Puhutaanpa ikäerosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tyttö 20v.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tyttö 20v.

Vieras
Kertokaahan kaikki olennainen ja ehkä hiukan sen ohikin, jos teillä on kokemusta miehen ja naisen välisestä ikäerosta joka on lähellä 20v.
Omia kokemuksia tai sitten sivusta seuranneena :)

Tää olis tosi tarpeen saada vähä eri näkökulmia :S
 
Äijä on vaatimattomat 15 vuotta minua vanhempi... yhä.:saint:

ei siinä sen kummempaa draamaa, mitä nyt alkuvaiheessa Mama totesi, että äijä olisi hänelle ihan passelin ikäinen, seitsemisen vuotta nuorempi.
 
Ikäeroa 16v. Nyt viidettä vuotta yhdessä, eikä oo tainnut koskaan vaikuttaa mihinkään tuo ikäero. Paitsi että läheiset alussa 'kauhisteli' ennen kuin tutustuivat puolisooni, tavattuaan hänet hyväksyivät täysin suhteemme. Mutta tietysti kaikilta tutuilta ja lähes tuntemattomilta on tullut ihmettelyä joskus, mutta so what.
 
Ei mitään kokemusta, muuta kuin elämänkokemus (alkaa jo 40 häämöttää). Minua kuitenkin epäilyttäisi suhteen motiivi. Onko jommallekummalle (todennäköisesti vanhemmalle) jotain meriittiä saada eri-ikäinen kumppani? Onko nuori innokas tyttö vanhenevan miehen egon pönkittäjä? Eikö se olisi vähän ällöttävää? Tai toisin päin, onko nuori tyttö hakemassa vastuunkantajaa/isähahmoa. Eikö sekin ole hyväksikäyttämistä?
 
Äijän kanssa olemme olleet yhdessä.. hmmm... 16, kohta 17 vuotta. Yhteisiä lapsia on neljä. Tiedä sitä sitten muista motiiveista, mutta viihdymme yhä yhdessä.
 
[QUOTE="viiraska";22314042]Ei mitään kokemusta, muuta kuin elämänkokemus (alkaa jo 40 häämöttää). Minua kuitenkin epäilyttäisi suhteen motiivi. Onko jommallekummalle (todennäköisesti vanhemmalle) jotain meriittiä saada eri-ikäinen kumppani? Onko nuori innokas tyttö vanhenevan miehen egon pönkittäjä? Eikö se olisi vähän ällöttävää? Tai toisin päin, onko nuori tyttö hakemassa vastuunkantajaa/isähahmoa. Eikö sekin ole hyväksikäyttämistä?[/QUOTE]

Noh, kaikki nuoret/nuoremmat naiset ei ole innokkaita eikä kaikki vanhat/vanhemmat miehet isähahmoja tai mitään sinne päinkään.
 
Vanhempi mies osaa panna ja nuorempi nainen on pantava. Ei siinä varmaan sen ihmeempää. Siinä vaiheessa kun mies on yli 50 eikä jaksa enää panna, on nainenkin jo lakannut olemasta pantava. Suhde siis pysyy tasapainossa.
 
Lukuja vaan.. meillä ikäeroo reilut 25v ja kaks lasta. Tutustuessa en olis koskaan uskonut niin "vanhaks", tunteet vei voiton "järkytykseltä". Ei vaikuta elämässä mihinkään ja molempien perheet ottanu hyvin..
 
Mä olisin parikymppisenä sinkkuna tainnut useammallekin itseäni parikymmentä vuotta vanhemmalle kelvata. Ongelma oli kuitenkin siinä, että ulkonäköni he olisivat kelpuuttaneet, persoonaani eivät. Jos siis olisin ns. luopunut itsestäni, suhdetta olisi saattanut pukata. Eipä kiinnostanut, vaan löysin sitten jossain vaiheessa itseni ikäisen...
 
Itse olin 25 kun tapasin 15 vuotta vanhemman mieheni. Alkuun epäilytti itseänikin, mitä on miehellä mielessä ja mikä ihme voi minunlaisessani kakarassa kiinnostaa aikuista miestä, mutta tässä sitä vaan ollaan, viiden vuoden yhteiselon jälkeen tuntuu, että ollaan vasta alussa. Vanhempani olivat myös kohtuu epäluuloisia, mutta ajan mittaan kaikki on kyllä asettunut. Kaverit eivät ainakaan myöntäneet olleensa kummissaan - pikemminkin tukivat, kun kerroin itse olevani vähän hakusessa asian kanssa.

