Mies tahtoisi toisen lapsen, mä en jaksa!

[hennian]

Varmaan kaluttu aihe, mut silti. Meillä on 3-vuotias poika ja kaikki hyvin. Alunperinkin oli puhetta yhdestä lapsesta, molemmilla oli haave siitä yhdestä ja vain yhdestä. Nyt mies on alkanut kinuamaan toista.

Ei, ei, ei, mä en jaksa enää yhtään lasta. Tämä yksi on ihana ja rakas, en kaipaa toista. Vauva-aika oli raskas, synnytyskin sellainen kokemus, jota en enää tahdo kokea. En näe itseäni millään useamman lapsen äitinä. Olen juuri saanut gradunkin valmiiksi ja pääsemässä työelämään, joka on ollut haaveeni jo pitkään, kun tuo gradun teko vähän venähti pojan takia.

Haluan osallistua perheeni elättämiseen ja päästä hyödyntämään tutkintoani ja sitä, mitä varten olen opiskellut. Tulomme nousisivat merkittävästi ja olisi sitten rahaa kaikkeen kivaan. Tuntuu vahvasti siltä, että nyt on ihan jonkun muun aika kuin lapsen, vauvan hoito on mennyttä aikaa. Tahtoision vain nauttia varttuvasta pojastani ja miehestäni, työstäni.

 

["leppis"]

Entäpä jos miehesi jäisi vanhempainvapaalle? Sinä voisit opiskella / käydä töissä ja jaksaisit varmasti nauttia myös lapsistasi, kun omaakin aikaa on.

 

[hennian]

[QUOTE="leppis";22528881]Entäpä jos miehesi jäisi vanhempainvapaalle? Sinä voisit opiskella / käydä töissä ja jaksaisit varmasti nauttia myös lapsistasi, kun omaakin aikaa on.[/QUOTE]

Äh, mutta kun kyse on nyt siitä, että mä en jaksa ja halua toista. En, vaikka mies synnyttäisi sen. Kuten sanoin, mun olisi nyt aika lähteä töihin ja nauttia "valmiista" elämästä, kun raskas vauva-aika jne. on ohi. En myöskään opiskellut kuutta vuotta jäädäkseni kotiin tai äitiyslomailemaan ja synnyttämään.

Vaikka mies jäisi vanhempainvapaalle, niin minä sen vauvan joutuisin synnyttämään (en tahdo enää), imettämään ja olemaan raskaana. Eli kaikki alkaisi taas alusta ja se rajoittaisi väkisinkin suunnitelmia.

 

["mimosa"]

Minä kun luulin, että oon ainut mamma jolle yksi lapsi riittää
ja juuh, mies haluaisi toisen...

 

[hmmh...]

Mä en taas oikein ymmärrä, miten ura voi mennä lapsen ohi... Rakastaisit varmasti sitä toistakin, lapsesihan sekin olisi. Mieti vielä, sisarukset on myös rikkaus. Synnytyspelkoon saat apua ja raskausaika on lyhyt aika ihmiselämästä, ja kun ssat sen vauvan rinnalle, niin en usko, että työt vat ekana mielessä enää

 

["Kenguru"]

Mä en taas oikein ymmärrä, miten ura voi mennä lapsen ohi... Rakastaisit varmasti sitä toistakin, lapsesihan sekin olisi. Mieti vielä, sisarukset on myös rikkaus. Synnytyspelkoon saat apua ja raskausaika on lyhyt aika ihmiselämästä, ja kun ssat sen vauvan rinnalle, niin en usko, että työt vat ekana mielessä enää

Jaa, mä taas uskon ap:tä kun sanoo ettei halua toista lasta. Kaikki vaan ei halua. Eikä tarvitse haluta.

