Mun mies sekosi yöllä

["Emmaliina"]

Luin toistaiseksi vain nuo ensimmäiset kommentit ja on ihan pakko kommentoida heti niitä. Tässä ei se vanhempien tupakointi ole suurin ongelma! Oikein ihmettelin niitä kommentteja.

Tärkeintä on että sinä ja miehesi löydätte keinot kestää nämä yövalvomiset, esim. sopimalla vuoroista. Me teimme niin että välillä minä tai mieheni nukkui lapsen sängyn vieressä patjalla ja seuraavana yönä toinen vastasi lapsen rauhoittelusta, ainakin silloin kun olivat kipeinä. Välillä jaoimme niin että toinen oli puolet yöstä lapsen vierellä. Näin ei siis molempien tarvitse valvoa ja ei tarvitse keskellä yötä esim. riidellä siitä että aina toinen joutuu heräämään.

Omat lapseni ovat jo isompia. Muistan vauva-ajoilta että väsymys ja yöheräämiset olivat liikaa. Itse kerroin (juuri ehkä väsymyksen aiheuttamista) parisuhteen ongelmista neuvolassa ja sain lähetteen neuvolapsykologille. Hän tapasi minua n. kerran kahdessa viikossa puolen vuoden ajan. Vaikka se tuntuikin ehkä vähän liioittelulta enkä saanut siitä suoranaista parisuhdeapua, niin jotenkin nuo parisuhteenkin ongelmat hälvenivät sinä aikana. Myös yöheräämiset vähenivät, eli ehkä silläkin oli merkitystä.
Myös perheneuvolat auttavat, jos sellainen on paikkakunnalla.

 

["ihminen"]

Voi elämä kun nämä ketjut voivat olla masentavia.

Ilmeisesti suurin osa ihmisistä käyttää tätä palstaa oman egonsa ja äitiytensä pönkittämiseen, ja tarttuun jokaiseen vikaan joka ap:n tekstissä on huomattavissa.
Ihan oikeasti, jos ihminen kysyyy apua ja mielipidettä, onko hyvää ihmisyyttä (tai "äitiyttä")parjata häntä jokaisesta hänen mahdollisesti tekemästään virheestä ja alkaa kertomaan tarinaa siitä, kuinka paljon paremmin itse on asiansa hoitanut? Auttaako se ketään?
Eiköhän nyt kaikki myönnetä, että hyväkin äiti voi stressin alla sortua huutamaan? Ja hyväkin aviomies/vaimo voi stressin alla tarttua epäkunnioittavasti ja asiattomasti toiseen, vaikkei perusluonteeltaan olisikaan väkivaltainen ja vaikkei tarkoituksena olisi toisen vahingoittaminen?
Ja kukaanhan ei voi tietää millainen stressin määrä kyseessä olevilla ihmisillä on ollut. Jos ap ei ole tottunut sairaan lapsen hoitamiseen, voi se ensimmäinen kerta olla hyvin stressaava, tapahtuu se sitten yhden päivän tai yhden vuoden ikäisenä.

Ja oma mielipiteeni: ehkä kumpikin ylireagoi, mutta mys ap:n miehen pitäisi pyytää anteeksi. Jos sinuun oikeasti sattui, on miehesi ylilyönti kyllä ollut paljon pahempi. Kyseessä ei silti ole korjaamaton tilanne, vaan keskustelulla saatte varmasti asiat selvitetyksi jos haluat. Jos tilanne toistuu, suosittelisin siinä vaiheessa eron harkitsemista tms.
Mielestäni ihmisen fyysinen koskemattomuus on tärkeä arvo, mutta ehkä tosiaan miehesi on pelännyt sinun karkaavan yöhön?
Olennaisinta on myös, että kerrot (jos et ole jo kertonut) miehellesi aikaisemmista kokemuksistasi ja herkkyydestäsi asian suhteen.
Piste.

 

[huisentään]

Yhteenvetona tästä keskustelusta ei voi kun päätellä, että valtaosalla tämän palstan mammoista on väkivaltainen ja itsekeskeinen paskiainen miehenään. Heille on näin ollen ihan normaalia, että mies repii vaimonsa sohvalle ja istuu päälle. Heille on myös täysin normaalia, että mies ei osallistu lastenhoitoon, vaan se on naisen tehtävä.
En voi kun sanoa, että ONNEKSI minulla on ollut onni tavata A) mies joka ei uhkaa minua ja joka hoitaa osansa lastenhoidosta ja B) minulla on ystäviä joilla on samanlainen parisuhde, joten heiltä neuvoa kysyessä ei saa näin sairaita kommentteja kyselyihinsä.

 

[Best Regards]

[QUOTE="ihminen";22433983]Voi elämä kun nämä ketjut voivat olla masentavia.

