S
surkeaa!
Vieras
mitenhän lapselle pitäisi selittää kun toisen puolen isovanhemmet (=omat vanhempani) eivät välitä lapsenlapsista tippaakaan eivätkä noteeraa mitenkään. Ei synttärilahjoja, ei joululahjoja, ei puhelinsoittoa, ei joulukorttia, ei mitään. Nuoremman ristiäisiin eivät viitsineet tulla ja kertaakaan eivät ole siis nuorempaa nähneet. Hoitoapua ei olla saatu IKINÄ eikä tulla saamaankaan. Joskus kun soitellaan niin eivät jaksa edes kuunnella tai teeskennellä kuuntelevansa perheeni kuulumisia vaan katkaisevat puheen tyyliin "ai jaa, no niin, no mepäs ollaankin just varattu kahden viikon etelänmatka".
Isovanhemmat ovat varakkaita ja erittäin hedonistisia eli harrastavat, matkustavat paljon jne.
No siihen heillä on toki oikeus, mutta kun eivät yhtään välitä perheestäni ja sitten kuitenkin sukulaisille ja tutuille vetävät sellaista showta että itseäni raivostuttaa. Ulkopuolisille siis valehetelevat silmät kirkkaana että niin on lämpimät ja rakkaat välit lapsenlapsiin, koko ajan soitellaan ja nähdään, ovat mummin ja ukin pikku enkeleitä jne. Ja totuus siis niin toinen kun voi olla.
Asia ärsyttää itseäni kovasti ja nyt sitten lapsi vanhetessaan on alkanut kyselemään asiasta. Mitä ihmettä kerron syyksi lapselle, ettei lapsi luule että hänessä on vika. Isovanhemmat nyt vaan ovat itsekkäitä ja tunnekylmiä materialisteja mutta ei lapsi varmaan tällaista ymmärrä.
Joulun aikaan taas harmittaa lasten puolesta kun ei edes joulukorttia tule näiltä "rakastavilta isovanhemmilta".
Vai onko tämä nyt sellainen ongelma että odotan jotenkin liikaa omilta vanhemmiltani?
Isovanhemmat ovat varakkaita ja erittäin hedonistisia eli harrastavat, matkustavat paljon jne.
No siihen heillä on toki oikeus, mutta kun eivät yhtään välitä perheestäni ja sitten kuitenkin sukulaisille ja tutuille vetävät sellaista showta että itseäni raivostuttaa. Ulkopuolisille siis valehetelevat silmät kirkkaana että niin on lämpimät ja rakkaat välit lapsenlapsiin, koko ajan soitellaan ja nähdään, ovat mummin ja ukin pikku enkeleitä jne. Ja totuus siis niin toinen kun voi olla.
Asia ärsyttää itseäni kovasti ja nyt sitten lapsi vanhetessaan on alkanut kyselemään asiasta. Mitä ihmettä kerron syyksi lapselle, ettei lapsi luule että hänessä on vika. Isovanhemmat nyt vaan ovat itsekkäitä ja tunnekylmiä materialisteja mutta ei lapsi varmaan tällaista ymmärrä.
Joulun aikaan taas harmittaa lasten puolesta kun ei edes joulukorttia tule näiltä "rakastavilta isovanhemmilta".
Vai onko tämä nyt sellainen ongelma että odotan jotenkin liikaa omilta vanhemmiltani?
Kuulostaapa ikävältä, varsinkin tuo jos vaivautuvat vetämään rakastavamummishowta ulkopuolisille vaikka todellisuus on toista. Lopettaisin varmaan kokonaan yhteydenpidon.
Parempi kuin että väkisin yrität tuoida tuollaiset ihmiset lastesi elämään.