Toggle sidebar

Eikö isovanhemmilla saa enää olla omaa elämää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Just luin tuossa 2+ lehteä ja parikin juttua pisti silmääni. Siis nuoripari muutaman lapsen kanssa hehkuttaa, että onneksi on isovanhemmat. Ei kai niitä mummoja ja pappoja automaattisesti voida valjastaa mukuloiden vahdiksi ihan vaan syystä, että asuvat siinä lähellä?

Vaikka kuinka tykkää lapsenlapsistaan niin ei se vaan ole minun vanhuusvuosieni tehtävä hoitaa heitä. Omat isänsä ja äitinsä saavat hoitaa muulla tavoin jälkikasvunsa.
 
Mä sanon usein, että onneksi on isovanhemmat. Ja onneksi he asuvat lähellä.

Mun vanhemmilla on todella vilkas ns. oma elämä. On töissäkäyntiä, harrastusta, luottamustehtävää, vapaaehtoistoimintaa, ystävien tapaamista, mökkeilyä, kesällä veneilyä, ihan vaan kahdenkesken oleskelua, matkailua...he tuntuvat olevan aktiivisempia ja kiireisempiä usein kuin minä :)

Mutta koska he ovat lähellä, niin voimme nähdä n. viikoittain. Ja koska he ovat lähellä, voin tiukan paikan tullen soittaa heille, ja he useimmiten pääsevät hätiin. Tiukkoja paikkoja ei kyllä ole päivittäin tai edes viikoittain, mutta esim. tänään tuli: auton akku tyhjeni, ja isä tuli antamaan siihen virtaa.

Aika ajoin he soittavat ja pyytävät, saisivatko lapset heille. Yleensä suostun siihen. Aika ajoin soitan, ja kysyn voivatko he olla lasten kanssa, kun mies on töissä ja minulla on menoa, ja useimmiten heille sopii. Ketään ei oleta mitään, pidä itsestäänselvyytenä, tai muutakaan ikävää.

Koska vanhempani rakastavat lastenlastensa seuraa, ja lapset rakastavat heitä, niin on molempien osapuolten kannalta mukavaa että he ovat olemassa ja lähellä, eivätkä toisella mantereella kuten lasten toinen isoäiti, tai kuolleita kuten lasten toinen isoisä.
 
Saa ja pitääkin olla.
Mutta olisi aika surullista, jos lastemme isovanhemmat eivät koskaan haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan. On myös ihanaa, että vanhempani ajattelevat minua, ja haluavat joskus helpottaa elämääni hoitamalla lapsiani.
Jos ja kun minulla joskus on lapsenlapsia, haluan todellakin tehdä samoin. Miksi ihmeessä en haluaisi?
 
jos noinniinkuin avoluution kannalta asiaa katotaan, niin kuulemma on isovanhempien jobi. naiset ovat kehittyneet pitkäikäisiksi nimenomaan siksi, että heidän työpanoksensa lisää lastenlasten määrää ja menestystä. ja epäilemättä itsekeskeiset isovanhemmat pahaa verta aiheuttaessaan rasittavat jälkikasvun psyykkisiä voimavaroja ja vaikeuttavat selviytymistä. vaan vat tö hell, liikaahan meitä on jo muutenkin.
 
Ei saa.... Tai mun mielestä saa, mutta ei kaikkien... hain poitsulle päiväkotipaikkaa ja kun paikkaa ei heti ole tarjolla, niin kysyivät että onko sulla isovanhempia jotka vois hoitaa poitsua jonkun aikaa....

No joo...on isovanhemmat, toiset 300km päässä ja toiset kotipaikkakunnalla ja eläkkeellä.... mut ei ne silti oo velvollisia mun lasta hoitamaan... ei käyny mielessä edes ehdottaa niille hoitamista...
 
Isovanhemmilla on oma elämä. He itse valitsevat, haluavatko olla ja missä määrin joidenkin lasten kanssa. Autatteko itse säännöllisesti isovanhempia? Käyttekö pesemässä ikkunat? Käyttekö tekemässä suursiivoukset? Viettekö kauppaan isoille ostoksille ja apteekkiin ja kirjastoon?
 
Minä olen isovanhempi, jolla on "omaa elämää" eli käyn töissä, hoidan lapsiani ja parisuhdettani, opiskelen, matkustelen jne.
Silti toivon, että olen "onneksi" myös lastenlasteni elämässä eli mielelläni vanhemmilleen hoitoapuna ja pienten ihmisten elämässä aktiivisesti läsnä.
Kokisin tuollaisen "onneksi"-lauseen kauniina kiitoksena.
 