Ilmeisesti suurin osa ihmisistä käyttää tätä palstaa oman egonsa ja äitiytensä pönkittämiseen, ja tarttuun jokaiseen vikaan joka ap:n tekstissä on huomattavissa.
Ihan oikeasti, jos ihminen kysyyy apua ja mielipidettä, onko hyvää ihmisyyttä (tai "äitiyttä")parjata häntä jokaisesta hänen mahdollisesti tekemästään virheestä ja alkaa kertomaan tarinaa siitä, kuinka paljon paremmin itse on asiansa hoitanut? Auttaako se ketään?
Eiköhän nyt kaikki myönnetä, että hyväkin äiti voi stressin alla sortua huutamaan? Ja hyväkin aviomies/vaimo voi stressin alla tarttua epäkunnioittavasti ja asiattomasti toiseen, vaikkei perusluonteeltaan olisikaan väkivaltainen ja vaikkei tarkoituksena olisi toisen vahingoittaminen?
Ja kukaanhan ei voi tietää millainen stressin määrä kyseessä olevilla ihmisillä on ollut. Jos ap ei ole tottunut sairaan lapsen hoitamiseen, voi se ensimmäinen kerta olla hyvin stressaava, tapahtuu se sitten yhden päivän tai yhden vuoden ikäisenä.

Ja oma mielipiteeni: ehkä kumpikin ylireagoi, mutta mys ap:n miehen pitäisi pyytää anteeksi. Jos sinuun oikeasti sattui, on miehesi ylilyönti kyllä ollut paljon pahempi. Kyseessä ei silti ole korjaamaton tilanne, vaan keskustelulla saatte varmasti asiat selvitetyksi jos haluat. Jos tilanne toistuu, suosittelisin siinä vaiheessa eron harkitsemista tms.
Mielestäni ihmisen fyysinen koskemattomuus on tärkeä arvo, mutta ehkä tosiaan miehesi on pelännyt sinun karkaavan yöhön?
Olennaisinta on myös, että kerrot (jos et ole jo kertonut) miehellesi aikaisemmista kokemuksistasi ja herkkyydestäsi asian suhteen.
Piste.[/QUOTE]

Useimmilla ihmisillä on kuitenkin joitakin asioita, joitten kanssa ei vaan voi elää, syystä tai toisesta. Jollain se voi olla väkivalta, jollain vaikka pettäminen tia ihan mitä muuta tahansa. Siksi ei mielestäni voikaan sanoa toiselle ohjetta, miten hänen pitäisi toimia tai ajatella ja mitä pitäisi antaa anteeksi.

 

[mitenköhän lie mennyt]

Eli siis lapsi säikähtää kun sä karjaset, mutta tyytyväisenä naureskelee vieressä lattialla, kun isä riehtoo äitiä toistuvasti, joka karjuu isälle. Just joo.

 

[Saraldo]

En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta mun mielestäni te molemmat ylireagoitte ja sä peilaat edellistä suhdettasi tähän tilanteeseen. Parasta olisi kun molemmat pyydätte toisiltanne anteeksi ja unohdatte koko jutun ja jatkatte eteenpäin. Jatkossa muistakaan, että unettomia öitä tulee ja menee, kuin myös lapsen sairastumisia.

 

[hm]

Minusta miehesi käytti väkivaltaa sinua kohtaan ja vähintä olisi että hänen ptiäisi pyytää anteeksi.

Kyllä olisin erittäin varautunut ja harkitsisin tarkasti mitä teen.

 

["piste"]

musta tuntuu et te molemmat ootte sekoja.


Julistan keskustelun loppuneeksi.

 

[hm]

Yhteenvetona tästä keskustelusta ei voi kun päätellä, että valtaosalla tämän palstan mammoista on väkivaltainen ja itsekeskeinen paskiainen miehenään. Heille on näin ollen ihan normaalia, että mies repii vaimonsa sohvalle ja istuu päälle. Heille on myös täysin normaalia, että mies ei osallistu lastenhoitoon, vaan se on naisen tehtävä.
En voi kun sanoa, että ONNEKSI minulla on ollut onni tavata A) mies joka ei uhkaa minua ja joka hoitaa osansa lastenhoidosta ja B) minulla on ystäviä joilla on samanlainen parisuhde, joten heiltä neuvoa kysyessä ei saa näin sairaita kommentteja kyselyihinsä.

peesi. Mies tekee kaikesat puolet ja lisäksi ei koske minuun ilman lupaa. aivan kuten minäkään en lyö enkä reuhdo häntä minnekään.

ja aivan kuten opetamme lapsemme että keneenkän ei kosketa ilman lupaa ja toisia ihmisiä ja heidän toiveitaan kunnioitetaan. Koulussa ja päiväkodissa turpa pidetään kiinni ja annetaan toisille työrauha.

Mutta taidamme olla harvinaisia suomen maassa.

