uusi laki (avoliitto + lapsi + 5v.)

[menkäää töihinn]

No ainakin leskeneläke on yksi hyvä syy. Moni ei tule ajatelleeksi, että se puoliso saattaa kuolla jo nuorenakin, kun lapset ovat vielä pieniä tai lapsi ei ole vielä edes syntynyt.

Monella ei ole tarvetta ajatella, koska he tulevat omillaan toimeen, eivätkä ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Jotenkin niin säälittävää tuo teidän elämä, kun pitää kaikki asiat pohtia siltä kantilta, että mitä jos se elättäjä eli mies häipyy/kuolee.

 

[ninaTT]

Nyt en ymmärrä. Jos kerran avioliittoon mennään sen tähden, että turvataan toimeentulo avioliiton jälkeenkin, niin miten ihmeessä tämä toteutuu, jos tehdään avioehto. MITÄ JÄRKEÄ SILLOIN ON ENÄÄ MENNÄ NAIMISIIN????

Avioliitolla on monia erilaisia juridisia vaikutuksia ja avioehtojakin on monenlaisia Voi esimerkiksi rajata perinnöt omaisuudenjaon ulkopuolelle tms. Avioliiton muita juridisia vaikutuksia ovat esimerkiksi isyysasiat. Ulkomaille muutettaessa usein vain avioparin parisuhde katsotaan viralliseksi, monessa maassa avoliitto ei tee "perheenjäseneksi". Jne.

 

[Keittiönoita]

Monella ei ole tarvetta ajatella, koska he tulevat omillaan toimeen, eivätkä ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Jotenkin niin säälittävää tuo teidän elämä, kun pitää kaikki asiat pohtia siltä kantilta, että mitä jos se elättäjä eli mies häipyy/kuolee.

Ai meidän No meillä on kyllä suvussa jo isovanhemmat suojanneet omaisuutensa siten, että perinnöt, lahjoitukset ja niiden avulla hankittu omaisuus tai muu varallisuus ei tule menemään sen paremmin omien lasten kuin lastenlastenkaan puolisoille, vaikkeivät olisi tehneet edes avioehtoa.

Ja kyllä muuten se leskeneläke on ihan hyvä asia, vaikka olisikin hyvätuloinen. Usein kun se koti on hankittu kahden tulojen mukaan ja kun toinen kuolee, yhden tuloilla juuri sitä asuntoa ei ehkä pystyisi maksamaan vaan joutuisi muuttamaan johonkin muualle. Lapsille toisen vanhemman kuolema on ihan riittävän kova pala, vielä jos joutuu muuttamaan kodistakin pois ( vaihtuu koulu, vaihtuu kaverit), niin ei hyvä.

 

[juuh]

Monella ei ole tarvetta ajatella, koska he tulevat omillaan toimeen, eivätkä ole taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Jotenkin niin säälittävää tuo teidän elämä, kun pitää kaikki asiat pohtia siltä kantilta, että mitä jos se elättäjä eli mies häipyy/kuolee.

On toki säälittävää... Ihan kiva jos palkka on niin iso, että pystyy yksillä tuloilla pitämään saman elintason kuin kaksilla. Minä en ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni, mutta perheemme on, kuten se on riippuvainen myös minusta.

 

[ninaTT]

Täällä on mammat sivutolkulla vauhkonneet, että nimen omaan ja vain ja ainoastaan avioliitto on se sopimus, jolla voidaan ja saadaan sopia toisen toimeentulon turvaamisesta eron jälkeen, ja että tätä ei saa ulottaa avoliittoon. Nyt sitten emännät yhtäkkiä peräänkuuluttavat avioehtoa! Mitä järkeä todellakin enää on mennä naimisiin, jos kerran tehdään avioehto.

Koska niitä avioehtoja on monenlaisia -.- Voi jeesus, löytyykö näin idiootteja ihmisiä.

Minä olen tietääkseni tässä "vauhkonnut" sen puolesta, että ihmiset tekisivät itselleen ja omaan elämäänsä parhaiten sopivia sopimuksia. Eiks jeah? Ja ettei yksilön vapautta tehdä omanlaisia ratkaisuja lähdetä rajaamaan typerällä lainsäädännöllä joka tasapäistää kaikki saman katon alla asuvat kaksi aikuista samaan muottiin.

 

[....]

On toki säälittävää... Ihan kiva jos palkka on niin iso, että pystyy yksillä tuloilla pitämään saman elintason kuin kaksilla. Minä en ole taloudellisesti riippuvainen miehestäni, mutta perheemme on, kuten se on riippuvainen myös minusta.

Älä selitä. Lapset saavat kyllä eläkettä, joten perheesi kyllä tulisi toimeen, sinä vain et.

 

["hmmmmm"]

Ai meidän No meillä on kyllä suvussa jo isovanhemmat suojanneet omaisuutensa siten, että perinnöt, lahjoitukset ja niiden avulla hankittu omaisuus tai muu varallisuus ei tule menemään sen paremmin omien lasten kuin lastenlastenkaan puolisoille, vaikkeivät olisi tehneet edes avioehtoa.

