Eikö ole väärin sisarusta kohtaan jos toinen lapsista saa ison lahjavuoren...

[Snoopy]

...ja toinen ei? Onhan se, mutta hyvin mahdollista jos kyseessä uusperhe - sun, mun, meidän lapsia. Pitäiskö silloin lähivanhemman (tai etävanhemman) kompensoida hankinnoillaan toisen lapsen lahjamäärää vai onko se vaan totuttava siihen että sisarus saa röykkiöittäin lahjoja suvultaan (johon toinen lapsista ei siis kuulu)?

Tyhmä aloitus, mutta mietin tässä kaikenlaisia ennen nukkumaanmenoa...

 

[aavistus]

kyllä sitä kohtalaisen tasapuolista pitäisi olla, Jos lahjat jaetaan samaan aikaan. Jos saa eri kodeissa niin sitten ei ole väliä, jos jollain vanhemmalla lahjotaan enemmän.

 

[Rollolainen]

Minusta taas se lahjojen lukumäärä ei ole tärkein vaan se mitä VUODEN AIKANA SAA. jos esim nuori on saanut mopon tai muun kalliin jutun, mielestäni hän voi saada halvempia lahjoja. taas sitten sellaien joka ei ole vuoden aikana saanut juuri mitään voi saada kalliimpia lahjoja. Minä ainakin hankin lahjat sen mukaan mikä on tarpeen, jos ei ole juuri nyt jotakin mitä tarvitsee, sitten ostetaan enemmän niitä halpoja pikkupaketteja, tyyliin suihkusaippuoita, karkkia jne

tuo uusperhekuvio on aian ongelmallinen, siksi on parempi sopai että lahjoja EI ANNETA sukulaisten kesken.
Meilläkään ei anneta / saada lahjoja kuin isovanhemmilta . omat lapset sitten ostaat toislleen sen mitä haluavat. Me vanhemmat tietty sitten lahjotaan myös, mutta sen mukaan. myös mihen kummipojalle hankitaan jotakin, mutta usein se on tyyliin dvd tai joku itse valitsemansa peli, joka on sit yhdidtetty synttäri/ joululahja. ja me miehn kans ostetaan toisillemme tietty pikkupaketit. saatetaan jopa tietää sisältö valmiksi, ei se joulun tunnelmaa silti latista

 

["mie"]

Kaverit ovat tasoittaneet uusperheen tilannetta niin että miehen suvulta tulevat lahjat odottavat isän luona niinä jouluina kun lapsi on äidillään. Joten itse aattona molemmat lapset saavat suunnilleen saman määrän lahjoja.

 

["mä"]

Epäreilua tai ei niin pahalta se ainakin lapsesta tuntuu ja itse ainakin pyrkisin siihen, ettei tuollaista eroa tulisi lasten välille (saattaa vaikuttaa sisarussuhteeseenkin, kun toinen tuntee olevansa "suositumpi ja parempi" kuin toinen).

 

[katkera]

Meillä kotona ei tasan ollut tasaiset lahjamäärät, eikä kyse ole edes uusperheestä.
Mulla oli aina vähiten, ja halvimmat lahjat.

Noh, tiedänpä arvoni ja paikkani tässä maailmassa. :snotty: arvoton luuseri!

 

[Aurinkokunta]

Samaan aikaan samassa paikassa aattona lahjoja saavilla sisaruksilla tulis mun mielestä olla suunnilleen sama määrä lahjoja.
Ei meilläkään siis lahjoja lasketa niin, että jokaisella ois just sama määrä, mutta siis suunnilleen ois saman verran... mutta niiden rahallinen arvo voi sit heitellä paljonkin.
Toki isommille tulee ostettua kalliimpia lahjoja kun pienille, mutta se ei ole niin ”paha” minusta kun se olis, että yks sais 10 lahjaa ja toinen vaan yhden - siis ainakaan, jos kyseessä on suunnilleen samanikäisistä lapsista kyse.

Noissa uusperhe-kuvioissa voisko ajatella, että etävanhemman suvun paketit olis ja odottais siellä etävanhemman luona lapsen sinnemenoa?

 

[---]

Meillä kotona ei tasan ollut tasaiset lahjamäärät, eikä kyse ole edes uusperheestä.
Mulla oli aina vähiten, ja halvimmat lahjat.

Noh, tiedänpä arvoni ja paikkani tässä maailmassa. :snotty: arvoton luuseri!

Älä nyt ihmeessä anna lapsuuden kokemusten määritellä omaa arvoasi tässä maailmassa.