 

[Saraldo]

Jos nyt oikein tarkkaan luette ap:n viestin, niin heillähän on ihana ja rakastava suhde. Mitään väkivaltaa ei ole ennen ollut (tai ei ainakaan mainittu niissä viesteissä mitä jaksoin lukea). Jos nyt yhtenä yönä molempien pinna kiristyy ja molemmilta palaa päreet ja molemmat ylireagoi, niin nytkö sitten pitäisi pistää astiat jakoon?? Onko se niin vaikeaa ymmärtää, että joskus vaan napsahtaa? Meillä on pitkään kestänyt suhde, koskaan ei ole ollut mitään väkivaltaa, ei henkistä eikä fyysistä. Mutta kylläpä vaan tuli tytön vauva-aikana pärähdettyä melkoisen pahasti puolin ja toisin. Ja olenpa saanut pari astiaakin heitettyä seinään. Mutta molemmat ovat ymmärtäneet, että se ei ole maailmaa kaatava asia, jos kerran menee kaikki yli. Ihan eri juttu, jos tuollainen olisi viikottaista tai jopa päivittäistä.

 

["KEIJO"]

tupakoinnin lopettamiseen voi saada nykyään paljon apuja. Usko vaikka sitä hermostunutta setää telkkarimainoksessa!

 

[Kepsis]

[QUOTE="KEIJO";22434377]tupakoinnin lopettamiseen voi saada nykyään paljon apuja. Usko vaikka sitä hermostunutta setää telkkarimainoksessa![/QUOTE]

onneksi osasit tarttua kaikista olennaisimpaan asiaan koko ketjussa, pointsit kotiin eiks jeh? (sisälti sarkasmia)

 

[km]

toisten vauvat herää koko ekan elinvuoden joka yö tunnin välein ja vielä rääkyvätkin. aikamoista ylireagointia jos YHDEN huonon yön takia menee noin pasmat sekaisin. minkähänlainen olisit ollu jos tein vauva olis ollu aina huonosti nukkuva?

 

[outoaon]

toisten vauvat herää koko ekan elinvuoden joka yö tunnin välein ja vielä rääkyvätkin. aikamoista ylireagointia jos YHDEN huonon yön takia menee noin pasmat sekaisin. minkähänlainen olisit ollu jos tein vauva olis ollu aina huonosti nukkuva?

Toisen miehet kestää vaimojensa huutoa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Jos yhden huutamisen tähden käy toiseen kiinni ja menee pasmat niin sekaisin, että istuu vielä vaimon päälle, niin huh huh.

 

[miksyu]

[QUOTE="Mielipide";22433657]Lukemalla ekan sivun sanon vaan että tässä tapauksessa ap taisi hiukan ampua yli. Mies todennäköisesti ajatteli teikäläisen lähtevän huitsin nevadaan yöllä vittumaisessa mielentilassa. Väsyneenä tulee sanottua puolin ja toisin mutta jos ensimmäistä kertaa lapsi valvoo yöllä niin väsymyksestä ei ap teidä vielä mitään. Sori vaan.[/QUOTE]

No näinhän, mutta sitähän ei täällä saanut sanoa, koska silloin muka vaan syyllistää toista... ap:n reaktio on musta aika voimakas, karjuu jne. Puoliso on ihan yhtä lailla väsynyt, ja sen looginen ajatus sillä hetkellä on ihan hyvin voinut olla se, että ap on häipymässä yöhön möllöttämään.

 

[WUHUU!]

onneksi osasit tarttua kaikista olennaisimpaan asiaan koko ketjussa, pointsit kotiin eiks jeh? (sisälti sarkasmia)

Onneksi meillä sentään on täällä palstalla tällainen Kepsis, joka käy ketjuissa kertomassa että mitkä mielipiteet ovat oikeita, mitä ketjuissa saa sanoa, ja minkälaiset kirjoitukset ovat oikeita. Kyllä me ollaan niin onnekkaita!!

 

[....]

No näinhän, mutta sitähän ei täällä saanut sanoa, koska silloin muka vaan syyllistää toista... ap:n reaktio on musta aika voimakas, karjuu jne. Puoliso on ihan yhtä lailla väsynyt, ja sen looginen ajatus sillä hetkellä on ihan hyvin voinut olla se, että ap on häipymässä yöhön möllöttämään.

Häipymässä yöpuvussa parvekkeelle?!?! Joku raja hei noihin juttuihin, tehän olette ihan hulluja. Miten kauas ajattelitte, että tuo aloittaja sieltä parvekkeelta pääsee?

 

[rowwwe]

AP en osaa muuta sanoa mutta tiedäthän että tupakan poltto on vaarallista vauvalle vaikket olisikaan raskaana! hiustesi ja vaatteiden mukana tulee paljon myrkkyjä jotka vahingoittaa vauvaasi. lopeta siis heti!