 

["sipuli"]

Mä en taas oikein ymmärrä, miten ura voi mennä lapsen ohi... Rakastaisit varmasti sitä toistakin, lapsesihan sekin olisi. Mieti vielä, sisarukset on myös rikkaus. Synnytyspelkoon saat apua ja raskausaika on lyhyt aika ihmiselämästä, ja kun ssat sen vauvan rinnalle, niin en usko, että työt vat ekana mielessä enää

mitä ihmettä? miks pitäis hankkia toinen jos ei halua? jos se ei tunnu hyvältä idealta niin ei todellakaan pidä ryhtyä siihen. EI TODELLAKAAN. Luulis että tää olis kaikille selvää eikä kukaan alkais puhuttaa hankkimaan toista lasta.

 

[Alaston lohikäärme]

Mä en taas oikein ymmärrä, miten ura voi mennä lapsen ohi... Rakastaisit varmasti sitä toistakin, lapsesihan sekin olisi. Mieti vielä, sisarukset on myös rikkaus. Synnytyspelkoon saat apua ja raskausaika on lyhyt aika ihmiselämästä, ja kun ssat sen vauvan rinnalle, niin en usko, että työt vat ekana mielessä enää

Mä taas ymmärrän oikein hyvin, että työ ja ura voi mennä ohi syntymättömän, vielä alkuansa saamattoman lapsen ohi. Eihän sitä ole.

 

[Hmmmmmmm]

Selität asian sun miehelles ja sanot vaan että, nyt haluat keksittyy muihin asioihin kuin raskauteen ja vauvaan.

Meillä on taas päinvastanen tilanne, mies ei halua enää toista lasta. Mutta, en kuitenkaan ala painostaa ja vinkuu asiasta. Mulle piisaa vallanmainiosti tuo esikoinenki, keskitän siihen huomioni ja kaiken muun .

 

[.]

Mä taas ymmärrän oikein hyvin, että työ ja ura voi mennä ohi syntymättömän, vielä alkuansa saamattoman lapsen ohi. Eihän sitä ole.

Ymmärrän minäkin, kun raskaan vauva-ajan jälkeen alkaa hiljalleen helpottaa ja pääsee taas "normaalin" elämän makuun. Sitä rumbaa vaan ei jaksaisi enää aloittaa uudestaan alusta.

 

["mansikka"]

Ymmärrän täysin ap:tä! Itselläni on 2-vuotias tyttö, joka on saatu vaivalla aikaan kolmen vuoden hedelmöityshoitojen avulla. Raskaus ja vauva-aika eivät olleet helppoja, mutta nyt elämä tuntuu jo paremmalta. Yksi lapsi meilläkin on ollut suunnitelmissa ja siinä suunnitelmassa taidetaan pysyä vaikka paineita itse olenkin ottanut tuosta sisaruksen hankkimisesta tälle esikoiselle. Itselläni on takana jo opiskelu ja työelämääkin parisen vuotta, mutta nyt olisi aikomus vielä jatkaa opintoja. Näiden monen vuoden jälkeen tuntuu, että on aika myös keskittyä rakentamaan "omaa elämääkin". Onpa itsekästä tai ei, mutta itse näen myös äidin elämän ja tyytyväisyyden tärkeinä tekijöinä, jotka pitävät myös muun perheen onnellisina.

Me olemme kaikki erilaisia tarpeinemme ja haluinemme. Miksi sitten paine etenkin tällä palstalla tuntuu olevan kova juuri tuohon ainakin kaksilapsiseen perheeseen? Miksi yksilapsisuus nähdään jollain tapaa itsekkäänä valintana ja laiskuutena??? Uskonpa että yhden lapsen perheet ovat aivan yhtä onnellisia kuin kahden tai useamman lapsenkin perheet, jos tämä on sitä mitä vanhemmat haluavat.

 

["vieras"]

Ymmärrän ap:ta hyvin. Ei tossa vaan auta kun selittää asia miehelle ja kysyä, että kumpi on tärkeämpää, saada se toinen lapsi vai elää perhe-elämää, jossa äiti tuntee toteuttavansa osaamistaan muallakin kuin maitoautomaattina.

