Mä meinaan muuttaa erilleni miehestäni sit kun lapsetkin muuttaa pois kotoa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "yks vaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

"yks vaan"

Vieras
En mä erota halua, rakastan tota miestä mutta mä haluan sit elää niin kuin haluan: muuttaa omaan pieneen asuntoon, sisustaa niinkuin tykkään ja elää yksin. En tiä mitä mies siihen mahtaa sanoa, todennäköisesti haluaa erota mutta se riski on sit otettava. Mä en halua olla sellainen peruskatkera 50-60v ÄMMÄ joka naama väärinpäin parkkeeraa tossukan miehensä kanssa Citymarketissa lapsiperhepaikalle.
 
Lähinnä ajatus mikä tuosta tulee mieleen on se että miksi et eroa jo nyt, jos kerran erota aiot?

Mitä hyötyä on siitä odottelusta? Jos koet että elämäsi menee hukkaan niinkuin se on nyt, niin eikö olisi reilumpaa kaikkia kohtaan tehdä muutos heti. Eikä sen ole pakko olla edes eroaminen.

Elämästä tulee sellaista kuin itse siitä teemme. Moniin asioihin ei voi vaikuttaa itse, mutta suureen osaan kyllä.
 
Niinpä, miksi odottaa siihen asti kunnes lapset ovat aikuisia? Kuinka monta vuotta ajattelit haaskata miehesi elämästä, ja siinä sivussa omastaki,n olemalla parisuhteessa, joka ilmiselvästi ei tyydytä sinua?
 
[QUOTE="neiti";22858946]Mikset eroa jo nyt?[/QUOTE]

etkö osaa lukea?? Ap kirjoitti, että sit ku lapset muuttaa pois kotoo!!! Jos on lapset tehny niin niillä pitää olla turvallinen lapsuus!!
 
[QUOTE="mä";22858956]etkö osaa lukea?? Ap kirjoitti, että sit ku lapset muuttaa pois kotoo!!! Jos on lapset tehny niin niillä pitää olla turvallinen lapsuus!![/QUOTE]

Miten se lasten lapsuus on turvallisempi jos vanhemmat elää kulissiavioliitossa?

Sitäpaitsi jos AP:n toive on muuttaa pieneen asuntoon ja sisustaa se niinkuin haluaa, niin ei toi kuulosta siltä että toiveen toteuttamisen takia olis pakko erota. Tai sitten jos on, niin ehkä on.
 
eikö kukaan oikeesti lukenu ensimmäistä lausetta? Ap ei halua erota, vaan asua erillään ja ikään kuin seurustella miehensä kanssa, mutta vapaammin kuin ennen... tai näin mä sen käsitin.
 
Voi huh huh. Miten se lasten elämä ja lapsuus muuttuu turvattomaksi, jos vanhemmat eivät elä parisuhteessa?

Sanoisin, että paljon ahdistavampaa on lasten elää perheessä, josta puuttuu vanhempien välinen rakkaus ja kunniotus.
 
Luulen kyllä että katkeruudelta välttyy paremmin niin että eroaa samantien tai tekee elämänsä muutokset jotka siihen kaipaa.

Katkera vanha ämmä susta tulee sillä että odottelet sen toive-elämäsi alkamista sinne lasten kotoa muuttamiseen asti. Edelleenkin elämästään voi jo nyt tehdä sellaista kun haluaa, niillä edellytyksillä mitä sinulla on.
 
Voi huh huh. Miten se lasten elämä ja lapsuus muuttuu turvattomaksi, jos vanhemmat eivät elä parisuhteessa?

Sanoisin, että paljon ahdistavampaa on lasten elää perheessä, josta puuttuu vanhempien välinen rakkaus ja kunniotus.

hmm... no jos katsotaan kuinka huonosti nuoret aikuiset voi ja paljonko syrjäytyminen on lisääntynyt... joo ja paljonko on erot lisääntyny samaan aikaan ja uusperheet ja tämä tyytymättömyys ja sitoutumattomuus mihinkään pitkäksi aikaa kun se nyt ei vaan just ny tunnu hyvältä!!! Pah ja turha väittää muuta!!
Enkä nyt tarkoita sitten eroja missä syynä väkivalta ja alkoholi, ne on ihan eri kastissa...
 