 

[miksyu]

Häipymässä yöpuvussa parvekkeelle?!?! Joku raja hei noihin juttuihin, tehän olette ihan hulluja. Miten kauas ajattelitte, että tuo aloittaja sieltä parvekkeelta pääsee?

No kyllä noita tempperamenttisia ihmisiä on tullut katsottua ihan tarpeeksi, että tietää... Luuletko sä sitä paitsi, että se syvästä unesta karjumiseen herätetty puolisokaan on ihan skarppina siinä hetkessä?

 

[?????????]

No kyllä noita tempperamenttisia ihmisiä on tullut katsottua ihan tarpeeksi, että tietää... Luuletko sä sitä paitsi, että se syvästä unesta karjumiseen herätetty puolisokaan on ihan skarppina siinä hetkessä?

Siis sinun mielestäsi on temperamenttisempaa se, että häipyy parvekkeelle tupakalle kuin se, että viskoo toisen sohvalle ja istuu itse päälle???
OIkeasti?

 

[Sannnniii]

No kyllä noita tempperamenttisia ihmisiä on tullut katsottua ihan tarpeeksi, että tietää... Luuletko sä sitä paitsi, että se syvästä unesta karjumiseen herätetty puolisokaan on ihan skarppina siinä hetkessä?

Ei hyvää päivää! Meillä vauva herättää lähes joka yö järkyttävällä karjumisella meidät molemmat. Silti ei vielä kumpikaan meistä ole mennyt niin sekaisin, että olisi käynyt toiseen kiinni. Ihme porukkaa, jos noin hermoheikkoja olette.

 

[miksyu]

Ei hyvää päivää! Meillä vauva herättää lähes joka yö järkyttävällä karjumisella meidät molemmat. Silti ei vielä kumpikaan meistä ole mennyt niin sekaisin, että olisi käynyt toiseen kiinni. Ihme porukkaa, jos noin hermoheikkoja olette.

Joo, niin munkin lapset, mutta kyse olikin aikuisen karjumisesta eikä lapsen. Jos mä heräisin yöllä syvästä unesta siihen, että mun mies karjuis jossain siinä vieressä, niin totta helvetissä säikähtäisin ja kunnolla!!

Viimeksi kun mun 8-vuotiaani, joka ei ole siis vuosiin herätellyt yöllä, herätti mut sillä että se huusi yöllä täysillä apua, auttaka, niin kyllä mulla meni pitkään että mä olin kärryillä siinä mitä tapahtuu, koska se ei ole sellainen normaali ääni mikä meillä öisin kuuluu (pienempien itku).

 

[Nume]

Oon varmaan ihan paatunut riitelijä mutta itse en näe öisessä riidassanne mitään kummallista. Pieni lapsi koettelee vanhempien hermoja jatkuvasti ja useamman vuoden, varsinkin vauva-aikana kun on totaalisen väsynyt ja vauva vielä sairastaa, niin se usein johtaa vanhempien riitelyyn ja toistensa syyttelyyn.
Ei ole kerta eikä kaks, kun itse olen yöllä karjunut kun on menny kitisevien muksujen kanssa hermo, samoin on tullut riideltyä ukonkin kanssa, ja tuo rauhoittelu ei kuvailusi mukaan vaikuttanut väkivaltaiselta.

Yleensä sitä säikähtää omia tuntemuksia ja etenkin omaa reaktiota kun on väsynyt ja vauva on mukana kuvioissa.

 

[pieniero]

Joo, niin munkin lapset, mutta kyse olikin aikuisen karjumisesta eikä lapsen. Jos mä heräisin yöllä syvästä unesta siihen, että mun mies karjuis jossain siinä vieressä, niin totta helvetissä säikähtäisin ja kunnolla!!
.

Hermostuisitko niin paljon, että kävisit mieheesi käsiksi?

 

[miksyu]

Siis sinun mielestäsi on temperamenttisempaa se, että häipyy parvekkeelle tupakalle kuin se, että viskoo toisen sohvalle ja istuu itse päälle???
OIkeasti?

Öö, ei, vaan ap kertoo ketjussa olevansa hyvin tempperamenttinen, joten se varmaan on sille puolisollekin tullut vuosien (?) varrella selväksi? Joten voi olettaa, että mies olettaa että ap ylireagoi tai ei ajattele just selkeästi?


Enkä mä siihen muuhun ota kantaa, koska tää on vaan ap:n kertomus ja yksipuoleinen näkemys asiasta. Myönnän, että mä näen tän omissa sävyissäni, koska juuri vastaavia juttuja mä kuulin eräältä tempperamenttiselta ihmiseltä, joka vaikkakin oli mulle rakas, niin ei todellakaan osannut hallita yhtään itseään ja ne jutut värittyi muutenkin aina matkalla. Sori.