Sen lisäksi pitäisi pystyä suorittamaan siivous (joka keskeytetään puolen minuutin välein) ja ruoanlaitto (joka myös keskeytetään vähän väliä mitä tärkeimmistä syistä). JA, pitäisi olla niin ihana aurinkoinen pikku äityli! Helvetten sanon minä!

Minä kun haluaisin vain olla omassa kodissani, edes hetken! Ei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää, kuinka pahaan tekemisen kierteeseen sitä on itsensä järjestänyt, koska kotona ei voi olla. Ei täällä vain pysty olemaan. Lasten kanssa on pakko järjestää koko ajan jotain tekemistä: mummolat, ystäväperheiden luona käynnit, pallomerta, ulkoilua.... Kotona ei voi olla. Minulta vain menee järki tähän jatkuvaan komentamiseen ja vahtaamiseen. HALUAISIN RENTOUTUA kotona. Tuntuu että kaikkialla muualla kuin täällä, olisi parempi olla!
Miten kotona voi nauttia, kun vaihtoehton ei ole muuta kuin jatkuva kaaos joka kuluttaa???

 

["vieras"]

Lasten kanssa ulos purkamaan kunnolla energiaa, sitten kotiin, lapset lämpöiseen saunaan tai suihkuun, sitten iltapalaa ja piltit nukkumaan ajoissa. Siinä on rauhallista aikaa itselle, siivoaminen voi odottaa aamuun

 

[maissihiiri]

Minkäikäiset lapset sulla on? Eiköhän se helpota viimeistään kun lapset kasvaa.

Mulla on 4,5v ja 3v, kyllä mä ainakin saan välillä vain olla, kattoa telkkaria tai vaikka virkata. Lapset leikkii keskenään silloin. Kannattaa myös koittaa opettaa sitä itsekseen olemista lapsille.

 

[*]

Kannattaa myös koittaa opettaa sitä itsekseen olemista lapsille.

Aina on hyvä muistaa, että lasten temperamentit ovat todella erilaisia keskenänsä. Toinen tykkää leikkiä itsekseen siinä missä toinen hakeutuu sosiaalisiin tilanteisiin ( = etsii seuraa äidistä). Mikään ei ole rasittavampaa kuin edellä esitetty neuvo -tiedän sen ap. Tsemppiä! Saat tukeni ilman neuvovaa kommenttia.

 

[...]

Kuulotaa siltä, että järkevintä olisi mennä töihin ja laittaa lapset hoitoon. Kenenkään kannalta ei ole parasta, että sinä väsyneenä yrität vain jaksaa päivästä toiseen. Töissä saat aikuisten ihmisten seuraa, saat muitakin haasteita kun riitojen selvittelyt, ja jaksat taas nauttia ihan toisella tavalla siitä lasten kanssa olemisesta, kun et ole yksin sidottu heihin 24 h.

 

[alkuperäinen tässä]

3,5 ja 2 on minun lapset.
Ja huh hei jos minäkin saisin virkata rauhassa, ei kuule puhettakaan täällä semmoisesta rauhasta.
Ja tänäänkin ollaan käyty ulkona "purkamassa" sitä energiaa - missä on vaikutus? Ihan yhtä sama kuin ei olisi käynytkään. Alkaa tosissaan ottaa palasta mielenterveydestä, kun on jo pian 4v ollut kuin orjatyövoimaa täällä kotona. Ja nimenomaan kotona, kodin pitäisi olla mukava paikka, mutta minä vältän sitä viimeiseen asti, jottei tulisi tätä tilannetta mikä tälläkin hetkellä on. Mitään ei voi tehdä, ilman että lapset siihen puuttuu. Ei voi istua ja lukea lehteä, ei todellakaan. Hyvä jos helvetti rauhassa saa syödä! Ja tässä koneellakin kun istun niin on käyty jo kymmenisen kertaa esittämässä jotain, on tapeltu ja sattuu, kato tätä, kato tätä, tätä, kato kato kato.........

ARGH.

 

["noh"]

Kuule. Se on subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Isommat 3 päiväksi viikossa vähintään puolipäivähoitoon. Heti tulevan kuun alusta. Ainakin jouluun asti, joulun aikaan mieti uudelleen mitä haluat maailmalta, elämältä ja kodilta.

 

[frced]

Hmmm... Minä olen kyllä koko ajan kotona lasten kanssa, eikä me käydä oikein missään. Lapset on leikkineet ihan nätisti keskenään. Ei saa oikein hoidettua kotona kaikkea sitä mitä pitäisi, mutta ei se ole niin vakavaa. Meillä on ihan kivaa kotona ja nautin kun saan seurata lasteni touhoa. Yritän sisällyttää heidät kotiaskareisiin, ku he haluavat. Useinhan siitä ei tule mitään, mutta ei se ole niin vakavaa.

