Vinkkejä miten saisin miehen kosimaa!!??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Avovaimo ainako?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Avovaimo ainako?

Vieras
Meillä jo 2 lasta, ja ollaan oltu melkein 10 vuotta yhdessä... Mutta kihloissa ollaan 7 vuotta oltu ja edelleen, mutta häistä ei puhettakaan.. Aina jos joku kysyy niin minä vastaan etten kosi ja mies vastaa että kun naiset tahtoo tasa-asrvoa niin saavat sitten kosiakkin itse, ja koska häntä ei ole kosittu niin häitä ei näkyvissä...
Ja en halua luovuttaa ja kosia, vaan odotan sitä pientä romanttista elettä ja pieniä suloisia häitä, haluan saman sukunimen kun kaikilla muillakin tässä talossa... Mutta miten saisin miehen ymmärtämään ilman että kehoitan tai painosta tai edes vihjailen???
 
No perjaatteessa joo, mutta sitten kun ollaan jo oltu kihloissa niin pitkään ja jääty vaan "polkemaan" paikoilleen... Oltiin niin nuoria kun mentiin kihloihin ettei sillon ees käyny mielessä häät tai päivän päättäminen!
 
Niin, koska olette jo kihloissa, on kosinnat myöhäistä. Olette jo lupautuneet menemään naimisiin.

Pois turha hömpötys, kysyt mikä päivä sopisi hääpäiväksi ja marssitte maistraattiin, niin saatte nuo lakiasiat hoidettua.
 
Kosinta tapahtuu ennen kihloja. Kosiessaan toista mies/nainen pyytää tätä kanssaan naimisiin ja silloin ollaan kihloissa kunnes päätetään yhdessä mennä naimisiin...
Eli ette te mitään kosintaa enää tartte, vain yhteisen päätöksen milloin menette naimisiin.
Ota sinä asia puheeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mennäänkö naimisiin?;22664638:
Eikös kosinta tapahdu ennen kihloja?

Peesi. Kihloihin meneminen on lupaus avioliitosta eli ei nyt enää mitään kosintaa tarvita. Sen kun sovitte häiden päivämäärän ja juhlajärjestelyt käyntiin.
 
kosi itse. Mikä ihmeen kainous naisia vaivaa, ja ihme vaatimus siitä että miehen pitää romanttinen spektaakkeli järjestää kuohuviineineen ja mansikoineen.

Itse olen miestä kosinut enkä ole mitenkään epätoivonen, onneton tai ruma seinäruusunen vaan menestyvä ja omillaan tuleva itsenäinen nainen. En ikimaailmassa suostuisi odottelemaan vuositolkulla kosintaa. Mutta kukin tyylillään. :)
 
Mä ilmotin miehelle, että koska meille on lapsi tulossa niin joko me mennään naimisiin nyt tai sitten lapselle tulee mun sukunimi ja me ei mennä naimisiin. Ja niin me sitten mentiin naimisiin ennenkö lapsi syntyi :)
 
Joo sanomatta mitään siihen onko kosinta jo tapahtunut kun olette kihloissa... Meillä romanttinen ele, sanotaanko sitä kuitenkin nyt kosinnaksi kun mies oli kukkien kanssa polvillaan, tapahtui kuukautta ennen häitä kun kaikki oli jo valmiina ja melkein maksettukin :D Ala vaan suunnittelemaan häitä (tietty yhessä sen miehen kanssa) ja vihjaa välillä että olishan se pikkinen romanttinen kosinta ollu kiva mutta ihanaa kuitenki että ollaan menossa naimisiin ;) :D
 
Se on vaan niin että siitä on tullu sellanen tabu tai asia mistä ei kumpikaan oo saanu aikaseks keskustella, ja kun luonne on sellainen minullakin ettei vaan uskalla avata suutaan jostain käsittämättömästä syystä.. Poljetaan vaan paikoillaa eikä osta avata suutamme! Jos keksisin jonkun avauksen tai replan millä pääsisi aasin sillalla aiheeseen, ikäänkuin vahingossa tai salaa???
Tiedän että kuulostaa hassulta, ja ollaan jo kun vanha aviopari kun tämänkin on kun vanhat parit konsonaan keskustelis!
 
Se on vaan niin että siitä on tullu sellanen tabu tai asia mistä ei kumpikaan oo saanu aikaseks keskustella, ja kun luonne on sellainen minullakin ettei vaan uskalla avata suutaan jostain käsittämättömästä syystä.. Poljetaan vaan paikoillaa eikä osta avata suutamme! Jos keksisin jonkun avauksen tai replan millä pääsisi aasin sillalla aiheeseen, ikäänkuin vahingossa tai salaa???
Tiedän että kuulostaa hassulta, ja ollaan jo kun vanha aviopari kun tämänkin on kun vanhat parit konsonaan keskustelis!

Mun käsitys vanhoista aviopareista on vähän toisenlainen. He nimenomaan pystyvät keskustelemaan asioista kuin asioista. Mikset sä voi vaan suoraan ottaa asiaa puheeksi? En ymmärrä. Tuo repliikin keksiminenkin kuulostaa ihan siltä kuin olisit teini ja menossa ihastuksellesi puhumaan ekaa kertaa. Hei, se sun asuinkumppanisi on sun avomiehesi, jonka kanssa oot elänyt yhdessä useita vuosia ja tehnyt pari lastakin! Just sen kanssahan sun pitäis pystyä puhumaan asiasta kuin asiasta. Nyt kuule vaan keräät itsesi kasaan ja otat asian puheeksi sen oikeilla nimillä. Sanot, että olet viime aikoina ajatellut naimisiinmenoa ja kysyt mitä mieltä miehesi on asiasta.
 
me ollaan oltu kihloissa vasta keväästä ja nyt syksyllä synty esikoinen... mä kyl kyselen ihan suoraa mieheltäni et koskas se aikoo mennä mun kanssa naimisiin... se vastaa siihen aina et kunhan keretään... ostettiin kesällä vanha hiristalo niin ollut kyl sen ja vauvan kanssa ihan kädet täynnä mut mä luulen et meillä tossa menee sama rata kun yhteenmuutossa, vauvan, kihlojen ja talonostonkin kanssa... mä aikani kyselen ja kyselen et voitasko ja sit kun mä lakkaan painostamasta/kyselemästä niin menee hetki ja mies tuntee ottavansa ohjat omiin käsiinsä ja toteuttaa mun toiveeni... mun mies on siis sen tyyppinen et se ei ainakaan tee mitään jos joku vaan käskyltä tuntuu... niin sit kun oon hetken hiljaa niin se tuntee et se saa ite tehdä päätökset...
 
En ymmärrä miksi mennä kihloihin jos ei sitten kanssa haluta naimisiin. Niin tyhmälle kuin se kuulostaakin mutta itse "purkasin" kihlauksemme, mikä tuli joskus tyhmyydessä ja sen kummemmin ajattelemattomana tehtyä. Ja juu, yhtä onnellisia olemme edelleen. Jos joskun haluan/mme naimisiin niin sitten uusiksi.
 
En tiedä avausreplaa... kuulostaa vaan omituiselta, ettei puolisot osaa tai uskalla keskustella toistensa kanssa aiheesta kuin aiheesta. Sen kun täräytät vaan, että "mentäistö vihdoin naimisiin?" tai kysyt, että "milloin mennään naimisiin?"
En pystyisi elämään suhteessa, jossa en uskaltaisi(!) puhua miehen kanssa asiasta kuin asiasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä 3 kk;22664820:
me ollaan oltu kihloissa vasta keväästä ja nyt syksyllä synty esikoinen... mä kyl kyselen ihan suoraa mieheltäni et koskas se aikoo mennä mun kanssa naimisiin... se vastaa siihen aina et kunhan keretään... ostettiin kesällä vanha hiristalo niin ollut kyl sen ja vauvan kanssa ihan kädet täynnä mut mä luulen et meillä tossa menee sama rata kun yhteenmuutossa, vauvan, kihlojen ja talonostonkin kanssa... mä aikani kyselen ja kyselen et voitasko ja sit kun mä lakkaan painostamasta/kyselemästä niin menee hetki ja mies tuntee ottavansa ohjat omiin käsiinsä ja toteuttaa mun toiveeni... mun mies on siis sen tyyppinen et se ei ainakaan tee mitään jos joku vaan käskyltä tuntuu... niin sit kun oon hetken hiljaa niin se tuntee et se saa ite tehdä päätökset...

Miksi te naiset painostatte miehiänne? Minä en todellakaan haluaisi että naimisiin meno/lasten teko tms olisi tapahtunut minun painostuksestani! Minusta se olisi äärimmäisen epämiellyttävää.. Kukin tavallaan, mutta minusta asioista täytyy sopia yhdessä.
 
Anna Jöröllesi joululahjapaketissa esteidentutkintapaperi ja joku pieni kiva lahja. Se voisi vaikka innoittaa jörönpuoleisen isäntäsi naimaliittohommiin, kun ei silleen pakottamalla tule tilanne eteen ;)
 
Mun käsitys vanhoista aviopareista on vähän toisenlainen. He nimenomaan pystyvät keskustelemaan asioista kuin asioista. Mikset sä voi vaan suoraan ottaa asiaa puheeksi? En ymmärrä. Tuo repliikin keksiminenkin kuulostaa ihan siltä kuin olisit teini ja menossa ihastuksellesi puhumaan ekaa kertaa. Hei, se sun asuinkumppanisi on sun avomiehesi, jonka kanssa oot elänyt yhdessä useita vuosia ja tehnyt pari lastakin! Just sen kanssahan sun pitäis pystyä puhumaan asiasta kuin asiasta. Nyt kuule vaan keräät itsesi kasaan ja otat asian puheeksi sen oikeilla nimillä. Sanot, että olet viime aikoina ajatellut naimisiinmenoa ja kysyt mitä mieltä miehesi on asiasta.

Mie oon samaa mieltä. Vipinää vaan töppösiin ja kissa pöydälle.
 
En ymmärrä miksi mennä kihloihin jos ei sitten kanssa haluta naimisiin. Niin tyhmälle kuin se kuulostaakin mutta itse "purkasin" kihlauksemme, mikä tuli joskus tyhmyydessä ja sen kummemmin ajattelemattomana tehtyä. Ja juu, yhtä onnellisia olemme edelleen. Jos joskun haluan/mme naimisiin niin sitten uusiksi.

No tätä mäkään en ymmärrä. Tai sit oon tässä asiassa niin vanhanaikanen, että mulle se kihlaus on todellakin kosinta ja lupaus avioliitosta. En todellakaan menis kihloihin vain sen kihloissa olemisen takia. Jos mies kosis mua nyt, niin sormuksen ottasin vastaan sillä ehdolla, että samalla sovitaan hääpäivä seuraavalle kesälle.
 
Totta joka sana... Mutta ei kyse ole siitä ettei psytyttäisiin puhumaan, kaikesta voidaan puhua ja varmasti tästäki.. On tullut vaan sellanen että kuka eka- juttu tästä... Vaikea selittää tarkemmin! Mutta nyt on asialle tehty jo edistys ja katsotaan tansitaanko hää valssi heti tammikuussa kun on kihlajaispäiväkin! ;)
 

Yhteistyössä