Juu, ymmärsin kyllä. Mutta ei kai tuollaisia asioita voi yksin päättää. Minä ainakin kokisin itseni täysin huijatuksi, jos mieheni ilmoittaisi minulle lasten kotoa pois muutettua että hänkin sitten muuttaa.

Mutta olisihan se juu tosi hauskaa leikkiä ns. sinkkua ja ottaa parhaat puolet irti puolisosta. Itsekästä.

Mitään vikaa moisessa järjestelyssä ei ole, jos se on molemmille ok. Mutta että suunnittelee tuollaista yksipuolisesti, niin se on mielestäni outoa. Ja että ajattelee tulevansa katkeroituneeksi ämmäksi ja pitää miestänsä tossukkana, niin kyllähän se kertoo jotain parisuhteen laadusta.
 
Siitä "turvallisesta" lapsuudesta tulee hyvin äkkiä "huijattu" lapsuus, kun kotoa muuttaneet lapset tajuaa että se mutsin elämä onkin ollut yhtä feikkaamista viimeiset 10 vuotta.

Se että tajuaa ns. aikuisena että ei ne vanhemmat oo ollu onnellisia vie vaan jollain tapaa pohjan siltä ns. onnelliselta lapsuudelta. Sitä miettii, että kaikki, synttäri iloista lähtien, onkin ollut vaan huijausta.

En minä sillä, tehköön jokainen niin kuin tykkää, mutta tässä yksi poinnti siihen, "miksi ei erota nyt?"
 
[QUOTE="mä";22859002]hmm... no jos katsotaan kuinka huonosti nuoret aikuiset voi ja paljonko syrjäytyminen on lisääntynyt... joo ja paljonko on erot lisääntyny samaan aikaan ja uusperheet ja tämä tyytymättömyys ja sitoutumattomuus mihinkään pitkäksi aikaa kun se nyt ei vaan just ny tunnu hyvältä!!! Pah ja turha väittää muuta!!
Enkä nyt tarkoita sitten eroja missä syynä väkivalta ja alkoholi, ne on ihan eri kastissa...[/QUOTE]

Varmasti on osasyynä uusioperheet ja erot, mutta kyllä minä sanoisin että suomalaisten liiallinen alkoholinkäyttö, työnarkomania 6 työttömyys ja juuri tuollaiset itsekkäät ajattelumallit ovat niitä asioita, jotka aiheuttavat lapsille turvattomuutta.

Tutkimusten mukaan joka neljäs lapsi kokee, että vanhemmat käyttävät liikaa alkoholia. Enkä nyt puhu mistään alkoholisteista vaan ihan ns. normaaleista (suomalaisen viinaan menevän ihmisen näkökulmasta) perheistä, joissa on perjantaipullo ja saunakaljameininki ja kun juhlitaan, juhlitaan kunnolla lasten läsnäollessa.
 
[QUOTE="mä";22859002]hmm... no jos katsotaan kuinka huonosti nuoret aikuiset voi ja paljonko syrjäytyminen on lisääntynyt... joo ja paljonko on erot lisääntyny samaan aikaan ja uusperheet ja tämä tyytymättömyys ja sitoutumattomuus mihinkään pitkäksi aikaa kun se nyt ei vaan just ny tunnu hyvältä!!! Pah ja turha väittää muuta!!
Enkä nyt tarkoita sitten eroja missä syynä väkivalta ja alkoholi, ne on ihan eri kastissa...[/QUOTE]

Enpä usko että kyse on pelkästään avioerojen määrästä. Osaksi voi ollakin.

