Puhutaanpa ikäerosta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tyttö 20v.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316142:
Te valehtelette ap:lle päin näköä että ei olisi mitään huonoja puolia noin suuressa ikäerossa. Ehkä olette joutuneet niin paljon puolustelemaan että olette alkaneet itse uskoa valheeseen. Sen takia niitä avioerojakin tulee niin paljon, kun rakastutaan ihmiseen mutta ei ajatella suhteen tulevaisuutta. Miksiköhän Scarlett ja Clementine ovat eronneet? Ei siihen kuitenkin olisi ikäero vaikuttanut jollain tavalla?
Puhutte nyt niin kuin minä olisin valitsemalla valinnut "valioyksilön" miehekseni mutta asia ei ole niin, yksinkertaisesti vain jätin valitsematta ne joiden kanssa suhde olisi todennäköisesti päättynyt ennenaikaisesti.

mulla oli ihan eri syyt eroon,vaikka miehenä olisi ollut oma ikäinen niin sillon olisin varmasti eronnut kun elämäntilanne meni vähän sekaisin. ja siis mihinkään ikäkysymyksiin eroni ei liity.mä en ainakaan löydä yhtään huonoa puolta siitä että ikäeroa oli noin paljon. tällä hetkelläkin se sama mies on minulle erittäin rakas ja varmasti aina mukana tuolla sydämmessä
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316142:
Miksiköhän Scarlett ja Clementine ovat eronneet? Ei siihen kuitenkin olisi ikäero vaikuttanut jollain tavalla?

No usko tai älä, mutta eroon oli muita syitä kuin ikäero. Mä itte tiedän miksi suhde päättyi ja se riittää mulle. Usko sä mitä tahdot ja valehtele muista paskaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316142:
Te valehtelette ap:lle päin näköä että ei olisi mitään huonoja puolia noin suuressa ikäerossa. Ehkä olette joutuneet niin paljon puolustelemaan että olette alkaneet itse uskoa valheeseen. Sen takia niitä avioerojakin tulee niin paljon, kun rakastutaan ihmiseen mutta ei ajatella suhteen tulevaisuutta. Miksiköhän Scarlett ja Clementine ovat eronneet? Ei siihen kuitenkin olisi ikäero vaikuttanut jollain tavalla?
Puhutte nyt niin kuin minä olisin valitsemalla valinnut "valioyksilön" miehekseni mutta asia ei ole niin, yksinkertaisesti vain jätin valitsematta ne joiden kanssa suhde olisi todennäköisesti päättynyt ennenaikaisesti.

Kirjoitat kovin aggressiivisesti ja hyökkäävästi. Ja argumenttien puutteessa olet toistuvasti yrittänyt loukata henkilöitä.

Olen pahoillani, mutta kai ymmärrät että se antaa vaikutelman, että olet kovin epävarma omista valinnoistasi, joita kuitenkin esität ainoina oikeina/järkevinä.
Miksi niin?
Mikä meni pieleen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316050:
Ei teille kannata selittää asioita, olette sitä tyyppiä että omat valintanne ovat ainoita oikeita. Onneksi minulla on tunteiden lisäksi myös järkeä päässä ja olen jättänyt puolikuolleet miesehdokkaat omaan arvoonsa.
Aloittajalle sanon sen, että mieti myös sillä järjellä! Nyt voit tosiaan vielä unohtaa kyseisen miehen ja löydät varmasti lähempänä omaa ikääsi olevaa seuraa. Onnea elämääsi.

No sä tässä kyllä nyt väität, että sun tapasi on se ainoa oikia....Eiköhän jokainen toimi kuten parhaimmalta tuntuu eikä kenenkään tapa ole väärä.

Mä itte en vain voisi hylätä mahdollisuutta rakkauteen ja onneen vain sen takia, että toinen on "väärän" ikäänen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22315988:
Ap kylläkin kysyi olennaisia asioita ja te selitätte vain niitä positiivisimpia. Yksi erittäin olennainen asia on että mies voi kuolla paljon aikaisemmin mutta teistä se on kai vain sivuseikka tai kiellätte sen tapahtumisen. Minusta tuo on silloin oman valinnan tyrkyttämistä.