Minkä ikäinen olet? Onko sulla varaa muuttaa mieltäsi vielä joskus iltatähden muodossa? Saahan ihmiset lapsia vielä 42-vuotiainakin. En kyllä tarkoita, että tarvitsisi. Mutta ainahan se on kiva jos jää joku mahdollisuus. Mutta älä lupaile sellaista miehelle ja luo turhaa toivoa.

 

["vieras"]

Itse miehenä puhkaisisin kondomin kuten naisilla on tapana

 

[hennian]

[QUOTE="vieras";22531470]Ymmärrän ap:ta hyvin. Ei tossa vaan auta kun selittää asia miehelle ja kysyä, että kumpi on tärkeämpää, saada se toinen lapsi vai elää perhe-elämää, jossa äiti tuntee toteuttavansa osaamistaan muallakin kuin maitoautomaattina.

Minkä ikäinen olet? Onko sulla varaa muuttaa mieltäsi vielä joskus iltatähden muodossa? Saahan ihmiset lapsia vielä 42-vuotiainakin. En kyllä tarkoita, että tarvitsisi. Mutta ainahan se on kiva jos jää joku mahdollisuus. Mutta älä lupaile sellaista miehelle ja luo turhaa toivoa.[/QUOTE]

Olen 31. Ja juu, saavathan ihmiset lapsia tosiaan myöhemminkin, mutta luulen, että myöhemmin mulla on vielä vähemmän kiinnostusta aloittaa kaikkea alusta Haluan tästä eteen päin keskittyä jo muuhun kuin vauvan hoitoon.

Olisi myös kiva saada jo vähän ylimääräistä rahaa, jonka mun työnteko mahdollistaa. Tähän asti menty miehen tuloilla ja ylimääristä ei ole pahemmin ollut. Toinen pistäisi myös elämän vielä tiukemmalle. Enkä tosiaan opiskellut turhaan. Haluan hieman paremman elintason, omaa rahaa ja uusia tuulia elämään.

 

["vieras"]

Ymmärrän hyvin, että uusi lapsi tuntuu taas rankalta. Itsellä on nyt kaksi ja arki on työlästä.

Itse kuitenkin ainoana lapsena olen aina kaivannut siasruksia. Ja aina ajattelen ainoista lapsista, että voi parkoja. Näen sisarussuhteen niin hienona asiana, se on ainutlaatuinen ja elämän pisin ihmissuhde. Mieti vielä asiaa lapsesikin näkökulmasta. Kyllä sen toisenkin lapsen jälkeen vielä omaa elämää on ja omaa aikaa. Ehdit olla työelämässäkin monta vuotta. Ja olisi sitten useampi kävijä siellä vanhainkodissakin aikanaan

 

[matam]

Mä en taas oikein ymmärrä, miten ura voi mennä lapsen ohi... Rakastaisit varmasti sitä toistakin, lapsesihan sekin olisi. Mieti vielä, sisarukset on myös rikkaus. Synnytyspelkoon saat apua ja raskausaika on lyhyt aika ihmiselämästä, ja kun ssat sen vauvan rinnalle, niin en usko, että työt vat ekana mielessä enää

kyllä minä ymmärrän aloittajaa, jos meillä olisi edelleen vain esikoinen elämä olisi jopa helppoa,100kertaa helpompaa,nyt se on jatkuvaa työntekoa sekunnista,tunnista päivästä toiseen(esikoinen paljastuikin erityislapseksi ja kaikki on vähän hankalampaa) että en suosittele toista lasta kellekkään. vaikka rakkaita onkin

 

[hennian]

[QUOTE="vieras";22533295]Ymmärrän hyvin, että uusi lapsi tuntuu taas rankalta. Itsellä on nyt kaksi ja arki on työlästä.

