uusi laki (avoliitto + lapsi + 5v.)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kepsis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"jos avioliitto itsessään on juridinen sopimus, niin miksi ihmisiä ei esimerkiksi rangaista aviorikoksesta? siksi kun avioliitto ei ole juridinen sopimus, avioehto on, ei itse avioliitto."

Avioliitto on juridinen sopimus, katso vaikka lähteistäsi. Aviorikosta puolestaan ei ole suomen lainsäädännönmukaisesti määritelty rikokseksi, eikä ole rangaistava kuin enintään moraalisesti.
 
Eli jos mietitään tuota lapsetonta avoliittoa, niin kuulostaako seuraava reilulta:

Avoparin toinen puoliso käy töissä, ja maksaa pariskunnan elämisen kun toinen puolisoista opiskelee ja on välillä työttömänä. Opiskelevalla puolisolla ei ole hinkua edes osa-aikatöihin, vaan hän elää täysin töissäkäyvän puolison siivellä. Töitätekevä on ahkera, ja saa viiden vuoden aikana maksettua parille pienen asunnon ja autonkin. Kun lusmuilija saa opintonsa päätökseen, hän ottaa töissäkäyvästä avoeron ja perää itselleen puolta maksetusta asunnosta ja autosta. Onhan hän tehnyt toisen töissäkäydessä (oman mielipiteensä mukaan) niin paljon kotitöitä, että on mahdollistanut toisen keskittymisen uraan.

Eli ahkera maksaa ensin toisen elatuksen vuosikausia, ja eron koettaessa vielä puolet (tai vaikka pienemmänkin osan) keräämäästään omaisuudesta. Lusmu on saanut ilmaisen elämän, ja vielä eron jälkeenkin nauttii toisen töiden tuloksista. Reilua? Ei todellakaan. Kyseinen laki olisi pitänyt rajata vain ja ainoastaan tapauksiin jossa toinen on hoitanut vuosia kotona yhteistä lasta, yhteisestä päätöksestä.
 
ei tuossa laissa ole kyse siitä että parempi tuloinen elättäisi sinut, vaan siitä että jos esim. olet ollut kotiäiti sen 5v. ja ero tulee, niin tulonmenetyksistä aiheutunutta huonoa lähtökohtaa elämälle eron jälkeen tulisi tasoittaa sen joka on saanut tienata sen ajan rahaa.

Eikö tällaisissa tapauksissa lähes aina se töyssäkäyvä mies ole maksanut lainaa, asumiskuluja tai muuten elämänmenoja? Eikä pelkästään pannut rahoja omaan taskuunsa. Ja ihan oma valinta, ei kukaan pakota olemaan kotona hoitamassa lapsia. Aivan samanlainen velvollisuus miehellä on niihin lapsiin.
 
"jos avioliitto itsessään on juridinen sopimus, niin miksi ihmisiä ei esimerkiksi rangaista aviorikoksesta? siksi kun avioliitto ei ole juridinen sopimus, avioehto on, ei itse avioliitto."

Avioliitto on juridinen sopimus, katso vaikka lähteistäsi. Aviorikosta puolestaan ei ole suomen lainsäädännönmukaisesti määritelty rikokseksi, eikä ole rangaistava kuin enintään moraalisesti.

miten olisi jos sinä vaikka laittaisit lähteitäsi tähän :) sen sijaan että minun tulee vain perustella näkökantani. Avioliitossa on velvollisuuksia kumppania kohtaan lain edessä kun tiukka paikka tulee, mutta itsessään avioliitto ei ole mikään juridinen sopimus. Muutan varmasti kantaani kun joku minulle ensin näyttää lain missä näin sanotaan.
 
