V
"vieras"
Vieras
enkä mä voi muuta kuin itkeä.
Äidin kanssa on välit huonolla tolalla; saan aina kuulla minun ja perheeni olevan yksinkertaisesti kelvoton. Äiti asuu toisella paikkakunnalla; lisäkseni on yksi sisko, joka asuu myös muualla kuin minä tai äitini. Isä on kuollut kauan aikaa sitten.
Ymmärrän että äiti on jo vanhahko ja sairauksiakin löytyy. Elämäkään ei ole aina kohdellut parhaalla mahdollisella tavalla.Kaikkien muiden lapset kun tuntuvat pitävän enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin me. Vaikka selitän aina uudelleen ja uudelleen miksi ei aina voida soitella tulla käymään niin usein kun muut (en ala niitä enää tähän selittämään), niin aina saan p%¤&& niskaan. Äiti lisäksi moittii minulle miestäni, jossa ei todellakaan ole moitteen sijaa (ei ole juoppo eikä työtön; jos joku on niin työnarkomaani) ja se jos mikä loukkaa minua suunnattomasti. Olen alkanut sanoa äidille vastaan, mutta sitten saa kuunnella entistä enemmän valitusta , eipä itsemurhauhkauksiltakaan ole vältytty.( Äiti ei ole juoppo, se vielä selvennyksksi tähän.)
Itse ole työtön, ollut jo niin kauan että olen tippunut ansiosidonnaiseltakin ajat sitten. Miehen tulojen vuoksi en saa edes Kelalta mitään. Se stressaa myös ja saa mielen matalaksi.Siis työttömyys ja rahattomuus.
Tänään lisäksi on pitänyt taistella eri instanssien kanssa kun minua koskevat tiedot eivät ole kulkeneet näiden virastojen välillä...no sain asiat onneksi selvitettyä. Mutta nyt iski niin valtava väsymys ja uupumus että kyyneleet vain valuvat silmistä. En tiedä miten jaksan taas kasata itseni ennen kuin mies tulee kotiin. Olen ihan poikki. Pelkään että joku tulee käymään juuri nyt kun vollotan valtoimenaan, en jaksa selittää miksi itken enkä halua nähdä ketään tämän näköisenä.
Älkää te tuomitko minua vaikka luuseri ilmeisesti teidänkin silmissänne olen.
Äidin kanssa on välit huonolla tolalla; saan aina kuulla minun ja perheeni olevan yksinkertaisesti kelvoton. Äiti asuu toisella paikkakunnalla; lisäkseni on yksi sisko, joka asuu myös muualla kuin minä tai äitini. Isä on kuollut kauan aikaa sitten.
Ymmärrän että äiti on jo vanhahko ja sairauksiakin löytyy. Elämäkään ei ole aina kohdellut parhaalla mahdollisella tavalla.Kaikkien muiden lapset kun tuntuvat pitävän enemmän yhteyttä vanhempiinsa kuin me. Vaikka selitän aina uudelleen ja uudelleen miksi ei aina voida soitella tulla käymään niin usein kun muut (en ala niitä enää tähän selittämään), niin aina saan p%¤&& niskaan. Äiti lisäksi moittii minulle miestäni, jossa ei todellakaan ole moitteen sijaa (ei ole juoppo eikä työtön; jos joku on niin työnarkomaani) ja se jos mikä loukkaa minua suunnattomasti. Olen alkanut sanoa äidille vastaan, mutta sitten saa kuunnella entistä enemmän valitusta , eipä itsemurhauhkauksiltakaan ole vältytty.( Äiti ei ole juoppo, se vielä selvennyksksi tähän.)
Itse ole työtön, ollut jo niin kauan että olen tippunut ansiosidonnaiseltakin ajat sitten. Miehen tulojen vuoksi en saa edes Kelalta mitään. Se stressaa myös ja saa mielen matalaksi.Siis työttömyys ja rahattomuus.
Tänään lisäksi on pitänyt taistella eri instanssien kanssa kun minua koskevat tiedot eivät ole kulkeneet näiden virastojen välillä...no sain asiat onneksi selvitettyä. Mutta nyt iski niin valtava väsymys ja uupumus että kyyneleet vain valuvat silmistä. En tiedä miten jaksan taas kasata itseni ennen kuin mies tulee kotiin. Olen ihan poikki. Pelkään että joku tulee käymään juuri nyt kun vollotan valtoimenaan, en jaksa selittää miksi itken enkä halua nähdä ketään tämän näköisenä.
Älkää te tuomitko minua vaikka luuseri ilmeisesti teidänkin silmissänne olen.