Silmiinpistävä ikäero parisuhteessa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Anais"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Anais"

Vieras
Olen rakastunut isäni ikäiseen mieheen. En ole teini enää itsekään, mutta nuori kuitenkin. Nyt kun suhde on siinä vaiheessa, että se on tulossa julkiseksi, ajattelen tätä ikäero-asiaa kunnolla ensimäistä kertaa, ja kyllä jännittää! Uskon vanhempieni ja ystävieni nielevän asian, mutta työyhteisö pelottaa. Teen töitä ainoana nuorena naisena miesvaltaisella alalla, ja töissäpä tämänkin miehen tapasin. Suurin osa ihmisistä joiden kanssa työskentelen on vähintään 15-vuotta itseäni vanhempia. Sen lisäksi olen loikannut samantien melko vaikutusvaltaiseen asemaan yhteisössä, ja tiivein työporukkani koostuukin kaksi kertaa itseni ikäisistä miehistä.
Miesten kanssa tulenkin hyvin toimeen, puolen vuoden muilutuksen jälkeen totesivat että osaahan tuo asiansa, ja onpa aika hauska tyypikin vielä. Naiset ovat eri juttu. Näissä piireissä myös puolisot ovat usein tiiviisti mukana menossa, ja varsinkin noi vaimot on muutaman vuoden kyräilleet mua ja yrittäneet keksiä miksi mä kaveeraan niiden miesten kanssa. Ihan selvää katkeruuttakin on pari kertaa tullut vastaan vanhemmilta naisilta, yleensä humalan siivittämänä.

Hitto mua pelottaa noi duuni-pikkujoulut, toisaalta kiva lakata salailemasta, toisaalta pelkään noita (anteeksi vaan) akkoja aika paljon. Tuntuu kuin ne vasta olisivat lakanneet epäilemästä mun motiivejani muutenkin, ja tiedän ärsyttäväni niitä tällä parisuhteella. Luvassa on niin satavarmasti farssia ja selkäänpuukottamista, tunteidemme väheksyminen ja niiden todenperäisyyden epäileminenhän nyt on vähintä mitä on odotettavissa.

Plääh, onko kellään kokemuksia muiden ihmisten ennakkoluuloista tai ilkeilyistä koskien omaa parisuhdetta? Onko mennyt ajan kanssa ohi, vai auttaako suora vastakommentointi? Näiden ihmisten kanssa pitäisi pystyä jatkossakin olla tekemisissä...
 
Mun omilla vanhemmilla oli iso ikäero ja kyllä mua lapsena hieman välillä haittasi että isä oli niin vanha. Siis ei hävettänyt tai sillei mut tietyissä asioissa huomas ettei isä jaksanut niin paljon kuin nuoremmat isät. Isä oli siis yli 50v kun mä synnyin ja äiti oli 35v.
Mua ei sinänsä haittaa toisten ihmisten parisuhteet, ellei ukko nyt ole joku kamalan vanha ja puoliso ihan teinin näköinen. Joskus näkee peräkammarin poikia jotka taluttavat ulkomaalaista nuorta ja kaunista vaimoa, se pistää miettimään että mikähän motiivi tuossakin on että nuori nainen on ruman ja vanhan ukon kanssa.
Olkaa vaan rohkeasti yhdessä ja päästä toisesta korvasta vaan ulos kaikki ilkeät puheet! Älä missään nimessä sorru samalle tasolle että alkaisit ilkeilemään! Se on paras lääke katkerille ihmisille että pysyy itse vaan ylväänä ja hymyileväisenä!!!
 
...Joo, mä tajusin just lähestyneeni tätä asiaa ihan väärästä näkökulmasta. Ongelmahan ei ole siis ikäerossa, vaan työyhteisöni naisissa, ja heidän taipumuksissaan olla kaksinaamaisia. (Kulttuurialalla diivoja riittää, miehissäkin, mutta kokemukseni mukaan miehet ei "keittele mitään soppia".)
 