Onneksi se on.
Vähemmän onneksi on ihmisiä jolle ihmissuhteet - omiin lapsiinkin ja lapsenlapsiin - päättyvät kun se oma lapsi täyttää 18... Ja tästä ajankohdasta haaveillaan isoon ääneen jo paljon aiemminkin.
Jep - ja muuten muka kunnon ihmiset kyseessä.
Eli eopä tällainen ihminen ole turvallinen ja luotettava aikuinen ja läheinen ja lähimmäinen lastenlastenkaan elämässä.
Auttamalla, hoitamalla tai mitenkään.

Ihmisellä , joka hokee 'Mulla on oma elämä' - ei ole läheistä suhdetta niihin ihmisiin , joille tätä pitää niin kovin hokea.
Tai meidän tapauksessa hokee 'Enhän minä nyt mitenkään voi ja voisi auttaa' 'Mitäpä sitä osaisi tehdä' .... Nämä siis tilanteissa , joissa on ilmeistäkin ilmiesempää että vaikkapa ystävällinen sana ja kaksi auttaisivat. Tai tietenkin jokunen ystävällinen tekokin.

Kyse on toki osin ajattelemattomasta ja itsekeskeisestä ihmisestä - eilen mummo 3-v lapsenlapsen ihanan liikuttavan lauluesityksen meinasi tyrmätä sanoilla ja asenteella ' En minä tuota laulua osaa enkä tunne' (= älä laula mulle)... Lapsi ei ole kauhean kova esiintymään noin muutoin ...
 
Mäkin sanon välillä: "Onneksi on isovanhemmat" :)

He ovat todellakin joissakin tilanteissa korvaamattoma, ja muistan myös heille sen sanoa. Osaavat onneksi myös kieltäytyä, jos tuntevat itsensä väsyneeksi tai heillä on muuta menoa. Pyrin tosin myös pitämään jotain rajaa siinä, kuinka paljon heitä pyydän, mutta tuskinpa liika, koska he useasti myös itse pyytävät lapsia yökylään ja teatteriin tms.

Tiedän tosin myös perheitä, joissa isovanhempia käytetään liikaa hyväksi. Siis perheitä, jotka vaan vievät lapsensa mummolan ovelle tyyliin: "Hoida, meillä on menoa". Mummo ei osaa suoraan kieltäytyä, mut sitten valittaa kautta rantain, kuinka on väsynyt jne. Tämmönen on kyllä ikävää.
 
Kieltämättä itsekkin olen joskus kiinnittänyt vähän samaan asiaan huomioita. Vanhempien kiireinen elämä onnistuu kun isovanhemmat auttamassa. Sit hehkutetaan sitä et miten on sitä ja tätä menoo ja elämä hektistä mutta onneksi on ne isovanhemmat jotka auttaa. Kyllä minäkin ymmärrän tilapäisen avun mutta että se lapsille ei hommata esim hoitopaikkaa vaan isovanhemmat velvoitetaan hoitamaan lapsia niin se on minusta kyllä vähän liikaa. Tiedän tapauksen jossa pienet lapset tuotiin mummolle hoitoon mummon nukkumapäivänä yövuoron jälkeen jotta lasten äiti saa nukuttua kun hänelläkin sattui olemaan yövuoro.
 
Kun jäin yh:ksi, niin joka paikassa minulta on kyselty, että onko sinulla tukiverkostoa ja onneksi on. Mun vanhemmat hoitaa mielellään tuota isompaa samoin tätini, ei tästä muuten oikein mitään tulisi tai ainakin olisi äärettömän hankalaa.

Kohta tätini tulee hakemaan tuota isompaa, niin pääsen itse asioille kelaan ja kauppaan. Pienemmän kanssa voi sinne mennä, mutta ei tuon isomman kanssa ole kiva jonotella kelassa.
 
[QUOTE="shihtzu";22750577]Kun jäin yh:ksi, niin joka paikassa minulta on kyselty, että onko sinulla tukiverkostoa ja onneksi on. Mun vanhemmat hoitaa mielellään tuota isompaa samoin tätini, ei tästä muuten oikein mitään tulisi tai ainakin olisi äärettömän hankalaa.

