onko muita jotka on periaatteessa ihan onnellisia omassa parisuhteessaan, MUTTA...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avun tarpeessa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

avun tarpeessa

Vieras
..kadehtii kuitenkin jollain tapaa muita...

mulla ei ole kun paskoja parisuhteita 3kpl takana; alkoholisti, väkivaltainen ja narsisti.
nykyään olen miehen kanssa joka on ahkera, ei juo viinaa, ei ole väkivaltainen... mutta ei myöskään "hellä".
esim.kun katselen useiden kavereiden facebook-kuvia missä kukin on miehensä kanssa milloin missäkin; poseerataan tukholmassa, kotipihassa, etelässä, lapissa....
ei meistä ole yhtään kuvaa et mies ottais musta kiinni ja räps.. tai et se tekis mulle ruokaa tai siivoais..
onko tämäkään mies mulle se mitä haluan kun olen tottunut niin paskaan, "tyydynkö vähempään" mitä olis tarjolla? taustani takia.... jos mies ei juo viinaa eikä hakkaa niin se on hyvä mies?! vai onko sittenkään...

olen ihan hukassa, täytän kohta 30v ja tuntuu et iskee joku ikäkriisi päälle, kamala paniikki siitä mitä elämältäni haluan.... hirveä epävarmuus....

apua...
 
Minkälainen sitten olisi unelmiesi mies? Muistaa täytyy, ettei täydellistä ihmistä ole, ja usein se itselle paras ei kuitenkaan ole sellainen, jonka kuvan itselleen joskus maalaili. Jos kaipaat suhteeseenne jotain lisää, puhu siitä miehesi kanssa. Ja sitten tärkein: mitä tunnet miestäsi kohtaan? Hyvästäkin miehestä pääsee eroon haikailemalla parempaa, jota ehkä ei löydykään. Toisaalta jos ei vaan tunnu oikealta, on turha jäädä nyhjöttämäänkään. Miltä tuntuisi, jos äkkiä menettäisit miehesi? Mikä miehessä oli se, johon alun perin ihastuit/rakastuit? Onko se vielä olemassa?

Usein miehet eivät tee ruokaa naiselle tai siivoa. Oletko itse koettanut olla hellä miehellesi, ottaa hänestä kiinni ja räpsätä kuvaa? Toisaalta ymmärrän mitä haet, itse sain juurikin sellaisen hellän, huomaavaisen ja kotitöitä tekevän, mutta silti vahvan ja miehekkään. En kyllä koskaan olisi uskonut. Mutta työtä se teettää tämäkin suhde... Tsemppiä!
 
Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että mulla on ihana mies. Antaa mun nukkua aamuisin pitkään, tekee ruokaa, vielä hyvää sellaista. Siivoaa ja pesee pyykkiä, yms. Pussaa ja paijaa ja panee :) eli ei valittamista, yleensä meillä on hauskaakin yhdessä. Kiitos kun muistutit miten hyvin asiat mulla on!
 
Kaikki ei ole sellaisia hempeitä hellijöitä, osa ei edes uskalla mennä keittiöön, koska se on naisen valtakuntaa. Siis jos mies haluaa keittää kahvit, niin nainen on heti vieressä auttamassa tai katsomassa, että osaako se muka ?
Kukaan ei ole ajatustenlukija ; näytä sille miehelle niitä sun kavereiden perhekuvia ja kysy, miks teistä ei ole sellaisia ? Että sustakin olis kiva laittaa joskus jotain sellaista näytille nettiin tai kirjahyllyn päälle, olis kivoja muistoja sitten vanhempana.
Tai kysy, millaista ruokaa se söi ennen teidän suhdetta, mikä oli sen bravuurikokkaus ja sano, että olis kiva jos se ottais joskus ruokavastuun..
 
..kadehtii kuitenkin jollain tapaa muita...

mulla ei ole kun paskoja parisuhteita 3kpl takana; alkoholisti, väkivaltainen ja narsisti.
nykyään olen miehen kanssa joka on ahkera, ei juo viinaa, ei ole väkivaltainen... mutta ei myöskään "hellä".
esim.kun katselen useiden kavereiden facebook-kuvia missä kukin on miehensä kanssa milloin missäkin; poseerataan tukholmassa, kotipihassa, etelässä, lapissa....
ei meistä ole yhtään kuvaa et mies ottais musta kiinni ja räps.. tai et se tekis mulle ruokaa tai siivoais..
onko tämäkään mies mulle se mitä haluan kun olen tottunut niin paskaan, "tyydynkö vähempään" mitä olis tarjolla? taustani takia.... jos mies ei juo viinaa eikä hakkaa niin se on hyvä mies?! vai onko sittenkään...

olen ihan hukassa, täytän kohta 30v ja tuntuu et iskee joku ikäkriisi päälle, kamala paniikki siitä mitä elämältäni haluan.... hirveä epävarmuus....

apua...

sulla on sitten ihan samanlainen mies ku mulla.tosin empä mäkään jaksa enää hempeillä,3 vuotta riitti.ja ei meistäkää mitää yhteisiä kuvia ole,riittää kun lapsista on.ois mustakin kiva jos ois vähän toisenlainen mies,mutta en kyllä silti kadehdi muita koska itsepähän olen mieheni valinnut.jos joillain menee paremmin,hyvä niin.
 
Kyllä! Meidän suhdetta varjostaa iso mörkö. Meillä on muuten asiat tosi hyvin, enemmän kuin paremmin, mutta...
Tämä yksi seikka tekee elämästämme niin rankkaa, että kieltämättä erokin on ollut toisinaan mielessä.
 
Oletko sä ikinä sanonut, mitä sä haluat siltä?

olen toki ja oikeesti mies on ihan ok jne.
mutta mulla on kamala "hätä" et elämä vaan soljuu sormien välistä ja mä en tavallaan tajua vaatia enempää..
en osaa selittää, en mä tarvitse kuuta taivaalta enkä odota mitään epärealistista, mutta pelottaa et mua odottais "parempi elämä" jossain, mutta mä vaan tyydyn siihen et mies ei lyö mua... mut en saa muutakaan....
ääh, mä en nyt saa tätä ajatustani ulos...
 
Ymmärrän jollain tapaa aloittajan ajatuksia, vaikka itse en sanoisi kadehtivani muita. Ennemmin koen jonkinlaista häpeää siitä että en osaa olla tyytyväinen suhteessa, joka monen mielestä varmasti on hyvä ja toimvakin, ei mitään erityisiä ongelmia. Lainasin äskettäin kirjan Toimiva yhteys; Anna Kåver, Åsa Nilsonne; myötätunto ja hyväksyntä ihmissuhteissa. En ole kirjaa vielä kuin puolessa välissä, mutta se vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. Jokaisella meillä on varmasti parannettavaa suhtautumisessa muihin ihmisiin, niin aivan läheisempiin kuin vähän kauempanakin oleviin.
 
En tiiä oonko kateellinen kelleen tai mitään..

Mutta tässä suhteessa olen aika ahdistunut siitä,että mun pitäs ilmottaa aina kun menen jonnekkin,esim. jos lähden hetken mielijohteesta baariin parille..Ja jotenkin on viime aikoina ollut olo,että mies vain koittaa vahtia mun tekemisiä,olemisia..
 
Ap, teetkö sinä niin miehellesi? Otat kiinni ja *räps*? Tai ihan vaan pyydät ottamaan kuvan tai seuraksesi kokkaamaan ruokaa? Pitääkö miehen tajuta kaikki ilman sinun sanojasi?
 

Yhteistyössä