Itse kuitenkin ainoana lapsena olen aina kaivannut siasruksia. Ja aina ajattelen ainoista lapsista, että voi parkoja. Näen sisarussuhteen niin hienona asiana, se on ainutlaatuinen ja elämän pisin ihmissuhde. Mieti vielä asiaa lapsesikin näkökulmasta. Kyllä sen toisenkin lapsen jälkeen vielä omaa elämää on ja omaa aikaa. Ehdit olla työelämässäkin monta vuotta. Ja olisi sitten useampi kävijä siellä vanhainkodissakin aikanaan [/QUOTE]

Niin, minä taidan vaan kuulua siihen koulukuntaan, jonka mukaan toista lasta pitää itse oikeasti haluta, eikä vain hankkia kaveriksi toiselle.

Ja juu, tokihan sen toisen jälkeenkin elämää olisi, mutta tahdon nyt nauttia mukavasta elämästä, hyvin nukkuvasta lapsesta, omasta ajasta, kuntoutuneesta vartalosta ja osallistua jo perheen elättämiseen ja keskittyä uusiin haasteisiin

Enpä mä siellä työelämässä niin montaa vuotta ehdi olla, kun ikää on jo 31 ja vielä en ole kunnolla ollut, kun opinnot venyivät. Eiköhän olisi jo aika lähteä välillä töihin ennemmin kuin tehdä lisää lapsia Unohtuu kohta kaikki opiskellut asiat.

 

[harkitse vielä]

Olet kovin nuori vielä. Töihin ehdit ihan varmasti vaikka tekisittekin nyt toisen. Juu, vauva aika on raskasta ehkä, mutta menihän se ensimmäisenkin kohdalla ohi. Sisarukset ovat rikkaus, älä vie niitä lapseltasi. Opiskellut asiat eivät noin vain unohdu ja jos olette pärjänneet tähänkin asti miehen tuloilla, niin ei se toinen vauva niin paljoa tilannetta horjuta, sitäpaitsi vähälläkin pärjää. Toivottavasti osaisit nyt päästää irti itsekkyydestäsi ja näkisit, miten ihana asia toinen lapsi voi olla.

 

["Neith"]

Olet kovin nuori vielä. Töihin ehdit ihan varmasti vaikka tekisittekin nyt toisen. Juu, vauva aika on raskasta ehkä, mutta menihän se ensimmäisenkin kohdalla ohi. Sisarukset ovat rikkaus, älä vie niitä lapseltasi. Opiskellut asiat eivät noin vain unohdu ja jos olette pärjänneet tähänkin asti miehen tuloilla, niin ei se toinen vauva niin paljoa tilannetta horjuta, sitäpaitsi vähälläkin pärjää. Toivottavasti osaisit nyt päästää irti itsekkyydestäsi ja näkisit, miten ihana asia toinen lapsi voi olla.

tuota, onko se itsekästä päättä itse montako lasta haluaa :O
31v ei ole enää mikään hirveän nuori, työelämässäkin kannattaa olla jos eläkettään haluaa kartuttaa.. lisäksi jos on opiskellut monta vuotta niin kyllähän varmasti on tarkoitus päästä opintojaan hyödyntämään..

 

[Äiti neljästi]

On oikeasti hienoa että tiedät mitä haluat, kyllä minä uskon että miehesikin ymmärtää kun keskustelette.
Ja aivan varmasti lapsesi pärjää ja on ihan yhtä onnellinen kuin jonkun muun lapset lukuisten sisarustensa kanssa.

 

[sama kuin edell.]

[QUOTE="Neith";22534641]tuota, onko se itsekästä päättä itse montako lasta haluaa :O
31v ei ole enää mikään hirveän nuori, työelämässäkin kannattaa olla jos eläkettään haluaa kartuttaa.. lisäksi jos on opiskellut monta vuotta niin kyllähän varmasti on tarkoitus päästä opintojaan hyödyntämään..[/QUOTE]

Niin, tässä kohtaa voi sitten taas miettiä, että onko arvot kohdillaan jos ura on tärkeämpi kuin lapsen sisarukset. Pitääkö niitä lapsia tehdä jos perhe jää muun elämän jalkoihin? Ja minusta on itsekästä olla haluamatta toista, jos mieskin tahtoo ja lapsella ei ole sisarusta. Ja pärjäävät kuitenkin nytkin hyvin, normaali perhe. Nykyään vaan pitäisi olla kaikkeamateriaa ja paljon, eikä naiset enää tahdo edes lapsiaan hoitaa.