Myös se oman ikäinen puoliso voi kuolla ihan koska vain. Elämästä ei koskaan tiedä. Sitten joku saattaa elää hyvinkin vanhaksi, mäkin tiedän erään 103v. miehen.
 
Mummeliisa kirjoitit itse todella pilkkaavaan sävyyn minulle. Kiitos kysymästä, olen täysin varma että minulla on juuri se mies jonka haluan. Ehkä minulla olisi sama tunne jos olisin valinnut jonkun muun mutta olisi sääli että joutuisin siitä miehestä luopumaan kesken kaiken. Meillä ei ole mennyt mikään pieleen, elämämme on yhtä ylämäkeä ja siltä näyttää myös tulevaisuus. Odotettavissa ei ole kummankaan kuolemaa ja siksi voimme elää täysillä murehtimatta.

En tiedä uskonko noita Klementinen ja Scarletin selityksiä kun eivät kertoneet erojen syitä. Esimerkiksi se että tappelee aina voi johtua ikäerosta, se että ajatusmaailmat eivät kohtaa voi johtua ikäerosta, se että yhteinen elämä on hankalaa voi johtua ikäerosta.
 
Mä en voisi elää tätä ainoaa elämääni samalla asenteella kuin tuo nimimerkki ei tuu mitään. En voisi jättää suhteita väliin sen takia, että toinen on liian vanha, liian nuori tai liian ihan mitä vain. Jos en eläisi elämääni sillä tavalla kuin musta tuntuu, niin silloinhan mä jättäisin sen elämän elämättä.

Mutta mä ajattelenkin varmaan sitten liikaa tunteella ja järki saa jäädä kun tunteet vievät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316236:
Mummeliisa kirjoitit itse todella pilkkaavaan sävyyn minulle. Kiitos kysymästä, olen täysin varma että minulla on juuri se mies jonka haluan. Ehkä minulla olisi sama tunne jos olisin valinnut jonkun muun mutta olisi sääli että joutuisin siitä miehestä luopumaan kesken kaiken. Meillä ei ole mennyt mikään pieleen, elämämme on yhtä ylämäkeä ja siltä näyttää myös tulevaisuus. Odotettavissa ei ole kummankaan kuolemaa ja siksi voimme elää täysillä murehtimatta.

En tiedä uskonko noita Klementinen ja Scarletin selityksiä kun eivät kertoneet erojen syitä. Esimerkiksi se että tappelee aina voi johtua ikäerosta, se että ajatusmaailmat eivät kohtaa voi johtua ikäerosta, se että yhteinen elämä on hankalaa voi johtua ikäerosta.

:D sä olet hauska :D

noh, itse voin kertoa että mulla oli elämäntilanne itseni kanssa sellainen että se ei liittynyt ollenkaan millään tavoin silloiseen mieheeni =) riittääkö?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316236:
En tiedä uskonko noita Klementinen ja Scarletin selityksiä kun eivät kertoneet erojen syitä. Esimerkiksi se että tappelee aina voi johtua ikäerosta, se että ajatusmaailmat eivät kohtaa voi johtua ikäerosta, se että yhteinen elämä on hankalaa voi johtua ikäerosta.

Mulla ei ole mitään velvollisuutta kertoa miksi erosimme. Ero olisi tullut samoista syistä vaikka mies olisi ollut minkä ikäänen tahansa.

Mua sitten vituttaa tuollaaset ihmiset jotka jauhaa paskaa muitten tekemisistä ja valinnoista, aivan muka tietääs miten asiat on. Aivan kuin mä itte en tietääsi kuinka asiat on. Jos ero olisi johtunut ikäerosta, niin kyllä mulla jumaliste olis pokkaa se täällä kertoa.
 
