N
normit pinnassa
Vieras
Tuli aika tylyä kuittia eräiltä ihmisiltä iästä ja elämäntilanteesta. Kauhistusta aiheutti myös se, että mun opinnoissa tulee kestämään vielä ainakin 3 vuotta ja sen jälkeen en tiedä yhtään, mutta veikkaan, että ennemmin esim. työkokemusta kuin lapsentekoa. Olemme seurustelleet nykyisen miesystäväni kanssa 4 vuotta, emmekä asu vieläkään yhdessä, mikähän meissäkin on vikana.
Ja nämä arvostelijat ovat itse vielä nuoria, itseäni vain hieman vanhempia tai nuorempia. Minua jäi ihmetyttämään, että todellako nuo normit ovat vieläkin noin vahvana ihmisissä? Ja mikä kummallisinta, nuorissa ihmisissä. Kamalan vanhahtavia mielipiteitä ja ymmärryksen puutetta.
Tuntuu, että olen tehnyt vähintään murhaan verrattavan rikoksen, kun en vielä haaveile lapsesta ja kaikki on levällään. Miksei saisi olla? En todellakaan tinnyt vielä parikymppisenä, mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa. En kyllä vieläkään täysin, mut ainkin joku suunta on jo. Lapsi ei tunnu ajankohtaiselta. En osaa sanoa, milloin sen aika on, mutta ainakin aion kuunnella sisintäni, enkä alkaa lapsenhankintaan, jos ei siltä tunnu. Jos vuodet loppuvat, niin sitten se on niin.
Haluan, että nautin tulevasta ammatistani ja tykkään opiskelusta. En usko, että kaupan kassa (kaikella kunnioituksella) olisi se, mitä jaksaisin tehdä. Olisiko ollut parempi, että olisin vain mennyt sinne kassalle vakimyyjäksi tienaamaan ja alkanut pukata lapsia. Tai ainakin olisi pitänyt lähteä opiskelemaan aiemmin, lähemmäs kolmekymppinen päätoiminen opiskelija tuntuu olevan naurettava.
Ja nämä arvostelijat ovat itse vielä nuoria, itseäni vain hieman vanhempia tai nuorempia. Minua jäi ihmetyttämään, että todellako nuo normit ovat vieläkin noin vahvana ihmisissä? Ja mikä kummallisinta, nuorissa ihmisissä. Kamalan vanhahtavia mielipiteitä ja ymmärryksen puutetta.
Tuntuu, että olen tehnyt vähintään murhaan verrattavan rikoksen, kun en vielä haaveile lapsesta ja kaikki on levällään. Miksei saisi olla? En todellakaan tinnyt vielä parikymppisenä, mitä haluan tehdä ja mikä kiinnostaa. En kyllä vieläkään täysin, mut ainkin joku suunta on jo. Lapsi ei tunnu ajankohtaiselta. En osaa sanoa, milloin sen aika on, mutta ainakin aion kuunnella sisintäni, enkä alkaa lapsenhankintaan, jos ei siltä tunnu. Jos vuodet loppuvat, niin sitten se on niin.
Haluan, että nautin tulevasta ammatistani ja tykkään opiskelusta. En usko, että kaupan kassa (kaikella kunnioituksella) olisi se, mitä jaksaisin tehdä. Olisiko ollut parempi, että olisin vain mennyt sinne kassalle vakimyyjäksi tienaamaan ja alkanut pukata lapsia. Tai ainakin olisi pitänyt lähteä opiskelemaan aiemmin, lähemmäs kolmekymppinen päätoiminen opiskelija tuntuu olevan naurettava.