Ihmettelen kuitenkin miksi pitäiisi odotella sinne lasten kotoa pois muuttamiseen sitä että voi tehdä elämästään sellaista kuin siitä haluaa. Meillä aikuisillakin on vain yksi elämä elettävänä, ja ap kuulostaa jo nyt niin katkeralta ettei odotelu ainakaan sitä tilannetta muuta.

Jos haluat muutosta elämään mutta jatkaa saman miehen kanssa, kannattaisiko kokeilla avioparileiriä? Saattaisi löytyä uudestaan se yhteinen juttu. Onko niillä asunnon kalusteilla niin iso merkitys onnellisuuteesi? Jos ajatellaan että 10v kuluttua siitä kun olet ne ostanut, ne ovat jälleen pois muodista...

Onni löytyy toisenlaisista asioista. Et voi ostaa onnea. Se onnellisuus ja rauha pitää löytää itsestään tai sitä ei ole.
 
Itsestäni taas monesti tuntuu että kaikkein katkerimpia on ne 50-60 kymppiset naiset jotka ovat eronneet vasta siinä vaiheessa kun lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Usein kuulee että he kokevat elämän meneen hukkaan kun elivät paishteessa josta puutui rakkaus ja todellinen molemmin puolinen kunnioitus tai toisen hyväksyminen omana itsenään.
 
[QUOTE="Apina";22859021]Siitä "turvallisesta" lapsuudesta tulee hyvin äkkiä "huijattu" lapsuus, kun kotoa muuttaneet lapset tajuaa että se mutsin elämä onkin ollut yhtä feikkaamista viimeiset 10 vuotta.

Se että tajuaa ns. aikuisena että ei ne vanhemmat oo ollu onnellisia vie vaan jollain tapaa pohjan siltä ns. onnelliselta lapsuudelta. Sitä miettii, että kaikki, synttäri iloista lähtien, onkin ollut vaan huijausta.

En minä sillä, tehköön jokainen niin kuin tykkää, mutta tässä yksi poinnti siihen, "miksi ei erota nyt?"[/QUOTE]

Hmm.. no miksi kertoa tuo lapsilleen, että koko elämä onkin ollut yhtä huijausta??? Ja toisaalta aikuinen ihminen pystyy ymmärtämään asian aivan eri näkökulmasta ja tavallaan on kuitenkin elänyt kahden aikuisen suojassa.... en nyt takoitakaan mitään myrskyisiä suhteita..
 
Omakohtaisen kokemuksen kautta voin sanoa,että ne lapset kärsii kyllä aika riittävästi myös tilanteesta,jossa vanhemmat ovat yhdessä vain velvollisuudesta ja pamauttavat eron sillä sekunnilla kun nuorimmainenkin on vihdoin saatu muuttamaan pois kotoa.Lopputulos tässä menettelyssä on sitten se,että vanhemmat eivät pysty olemaan lainkaan missään tekemisissä enää keskenään ja lapsilla on se olo,ettei toiselle ole lupa sanoa sanaakaan toisesta.Mutta kukin tyylillään.Kuitenkaan se ei aina ole se järkevin ratkaisu,että kituutetaan vain lasten takia toisen kanssa..
 
Ai, mä erosin jo vuosikausia sitten. Jahka tuo kuopuskin muuttaa kotoa, niin alkaisko sitten katsella miestä. Tosin tuskin silloinkaan tähän ketään vierasta ainakaan asumaan haluisin, omaan kotiini.
On mulla ystäviä, niin miehiä kuin naisia nämä vuodet ollut, etten suinkaan yksinäinen mutta itsellinen.
 
[QUOTE="Apina";22859021]Siitä "turvallisesta" lapsuudesta tulee hyvin äkkiä "huijattu" lapsuus, kun kotoa muuttaneet lapset tajuaa että se mutsin elämä onkin ollut yhtä feikkaamista viimeiset 10 vuotta.