 

["mä"]

Mäkin ehdottaisin kunnon ulkoilua.Mä en tiedä minkäikäset lapset sulla on mut mulla on 4v, 3v ja 7kk ja oikein hyvin pystyn kotona siivoamaan, rentoutumaan, tekemään ruokaa ja uppoutumaan omiin ajatuksiinikin välillä.Ja nää kaks vanhinta on kuitenkin vilkkaita poikia ja tää neiti se vasta joka paikkaan ehtiikin ja kyllä musta täällä kotona on tosi mukavaa ja paljon helpommalla tunnen pääseväni kuin mieheni joka käy päivätöissä.
Ehkä se vika onkin teillä juuri siinä että lapset on niin tottuneet liikaan virikkeiden tulvaan ja siihen että niille keksitään koko ajan jotain tekemistä.Meillä jos pojat tappelee eikä se meinaa loppua niin komennan molemmat eri huoneisiin iahn omiin touhuihinsa ja ainakin tunti mennään näin, kyllä siinä kummasti meno rauhoittuu ja sen jälkeen taas yhteisleikit sujuvat.Meillä ei juuri valiteta tekemisen puutetta, mutta jos valittavat annan pari ehdotusta jos ei kelpaa ja lastenhuone on kaaoksessa niin sitten sanon et se on siivottava niin siihen loppui tekemisen puute ja siinä ei enään selitykset auta (vaikka monesti kun rupeavat sitä siivoamaan niin keksivät siinä samalla hyvän sopuisan leikin jota sit annan niiden leikkiä vaikka se siivoaminen sitten jääkin tai siirtyy myöhemmäksi) tai sanon että ei aina tarvii tehdä mitään ole vaan niin kohta siinä hetken pyörittyään ne kummasti keksivät ihan itse jotain.
Lapset otan monesti ruuanlaittoon mukaan jos niillä ei oo leikit kesken ja siinä sitten samalla jutellaan ja ne saa kummasti samalla huomioo ja siitä taistelu vähenee.Myös tuon ikäiset osaavat kattaa pöydän kun valmiiksi niille nostelen astiat työpöydälle pinoihin.
Ja jos sun lapset on siinäiässä että ne voi laittaa kylpyyn keskenään leikkimään niin voihan ne kylpeä vaikka kesken päivän niin saat varmasti hetken omaa aikaa, meillä ainakin tykkäävät kovasti vesileikeistä.Myös duplojen "pesu" on todella mieleistä puuhaa ja välillä myös leikkiastiat kaipaavat tiskausta
Ja meillä lapset keräävät ihan itse lelunsa (ei tietenkään tuo pienin) ja välillä vaan laitan lastenhuoneen ovaen kiinni ja annan itseni unohtaa sen lelukaaoksen koska mitä se haittaa jos leut on pari päivääkin vaikka hujan hajan??Ei kaiken tarvii olla tip top ja lasten pitää saada leikkiä
Jaksuja!

 

[TÄ]

Mun keino on ollut alusta asti se että muksu on sängyssä seitsemältä iltatoimet tehtynä, oli arki tai vapaa. Silloin on ne säännölliset rutiinit illalla jotka helpottaa nukahtamista ja SAAN ILLAN KOKONAA ITELLE... Ah...ihanaa Ja yks satu per ilta. En nukuta enkä jää silittelee tuntitolkulla, jos lapsi riekkuu joskus tunninkin, en anna häiritä itseäni, muutaman kerran käyn sanomassa että nyt nukutaan. Sinne se simahtaa. Ja aamulla herää hyvän tuulisena. Päivällä en jaksa ressata kaaoksesta, metelistä tai muustakaan. Eikä sille lapselle aina tarvii keksii aktiviteettiä. Kyllä sen pitää oppia joskus olemaan ilman järjestettyä kivaa. JAtkuvat kyläilytkin kuormittavat lasta, vaikka se hetkellisesti siitä pitääkin. Mutta tsemppiä sinne.

Tää lähtee kohta iltapuuhiin järjestämään omaa aikaa iltaa varten

 

[alkuperäinen tässä]

Haluaisin kyllä tietää miten joku 2v ymmärtää ruoanlaiton tai käsittää tunnin rankaisun eri huoneessa sisaruksestaan...

 

["vieras"]

[QUOTE="noh";22272950]Kuule. Se on subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Isommat 3 päiväksi viikossa vähintään puolipäivähoitoon. Heti tulevan kuun alusta. Ainakin jouluun asti, joulun aikaan mieti uudelleen mitä haluat maailmalta, elämältä ja kodilta.[/QUOTE]

Kunnalla on neljä kuukautta aikaa järjestää hoitopaikka, kun ap ei ole menossa töihin. Että ihan ensi kuun alussa pk- paikkaa ei taida järjestyä...

 

[isosta perheestä itsekin]

Kuullostaa että olet alkanut ohjelmatoimistoksi sen sijaan, että olet äiti. Äiti sanoo aina välillä, että nyt mulle tauko, te istutte tässä ja piirrätte tai katsotte tuomasveturin tai rakennatte.

Ja se kantelu kannattaa kitkeä pois tässä vaiheessa, muuten tuosta ei tule mitään.