Mun omilla vanhemmilla oli iso ikäero ja kyllä mua lapsena hieman välillä haittasi että isä oli niin vanha. Siis ei hävettänyt tai sillei mut tietyissä asioissa huomas ettei isä jaksanut niin paljon kuin nuoremmat isät. Isä oli siis yli 50v kun mä synnyin ja äiti oli 35v.
Mua ei sinänsä haittaa toisten ihmisten parisuhteet, ellei ukko nyt ole joku kamalan vanha ja puoliso ihan teinin näköinen. Joskus näkee peräkammarin poikia jotka taluttavat ulkomaalaista nuorta ja kaunista vaimoa, se pistää miettimään että mikähän motiivi tuossakin on että nuori nainen on ruman ja vanhan ukon kanssa.
Olkaa vaan rohkeasti yhdessä ja päästä toisesta korvasta vaan ulos kaikki ilkeät puheet! Älä missään nimessä sorru samalle tasolle että alkaisit ilkeilemään! Se on paras lääke katkerille ihmisille että pysyy itse vaan ylväänä ja hymyileväisenä!!!

Ymmärrän tuon lapsen näkökannan. Toisaalta kukapa lapsi ei jossain vaiheessa häpeäisi vanhempiaan. Meillä on kuitenkin (onneksi?) molemmilla jo lapset tehty.
 
...Joo, mä tajusin just lähestyneeni tätä asiaa ihan väärästä näkökulmasta. Ongelmahan ei ole siis ikäerossa, vaan työyhteisöni naisissa, ja heidän taipumuksissaan olla kaksinaamaisia. (Kulttuurialalla diivoja riittää, miehissäkin, mutta kokemukseni mukaan miehet ei "keittele mitään soppia".)

Ei muuta kuin asetut noiden diivojen yläpuolelle etkä korvaasi lotkauta ilkeille puheille! Mun mielestä on vain hauskaa näyttää epävarmoille ihmisille etten alennu heidän tasolleen enkä anna ilkeiden puheiden satuttaa. Mulla työkaverina kans melkoinen dramaQueen ja voi luoja sitä harmituksen määrää sen naisen naamalla kun en lähtenytkään sen peliin mukaan vaan pelaan ihan eri tasolla :D
 
Ei muuta kuin asetut noiden diivojen yläpuolelle etkä korvaasi lotkauta ilkeille puheille! Mun mielestä on vain hauskaa näyttää epävarmoille ihmisille etten alennu heidän tasolleen enkä anna ilkeiden puheiden satuttaa. Mulla työkaverina kans melkoinen dramaQueen ja voi luoja sitä harmituksen määrää sen naisen naamalla kun en lähtenytkään sen peliin mukaan vaan pelaan ihan eri tasolla :D

:D ...Jäi kyl yks mimmi jo aika hiljaiseksi, kun totesi mulle että "Sehän vois olla sun isäs!" ja mä vastasin että "Niin, mut kauheen kiva ettei kuitenkaan oo."
 
:D ...Jäi kyl yks mimmi jo aika hiljaiseksi, kun totesi mulle että "Sehän vois olla sun isäs!" ja mä vastasin että "Niin, mut kauheen kiva ettei kuitenkaan oo."

Just hyvä! Ei muutaku lisää samanlaisia tokaisuja takas, se on kiva huomata kun muka nokkela piikittelijä jää hiljaseks!!! :) Sano seuraavalla kerralla kans "En mä iskäni kans tekis samoja juttuja mitä me tehdään..." :D
 
Ystäväpariskunnalla (oli) ikäeroa 14v puolisoiden välillä. Ilmeisesti siinä enemmänkin tuttujen puolelta tuli alkuun kommenttia tuosta ikäerosta. Mutta ei sitä arjessa huomannut, ikäeroa siis. Ja ne kommentoijatkin hiljeni vähitellen yks toisensa jälkeen.

Itellä puolisko nyt 7v vanhempi, eipä noiden suht samanikäisten (pari kolme vuotta ikäeroa) tullut seurustelusta mitään, kun elämää nähnyt itse ehkä liikaakin, joten parempi näin. Mutta ilmeisesti tällaista ikäeroa pidetään vielä normaalina kun en ikävää kommenttia juuri ole kuullut.