Mä en voisi elää tätä ainoaa elämääni samalla asenteella kuin tuo nimimerkki ei tuu mitään. En voisi jättää suhteita väliin sen takia, että toinen on liian vanha, liian nuori tai liian ihan mitä vain. Jos en eläisi elämääni sillä tavalla kuin musta tuntuu, niin silloinhan mä jättäisin sen elämän elämättä.

Mutta mä ajattelenkin varmaan sitten liikaa tunteella ja järki saa jäädä kun tunteet vievät.

Rakkaus on väkevä rikastuttava voima elämässä.
Mutta siihen sisältyy toki aina myös sattumisen riski.
Siksi kannattavuus on valintana turvallisempi.
Etenkin, jos Elämää pelkää.
 
Viimeksi muokattu:
Scarlett minähän sanoinkin että mitä vain voi tapahtua, mutta on todennäköisempää kuolla vanhana kuin nuorena. Ja en kaupittele omaa valintaani vaan - edelleen - en pidä siitä että väitätte aloittajalle ettei ole mitään huonoja puolia ikäerossa. Minä en ole hylännyt rakkautta vaikka mieheni on lähelle saman ikäinen, mistä tuollaisen väitteen revit?

Nyt häivyn täältä valehtelijoiden joukosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eituumitään;22316270:
Nyt häivyn täältä valehtelijoiden joukosta.

Niin sun mielestä mä olen valehtelija kun en suostu valehtelemaan ikäeroa eron syyksi. Joo tervemenoa vain noin ahdasmieliselle ja elämää pelkäävälle.
 
Hmm. Kyllähän se vaan niin taitaapi olla, että tapauskohtaista on tuo ikäeronkin merkitys suhteessa. Meillä on 7 vuoden ikäero: mies minua vanhempi. Harvoin ikäero arjessa tulee mitenkään vastaan - ehkä useimmin silloin, kun pitää ilmoittaa iät/henkilötunnukset jonnekin.

Suhteen alussa mietin kyllä, että miten ympäristö suhtautuu meidän ikäeroomme (joka ei edes niin kovin huima ole). Lähinnä kai arastelin sitä, mitä miehestä ajatellaan: että on nuorien likkojen perään tms. Ei sitä ole kukaan kummaksunut tai ääneen kommentoinut (edes suhteen alkuvaiheessa). Harvoin kai itse asiassa näin päin olevaa ikäeroa kummaksutaankaan. Kai se on toinen juttu, kun nainen on vanhempi. Siitä olisikin mielenkiintoista kuulla enemmän kokemuksia. Ennakkoluulojahan tähän maahan mahtuu aikamoisesti.
 
Erosin just suhteesta 14 vuotta vanhempaan mieheen. Aluksi mietin ikäeroa tosi pitkään, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että monet 10 vuotta nuoremmat ovat mieleltään paljon tuota ukkoa vanhempia.. Toiset näyttää 40 veenä jo ikälopuilta ja toiset on vielä kuuskymppisinäkin hyvinkin vetovoimaisia.

Ero tuli siksi, että mies ei halunnut lapsia ja minä halusin. Jos olisimme olleet tämän asian suhteen samalla linjalla, luultavasti olisimme vielä onnellisina yhdessä ainakin sen 25 vuotta ja ehkä sen jälkeenkin..

Oikeesti jotkut näyttää jo ennen neljääkymppiä kaljuuntuneilta läskimahoilta, kun toiset taas on lähempänä viittäkymppiä elämänsä kunnossa olevia karismaattisia rokkitähtiä :D
 
Isolla ikäerolla olevat! Hävettääkö teitä koskaan liikkua reilusti vanhemman/nuoremman kanssa? Tuleeko usein kiusallisia tilanteita, joissa muut luulevat teidän olevan isä ja tytär/äiti ja poika...?
 