Kohta tätini tulee hakemaan tuota isompaa, niin pääsen itse asioille kelaan ja kauppaan. Pienemmän kanssa voi sinne mennä, mutta ei tuon isomman kanssa ole kiva jonotella kelassa.[/QUOTE]

Mä jonotan joka paikkaan 3 alle kouluikäisen kanssa mikäli mies ei voi hoitaa (=on töissä) koska meillä ei oo niitä isovanhempia samalla paikkakunnalla ja lastenhoitajamme on sairaslomalla. Ei auta kun roudata kaikki 3 matkaan meni minne meni. Itsellä on sellainen periaate että hoidetaan itse muksumme ja vain ääritilanteessa on pyydetty mummia apuun, esim. kun jouduin sairaalaan eikä mies voinu olla töistä poissa, tuli hoitamaan meidän lapsia. Mutta minkään tavis kauppareissun takia en ala pyytelemään hoitoapuja, kyllä sitä ny tavalliset asiointireissut pitää pystyä tekemään lastenkin kanssa.
 
Meillä lapset on mummolassa kaksi kertaa kuussa ja usein la-ma. Nyt eivät ole olleet 3 viikkoon.
Mummo jo soitti ja varmisti, että saa lapset uudeksi vuodeksi.
Meillä mummo ottaa ihan mielellään lapset. Loukkaantuu, jos ei viedä sinne.
Joskus se menee tositepäin.. ne lapset käyvät hoitaa sitä mummoa, samoin me aikuiset!
 
Miehen veljen perheessä tunnutaan olevan sitä mieltä, että isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lapsia, aina silloin ku nää vanhemmat tahtoo lähteä bilettään...eli suunnilleen joka viikonloppu. Nyt ku asialle on tullu vähän stoppia, pari kertaa ovat epätoivoissaan meitäki kysyneet lapsenvahdiksi (ei olla suostuttu).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Orion-:
Miehen veljen perheessä tunnutaan olevan sitä mieltä, että isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa lapsia, aina silloin ku nää vanhemmat tahtoo lähteä bilettään...eli suunnilleen joka viikonloppu. Nyt ku asialle on tullu vähän stoppia, pari kertaa ovat epätoivoissaan meitäki kysyneet lapsenvahdiksi (ei olla suostuttu).
Click to expand...

mulla yksi kaveri on sellainen että loukkaantuu aina äidilleen jos tää ei suostu hoitamaan hänen lapsia juuri silloin kun hän sitä haluaa. viimeksi selosti loukkaantuneena että kun hänen äiti ei ottanu lapsia hoitoon kun oli jo ehtiny luvata hänen siskolleen että ottaa sen vauvan hoitoon. oletti että äitinsä ottais hoitoon vauvan lisäksi vielä 1vuotiaankin koko viikonlopuksi. teki mieli sanoa että kai äitilläs on oma elämä eikä sen tarvi järjestää kaikkea lastensa menojen mukaan.
 
Kyllä mä sanon, että joilla on lastenlasten hoitoon osallistuvat isovanhemmat, saavat olla onnellisia. Meillä mun vanhemmat eivät ole koskaan hoitaneet meidän lapsia. Esikoinen on nyt siis 10v.. Äiti on hyväkuntoinen ja työssäkäyvä ihminen, mutta hänellä on niin paljon omia menoja, ettei niiden jälkeen enää jaksa lapsiani. Välimatkaakin on kyllä välillämme parisataa kilometriä, ettei toki mahdollisuuttakaan usein olisi. Isä on ollut sairauseläkkeellä jo vuosia eikä hänen kuntonsa kestä lasten hoitamista. Enkä millään muotoa haluakaan rasittaa.
Nykyään tilanne on sellainen, ettemme ole tervetulleita heidän luokseen kyläänkään. Äidin menot ovat sitä luokkaa, ettei niistä voi luopua (käymme kerran kesällä ja sitten ehkä toisen kerran vuoden mittaan). Vaikka siis yritän suunnitella kyläreissumme niin, että kenelläkään ei olisi mitään erityistä, voi jotain yllättävää tulla ja ne menot menevät aina meidän edelle. Nytkin suunnittelin, että voisimme lasten kanssa lähteä uuden vuoden jälkeen käymään, mutta se ei sitten sopinut. Tarpeetonta kai sanoa, etteivät käy meidän luona juuri koskaan. Äidillä menee helposti parikin vuotta, ettei käy. Isä ajoi juuri joulunaikaan (ajamista 3h suuntaansa) ja viipyi tunnin.