Tuo reilu 20v on itelle ainakin sellanen kipuraja suhteille. Mutta mikäs siinä jos toimii. Eipä tuollainen 49v mieskään kai nykyään oo mikään harvinainen isänä, aika paljon niitä kuopuksiakin vielä syntyy "viimehetkillä". Ihan takuulla työpaikallasi etenkin naiset komentoivat kurjastikin alkuun. Osalle kun voi olla shokki, osa taas ei osaa käsitelläkään kunnolla asiaa kovin nopeasti. Ja sitten on niitä ikuisia juoruajia. Kannattaa sanoa ihan suoraan jos niiden höpinät ärsyttää, toisaalta antaa kyllä juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos. Nuo juoruajat etenkin jatkaa kunnes saavat seuraavan aiheen mistä höpöttää.
 
[QUOTE="Anais";22543890]

Plääh, onko kellään kokemuksia muiden ihmisten ennakkoluuloista tai ilkeilyistä koskien omaa parisuhdetta? Onko mennyt ajan kanssa ohi, vai auttaako suora vastakommentointi? Näiden ihmisten kanssa pitäisi pystyä jatkossakin olla tekemisissä...[/QUOTE]

Saattaa kuulostaa yllättävältä mutta ennakkoluuloja/ilkeilyä ikäerosta ei ole juuri livessä kuulunut.
Suurimmat ennakkoluulot taisivat olla minulla itselläni.

Meillä ikäeroa 16 vuotta, minä vanhempi.
 
Kunhan nostan. Voin mä vastaanottaa muitakin kuin kannustavia kommentteja. Osaapa sitten varautua.

Niin ja ikää meillä on 25 ja 46.

Tunsin yhden vastaavan pariskunnan ja ei kait siinä,ite en ainakaan mitenkään ees ajatellu asiaa, koska mies oli tosi nuorekas ja näillä oli paljon yhteistä. Tai tunnen muitakin ja keskinäinen suhde vaikuttaa muidenkin käyttäytymiseen. Ja jos on yhteistä.
Mulla on noin 6 vuotta nuorempi mies itellä ja osa naisista oli selkeesti ehkä kateellisiakin kun suhde julkistui. Äitinikin kuittaili jotain,että mikäs siinä nuoren puolison kanssa. Minä että mikäpäs tässä :)
 
oksettaa tuollaiset parit. en ymmärrä mitä nuori nainen voi nähdä keski-ikäisessä ryppypippelissä. *oksentaa*

Ikävä aiheuttaa pahoinvointia. :) Vastaus on tietenkin, että paljon muutakin kuin sen (ryppyisen???) pippelin. Joku tuossa mainitsikin, ettei seurustelu oman ikäisten kanssa ole ikinä jotenkin toiminut, kun sitä elämää on eletty vähän liiankin kanssa. Mulla on sama homma, ikääni nähden olen puristettu ulos aika monesta prässisstä, ja oman ikäiseni miehet tuntuvat usein lapsellisilta. Itseasiassa erosin ikäisestäni poikaystävästä tämän miehen takia. En ole toisaalta vartavasten etsinytkään itseäni vanhempia miehiä. Iso plussa on myös yhteiset työkuviot. Niitä kun ei ulkopuoliset tajua, kuin eivät tajua myöskään sitä, miten tärkeää tämä duuni on mulle. Jos olisin kirjanpitäjä, homman nimi voisi olla toinen, mutta kun teen työtä jonka eteen joka päivä uhraudun, ja jota tekisin ilman palkkaakin, on ihanaa kun näitä asioita voi todella jakaa jonkun kanssa, ja saada vilpitöntä arvostusta joltakulta läheiseltä. Sehän ei varsinaisesti ole ikäkysymys, mutta kuten aiemmin todettu, näissä piireissä ei hirveästi nuorisoa liiku.
Tässä suhteessa ei myöskään ole sen kummempaa auktoriteetti-asetelmaa. Tuloissamme tai varallisuudessamme ei ole merkittäviä eroja, eikä mies ole asemassa jossa voisi esimerkiksi tasoitella mulle teitä urallani. (Enemminkin päinvastoin.) Kumpikaan ei siis elätä kumpaakaan. Itse olen lapsen tehnyt melko nuorena, mies omansa vähän vanhempana. Kummallakaan ei ole halua tehdä enempää lapsia. Jaamme myös hyvin samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet, ystäväpirimme on suurilta osin yhteinen ja käsityksemme tyydyttävästä parisuhteesta vastaavat toisiaan. Eli ihan peruskauraa, jos multa kysytään.