 

["Neith"]

Niin, tässä kohtaa voi sitten taas miettiä, että onko arvot kohdillaan jos ura on tärkeämpi kuin lapsen sisarukset. Pitääkö niitä lapsia tehdä jos perhe jää muun elämän jalkoihin? Ja minusta on itsekästä olla haluamatta toista, jos mieskin tahtoo ja lapsella ei ole sisarusta. Ja pärjäävät kuitenkin nytkin hyvin, normaali perhe. Nykyään vaan pitäisi olla kaikkeamateriaa ja paljon, eikä naiset enää tahdo edes lapsiaan hoitaa.

voi hyvänen aika, itsensä elättäminen on vain terveen aikuisen merkki, eläkettään kannattaa kerryttää kun sitä rahaa tarvitsee myös elämänsä ehtoopuolella.

onko sulla ihan oiekasti tuollainen asenne että naisen tehtävä on olla miehen elätettävänä ja tehdä niin monta lasta kun muut + mies haluaa ja riskeerata se oma eläke?

 

[Millenia]

Niin, tässä kohtaa voi sitten taas miettiä, että onko arvot kohdillaan jos ura on tärkeämpi kuin lapsen sisarukset. Pitääkö niitä lapsia tehdä jos perhe jää muun elämän jalkoihin? Ja minusta on itsekästä olla haluamatta toista, jos mieskin tahtoo ja lapsella ei ole sisarusta. Ja pärjäävät kuitenkin nytkin hyvin, normaali perhe. Nykyään vaan pitäisi olla kaikkeamateriaa ja paljon, eikä naiset enää tahdo edes lapsiaan hoitaa.

Jeesus mitä kakkendaalia taas. Niinkuin lapsen hankkiminen olisi joku maailman epäitsekkäin teko.

Se on ikävää jos toinen puoliso haluaa ja toinen ei, ja asiasta tulisi silloin keskustella. Mielestäni ap:lla on kuitenkin melko hyvät perustelut haluttomuuteensa. Ja tosiasia on se, että naisen mielipiteellä on tässä asiassa väkisinkin vähän enemmän painoa, kun nainen sen lapsen joutuu vähintäänkin kantamaan ja synnyttämään, sekä äitiysloman pitämään. Luultavasti vielä imettämään ja jäämään vanhempainvapaalle.

Ehdottomasti ei kannata sitä toista hankkia jos etukäteen jo tuntuu pahalta. Meillä on hankittu haluttu kakkonen, joka on nyt 5kk ja välillä kyllä tuntuu että pää niin hajoaa tähän pentujen passaamiseen ja kotitöihin. Vapaa-aikaa ei ole, ketään ihmisiä ei näe ikinä, joskus on tiukkaa ehtiä sinne suihkuun tai paskalle. Urat tai opiskelut tässä samalla ei käy mielessäkään, paitsi sen verran, että olisi kyllä jo mukavampi opiskella kuin jöpöttää kotona. Vuosikausien eläminen kodinkoneena, joka nukkuu enintään 2 tuntia putkeen ei ole mitenkää hirveän hehkeää hommaa. Tiedän, että jotkut naiset elää äitiydelle, varsinkin vauvojen ja pienten taaperoiden, mutta sitten on meitä muitakin, eikä sen tarvitse tarkoittaa että olisi joku uraohjus tai rahanahne - esim. minä en ole kumpaakaan. Ap tietää rajansa ja niitä kannattaa kunnioittaa.

 

[lapsia3-vuosikymmenellä]

Menisin sinuna nyt töihin, kun niin haluat. Lapsi jo hyvänikäinen tarhaan/hoitoon. Ajattele uudelleen asiaa, ennen esikoisen koulunalkua. Olet kerennyt tienata ja nauttia. Ei niitä lapsia ole tarve putkeen puskea, oman jaksamisen varjolla.