Oikeastaan ainoa asia (musiikkimaun lisäksi), missä ikäero tulee vastaan, on lasten hankkiminen. Miehellä ei kunto kauaa riitä kakaroiden perässä juoksemaan ja öitä valvomaan, haluaisi kuitenkin olla hyvä ja aktiivinen isä. Itsellä ei vielä ole tullut sitä tarvetta, että pitäisi lapsia saada. Välillä toivon, että olisi enemmän aikaa asian kypsymiselle...

Itse tulen juttuun miehen kavereiden kanssa, vaikka osa hipoo jo kuuttakymppiä, eikä miehellänikään ole ollut vaikeuksia omien kavereideni kanssa. Nämä ovat myös tärkeitä asioita, jotka kannattaa huomioida. Toki kaikkien kavereitten ei tarvitse olla yhteisiä, mutta juttuun pitäisi tulla, jos vaikka yhdessä illallistetaan...

Toki sitä mietti sitäkin, että kun mies jää eläkkeelle, on itsellä vielä täysi työura käynnissä, ja siinä vaiheessa kun itse ehtii eläkeikään, ei miehellä ole enää montaa vuotta jäljellä. Tavoite on, että pystyisi järjestämään talouden niin, että voisin tarvittaessa jäädä aikaisin eläkkeelle tai osa-aikatöihin, hoidon järjestämiseksi mutta myös yhdessäolon takia. Aika näyttää kuinka käy, saattaahan jo huomenna kumpi tahansa jäädä auton alle...
 
Jos kyse on nuoresta naisesta ja vanhemmasta miehestä, asia on ihan ok. ja luonnollinenkin. Mutta jos tarkoitetaan esim. parikymppistä miestä ja nelikymppistä naista, on se ällöttävää ja sairasta. Eikö?
 
[QUOTE="niin";22315212]Jos kyse on nuoresta naisesta ja vanhemmasta miehestä, asia on ihan ok. ja luonnollinenkin. Mutta jos tarkoitetaan esim. parikymppistä miestä ja nelikymppistä naista, on se ällöttävää ja sairasta. Eikö?[/QUOTE]

Onko?
Meillä on miehen kanssa 16 vuotta ikäeroa. Minä olen vanhempi.
Yhteistä taivalta on takana nyt pian 8 vuotta, niistä 5 naimisissa.
Yhteisiä lapsia on kaksi.

Ikäero oli minulle ongelma suhteen alussa, mutta mies oli sitkeä ja hyvä niin. Ajan myötä numerot ovat kyllä menettäneet merkityksensä eikä sitä enää ajattele muuta kuin vaikkapa tällaisia viestejä lukiessa.
 
Tässä esimerkki:
Mies vaikka 42 vuotias.Nainen 18-20 vuotias.
Nainen lapseton.
Miehellä kolme lasta,18 15 ja 12 vuotiaat tyttäret.
Kaksi tosi vaikeaa täysin passattua murkkua jotka odottavat tulevalta isän naisystävältä täyden palvelun hotellia.
Laitat ruuan,tiskaat,passaat murkut.
Keräät kaiken kaman jotka he lattioille ja pöydille keräävät.
He kiehnäävat isin ympärillä ja isi tapailee heitä usein paitsi että se 15 vuotias asuu isin kanssa.
Isillä on lisäksi vuorotyö ja aikaa vain sinulle joka toinen viikonloppu.
Muuten astut valmiiseen laumaan missä sinun tarpeesi otetaan viimeiseksi huomioon,miehen lapset tulevat aina etusijalla.Yhteiset puheenaiheet sinulla ja miehellä on vähissä,teitä yhdistää oikeastaan vain seksi.
Siinä on esimerkki elävästä elämästä.Kauanko luulet jaksavasi?
 