Se että tajuaa ns. aikuisena että ei ne vanhemmat oo ollu onnellisia vie vaan jollain tapaa pohjan siltä ns. onnelliselta lapsuudelta. Sitä miettii, että kaikki, synttäri iloista lähtien, onkin ollut vaan huijausta.

En minä sillä, tehköön jokainen niin kuin tykkää, mutta tässä yksi poinnti siihen, "miksi ei erota nyt?"[/QUOTE]

Tätä mäkin mietin. Ois aika hirveää tajuta, että äiti olis elänyt koko ajan onnettomana vaan mun takia. Ja vanhempien parisuhdekin ois ollut vaan pelkkää kulissia. Tollasesta jos mistä tulee kieroutunut käsitys normaalista parisuhteesta.
 
Lapset minusta lisäksi tarvitsevat vanhempiaan vielä pitkän aikaa kotoa muuttamisen jälkeenkin. Jotenkin ei kuulosta kypsältä vanhemmuudelta "mä haluan elää sitten yksin, just niin kuin mä haluan".
 
me ollaan vielä nuoria,mutta kauan oltu yhdessä.. kun lapset muuttaa poies joskus, niin tuleehan niitä lapsenlapsia, ja jos me miehen kanssa vielä välitetään toisistamme samalailla,niin on se kivaa lapsenlapsillekin kun on mummo ja pappa (yhdessä!)

ei kenenkään kanssa saisi olla vain lasten takia, se on niin väärin miestä kohtaan! miehelläkin on tunteet niinkuin lapsilla..
 
[QUOTE="mä";22859054]Hmm.. no miksi kertoa tuo lapsilleen, että koko elämä onkin ollut yhtä huijausta??? Ja toisaalta aikuinen ihminen pystyy ymmärtämään asian aivan eri näkökulmasta ja tavallaan on kuitenkin elänyt kahden aikuisen suojassa.... en nyt takoitakaan mitään myrskyisiä suhteita..[/QUOTE]

Ei sitä tarviikkaan kenenkään kertoa. Sen vaan tajuaa siinä vaiheessa, kun on koko ajan luullu että kaikki on hyvin ja sit yht äkkiä ihan minkään asian muuttumatta mutsi pakka kamat ja lähtee sieltä lapsuuden kodista. Ja jos oikeesti just silloin ei oo mitään tapahtunut, niin tyhmempikin tajuaa että syy lähtöön löytyy jostain kauempaa.

Ja vaikka aikuiset kuin yrittää, niin ei ne pysty eroamaa täysin ilman katkeria tunteita, varsinkin jos toinen on oottanut 10 vuotta sitä muuttoa. Aikuisista tulee väkisinkin ihan lapsellisia siinä tilanteessa ja ne unohtaa kokonaan sen miltä lapsista tuntuu. Ja jos lapset on siinä vaiheessa jo aikuisia, niin ne enää vähät jaksaa välittää ns. lapsien tunteiden suojelemisesta. Vanhemmat ajattelee, että kyllä ne kestää ja kyllä ne ymmärtää, vaikka ne aikuiset lapset ei todellakaan siinä vaiheessa ymmärrä yhtään mitään, jos kulissit on pidetty täysin pystyssä.
 
[QUOTE="yks vaan";22858901]En mä erota halua, rakastan tota miestä mutta mä haluan sit elää niin kuin haluan: muuttaa omaan pieneen asuntoon, sisustaa niinkuin tykkään ja elää yksin.[/QUOTE]

Tuota.. Jos kerran rakastat miestä ja suurin syy yksinmuuttohaluun olisi mieleinen sisustus ja oma rauha, niin eikö jo heti samantien voisi yrittää muuttaa isompaan asuntoon, jossa sulla olisi ihan oma huone, jonka saisit sisustaa ja jossa saisit elellä kuten tahdot? Jos selität asian miehelle sillä tavoin, että haluat oman tilan, jonka voit sisustaa täysin oman mielen mukaan, mieskään tuskin loukkaantuu... Ja lapsille voi sanoa saman..
 

Yhteistyössä