 

[PinkLily]

Mun on tosi paha sanoa tohon mitään muuta ku kuullostaa harmistuttavalta :hug:
Mee ulos juoksemaan niiden kanssa vähäksi aikaa niin kuluu lapsilta energia.
Mulla ei vielä ainakaan oo tota ongelmaa ollut (lapset 1.5v ja 3.5v) mutta kyl toi jossai välissä varmaan tulee mullekkin eteen.

 

[Q]

[QUOTE="vieras";22273004]Kunnalla on neljä kuukautta aikaa järjestää hoitopaikka, kun ap ei ole menossa töihin. Että ihan ensi kuun alussa pk- paikkaa ei taida järjestyä...[/QUOTE]

Tiukan paikan tullen järjestyy kyllä. Esim. jos tekee itsestään ls-ilmoituksen saa monenlaista tukitoimea nopeaan.

 

[näin]

välillä voit sanoa hyvin napakasti että "NYT äiti tekee tämän ihan rauhassa"!Ja lähetä se 5v ulos hetkeksi leikkimään (mikäli mahdollista) niin meno hetkes rauhoittuu ja se saa uusia ajatuksia siellä.Sitä paitsi kyllä sun pitää opettaa lapsilles et äitikin saa hetken tehdä jotain rauhassaVoimia!
Mitenkäs sun mies??Jos et oo yh niin laita sekin ihmeessä tekemään jotain!!Sano vaikka että saat valita joko siivoat ja laitat ruuan tai meet kahdeksi tunniksi lasten kanssn ulos?? niin mä saan tehtyä ne rauhassa.Ja pidät kiinni että valitsee jommankumman!Tai sitten jos se ei vaan älyä parastaan niin sit sanot että nyt Mä lähden pariks tunniks kävelyllä tai kaverille kahville ja ihan yksin ja sitten tosiaan painut vaan ovesta ulos.Hoitakoon sit koko homman yksin

 

[töihin vaan!]

Minäkin suosittelisin töihin menoa! mun lapset on 3 ja 1,5vee aloittivat pari kk sitten 15 päivää kuussa päiväkodin ja minä osa-aikatyön. Ai että nyt on ihanaa. On aikaa lapsille, mut on aikaa myös itselle. ts.muutamana vapaapäivänä olen vienyt lapset subjektiivisella oikeudella hoitoon ja tehnyt ihan mitä itse haluan. Ja työpäivien jälkeen todella nautin lasten kanssa olosta...suosittelen! Mies haluis kolmannen lapsen, mut just nyt oon niin tyytyväinen että saa mennä muutama vuosi ennen kuin taas kotiäitiyttä alan harkitsemaan.

 

["mä"]

eihän se sinällään ole rangaistus vaan oman leikin ottaminen ja siinä vaiheessa kun aloin tuota kirjoittamaan et ollut ehtinyt kertoa lastesi ikiä niin kuin tuossa taisinkin mainita alussa.Ja kyllä mun 2v on ainakin ruokaa kattilassa mun kanssa osannut sekoittaa vaikka ei juuri muuta olisikaan tehnyt niin siitäkin s on jo hyvin ylpeä ja kokee olevansa mukana ja tärkeä

 

[urs]

Näin 4 muksun ja 15v kotiäitinä olleena voin kyl sanoo että kaikille ei kotiäitiys käy ja kyllä niille lapsille voi opettaa että "nyt äiti juo pväkahvin ihan rauhassa" tai jos tahtoo ni vaikka neuloo sen puoltuntii ihan rauhassa ja sitten niitä tuntei itekseen olemiselle saa kun muksut pväunosilla tai laittaa vaan ajoissa nukkumaan

Ja juu...kyllä meillä 2v osaa auttaa leipomisessa,sekottelee kastikkeita yms,tyhjentää astianpesukonetta apuna ja jopa käy laittamassa äitin kanssa lämpöä...meillä kun puulämmitys.

 

[nöppäri]

Meilläkin tuo keskimmäinen välillä, huom välillä teki tuota. Jos esim olin itse syömässä sanoin ihan napakasti, että äiti syö nyt, ja myös äidillä on ruokarauha. Enkä todellakaan lotkauttanut korvaanikaan, vaikka muutamaan otteeseen kirjaimellisesti revittiin vatteista.

Olen myös ihan selkeästi ilmoittanut, että nyt en tule katsomaan tai tekemään jotakin.
En todellakaan ole ollut aina "käytettävissä", muksut on vaan oppineet siihen, että välillä joutuu odottamaan tai sitten jos ei malta on pärjättävä omin neuvoin. Toki jos kyseessä joku tärkeä asia tai muu, niin sitten olen mennyt auttamaan.

 

["Halikatti"]

Tiukan paikan tullen järjestyy kyllä. Esim. jos tekee itsestään ls-ilmoituksen saa monenlaista tukitoimea nopeaan.

Meille kans löytyi paikat alle 2 viikossa kun romahdin ja masennuin ja otin yhteyttä perhetyöhön, en edes sosiaalitoimistoon. Tai se yhteys oikeastaan jo oli mulla olemassa.
Sitten huomasin, että mulle ei kotona oleminen lasten kanssa vain sovi. Nyt saan toipua kotona ja haen sitten varmaan osa-aikaista työtä.