Olen ajatellut asian niin, että on vanhempieni oma moka, kun eivät opi tuntemaan lapsenlapsiaan. Samoin kyllä ajattelen, että turha hirveästi odottaa, että minä ehtisin huolehtimaan heistä, kun heidän kuntonsa vielä huononee. En siis kaipaa lastenhoitoa, mutta edes sitä, että voisimme pari kertaa vuodessa tavata heitä.
 
Onnellisia ne joiden isovanhemmilla on haluja viettää aikaa lastenlasten kanssa.
Meille ei tätä iloa ole suotu. Tai ottaisivat aina sen kaikista vanhimman (lukee rauhassa sohvannurkassa) muita ei pyydetä, eikä tuota esikoistakaan ole pyydetty sen jälkeen kun sanottiin, että vuorotellen tulevat.
Joo, ollaan inhottavia. Ei anneta esikoisen mennä kun ei muitakaan koskaan pyydetä. Oli vaan niin kurjaa katsella vierestä kuinka muille muksuille tulee niin pahamieli kun alkavat jo ymmärtämään sen epäsuhdan huomiossa...
Joskus ennen vielä jaksoin pyytää apua kun tilanne oli epätoivoinen. Esim kun olin todella sairas ja lääkärin määräyksestä vuodepotilaana. No yhtenä päivänä tulivat auttamaan esikoisen hoidossa, toisena päivänä tulivat ja sanoivat, että kyllä teidän pitää itse hoitaa lapsi, mitähän se lapsikin ajattelee kun me ollaan täällä aina. Ja ei, en ole sen jälkeen enää pyytänyt. Mies soitti asiakkailleen ja perui työt (kiva juttu yksityisyrittäjälle, vahvitaa luottamusta asiakkaisiin...) ja mies oli kotona lapsen kanssa. Mä en tosiaan paljoa voinut sängystä nousta....
Ikävintä tilanne on lasten kannalta. Itse muistelen lämmöllä lapsuusvuosia ja kesiä mummoloissa. Mun lapset eivät tule tällaista koskaan kokemaan.
Hassuinta on, että meillä on kuitenkin hyvät ja läheiset välit isovanhempiin. Kukaan ei vaan ole innokas pitämään yhteyttä lapsenlapsiinsa. :(
 
Mä en oikein ymmärrä, että kuinka toteamus "onneksi on isovanhemmat" sulkisi näiltä isovanhemmilta oman elämän pois :confused:

Mäkin voin sanoa, että onneksi lapsilla on 3 paria isovanhempia, jotka rakastavat ja välittävät. Ei se niiltä isovanhemmilta omaa elämää poista kuitenkaan millään lailla.
 
Mun lasten isovanhemmat haluaa olla lapsien kanssa. Äitini juuri eilen viimeksi sanoi että on etuoikeus että saa viettää paljon aikaa lastenlasten kanssa, saa kaikki parhaat palat pienten lasten touhuista ilman koko vastuuta lapsesta.

Ja minusta isovanhempien kuuluu hoitaa ja olla osana lastenlasten elämää.
Minua ja miestäni on hoitanut isovanhemmat paljon, nyt meidän vanhemmat hoitaa meidän lapsia ja joskus on toivottavasti meidän vuoro hoitaa lastenlapsia.
Ja toki autetaan vanhempia sitten kun he ovat vanhoja.
 
Me autetaan paljon omia venhempiamme. Äitini soittaa aina kun tarvitsee kyytiä jonnekin ja usein lähdenkin kyyditsemään. Monesti jopa olen lähtenyt myöhään illalla/yöllä hakemaan häntä jostain. Mieheni vanhemmat soittavat miehelleni useita kertoja viikossa ja pyytävät apua johonkin pulmaan. Että kyse ei voi olla siinä, että avun pyytäminen olisi vain yksipuolista...
Ja eniten harmittaa, että lapsilta jää kokonaan yksi (tai neljä) ihmissuhdetta kokematta.
Ja meillä kun on vielä oikeasti ihan hyvät välit. Lapset haluaisivat olla enemmän tekemisissä. Haluisivat mennä mummolaan, mutta ei meitä sinne pyydellä. Enkä jaksa aina tunkea kun olo ei ole tervetullut kuitenkaan.
Surullista.
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa