useampi lapsi pienellä ikäerolla (3 lasta 3 vuodessa) ??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hilda-redriika
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hilda-redriika

Vieras
Näin sitten kävi, että raskaana ollaan, taas. Olen iloinen, mutta kauhuissani. Isommat pienet ovat vauvan syntyessä vasta 2v6kk ja 1v6kk.
Oli aikamoista alkuun kun pienimmäinen syntyi ja isompi oli vasta 1v.
Mietin peloissani, miten keho jaksaa taas uuden raskauden? miten muuten jaksan? Edellinen raskaus oli aika haastava, varsinkin loppumetrit... Ja kuinka sitä sitten pärjää kolmen pienen kanssa...?
 
Meillä täytti vanhin 3v samassa kuussa kuin kolmonen syntyi. Keskimmäinen oli n 1½ v. Ihan hyvin selvittiin vaikka oli talon rakennuskin tuossa odotusaikana. Se että miettii mikä on pakollista ja mikä ei. Eikä aseta niitä tavotteita liian korkealle. Välillä riittää jos selviää päivästä niin et lapset on saaneet ruokaa ja vaatetta päälle ja muun saa unohtaa.
 
En pärjäis, en. En JAKSAISI sitä unettomuutta tai sais olla tosi helpot mukelot (en taitais jaksaa siltikään) no tsemiä. Nytkin yhden kanssa (aina huono nukkumaan, paitsi muutamat ekat kuukaudet) viime yö vain pari tuntia unta ja nekin pätkissä ja mä oooooooon väsy :(
 
Meillä esikoinen oli 2v11kk, kun kuopus syntyi. Keskimmäinen oli 1v8kk. Ihan hyvin selvittiin vauva-ajasta. Nyt kuopuskin jo hienosti leikkii isompien kanssa, kun on kohta 11kk. Ei yhtään kaduta, että lapset tehtiin näin pienillä ikäeroilla. Lapset ovat todella läheisiä keskenään ja toistensa parhaita kavereita. Isommat lapset ovat olleet jo ihan vauvasta asti hyviä nukkumaan, kuopus taas valvottanut hieman enemmän. Imetän kuopusta edelleen, myös öisin, mutten koe siltikään olevani erityisen väsynyt. Tsemppiä sulle, kyllä se hyvin menee :)
 
Meillä lähes sama tilanne! Raskaana olen erttäin toivotusti ja odotetusti kolmatta kertaa. Jos kaikki menee hyvin, pienimmän syntyessä isommat lapset ovat 3v 1 kk ja 1v 7 kk. Täysin sama tunne, olen iloinen mutta kauhuissani!! Ja kieltämättä meitä jänskättää kertoa kenellekään...reaktio kun luultavasti on "taas- eikö ne osaa käyttää ehkäisyä". Meillä kun on ah, niin monenlaisia mielipiteitä.

No, joka tapauksessa toivomme että kaikki menee hyvin ja syksyllä meitä on 5. Toki samat aatokset pyörivät mielessä...yösyötöt, itkut, riittääkö syli kaikille. Mutta ajattelisi että lapsista tulee niin yhteen hitsautunut kopla että se auttaa monen murheen ja vaikeuden yli. Varmasti myös vaikeuksia tulee olemaan. Tämä on ainakin meille ihan tietoinen valinta että lapset tehdään nyt. Näiden kahden kanssa on pärjännyt asenteella että tärkeintä on että lapset ovat puhtaissa, kylläisiä, saavat läheisyyttä ja lämpöä ja ovat rakastettuja. Koti näyttää välillä räjähtäneeltä ja minä myös.
Tuntuu mahtavalta ajatella että meillä eletään sitten ikäänkuin yhtä ikäkautta kerrallaan. Voidaan tehdä saman ikäkauden juttuja, eikä esim. 6 ja 7-vuotiaiden vanhempien lasten tarvitse "mukautua" takaisin vauvaelämään...tästä voi toki olla monta mieltä. Mutta itse ajattelen että kun on lapset pienellä ikäerolla, on ehkä helpompi sitten tehdä sellaisia asioita jotka ovat "kaikille sopivia".
Tsemppiä vain, hyvin kaikki menee. Näin ainakin me manipuloimme itseämme..hehe.
 
Meillä esikoinen oli 1v3kk kun kaksoset syntyivät. Tarkoitus oli antaa kaverille tulla heti kun on mahdollista, mutta tulikin kaksi. Kun esikoinen oli 3v4kk ja kaksoset 2v1kk syntyi sitten nelonen.
 
