yh-äiti ja itsemurha

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja a.h
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";22782724]Sinä siis et halua nähdä lapsesi kasvavan tasapainoiseksi aikuiseksi ja et halua tutustua mahdollisiin lapsenlapsiisi. Sinä siis haluat viedä hengen itseltäsi ja samalla tuhota lapsesi elämän ja mahdollisuuden tasapainoisempaan elämään.
Turvallinen ja tasapainoinen elämä hänellä ei tule olemaan, kun hän miettii, että hänen vikansa kun äiti tappo itsensä! Juuri lapsesi takia sinun pitää taistella, että jaksaisit hakea itsellesi apua, etkä vaan luovuta ja päätä päiviäsi![/QUOTE]

Ei se ole helppoa ja tasapainoista lapsellekaan jos äiti on vakavasti masentunut
 
No varmaan kirjoittaakin enää mitään kun aletaan poliiseilla uhkailla! Mitä jos ap jopa toteuttaa suunitelman heti ettei vaan ehdi poliisit paikalle ennen sitä! Miettikää jotkut vähän mitä kirjoitatte :(
 
toivoisin kovasti, et yrittäisit saada/ottaisit vastaan apua, ap... mutsin itsemurhan jäljiltä mulla on pikkusisko, jonka elämä on repaleina, omani on joten kuten kasassa nykyään, mutta pahat jäljet jättänyt ja ikävä on ikuista.. en rupea nyt omalta osaltani tarinoimaan, vaan odotan, et kuullaan vielä sinusta ap, joohan...?!
 
[QUOTE="nnn";22782813]hei ap, haluaisitko jutella mun kanssa asiasta? mulla ei ole omakohtaisia kokemuksia noin pahasta masennuksesta vauva-ajalta, mutta muutoin masennuksesta kyllä. voisin olla kuuntelevana korvana, vaikka soittaa sulle jos niin tahdot. ja voisit tulla vauvasi kanssa tänne meille, oon useamman lapsen yh-äiti ja meille kyllä mahtuisi. mulla on lomaakin vielä viikon verran jäljellä. saisit nukkua ja levätä, voitais jutella ja hakea sulle ja vauvallesi apua.
teen anonyymin sp-osoitteen, jos susta tuntuu että jaksaisit vaikka edes kirjoitella tai jutella puhelimessa mun kanssa?[/QUOTE]

Hei. Nostan tämän vielä sulle.
Ole kiltti ja laita mulle viestiä, osoite on
valo.anna0.@gmail.com
 
olen pienen lapsen yksinhuoltajaäiti.. minulla on ollut masennusta niin kauan kuin muistan enkä koskaan ole siihen apua pyytänyt.. itsemurhaa kaksi kertaa yrittänyt,huonoin seurauksin.. masennus on niin paha,etten vain yksinkertaisesti enää jaksa.. minä en todellakaan edes halua apua.. enkä ole kertonut saati aio kertoa kenellekään lähimmäiselle tai psykologille ajatuksistani.. rakastan lastani yli kaiken ( monet varmasti epäilevät rakkauttani ) rakastan häntä enemmän kuin mitään,mutta olen tullut siihen tulokseen että hänen on parempi isällänsä kuin minun kasvatuksessani.
masennukseeni en löydä mitään yksiselitteistä syytä,en vain yksinkertaisesti jaksa enää elää ja olla. tahdon pois.
niinpä olen päättänyt,suunnitellut ja miettinyt itsemurhaa monet vuodet.. kesällä päätin,että kun kovat pakkaset koittaa menen hankeen nukkumaan kera unilääkkeiden.
nyt alkaa siis pian olla kovat pakkaset lähellä,odotan että mittariin lähenee 30asteen pakkaset.. laitan lapseni hoitoon,halaan ja rutistan ja lähden pois.
kaikki alkaa olla valmista.
itkun kanssa tätä kirjoitan,mutta helpottaa edes tänne puhua.. tuntemattomana.

Hei ystävä kallis! Kirjoita edes kaksi sanaa tämän ketjun vastaajille. Kaksi sanaa. Mitä tahansa.Tai jos et jaksa yleisesti, niin sähköpostiosoitteeseen. Oikeasti, ole kiltti. Sä et luovuta vielä! Et sun ihanan pienen tyttösi takia, joka tarvitsee äitiään enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa!!
 
[QUOTE="Huom";22783426]Hei ystävä kallis! Kirjoita edes kaksi sanaa tämän ketjun vastaajille. Kaksi sanaa. Mitä tahansa.Tai jos et jaksa yleisesti, niin sähköpostiosoitteeseen. Oikeasti, ole kiltti. Sä et luovuta vielä! Et sun ihanan pienen tyttösi takia, joka tarvitsee äitiään enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa!![/QUOTE]

Missä hän kirjoitti että tyttönsä?
 