 

[Keittiönoita]

Vaikea kysymys. Onko väärin, että se lapsista, joka sai lapsena vähemmän joululahjoja, saakin täysi-ikäiseksi tultuaan isänsä perintörahoilla itselleen velattoman asunnon? Ja se, jonka isä edelleen elää, ei saa? Onko väärin, että äiti ostaa sille isättömälle lapselleen kalliimpia ja enemmän lahjoja kuin sille lapselleen, joka saa lahjoja isältäänkin? Eihän sekään ole äidin kohdalla lasten tasa-arvoista kohtelua. Jossain vaiheessahan lapsi kuitenkin tajuaa, että joulupukki ei olekaan lahjojen takana vaan äiti ja isä. Ja entä, jos äiti ja isä ovat tulotasoltaan ihan eri luokkaa eli vaikka äiti miten panostaisi toisen lapsensa lahjoihin, varaa ei ole kuitenkaan yhtä kalliisiin lahjoihin kuin isällä? Entä kummien ostamat lahjat? Onko väärin, että toinen lapsista saa kummeiltaan enemmän ja kalliimpia lahjoja kuin toinen? Isovanhemmat?

Mun lapsilla on onneksi sen verran iso ikäero, että esikoinen on - jo kuopuksen alkaessa yleensäkään mitään helistintä ja pehmolelua kummempaa lahjaa saada - ymmärtänyt, että nallekarkit ei mene aina tasan. Lahjojen lukumäärää ei laskettu eikä niihin jätetty hintalappuja. Jos noilla kahdella jotain sisaruskateutta on, niin hyvin ovat osanneet sen pian 20 vuotta salata.

 

[riippuu ihan täysin]

Meidän uusperheessä mun esikoinen saa vain muutaman lahjan, kun taan nuo perheen pienimmät, yhtteiset lapset saa ison kasan lahjoja.

Sillä nyt ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, että kuka on kenenkin lapsi, vaan onhan se päivän selvää, että jos esikoinen saa Nintendo Wiin ja on jo siinä iässä, ettei enää niin leluilla leiki ja pienet saavat paljon edukkaampia lahjoja ja nimenomaan leluja, niin tokihan ne lahjamäärät ovat erilaiset. Pienet saa enemmän, mutta esikoisen lahjat ovat puolestaan maksaneet eniten.

 

[Keittiönoita]

...ja toinen ei? Onhan se, mutta hyvin mahdollista jos kyseessä uusperhe - sun, mun, meidän lapsia. Pitäiskö silloin lähivanhemman (tai etävanhemman) kompensoida hankinnoillaan toisen lapsen lahjamäärää vai onko se vaan totuttava siihen että sisarus saa röykkiöittäin lahjoja suvultaan (johon toinen lapsista ei siis kuulu)?

Tyhmä aloitus, mutta mietin tässä kaikenlaisia ennen nukkumaanmenoa...

Tuohon asiaan vielä.... mun mielestä tuo riippu aika paljon siitäkin, koskeeko lasten erilainen asema suvuissaan vain joulua vai mahdollisesti lapsen koko muutakin elämää. Jos muutakin elämää, niin lapsen olisi ehkä hyvä totuttautua siihen ajatukseen, että sisarus pääsee ja saa enemmän. Jos kyse on pelkästään joululahjojen lukumäärästä, niin se on aika helppo asia toteuttaa.

 

["heh"]

Jos lapset on vielä pieniä niin yrittäisin kyllä järjestää että samaan aikaan kaikki saavat suunnilleen saman määrän paketteja. Toki asia on hiukan eri sitten kun lapset on teinejä ja jo ymmärtävät oikeasti mistä ne lahjat tulevat ja käsityskykyä on muutenkin enmmän.

 

[katkera]

Älä nyt ihmeessä anna lapsuuden kokemusten määritellä omaa arvoasi tässä maailmassa.

Lapsuus määrittää koko loppuiän.
Edelleen sitä miettii, miksi juuri minä olen se musta lammas, jota edelleen aikuisena kohdellaa eri tavalla kuin muita sisaruksia.

 

[Snoopy]

Tuohon asiaan vielä.... mun mielestä tuo riippu aika paljon siitäkin, koskeeko lasten erilainen asema suvuissaan vain joulua vai mahdollisesti lapsen koko muutakin elämää. Jos muutakin elämää, niin lapsen olisi ehkä hyvä totuttautua siihen ajatukseen, että sisarus pääsee ja saa enemmän. Jos kyse on pelkästään joululahjojen lukumäärästä, niin se on aika helppo asia toteuttaa.

Kyllä se usein varmaan koskee muutakin elämää. Nyt tuli tuo joulu mieleen. Voihan toinen lapsista esim. päästä etävanhempansa kustantamana vaikka lomareissuille josta toinen (toiset!) sisarukset voivat vain haaveilla. Nii-in, kyllä siinä on vaan lapsile selitettävä että nallekarkit eivät tosiaan mene tasan eikä lahjojen ja tavaran määrä määritä millään tavalla lasten arvoa.

Tuo on kyllä ihan totta mitä moni kirjoittaa - kotona sisarusten läsnäollessa on aika helppoa säännöstellä että kaikilla on sama määrä lahjoja. Loput sitten avataan muualla.

 

[Keittiönoita]

Kyllä se usein varmaan koskee muutakin elämää. Nyt tuli tuo joulu mieleen. Voihan toinen lapsista esim. päästä etävanhempansa kustantamana vaikka lomareissuille josta toinen (toiset!) sisarukset voivat vain haaveilla. Nii-in, kyllä siinä on vaan lapsile selitettävä että nallekarkit eivät tosiaan mene tasan eikä lahjojen ja tavaran määrä määritä millään tavalla lasten arvoa.

Tuo on kyllä ihan totta mitä moni kirjoittaa - kotona sisarusten läsnäollessa on aika helppoa säännöstellä että kaikilla on sama määrä lahjoja. Loput sitten avataan muualla.

Joulu tulee varmaan sattuneesta syystä mieleen nyt Mutta tosiasia on, että ei esim mulla olisi aikoinaan ollut mahdollisuutta ostaa venettä sitä varten, että toinenkin lapsistani pääsisi kesälomalla merelle, kun kerran toinenkin pääsee etävanhempansa kanssa. Tai yleensäkään tarjota esikoiselle kaikkea sitä, mitä kuopus on saanut isältään. Esikoinen tosin sitten sai aikuisena sen asunnon ja varmaan ihan mieluummin ottikin sen kuin että olisi niilläkin perintörahoilla ostettu joululahjoja ja vene. Eipä tosin tuo alaikäisen perinnön käyttäminen joululahjoihin ja veneeseen olisi ollut lain mukaan mahdollistakaan.

 

[Minerva McGarmiwa]

Meillä menee homma niin et esim mutsini ostaa myös miehen pojalle lahjat niin synttäreiks kun jouluksikin vaikka ei verisukua olekaan, samoin veljeni uusioperheen lapsi saa lahjat veljeni suvulta vaikka ei myöskään verisiteitä ole.
Biologia on niin pieni osa ihmisen elämää ettei se saisi lasten asemaa määrittää eriarvoseksi. (onpas mulla taas pinkit lasit tänään päässä)

 

[Rollolainen]

elämä on epäreilua itsessään.
jos tuolla asenteella menee, tulee eklämä tosi kalliiskis.
tyttö sai siis viime vuonna mopon,niin hänne joululahjansa olivat halvempia ( paketteja tosin tuli yhtä mont akuin muilelkin, mutta tuotteet oli halvempia)
Meillä poika pyysio dsi.tä ja kun sanoin että sihen ei ole varaa niin oli tois yllättynyt kun sen sai, kummitätinsä osti sen.
jos kaikien pitäis saada yhtä paljon niin sit mun pitäis kieltää pojan kummitädin ostamasta sille mitään koska muiden kummit ei pidä mitään yhteyttä ( munmielestä kummin tehtävä ei oel ostaa lahjoja vaan olla aikuinne kaveri sile lapselle) .

Tänä vuonna taas tytöllä menee koulukirjoihin ja muihin lukiotarvikkeisiin rahaa nin paljo että ihan niin kallita lahjokja ei saa kuin muut, tosin tytöllä ole toiveenakaan mitään suurta. Yhdsen vaatelahjakortin 50e hintisen voin hankkia, muut on siten halvempaa. yhdessä paketissa on jo 3kpl paketti suihkusaippuaa ja pussillinen kertakäytöhöyliä ( naisten)

 

[Keittiönoita]

elämä on epäreilua itsessään.
jos tuolla asenteella menee, tulee eklämä tosi kalliiskis.

Näinpä. Ja jos vielä ajattelee uusperheitä, joissa yksi lapsista saattaa olla etävanhempansa puolen ainoa lapsenlapsi ja toisen isovanhemmilla taas voi olla parikymmentä lapsenlasta. Toisella lapsella voi olla useita tätejä ja setiä, jotka antavat lahjoja, ja toisella taas ei yhtään tai vain muutama. Ja nämä sukulaisetkin - kummit mukaan lukien - saattavat olla varallisuustasoltaan aivan erilaisia.

Mä mietin, miksi joulun edes pitäisi olla päivä, kun lapset saa yhtä paljon? Siis tilanteessa, jossa ne vuoden muut 364 päivää eivät ole. Ainakaan lapsille ei mun mielestä pitäisi kovin korostaa sitä, että "kylläpä saittekin nyt jouluna ihan yhtä paljon". Vaikka osan lahjoista avaisikin joulun jälkeen etävanhemman luona, niin selviäähän niiden lahjojen määrä ja laatu sisaruksille viimeistään silloin, kun lapsi sieltä etävanhemmalta lahjoineen palaa.