Ja kyllä muuten se leskeneläke on ihan hyvä asia, vaikka olisikin hyvätuloinen. Usein kun se koti on hankittu kahden tulojen mukaan ja kun toinen kuolee, yhden tuloilla juuri sitä asuntoa ei ehkä pystyisi maksamaan vaan joutuisi muuttamaan johonkin muualle. Lapsille toisen vanhemman kuolema on ihan riittävän kova pala, vielä jos joutuu muuttamaan kodistakin pois ( vaihtuu koulu, vaihtuu kaverit), niin ei hyvä.

Ymmärrän hyvin, että entisaikaan naiset joutuivat ajattelemaan naimisiin mennessä ja ollessa juuri sitä, että tulevat taloudellisesti toimeen, koska aikaisemmin naiset eivät olleet töissä. MUtta nykypäivänä on kyllä oikeasti melko säälittävää, jos joutuu toimeentulonsa laskemaan miehen varaan. Eikö teitä oikeasti hävetä, että olette riippuvaisia miehenne tuloista, eli käytännössä miehenne on ensisijaisesti teidän elättäjä ei tasavertainen kumppani???

 

["niin"]

Kukahan sen muijan paksuksi pani?

Sitähän ei muut tiedä kuin se muija, jos ei oo dna testiä tehty...

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="hmmmmm";22540760]Ymmärrän hyvin, että entisaikaan naiset joutuivat ajattelemaan naimisiin mennessä ja ollessa juuri sitä, että tulevat taloudellisesti toimeen, koska aikaisemmin naiset eivät olleet töissä. MUtta nykypäivänä on kyllä oikeasti melko säälittävää, jos joutuu toimeentulonsa laskemaan miehen varaan. Eikö teitä oikeasti hävetä, että olette riippuvaisia miehenne tuloista, eli käytännössä miehenne on ensisijaisesti teidän elättäjä ei tasavertainen kumppani???[/QUOTE]
Mä en ole naimisissa ja vaikka olisinkin, tienaisin luultavasti enemmän kuin se mies. Mutta tuota leskeneläkettä perustelen edelleen ihan siksi, että vaikka sulla naisena olisi varaa ottaa 200 000 euron asuntolaina, mutta miehesi kanssa otatte sitten 400 000 euron asuntolainan, niin selviäisitkö 400 000 euron lainasta enää yksin, jos mies kuolisi? Tai no...nykyisin taitaa saada lainoihin jotain vakuuksia, jolloin kuolemantapauksessa vakuutus maksaisi vainajan 200 000 euroa ja leskelle jäisi enää se oma 200 000 e maksettavaksi.

 

[i]

Tiedoksi joillekin ketjussa: esimerkiksi me menimme naimisiin ensisijaisesti rakkaudesta, rakastamme toisiamme ja haluamme elää yhdessä lopun elämäämme. Toki voisimme tehdä niin myös avoliitossa, mutta me valitsimme avioliiton. Toki ajattelimme myös asian juridisia puolia. Emme nähneet mitään syytä sille, ettemme olisi menneet naimisiin (aviovuosi takana nyt reilut 10, yhdessäolovuosia reilut 13).

Ei avioliiton solmiminen sen perusteella, että eron/kumppanin kuoleman sattuessa saa taloudellisesti turvatumman aseman kuin avoliitossa, tarkoita silti sitä, että laskisi toimeentulonsa kumppanin varaan. En tajua tuollaista mutkat suoriksi -ajattelua. Ja hei, esimerkiksi meidän perheessämme mä ansaitsen reilusti enemmän kuin mieheni, vaikka kumpikin meistä on töissä. Enkä mä kyllä koe miestäni millään lailla elätiksi ja itseäni elättäjäksi, meille perhe on yhteinen yritys ja kaikki raha tulee meidän perheeseemme.

Kaverini taas vastaavassa tilanteessa valitsi avoliiton (tiesi ihan tarkkaan, mitä se merkitsee noiden juridisten juttujenkin suhteen), eikä hän ole ollenkaan innoissaan tuosta uudesta laista.

 

["vieras"]

[QUOTE="www";22529897]No en mä kyllä tekisi lapsia ihmisen kanssa joka ei ole valmis menemään naimisiin. Eikä tällä asialla ole mitään tekemistä yhteiskunnan kanssa.[/QUOTE]


Olen tyytyväinen, että meillä mies on suostunut tekemään lapsia vaikken olekaan halunnut avioliittoa. Takana 10 yhteistä vuotta ja kaksi lasta.

Tulot ja omaisuus menevät meillä muutoinkin tasan, että erotilanteessa ei olisi ongelmia on sitten uutta lakia tai ei.

 

[fifiia]

Laki on minusta jokseenkin turha. On tietysti mielenkiintoista nähdä mihin se vaikuttaa vai vaikuttaako oikeastaan mihinkään. Ehkä avoparien kannattaa tutustua lakiin ennen kuin luulevat se antavan automaattisesti paremman turvan riitatilanteissa. Eduskunta - valtiopäiväasiakirjat