...Ja mitä tulee siihen pippelin ryppyisyyteen, niin fyysinen kunto on nykyisellä parempi kuin entisellä (20-vuotta nuoremmalla.) Ainoa shokki oli ehkä harmaat rintakarvat, tosin nykyään pidän niistäkin. Sitäpaitsi, en ole ikinä tuntenut itseäni näin kiinteäksi ja haluttavaksi. :D
 
Sitäpaitsi, en ole ikinä tuntenut itseäni näin kiinteäksi ja haluttavaksi. :D

Tuon syyn olen kuullut myös irl naisilta, jotka ovat löytäneet onnensa isänsä tai ukkinsa ikäisistä miehistä. Aina se herättää minussa pikkuisen surua. Tulee sellainen olo, että noilla naisilla ei ole kykyä nähdä itseään kauniina ja haluttavana tilanteesta ja seuralaisista riippumatta, vaan tarvitaan se vanhempi mies, jonka kautta itseä peilataan.

Inhoan keittiöpsykologiaa, mutta kyllähän se on totta, että naisen seksuaalinen itsetunto rakennetaan paljolti isäsuhteen varaan. Jos isä on pienestä saakka pitänyt tyttöä ihmeellisenä olentona, tämä tuntee itsensä sellaiseksi.
 
oksettaa tuollaiset parit. en ymmärrä mitä nuori nainen voi nähdä keski-ikäisessä ryppypippelissä. *oksentaa*
Kuulepa, niiden nelikymppisten miesten joukosta löytyy oikein komeita ja karismaattisia miehiä. ;) Ja ihmisessä nyt on aika paljon muutakin kuin ulkokuori ja ikä. Itse olen parikymppinen ja voisin ihan hyvin kuvitella itseni jonkun nelikymppisen kanssa. Siis jos en seurustelisi.

Ap:lle tsemppiä, kyllä sä tiedät itsekin, että kannattaa vaan jättää omaan arvoonsa kaikki länkytys. Sen yläpuolelle on helppo nousta, kun keskittyy omaan onneensa. :)
 
Ei tuossa mitään ongelmaa ole!
Uskon, että 45+ mies pitää parikymmentä vuotta nuorempaa vaimoa kuin kukkaa kämmenellä.

Älä välitä muiden mielipiteistä!

Jos työpaikalla alkaa käydä elämä ahdistavaksi, niin sinun ikäisenäsi on aivan normaalia vaihtaa työpaikkaa - edetä uralla. Olet vielä niin nuori, että uusia mahdollisuuksia työelämässä on vaikka kuinka, ei pidä jumiutua työyhteisöön, jossa et viihdy - ei se olen sen arvoista!
 
[QUOTE="Mietteliäs";22544922]Tuon syyn olen kuullut myös irl naisilta, jotka ovat löytäneet onnensa isänsä tai ukkinsa ikäisistä miehistä. Aina se herättää minussa pikkuisen surua. Tulee sellainen olo, että noilla naisilla ei ole kykyä nähdä itseään kauniina ja haluttavana tilanteesta ja seuralaisista riippumatta, vaan tarvitaan se vanhempi mies, jonka kautta itseä peilataan.

Inhoan keittiöpsykologiaa, mutta kyllähän se on totta, että naisen seksuaalinen itsetunto rakennetaan paljolti isäsuhteen varaan. Jos isä on pienestä saakka pitänyt tyttöä ihmeellisenä olentona, tämä tuntee itsensä sellaiseksi.[/QUOTE]

Niin, no en mä sanoisi että mun ruumiillisessa itsetunnossa on ikinä mitään suurta vikaa ollut. Olen aina ajatellut kroppani olevan tavallinen, pyllyni ehkä erityisen hyvä, ja että murehtimilla ruumillisia ominaisuuksiani tekisin vain hallaa itselleni. Suhteissa ikäisiini miehiin, tiedän tulleeni tarkastelluksi paljon välinpitämättömämmin, tarkoitan siis sitä, että kun nuorten maailma on täynnä kiinteää nuorta lihaa, niin siitä ei kukaan tee mitään numeroakaan. En tiedä, ehkä en osaisi arvostaa tätä ohimenevää kimmoisuuden hetkeä nyt kun se on käsillä, ellei tuo toinen sitä alleviivaisi.