Miten ihmiset onnistuu mokaamaan ehkäisyn kanssa että lapsia tulee noin pienellä ikäerolla?? Kroppa ei kestä ja ihmisen kaikki kalkki, rauta, foolihappo sun muut varastot ovat ehtyneet :(
 
Muistatteko te niiden lastenne vauva-ajasta mitään? 3 vuotta menee kuin sumussa..siinä on monelle asialle jo luotu perusta, jos ajatellaan että ensimmäinen vuosi on lapselle tärkein monen asian kannalta. Pienet joutuu todella aikaisin antamaan paikkansa uudelle ja olemaan isoja tyttöjä ja poikia.
 
Miten ihmiset onnistuu mokaamaan ehkäisyn kanssa että lapsia tulee noin pienellä ikäerolla?? Kroppa ei kestä ja ihmisen kaikki kalkki, rauta, foolihappo sun muut varastot ovat ehtyneet :(

Mun mummo on synnyttänyt aikanaan 5 lasta abaut vuoden välein. Nyt hän on 87 v., terveempää kasikymppistä saa hakea ja lapset (tätini ja setäni) ovat olleet elämänsä onnellisen oloisia ja leppoisia tyyppejä, eivät turhasta ressaile. On ainakin yksi kroppa kestänyt. Että eipä yleistetä.
 
Ihan hyvin jaksaa. Meillä on lapset nyt 2v9kk, 1v7kk ja 5kk. Eli 1v2kk jokaisen välillä. Aloitin tähän kaiken hässäkän päälle vielä opiskelunkin ja kotihommat ja lastenhoito myös on pääasiassa mun vastuulla. Töihin ois tarkotus keväällä keretä, lapset lähtee sinne sitten mukaan navetoimaan...
 
Onhan se aikamoinen härdelli! Toivottavasti saatte hyvä nukkujan, kuten meillä kolmas oli :)

Meillä siis oli 3v3kk ja 1v7kk isommat kun kolmas syntyi. Sitten tuli 2,5v tauko, ja seuraavat 3 lasta 2v4kk:ssa.
 
miten teillä riittää syli? mä istun kaks lasta 2,5v ja 1v sylissäni tyyliin koko päivän (no en ihan, mutta aika paljon).. ja jos meille nyt pukkais kolmatta niin mä repisin itteni kappaleiksi, kun mun sylissä on jo niin paljon käsiä ja jalkoja tempomassa. Ja periaate on että jos syliin haluaa, niin aina pääsee, ellei ole joku ruoka tms laitto kesken.
 
Se vaatii vain asennetta. Meillä tasan 3v. 1,9v. ja 7kk ja täytyy sanoa, että on aika rankkaa. Meillä jokaisella ollut korvakierre ja unet jäänyt vähiin, mutta kummasti sitä vain jaksaa, kun muistaa pitää itsestäkin huolta.
 
Meillä lasten ikäerot on 1v3kk ja 1v6kk. Alkuun oli rankkaa, mutta nyt ku vanhin täyttää jo seittemän, niin alkaa helpottaa ja huomaa että ratkasu oli sittenkin oikea. Lapsista on toisilleen seuraa, niiden kanssa voi tehdä monenlaisia asioita, he auttavat toisiaan jne.
Jälkeenpäin ajateltuna, en suosittele kenellekkään lapsia noin pienillä ikäeroilla, mutta en kadu päivääkään. Tsemiä!
 
Muistatteko te niiden lastenne vauva-ajasta mitään? 3 vuotta menee kuin sumussa..siinä on monelle asialle jo luotu perusta, jos ajatellaan että ensimmäinen vuosi on lapselle tärkein monen asian kannalta. Pienet joutuu todella aikaisin antamaan paikkansa uudelle ja olemaan isoja tyttöjä ja poikia.

Minusta jokaisen pitää itse pohtia ihan oma jaksuunsa ja käsityksensä hyvästä elämästä jne. enkä missään tapauksessa halua tuputtaa "tiivistä tahtia" sellaiselle, joka ei sitä itse hyväksi tai houkuttelevaksi koe.
Yksi lause kuitenkin tuossa särähti silmään. (Silkkaa semantiikka) En koe, että yksikään lapsi meillä tai muissakaan terveissä perheissä "antaa paikkansa uudelle". Kyllä jokaisella perheenjäsenellä funktionaalisessa perheessä on ihan oma ainutkertainen paikkansa, jota kukaan muu ei koskaan voi edes millään lailla uhata.

Itse sain aikoinaan neljä ensimmäistä lasta suhteellisen lyhyillä ikäeroilla (1,5 -2 v) ja se toimi meillä hyvin. Olisimme varmasti jatkaneet samoin ikäeroin (edellyttäen että olisimme lapsia saaneet) ellei perhe olisi muulla tavoin kasvanut neljännen synnyttyä. Koska näin kuitenkin kävi, katsoimme parhaaksi pitää muutaman vuoden taukoa ennen kuin aloimme yrittämään seuraavaa lasta.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä