Jos ei ADD, niin mikä sitten.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja smeagol pikana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

smeagol pikana

Vieras
Ollaan nyt toista vuotta rampattu tuon 7 v pojan kanssa tutkimuksissa. artikkeleiden mukaan on aivan kuin hällä olisi ADD, tarkemmin sanottuna ylikeskittynyt tarkkaavaisuushäiriö.
tänään tuli kuitenkin lausunto tyksistä etteivät ad/hd kriteerit täyty mutta pojalla lausunnon mukaan: " ahdistuneisuutta, täydellisyyteen pyrkimistä, levottomuutta, impulsiivisuutta sekä oppositioasennette ja tunne-elämän epätasapainoa." että pitäisi hakeutua lastenpsykiatrille. mä en jaksa tätä et tuntuu et tää vaan jatkuu ja jatkuu.
 
No mutta jos taustalla on add ja se aiheuttaa tunne-elämän ongelmia, syystä, että se vaikeuttaa suorituksia ja turhauttaa ja sitä kautta vaikuttaa lapsen minäkuvaan?
 
[QUOTE="smeagol";22311869]mä oon sitä mieltä et pojalla on add, mut diagnoosia ei saatu,kun kriteerit ei täyty. ja tien et kaikki nuo käytökset johtuu siitä.[/QUOTE]

Mistä se jää sitten vajaaksi, ettei kriteerit täyty?

Meillä on pojalla diagnoosi. Semmonen oikein kiltti ja rauhallinen poika.
 
Joskus lapsen masennuskin saattaa ilmetä adhd:n kaltaisina oireiluina, en sano että juuri sinun pojallasi olisi, mutta se on ihan tosi. Kannattaa ilmanmuuta mennä psykiatrille avoimin mielin(jos vain mahdollista. Lapsen parhaaksihan se on. :)
 
" ahdistuneisuutta, täydellisyyteen pyrkimistä, levottomuutta, impulsiivisuutta sekä oppositioasennette ja tunne-elämän epätasapainoa."

Ei kai näihin mitään aiheuttajadiagnoosia tarvita vaan voivat olla ihan seurausta kasvuympäristöstä.
 
" ahdistuneisuutta, täydellisyyteen pyrkimistä, levottomuutta, impulsiivisuutta sekä oppositioasennette ja tunne-elämän epätasapainoa."

Ei kai näihin mitään aiheuttajadiagnoosia tarvita vaan voivat olla ihan seurausta kasvuympäristöstä.

tulihan se sieltä. en jaksa juurta jaksaen selittää mein kotioloja. ne on hyvät ja oon perheneuvolas ollu jo 3v.
 
No mutta jos taustalla on add ja se aiheuttaa tunne-elämän ongelmia, syystä, että se vaikeuttaa suorituksia ja turhauttaa ja sitä kautta vaikuttaa lapsen minäkuvaan?

just näin.

mutta ei ole meilläkään diagnoosia, niitä ei tahdota kaikissa sairaaloissa enää tehdä, ettei lapsi leimaannu vain yhden tyyppisen erityisyyden "kantajaksi" ja se jatkossa vaikuttaisi siten, että häntä hoidettaisi aina "ADD-lapsena".

meillä papereissa lukee aspergerpiirteet ja aistien yli- ja aliherkkyyksiä, lukihäiriö jne jne jne.
 
[QUOTE="smeagol";22311962]tulihan se sieltä. en jaksa juurta jaksaen selittää mein kotioloja. ne on hyvät ja oon perheneuvolas ollu jo 3v.[/QUOTE]

Voi anteeksi, vastasin niin, että ajattelin asiaa yleisellä tasolla.

En mä tarkoittanut, että teillä olisi kotioloissa vikaa.

Olen pahoillani.
 
[QUOTE="smeagol";22311932]no joku sanan löytämisen vaikeus on diagnosoitu, ei muuta. en tie mitä sit ajattelevat. mua harmittaa niin, ku pojalla tuntuu olevan joku huonosti :'([/QUOTE]

Meillä aloitettiin puhumattomuuden vuoksi tutkimukset n. 2,5- 3-vuotiaana ja on jo monta alustavaa diagnoosia, eli hyvinkin mahdollista vielä esim. ADHD. Kai se sitten vaihtelee tosi paljon kunnittain + tapauskohtaisesti että missä iässä aloitetaan tutkiminen.

Tsemppiä tosi paljon! Kyllähän se jatkuu ja jatkuu niin kauan kun poikasi on aikuinen ja vastuussa itse itsestään. :hug:
 
Mulla on lapsella add-diagnoosi, ja täyttyy siis joka ikinen ad/hd liiton sivuilta löytyvistä tarkkaavaisuushäiriön piirteistä.

Tosi pitkään meni, että apua saatiin, ja sekin vasta kun vein lapsen yksityisen lääkäriaseman neurologin ja neuropsykologin tutkimuksiin. Lisäksi lapsen käytöksestä täytettiin papereita kotona ja koulussa.

Ja helpotti sillä tavalla, että esim. luokkaan pystyttiin hakemaan avustajaa tuon lausunnon perusteella. Vaikka ihan sama lapsihan mulla on kotona.

Jos asutte pääkaupunkiseudulla, koita saada saada apua voimalasta (lasten ja nuorten keskus toivo) www.oktoivo.fi. Sinne tarvitsee lähetteen, jonka voi kirjoittaa esim. koululääkäri. Terapeuteilla on kokemusta monenlaisista lapsista, ja osaavat varmasti ohjata eteenpäin. Mun poikani kävi tuolla kahdessa eri jaksossa poikien ryhmässä - aluksi tuntui, että mitä tästä oikein saa, mutta vertaistuki on lapselle tärkeää.
 

Yhteistyössä