Isäsuhteeni on myös harvinaisen hyvä. Isäni on yksi parhaista ystävistäni. Parisuhde josta haetaan hoivaa ja isä-hahmoa, sisältää muitakin rakenteellisia perusominaisuuksia kuin ikäero.

Olen kyllä katsellut sivusta kun yksi tuttava on seurustellut n. 30-vuotta itseään vanhemman miehen kanssa. Heillä näytti kuviot ulospäin siltä, että sugardaddy maksaa neitosen kengät ja punkut ja vuokrat, ja mimmi maksaa takaisin toisella tapaa. Aluksi luulin heidän suhdettaan sukulais-suhteeksi, ihan siis sen perusteella, miten tyttö esimerkiksi puhui miehelle. Aika nopeasti tulin siihen tulokseen, ettei asia oikeastaan kuulu mulle. Jos järjestely toimii, ja tyydyttää molempia, niin mikäs siinä sitten.
 
[QUOTE="Mietteliäs";22544922]Tuon syyn olen kuullut myös irl naisilta, jotka ovat löytäneet onnensa isänsä tai ukkinsa ikäisistä miehistä. Aina se herättää minussa pikkuisen surua. Tulee sellainen olo, että noilla naisilla ei ole kykyä nähdä itseään kauniina ja haluttavana tilanteesta ja seuralaisista riippumatta, vaan tarvitaan se vanhempi mies, jonka kautta itseä peilataan.

Inhoan keittiöpsykologiaa, mutta kyllähän se on totta, että naisen seksuaalinen itsetunto rakennetaan paljolti isäsuhteen varaan. Jos isä on pienestä saakka pitänyt tyttöä ihmeellisenä olentona, tämä tuntee itsensä sellaiseksi.[/QUOTE]

Olen hieman samoilla linjoilla. Tai olen siinä samaa mieltä että suomalaiset liikaa peilaavat itseään muiden kautta; meikataa miesten takia, pukeudutaan seksikkäästi miehen takia ja laihdutetaan miehen takia. Omalle tytölleni aion ainakin opettaa että siisti ulkokuori ja terve ulkomuoto ovat itseä varten, ei muita. Vaikkakin tietysti siinä samalla muutkin nauttivat kivasta ulkokuoresta. Jotkut naiset heräävät eloon vain silloin kun ovat parisuhteessa ja sit masentuvat kun ovat yksin. Tiedän eräänkin naisen joka on seurustellut useiden miesten kanssa putkeen 15vuotiaasta lähtien, ei osaa olla yksin.
Minusta sinkkuaika oli todella antoisaa ja ihanaa, ei ollut kiire vakiintumaan kuin vasta silloin kun se oikea sattui kohdalle. Pitää rakastaa itseään että pystyy rakastamaan muita aidosti. Aidosti rakastaminen ei ole takertumista tai rakastumista siihen rakastumisen tunteeseen.
Terve itsetunto olisi monelle suomalaiselle naiselle paikallaan! Tämä ei ollut ap sinulle vaan yleisesti tarkoitettu.
 
[QUOTE="vieras";22544928]Kuulepa, niiden nelikymppisten miesten joukosta löytyy oikein komeita ja karismaattisia miehiä. ;) Ja ihmisessä nyt on aika paljon muutakin kuin ulkokuori ja ikä. Itse olen parikymppinen ja voisin ihan hyvin kuvitella itseni jonkun nelikymppisen kanssa. Siis jos en seurustelisi.

Ap:lle tsemppiä, kyllä sä tiedät itsekin, että kannattaa vaan jättää omaan arvoonsa kaikki länkytys. Sen yläpuolelle on helppo nousta, kun keskittyy omaan onneensa. :)[/QUOTE]

Juu, Brad Pitt täyttää 18.joulukuuta 47 vuotta. Ihan hyvin pystyn kuvittelemaan itseni Bradin kainaloon eikä okseta yhtään! :)
 

Yhteistyössä