 

["vieras"]

Lapsuus määrittää koko loppuiän.
Edelleen sitä miettii, miksi juuri minä olen se musta lammas, jota edelleen aikuisena kohdellaa eri tavalla kuin muita sisaruksia.

Jossain vaiheessa pitäisi kyllä jättää se lapsuus taakse (vaikka sitten asiantuntijan avulla) ja määrittää oma elämänsä ihan itse. Ei koko elämän vastoinkäymisistä voi syyttää kurjaa lapsuutta.

 

[täällä tällälailla]

Kyllä ite ainakin uusioperheen lapsena voin sanoa että kyllä se usein, varsinkin pienenä ihmetytti ja ärsytti kun isäpuolen lapset sai sukulaisiltaanki kauheet kasat kalliita lahjoja ja me vain vanhemmilta. Ja meiän vanhemmat siis osti kaikille suht. yhtä paljon lahjoja, ainakin suunnilleen samalla hinnalla. Isäpuolen lapset oli/on kylläkin hieman hemmoteltuja ja on tottuneet saamaan lähes kaiken minkä haluaa. Heille myöskin oma on aina oma eikä sitä lainailla toisin kuin me oltiin totuttu lainaamaan ja jakamaan oikeestaan kaiken. Se on ihan kasvatuksesta kiinni..

 

[vast]

Minusta olisi vielä enemmän väärin jos paikkaisitte lahjavajetta ostamalla itse, jolloin toinen saisi teiltä monta lahjaa ja toinen vain yhden. Sitä paitsi lähtökohdat ei ole lapsilla koskaan samanlaiset, etävanhempiin on erilaiset suhteet ja osa lapsista on jopa kokonaan uuden perheen lapsia jolloin saa täysin omat vanhemmat joka päivä jne.. Joululahjat on pieni paska siinä kokonaisuudessa ja tuon asian miettiminen on jälleen teko jolla aikuiset vaan yrittää todelliset vääryydet ja ongelmat ratkaista rahalla ja piilottaa tollasten vähäpätösten juttujen taa.

Täytyy sanoa että sääliksi käy lasta jonka elämä oikeasti on määrittynyt lahjojen mukaan niin että aikuisenakin miettii kuka sai enemmän ja kuka vähemmän =( Tuskinpa sillon on todellista elämää ollutkaan siinä ympärillä. Itse kun en ainakaan edes muista mitä jouluina oon saanut, saati paljonko, on elämässä ollut niin paljon tärkeämpiäkin asioita.

 

[Snoopy]

Tylyä tekstiä edellisellä, mutta ihan totta. Ajattelemisen aihetta.

Lapset kyllä usein valitettavasti noteeraavat tuon lahjojen määrän ja laadun...

 

[Keittiönoita]

Tylyä tekstiä edellisellä, mutta ihan totta. Ajattelemisen aihetta.

Lapset kyllä usein valitettavasti noteeraavat tuon lahjojen määrän ja laadun...

Ja siksipä juuri olisi hyvä, jos vanhemmat ohjaisivat lastaan sietämään tämänkin pettymyksen. Tosiasiassa aika, jolloin lapsi kuvittelee joululahjojen tulevan ainoastaan jouluaattona, on varsin lyhyt. Jo eskarilainen tajuaa, että kun etävanhemman luona joulua viettämässä ollut sisarus tapanina saapuu lahjapinonsa kanssa kotiin, niin joululahjojahan ne sisaruksen lahjat ovat.

 

[Sun mun meidän]

Tuohon asiaan vielä.... mun mielestä tuo riippu aika paljon siitäkin, koskeeko lasten erilainen asema suvuissaan vain joulua vai mahdollisesti lapsen koko muutakin elämää. Jos muutakin elämää, niin lapsen olisi ehkä hyvä totuttautua siihen ajatukseen, että sisarus pääsee ja saa enemmän. Jos kyse on pelkästään joululahjojen lukumäärästä, niin se on aika helppo asia toteuttaa.

Ja on hyvä muistaa, että se lapsista joka saa vähemmän koko ajan perheessä, kantaa hautaansa saakka sitä miten hän on arvottomampi eikä ansaitse niin paljon kuin muut. Pahimmillaan tämä voi johtaa perheessä ulkopuolisuuden tunteisiin.

 

[Snoopy]

Ja on hyvä muistaa, että se lapsista joka saa vähemmän koko ajan perheessä, kantaa hautaansa saakka sitä miten hän on arvottomampi eikä ansaitse niin paljon kuin muut. Pahimmillaan tämä voi johtaa perheessä ulkopuolisuuden tunteisiin.

Ulkopuolisuuden tunne voi tulla vaikka olisi juuri se joka eniten saa tavaraa. Eli rahalla paikataan se yhteinen aika. Inhimillistä sekin :/