R
"reija"
Vieras
Tapasin reilu kuukausi sitten kiinnostavan miehen, jota olen salaisesti ihaillut jo pidemmän aikaa. Olen kuitenkin suhteessa, joka on kestäny 2 ja puoli vuotta. Vakavissamme olemme ja kahdenkympin kieppeillä liikutaan iällisesti. Tämä kiinnostava mies, sanotaan nimeksi Elmeri, hän on muutaman vuoden minua vanhempi.
Suhde missä olen on hyvä. Minun ei tarvitse tuntea minkäänlaista pelkoa väkivallasta (fyysisestä tai henkisestä), huumeiden tai alkoholin liikakäytöstä, minun ei tarvitse pelätä edes pettämistä. Olen rakentanut elämäni tämän kiltin, hauskan ja luotettavan miehen kanssa, joka alunperin oli paras ystäväni. Miehen kanssa, jonka kanssa olen käynyt läpi elämäni vaikeimpia hetkiä ja hän on pysynyt rinnallani niiden läpi. Ja mikä tärkeintä, hän on myös auttanut minua, nostanut maasta ja "pelastanut" minut siltä ihmiseltä mikä olin ennen kuin tapasimme.
Olen muuttunut todella paljon suhteemme aikana. Ennen kuin seurustelimme käytin todella paljon alkoholia ja välillä myös lääkkeitä siinä samalla. En välittänyt itsestäni, en mistään tai kenestäkään. Olin kuin turta. Olin myös nuori silloin, joten voi olla että tuo kaikki kuului vaan nuoruuteen.
Reilu vuosi sitten petin miestäni, suutelin toisen kanssa. Mieheni antoi anteeksi, mutta yhä edelleen kokee olonsa vaikeaksi, jos olen viikonloppuna liikkeellä humalassa.
Nyt olen tavannut Elmerin ja hän nostaa "vanhan minäni" esiin. Osa minusta nauttii tilanteesta, osa haluaisi vain unohtaa koko ihmisen ja keskittyä tähän turvalliseen ja varmaan suhteeseen jossa olen. Viime viikonloppuna kuitenkin vanha minä sai otteen ja annoin Elmerin suudella minua. Järkevä osa minua tietää, että kaikki asiat mitä Elmeri minulle on sanonut johtuivat siitä että hän yritti vain saada minut yhdeksi yöksi. Vähemmän järkevä osa elättelee toiveita mahdollisesta suhteesta.
Olenko kieroutunut, koska haluan jättää turvallisen ja ihanan, rakastavan miehen koska tapasin tämän itseään narsistiksi ja itsekkääksi kutsuvan miehen, joka ei lupaile mitään turhia tai odota elämältä tai suhteelta mitään? Vai mistä on kyse? Onko tämä vain väliaikainen kriisi, joka iskee minuun kun olen ollut suhteessa näin pitkään. En ole aikaisemmin seurustellut näin pitkään ja vakavasti. Onko kenelläkään kokemuksia tai ehdotuksia mitä minun kannattaisi tehdä? Selvennän vielä että en mieti eroa sen takia että tapasin kiinnostavan miehen, vaan koska minua pelottaa että jatkan tätä peliä mieheni selän takana ja satutan häntä. Tunnen huonoa omatuntoa, tunnen surua, mutta en tunne tehneeni väärin. Enkä usko että se on normaalia käytöstä.
Suhde missä olen on hyvä. Minun ei tarvitse tuntea minkäänlaista pelkoa väkivallasta (fyysisestä tai henkisestä), huumeiden tai alkoholin liikakäytöstä, minun ei tarvitse pelätä edes pettämistä. Olen rakentanut elämäni tämän kiltin, hauskan ja luotettavan miehen kanssa, joka alunperin oli paras ystäväni. Miehen kanssa, jonka kanssa olen käynyt läpi elämäni vaikeimpia hetkiä ja hän on pysynyt rinnallani niiden läpi. Ja mikä tärkeintä, hän on myös auttanut minua, nostanut maasta ja "pelastanut" minut siltä ihmiseltä mikä olin ennen kuin tapasimme.
Olen muuttunut todella paljon suhteemme aikana. Ennen kuin seurustelimme käytin todella paljon alkoholia ja välillä myös lääkkeitä siinä samalla. En välittänyt itsestäni, en mistään tai kenestäkään. Olin kuin turta. Olin myös nuori silloin, joten voi olla että tuo kaikki kuului vaan nuoruuteen.
Reilu vuosi sitten petin miestäni, suutelin toisen kanssa. Mieheni antoi anteeksi, mutta yhä edelleen kokee olonsa vaikeaksi, jos olen viikonloppuna liikkeellä humalassa.
Nyt olen tavannut Elmerin ja hän nostaa "vanhan minäni" esiin. Osa minusta nauttii tilanteesta, osa haluaisi vain unohtaa koko ihmisen ja keskittyä tähän turvalliseen ja varmaan suhteeseen jossa olen. Viime viikonloppuna kuitenkin vanha minä sai otteen ja annoin Elmerin suudella minua. Järkevä osa minua tietää, että kaikki asiat mitä Elmeri minulle on sanonut johtuivat siitä että hän yritti vain saada minut yhdeksi yöksi. Vähemmän järkevä osa elättelee toiveita mahdollisesta suhteesta.
Olenko kieroutunut, koska haluan jättää turvallisen ja ihanan, rakastavan miehen koska tapasin tämän itseään narsistiksi ja itsekkääksi kutsuvan miehen, joka ei lupaile mitään turhia tai odota elämältä tai suhteelta mitään? Vai mistä on kyse? Onko tämä vain väliaikainen kriisi, joka iskee minuun kun olen ollut suhteessa näin pitkään. En ole aikaisemmin seurustellut näin pitkään ja vakavasti. Onko kenelläkään kokemuksia tai ehdotuksia mitä minun kannattaisi tehdä? Selvennän vielä että en mieti eroa sen takia että tapasin kiinnostavan miehen, vaan koska minua pelottaa että jatkan tätä peliä mieheni selän takana ja satutan häntä. Tunnen huonoa omatuntoa, tunnen surua, mutta en tunne tehneeni väärin. Enkä usko että se on normaalia käytöstä.