Isolla ikäerolla olevat! Hävettääkö teitä koskaan liikkua reilusti vanhemman/nuoremman kanssa? Tuleeko usein kiusallisia tilanteita, joissa muut luulevat teidän olevan isä ja tytär/äiti ja poika...?

mulla kävi joskus tilanne jossa yksi mies sanoi että "voi kun olet niin kaunis ja hyvännäköinen" "ihan kun isänsä.."samalla katsoi silloista miestäni:whistle:
vaikka siis mies ei näyttänyt vanhalta mutta itse olen ollut aina tosi nuoren näköinen. mua ei niinkään hävettänyt,enemmänkin nauratti. niin ja sanoja oli siis kännissä silloin :D
 
Mulla ja miesystävällä on 13 vuotta ikäeroa, hän nuorempi. Hän näyttää ikäistään vähän vanhemmalta, minä taas reilusti nuoremmalta, joten kukaan joka ei meitä tunne, ei ole hämmästellyt kun ei tiedä ikiämme. Meidän yleensä arvataan aika samanikäisiksi. Hänet tavatessani todellakin luulin häntä ikäistään vanhemmaksi ja ensin vähän asiaa pohdin... mutta sitten päätin etten anna sen häiritä, häntä se ei ole koskaan häirinnyt.
 
Isolla ikäerolla olevat! Hävettääkö teitä koskaan liikkua reilusti vanhemman/nuoremman kanssa? Tuleeko usein kiusallisia tilanteita, joissa muut luulevat teidän olevan isä ja tytär/äiti ja poika...?

Ei ole vielä tullut.
Kieltämättä voisi olla huvittava tilanne. :D

Häpeällisenä en tosin osaa ajatelle.
Miksi jotain väärinkäsitystä pitäisi hävetä?

Muita hilpeitä tilanteita on kyllä ollut, esim. kun vävy aikoinaan vei keskolaan "vaarin" katsomaan pikkuista ja "vaari" oli vävyä nuorempi, ei vain vuosiltaan mutta myös selkeästi ulkonäöltään.
 
Viimeksi muokattu:
Kovin kovasti joitakuita huolettaa leskeksi jääminen. On totta, että naiset elävät tilastollisesti pitempään kuin miehet, mutta silti kummallista, että tässä(kin) keskustelussa pidetään lähtöolettamuksena, että nainen elää pitempään kuin mies. Vai onko omasta kuolemasta puhuminen jotenkin sopimatonta?

Minulla on täsmälleen ikäiseni mies, mutta hänellä on aika paljon paremmat geenit kuin minulla. Hänen käytännössä kaikki vanhemmat sukulaisensa ovat kuolleet yhdeksiköllä alkavassa iässä, ja onpa joukossa ollut jokunen yli satavuotiaskin, kun taas minun suvussani vastaavat numerot on ollut lähinnä kuutosta ja seiskaa.

Eli miettien geenejämme miehen olisi totisesti pitänyt jättää minut valitsematta lastensa äidiksi samalla logiikalla kuin jotkut täällä eivät missään nimessä ottaisi 20-30 vuotta itseään vanhempaa puolisoa. Onneksi mieheni ei osannut ajatella ihan noin pitkälle.
 
Itselleni tulee mieleen lähinnä ongelmakohtia:
- Onko kummallakin osapuolella itsetunto ihan kunnossa, jos pitää etsiä noin eri-ikäistä seuraa?
- Löytyykö aidosti samoja kiinnostuksenkohteita?
- Ovatko elämänvaiheet samanlaisia? Haluavatko molemmat kotielämää tai juhlia?
- Ovatko toiveet lastenhankinnan suhteen yhteneväisiä? Siinä vaiheessa kun nuorempi olisi valmis hankkimaan lapsia, mikä olisi vanhemman kunto?
- Salliiko taloudellinen tilanne tasavertaisen suhteen, vai olisiko toinen elätti?
- Onnistuuko yhteiselo kavereiden, ystävien ja suvun kanssa?

Kyllähän suhde voi onnistua isollakin isäerolla. Uskoisin silti, että tämä on huomattavasti epätodennäköisempää kuin vaikkapa alle kymmenen vuoden ikäerolla.
 

Yhteistyössä