Tässä esimerkki:
Mies vaikka 42 vuotias.Nainen 18-20 vuotias.
Nainen lapseton.
Miehellä kolme lasta,18 15 ja 12 vuotiaat tyttäret.
Kaksi tosi vaikeaa täysin passattua murkkua jotka odottavat tulevalta isän naisystävältä täyden palvelun hotellia.
Laitat ruuan,tiskaat,passaat murkut.
Keräät kaiken kaman jotka he lattioille ja pöydille keräävät.
He kiehnäävat isin ympärillä ja isi tapailee heitä usein paitsi että se 15 vuotias asuu isin kanssa.
Isillä on lisäksi vuorotyö ja aikaa vain sinulle joka toinen viikonloppu.
Muuten astut valmiiseen laumaan missä sinun tarpeesi otetaan viimeiseksi huomioon,miehen lapset tulevat aina etusijalla.Yhteiset puheenaiheet sinulla ja miehellä on vähissä,teitä yhdistää oikeastaan vain seksi.
Siinä on esimerkki elävästä elämästä.Kauanko luulet jaksavasi?

Meillä meni niin että nainen oli 37 ja lapsia hänellä 6, ikähaitarilla 5-19 vuotta.
Mies oli 21. Alussa oli haasteellista etenkin sen vuoksi koska nainen ei oikein osannut "päästää" miestä tasaveroiseksi perheen jäseneksi vaan yritti esim pitää miehen tulot erillään perheen tuloista ja menoista. Sitten pikkuhiljaa mies ja vanhimmat lapset saivat naisen tajuamaan kuinka typerästi hän käyttäytyi. Kului aikaa, karttui yhteisiä (kipeitäkin) kokemuksia, syntyi lapsenlapsia ja yhteisiä lapsia ja mies pääsi kiusoittelemaan isäänsä, kuinka hänestä tuli isoisä ennen kuin isästään.
Nyt on "jaksettu" pian 8 vuotta.

Ei ole kahta samanlaista tarinaa.
Siihen en kuitenkaan usko, että ikäero itsessään suhteen kaataisi. Monia muitakin asioita pitää olla silloin pielessä.
 
Mä en oikein tiedä mitä ikäerossa puhuttaa... Suurin ikäero minun ja miehen välillä on ollut joku 17-18 vuotta, eikä siinä nyt ollut oikein mitään ihmeellistä. Ympärillä ihmiset supattelivat ja toiset tulivat ihan päin naamaakin sanomaan että näkevät tilanteessa jotain väärää. Mutta ei se kyllä sen ihmeempää ole seurustella tai tapailla parikymppisenä nelikymppistä kuin minkään muunkaan ikäistä.. Se kun on loppujen lopuksi vain ihmisen persoona mikä ratkaisee..

Nykyinen ukko on vain viisi vuotta vanhempi ja sitäkin mun on välillä huomattavan vaikea ymmärtää :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22315650:
Eihän se ikäero ole aluksi paha mutta onko kiva kun ukko delaa kun olet 45 ?

Tuskin se on kivaa missään iässä.

Ja mistä sitä voi tietää, kumpi täältä ensin lähtee ja mistä syystä, turha sellaista on murehtia. Suomessa ei lesken tarvitse jäädä loppuiäkseen surupuku päällä itkemään.

Mieluummin otan kiitollisuudella vastaan sen onnen, jonka voin saada, kuin märehdin sitä, minkä menettää.

eli parempi 20 vuotta todellista rakkautta ja huumaa, kuin 50 vuotta tasapaksua, "turvallista" eloa.
 
Yllä "tosi hyviä" vastaväitteitä hehheh. Voihan vaikka kuu törmätä maapalloon, mistä sitäkään tietää. Mutta ehkä todennäköisempää on elää eläkeikään asti. Mieluummin minä olen miehen kanssa melkein koko elämän kuin puolet elämästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22315709:
Yllä "tosi hyviä" vastaväitteitä hehheh. Voihan vaikka kuu törmätä maapalloon, mistä sitäkään tietää. Mutta ehkä todennäköisempää on elää eläkeikään asti. Mieluummin minä olen miehen kanssa melkein koko elämän kuin puolet elämästä.

Joskus "puoleen elämään" mahtuu enemmän, kuin "melkein koko elämään".
 

Yhteistyössä