[QUOTE="HUOM";22530013]Eli jos mietitään tuota lapsetonta avoliittoa, niin kuulostaako seuraava reilulta:

Avoparin toinen puoliso käy töissä, ja maksaa pariskunnan elämisen kun toinen puolisoista opiskelee ja on välillä työttömänä. Opiskelevalla puolisolla ei ole hinkua edes osa-aikatöihin, vaan hän elää täysin töissäkäyvän puolison siivellä. Töitätekevä on ahkera, ja saa viiden vuoden aikana maksettua parille pienen asunnon ja autonkin. Kun lusmuilija saa opintonsa päätökseen, hän ottaa töissäkäyvästä avoeron ja perää itselleen puolta maksetusta asunnosta ja autosta. Onhan hän tehnyt toisen töissäkäydessä (oman mielipiteensä mukaan) niin paljon kotitöitä, että on mahdollistanut toisen keskittymisen uraan.

Eli ahkera maksaa ensin toisen elatuksen vuosikausia, ja eron koettaessa vielä puolet (tai vaikka pienemmänkin osan) keräämäästään omaisuudesta. Lusmu on saanut ilmaisen elämän, ja vielä eron jälkeenkin nauttii toisen töiden tuloksista. Reilua? Ei todellakaan. Kyseinen laki olisi pitänyt rajata vain ja ainoastaan tapauksiin jossa toinen on hoitanut vuosia kotona yhteistä lasta, yhteisestä päätöksestä.[/QUOTE]

jos olisit vaivautunut lukemaan aiemmin kirjoitettuja tekstejä niin olisit huomannut tämän

- Toinen voi kuitenkin saada hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi, jos hän on auttanut toista kartuttamaan tämän omaisuutta
 
voi se mieskin olla "kotiäiti". että ei nyt lähdetä sovinismin suuntaan. ja sama tähän kuin tuohon "HUOM" kirjoittamaan tekstiin laitoin lihavoituna

muokkaus: tämä oli siis "tomi":lle
 
nyt kunnolla se laki. Molemmat saa pitää OMAN omaisuutensa ja jos oot auttanu puolisoa siinä omaisuuden hankinnassa, niin ehkä voit saada hyvitystä. Joten, tuskinpa ainakaan kotiäidit kovasti edesauttaa sitä omaisuuden keräämistä, ellei satu saamaan hyvää perintöä ja myymään miljoonaa hehtaaria metsää..

Menkää naimisiin ja lakatkaa kitinä, jos on niin hemmetin tärkeetä. Mä en ainakaa oo sen takia alkanu seurusteleen, että voisin erota ja hyötyä sit miehen omaisuudesta. Mulle ei merkkaa raha ja omaisuus paskan vertaa. Mutta siinä vaiheessa jos olisin pirun rikas ja mies häipys toisen naisen matkaan, ni vois vituttaa. Mut eikai siitä oo pelkoo.
 
ei tuossa laissa ole kyse siitä että parempi tuloinen elättäisi sinut, vaan siitä että jos esim. olet ollut kotiäiti sen 5v. ja ero tulee, niin tulonmenetyksistä aiheutunutta huonoa lähtökohtaa elämälle eron jälkeen tulisi tasoittaa sen joka on saanut tienata sen ajan rahaa.

Tämä kotiäitiyskin on valinta, yksilön valinta, johon liittyvät riskit pitää ymmärtää.
En kannata holhousyhteiskuntaa.
Jos pariskunta päättää elää yhdessä saman katon alla ilman sitoumuksia, sekin pitää sallia. Avioliitto on se instituutio, joka tuo tuon mainitsemasi suojan eron varalle.
Jos puoliso ei halua naimisiin pitää toisen osapuolen harkita tarkkaan halunsa sitoutua ja luottaa kyseiseen ihmiseen. Eihän se tarkoita sitä, että automaattisesti pitäisi erota, jos puoliso ei avioliittoon suosti, vaan silloin ottaa tietoisen riskin, jos lapsia hankkii ko. ihmisen kanssa. Lasten asemahan on turvattu elatusvelvollisuuden ja perintökaaren kautta.
Miksi pitäisi muodostaa päällekäinen systeemi avioliiton kanssa?
 
jepjep, on se kai myönnettävä että suurin osa ihmisistä vain automaattisesti ajattelee että ihmisen kuuluu mennä avioliittoon jos se haluaa parisuhteessa jonkun turvaverkon, ei kannata muutella lakeja kaikille tasapuolisiksi, nooh, vähän olen kyllä pettynyt kun tämän on saanut nyt huomata.
 
jos olisit vaivautunut lukemaan aiemmin kirjoitettuja tekstejä niin olisit huomannut tämän

- Toinen voi kuitenkin saada hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi, jos hän on auttanut toista kartuttamaan tämän omaisuutta
Kyllä olen vaivautunut, mutta en ymmärrä pointtiasi. Tuossa "lusmu-elämäntapaopiskelija VS ahkera elättäjä" esimerkissähän nimenomaan opiskelija voi väittää, että on tehnyt niin paljon kotitöitä että on siten mahdollistanut toisen keskittymisen uraan. Ja siksi opiskelija on oikeutettu saamaan hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi. Silloinhan on vain sana sanaa vastaan siitä, onko se kotonaolijan panos oikeasti ollut oleellinen vai ei. Ainakin hyvät oikeustaistelut näistä varmasti saadaan, ja yhteiskuntahan sen maksaa ainakin köyhemmän osapuolen osalta.

En itse keksi sellaista tilannetta, jossa lapseton "köyhempi osapuoli" olisi arvojeni mukaan oikeutettu saamaan osan toisen, elättäjän roolissa olleen henkilön omaisuudesta. Kerro toki sinä, jos jonkun sellaisen keksit. Lapsettomat kotirouvat/-herrat ovat suomessa kuitenkin vähissä, ja silloinkin minusta on täysin riittävä korvaus kun toinen on jo vuosia elättänyt sen kotona olevan.
 
[QUOTE="HUOM";22530116]Kyllä olen vaivautunut, mutta en ymmärrä pointtiasi. Tuossa "lusmu-elämäntapaopiskelija VS ahkera elättäjä" esimerkissähän nimenomaan opiskelija voi väittää, että on tehnyt niin paljon kotitöitä että on siten mahdollistanut toisen keskittymisen uraan. Ja siksi opiskelija on oikeutettu saamaan hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi. Silloinhan on vain sana sanaa vastaan siitä, onko se kotonaolijan panos oikeasti ollut oleellinen vai ei. Ainakin hyvät oikeustaistelut näistä varmasti saadaan, ja yhteiskuntahan sen maksaa ainakin köyhemmän osapuolen osalta.

En itse keksi sellaista tilannetta, jossa lapseton "köyhempi osapuoli" olisi arvojeni mukaan oikeutettu saamaan osan toisen, elättäjän roolissa olleen henkilön omaisuudesta. Kerro toki sinä, jos jonkun sellaisen keksit. Lapsettomat kotirouvat/-herrat ovat suomessa kuitenkin vähissä, ja silloinkin minusta on täysin riittävä korvaus kun toinen on jo vuosia elättänyt sen kotona olevan.[/QUOTE]

näytä minulle laki mitä ei voisi kiertää tai manipuloida puhumalla tilanne toiseksi kuin mitä se on todellisuudessa ollut.
 
[QUOTE="qwerty";22530105]Juridinen = juridinen laki-, oikeus-, oikeudellinen, oikeustieteellinen

On olemassa se avioliittolaki.[/QUOTE]

myönnän tietämättömyyteni asian suhteen, en ollut edes ajatellut että avioliitto itsessään olisi juridinen sopimus, mutta periaatteessa kun asiaa tarkastelee niinkuin olet esittänyt sen, olen väärässä.
 
jepjep, on se kai myönnettävä että suurin osa ihmisistä vain automaattisesti ajattelee että ihmisen kuuluu mennä avioliittoon jos se haluaa parisuhteessa jonkun turvaverkon, ei kannata muutella lakeja kaikille tasapuolisiksi, nooh, vähän olen kyllä pettynyt kun tämän on saanut nyt huomata.