Itselläni on ollut samansuuntaista ajatusta. Elämässä tapahtui asioita, jotka romahduttivat niin alas. En ole varma yritinkö tappaa itseni, mutta sitä suunnittelin. Siis tekona voi kuulostaa ei yritykseltä, koska yritin ryypätä itseni hengiltä. Ajattelin siis näin kun join ja join. Oksensin sitten yhden vuorokauden. Vähän ajan sisään läheisistäni on kuollut 3 henkilöä viinaan. Nämä kuolleet ei samaa ikäluokkaa kanssani. Muitakin tapoja mietin, mutta sain juteltua tuttujen kanssa ja mieheni tuki minua. Sitten tapahtui odottamatonta-olinkin raskaana ja elämä sai paremman suunnan. Minulle määrättiin mielialalääkkeitä ja ohjattiin terapiaan. Lääkkeitä en aloittanut ja terapiankin peruin. Ilman miestäni, uutta raskautta ja läheisiä en olisi varmaan selvinnyt.
Ymmärrän sinua, koska luulen tietäväni miten poikki olet. Lääkärille puhuminen näistä on niin vaikeaa. Lääkkeiden käyttö on vaikeaa. Itselleni ainakin, koska en tykkää muistakaan lääkkeistä. Omalta kohdaltani ja sinunkin tiedän vain, että kun tilanne menee täysin siihen masennukseen ja epätoivoon on mentävä samantien päivystykseen ja itkettävä siellä se ettei jaksa. Jos minulle annetaan lääkäriaika kahden viikon päähän niin todennäköisesti perun sen, kun mielestäni juuri sinä päivänä tuntuu hetken paremmalta. Itselläni on sentään mies kotona ja pelkästään jonkun aikuisen seura kotona auttoi.
Toivon ettet tekisi tuota mitä olet suunnitellut. Hakeudu lääkärin juttusille mahdollisimman pian.
 
Hei ap. Luovuttaminen on vaihtoehto, mutta ei se paras tai kannattava. Ota yhteyttä vaikka häneen, joka kirjoitti sähköpostin. Kirjoita hänelle tai soita kriisipuhelimeen! Älä vielä luovuta!
 
Ystäväni oli loppu ja otti niin paljon lääkettä, että hetki myöhemmin ois ollut jo myöhäistä. Onneksi hänen omaisensa "sattui" tulemaan käymään juuri silloin ja soitti ambulanssin. Tästä teosta on jo aikaa, mutta ystäväni sai apua ja tänä päivänä on todella iloinen, että ei onnistunut ja eniten lapsensa takia. Sun elämällä on tarkoitus, vaikka nyt olosi on aivan turta. Toivottavasti otat yhteyttä tuohon, joka laittoi yhteystietonsa, mä rukoilen sun puolesta!!!
 
Ihan tosi ap, jos sä nyt menet jää sun lapsesi syyttämään itseään siitä. Silloin on moni kertomassa ettei se ollut hänen vikansa, mutta jäljelle ei jää ketään jota hän uskois..
 
Älä tee sitä. Jouluaattona kävimme kolmevuotiaan tyttäreni kanssa isänsä haudalla, joka teki itsemurhan. Tiedän että joudun vastaamaan vielä moniin kysymyksiin joita tyttöni tulee minulle esittämään isänsä kohtalosta. Itsekin olen ollut syvästi masentunut vuosia sitten ja harkitsin itsemurhaa, mutta jostain pilven takaa se aurinko vaan alkoi risukasaankin paistamaan. Nyt haet apua, saat sitä aivan varmasti koska sinulla lapsikin on.
 
Sun lapsella on vain yksi äiti. Tekosi on äärimmäisen itsekäs,jos et ensin edes yritä hakea apua. Mieti mieltä lapsestasi tuntuisi,jos tietäisi ettei äiti halunnut edes yrittää. Jos rakastat lastasi niin paljon kuin annat ymmärtää,niin sä haet itselles apua ja säästät pienen ihmisen elämänmittaiselta traumalta ja tuskalta.
 
No siinä sä olet kyllä oikeassa, että lapsesi on paras olla nyt isällään. Kuulostaa, ettei sinusta ole vauvan huoltajaksi.

Sinähän teet tietysti niin kuin tykkäät, mutta kai sinä sen tajuat, että 'nappi otsaan' on aika heikko ratkaisu? Kai sinä senkin tajuat, että asiat eivät oikeasti ole milloinkaan niin surkeasti etteikö niihin löytyisi ulospääsyä ihan tavallisilla keinoilla? Oletko miettinyt miten asioiden pitäisi olla, jotta olisit onnellinen?

Itsemurha on iljettävin teko jonka voi läheisilleen tehdä. Minä en haluaisi lähteä täältä maailmasta sellainen 'synti' niskoilla. Lapsesi ei tajua juttuja vielä, mutta joku päivä sitten miettii, että ei sitten ollutkaan sinulle riittävän tärkeä. Aikamoinen 'läksiäislahja' lapselle semmoinen tieto.

Pää pystyyn nyt ja selkäranka suoraksi. Lääkäriin ja lääkitys siihen masennukseen, lapsi isälle toistaiseksi ja alat miettimään millä tavalla sitä elämääsi rakennat siihen suuntaan, että saat masennuksista niskaotteen. Uikuttamisesta ei ole juuri apua, sinä olet oman elämäsi arkkitehti ja sinulla on valta päättää mihin suuntaan se kulkee. Tämä kurssi on saanut aikaan sotkun, mutta siitä on tie poiskin. Sun kuuluu vaan nyt selvittää, mitä sieltä pois rämpiminen edellyttää.
 
[QUOTE="juu";22784286]Anteeksi skeptisyyteni, mutta ei olisi eka tällänen provo palstalla :/[/QUOTE]

No ei, mutta minusta ei ole mitään järkeä aina lähtökohtaisesti pohtia onko provo vai ei. Vaikka olisikin provo, niin asioitahan voi silti käsitellä asioina, eihän se siitä mihinkään muutu.
 

Yhteistyössä