Ei kuulu ja samoilla linjoilla kanssasi !
Ihmeellistä että pitäisi pakottaa itsensä naimisiin koska muuten laki ei turvaa mitään.
No meillä on talo molempien nimissä vaikka minä en lainaa lyhennä..
 
Ei kuulu ja samoilla linjoilla kanssasi !
Ihmeellistä että pitäisi pakottaa itsensä naimisiin koska muuten laki ei turvaa mitään.
No meillä on talo molempien nimissä vaikka minä en lainaa lyhennä..

Tällaiset on vaihtoehdot, ja mun mielestä on oltava myös se vaihtoehto että jos ei halua toiseen sitoutua ja haluaa pitää oman omaisuutensa + sen mitä kartuttaa töissä ollessaan. Silloin täytyy tämän kotona olevan osapuolen miettiä tarkkaan haluaako suhteeseen ryhtyä vai ei.

En ymmärrä esim. sitä että vaikka yh- äiti menee yhteen miehen kanssa jolla on aikaisempia lapsia, ja hyväpalkkainen ammatti. Tämä äiti hoitaa omia lapsiaan kotona (ei siis miehen) ja mies tienaa vaikka juristina tai lääkärinä 5000e/kk. Eron tullessa miehen pitäisi maksaa tälle naiselle siitä että se on ollut kotona lasten kanssa, jotka eivät ole edes hänen omiaan?
 
Ei kuulu ja samoilla linjoilla kanssasi !
Ihmeellistä että pitäisi pakottaa itsensä naimisiin koska muuten laki ei turvaa mitään.
No meillä on talo molempien nimissä vaikka minä en lainaa lyhennä..

Eli on yksilönvapauden vastaista pakottaa ihmiset avioliittoon, jos ne haluaa taloudellista turvaa eron varalle, mutta ei ole yksilönvapauden vastaista velvoittaa ihmistä taloudelliseen vastuuseen asuinkumppanistaan, ilman että on mitenkään virallisesti siihen sitoutunut.
Kukaan ei pakota ketään naimisiin, mutta jos elää avoliitossa, pitää ymmärtää sen "riskit".
Mitä eroa tuon lain tulon jälkeen on avioliitolla ja avoliitolla? Mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa, ettei sitä voi solmia, vaikka jakaa yhteisen kodin, asuntolainan ja lapsen??

Ja jos muuten talo on puoliksi molempien nimissä ja vain toinen maksaa lainaa, eli toisen ospuolen omaisuus karttuu enemmän kuin tulot ovat, katsotaan tämä lahjaksi ja siitä pitää maksaa lahjavero.
 
ei nainen ole kyllä silloin edesauttanut millään tavalla miehen tulojen hankinnassa, lapset on suhteen aikanakin edelleen naisen huoltajuuden alaisena, ei miehen, eri asia jos mies adoptoi ne lapset tai ryhtyy viralliseksi huoltajaksi yleensäkin.
 
näytä minulle laki mitä ei voisi kiertää tai manipuloida puhumalla tilanne toiseksi kuin mitä se on todellisuudessa ollut.
Eli et itsekään keksi yhtä ainoaa tilannetta, jossa lapseton ex-avopuoliso olisi oikeasti oikeutettu kompensaatioon? On eri asia että voi keksiä jonkun porsaanreiän, kuin ettei ole yhtä ainoaa tilannetta jossa laki toimisi (lapsettomien kohdalla) oikein.

Laki olisi pitänyt minun mielestäni rajata koskemaan vain niitä pareja, joilla on yhteinen/yhteisiä lapsia. Miksi olet kanssani eri mieltä, miksi myös lapsettoman ex-puolison pitäisi saada korvausta?
 
[QUOTE="HUOM";22530276]Eli et itsekään keksi yhtä ainoaa tilannetta, jossa lapseton ex-avopuoliso olisi oikeasti oikeutettu kompensaatioon? On eri asia että voi keksiä jonkun porsaanreiän, kuin ettei ole yhtä ainoaa tilannetta jossa laki toimisi (lapsettomien kohdalla) oikein.

Laki olisi pitänyt minun mielestäni rajata koskemaan vain niitä pareja, joilla on yhteinen/yhteisiä lapsia. Miksi olet kanssani eri mieltä, miksi myös lapsettoman ex-puolison pitäisi saada korvausta?[/QUOTE]

mitenhän sinä nyt tuohon tulokseen tulit? haluisitko lukea vielä kerran tämän

- Toinen voi kuitenkin saada hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi, jos hän on auttanut toista kartuttamaan tämän omaisuutta

jos et tuota täytä, niin sillon ei tipu eikä lirise, ei suomessa ole oikeudessa saatu tähänkään mennessä "ameriikan malliin" korvauspäätöksiä missään asioissa, eikä tämä laki siihen sitä saa menemään yksinään. eli kuten sanoin, puhumalla kaiken saa näyttämään erilaiselta, mutta ei lain edessä puheet auta, pitää olla näyttää toteen asioita ennenkuin voi odottaa "shekkiä"
 
Eli on yksilönvapauden vastaista pakottaa ihmiset avioliittoon, jos ne haluaa taloudellista turvaa eron varalle, mutta ei ole yksilönvapauden vastaista velvoittaa ihmistä taloudelliseen vastuuseen asuinkumppanistaan, ilman että on mitenkään virallisesti siihen sitoutunut.
Kukaan ei pakota ketään naimisiin, mutta jos elää avoliitossa, pitää ymmärtää sen "riskit".
Mitä eroa tuon lain tulon jälkeen on avioliitolla ja avoliitolla? Mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa, ettei sitä voi solmia, vaikka jakaa yhteisen kodin, asuntolainan ja lapsen??

Ja jos muuten talo on puoliksi molempien nimissä ja vain toinen maksaa lainaa, eli toisen ospuolen omaisuus karttuu enemmän kuin tulot ovat, katsotaan tämä lahjaksi ja siitä pitää maksaa lahjavero.

Annappa tuosta ennakkotapaus !Yhteinen tili mistä laina menee mutta minä en rahaa sinne laita vaan mies.

En vain halua avioliittoon, ikivanha haudattava istituutio.
 
Olen ihan varma että toteutuessaan tuo laki tuo aika paljon sellaisia ratkaisuja, että vaikka asutaan yhdessä, pidetään kuitenkin toinen asunto tai "erotaan" välillä jotta tätä maksajaksi joutumista voidaan välttää.

Minun mielestäni lapsi ei pitäisi olla se millä tässä ratsastetaan. Hankkiudu tahallasi raskaaksi kun olet asunut 5v miehen kanssa niin saat puolet miehen omaisuudesta? Entäs lapsettomat parit? Miksi ÄITI olisi oikeutettu lapsen ISÄN omaisuuteen siksi että heillä on yhteinen lapsi.

Järki sanoisi että jos tässä sitä lapsen asemaa yritetään turvata, niin sehän on jo turvattu samalla tavalla perintökaaressa. Jos taas lapsen äidin, niin avioliitto on se instituutio minkä avulla vastaavan suojauksen saa. Mikä siinä on niin vaikeaa ettei sitä voi käyttää, jos tahtoo itselleen avio-oikeuden?
 
No minä voisin puoltaa näitä oikeuksia kuolemantapauksissa, mutta muuten minusta avoliitto ei voi olla samoilla "oikeuksilla" kuin avioliitto.
Ja tässäkin tapauksessa olisi pitkä avoliitto takan oltava, minusta 5 vuotta on kyllä aika mitätön aika, 10 vuotta on jo pidempi jakso.
 
Eli on yksilönvapauden vastaista pakottaa ihmiset avioliittoon, jos ne haluaa taloudellista turvaa eron varalle, mutta ei ole yksilönvapauden vastaista velvoittaa ihmistä taloudelliseen vastuuseen asuinkumppanistaan, ilman että on mitenkään virallisesti siihen sitoutunut.
Kukaan ei pakota ketään naimisiin, mutta jos elää avoliitossa, pitää ymmärtää sen "riskit".
Mitä eroa tuon lain tulon jälkeen on avioliitolla ja avoliitolla? Mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa, ettei sitä voi solmia, vaikka jakaa yhteisen kodin, asuntolainan ja lapsen??

Ja jos muuten talo on puoliksi molempien nimissä ja vain toinen maksaa lainaa, eli toisen ospuolen omaisuus karttuu enemmän kuin tulot ovat, katsotaan tämä lahjaksi ja siitä pitää maksaa lahjavero.

Ja riskien ymmärtämisestä vielä että miksi pitäisi tehdä niin? Täytyykö kaikkia asiat vaan hyväksyä koska ne ovat aina olleet niin?
 
Mun mielestä olisi parempi vaihtoehto,että avoliitossa asuvat tekisivät itse jonkinlaisen sopimuksen eron varalta.Vähän kuin avioehto,mutta toisinpäin.Eli sopivat kirjallisesti,että jos ero tulee niin puolin ja toisin katsotaan,että kumpikin tulee toimeen taloudellisesti.Tuntuu älyttömältä paapomiselta aikuisten ihmisten mahdollisten sotkujen varalta tämä laki.Jos ei ole valmis tekemään juridisesti sitovaa sopimusta ja sitoumusta toiseen ihmiseen niin siinähän sitten on tekemättä ja elää sen kanssa.
 
mitenhän sinä nyt tuohon tulokseen tulit? haluisitko lukea vielä kerran tämän

- Toinen voi kuitenkin saada hyvitystä panoksestaan yhteistalouden hyväksi, jos hän on auttanut toista kartuttamaan tämän omaisuutta

jos et tuota täytä, niin sillon ei tipu eikä lirise, ei suomessa ole oikeudessa saatu tähänkään mennessä "ameriikan malliin" korvauspäätöksiä missään asioissa, eikä tämä laki siihen sitä saa menemään yksinään. eli kuten sanoin, puhumalla kaiken saa näyttämään erilaiselta, mutta ei lain edessä puheet auta, pitää olla näyttää toteen asioita ennenkuin voi odottaa "shekkiä"

Siis voi vittu mulla menee hermot tuohon sun jankkaukseen. Keksitkö vai etkö keksi yhtä ainoaa esimerkkitilannetta, jossa lapsettoman avoparin toinen puoliso voisi olla oikeutettu korvaukseen. Jos et, niin sitten sinun pitäisi kaiken järjen mukaan olla samaa mieltä kanssani siitä, että lapsettomat parit olisi pitänyt jättää lain ulkopuolelle. Miksi ihmeessä niiden pitää olla laissa mukana, jos ainoa lopputulos on se, että tyhmät menee oikeuteen riitelemään ja korvauksia penännyt häviää aina? Siinähän tulee vaan ihan hitosti kustannuksia yhteiskunnalle, ja oikeudet kuormittuvat. Laki on tyhmä, jos ei ole olemassa tilannetta jossa se realisoituisi.

Jos keksit yhdenkin esimerkin milloin kompensaation vaatiminen olisi oikeutettua ja sen voi myös oikeudessa todistaa, myönnän olleeni väärässä ja totean että "no sitten on hyvä kun myös lapsettomat ovat mukana, koska kyllä tuossa tilanteessa tosiaan pitää jotain korvata".
 

Yhteistyössä