Kumpi parempi:ero vai kylmä liitto kun on vauva ja taapero?Miehen kanssa

[surullinen---]

mennyt asiat niin pahasti pieleen että tunnen häntä kohtaan syvää katkeruutta. Pahimmat riidat ollaan saatu pidettyä poissa lasten silmistä. Mutta voin kyllä pahoin. Toisaalta isä on tuolle alle 3-vuotiaalle tärkeä. Mies auttaa myös vauvan hoidossa. Vihaan itseäni ja elämääni. Mies ei arvosta minua, raskausaikana tämä alkoi. Kumpi parempi: sinnitellä vielä esim. vuosi yhdessä jotta vauva vähän kasvaa vai erota heti? Mies ei pysty puhumaan, aina kun olen yrittänyt keskustella vetäytyy täysin mykäksi. Ei siis puhu mitään. Ei puhu tunteistaan. Sellainen on aina ollut. Ei näitä ongelmia pystytä ratkomaan.

 

["vieras"]

Ammattiapua?
Pistäkää nyt hyvän tähden lapset vaikka etusijalle, tehkää jotain suhteenne eteen!

 

[LisaMarie]

Entä jos laittaa ihan suoraan miehen valitsemaan. Kun kerrot rehellisesti, miten huonosti voit ja sanot, että joko lähdette hakemaan apua parisuhteelle tai on pakko ainakin ottaa asumusero, koska voit niin huonosti, niin se voi vaikka yllättää. kun lähestyy siltä kantilta, että kertoo omasta pahasta olosta ja siitä että voi itse huonosti ja tilane on itselle sietämätön, voi mies suhtautua aika eri tavalla, kun jos yrittää alottaa sillä "miks sä et puhu mitään" lauseella, joka voi tuntua miehestä syytökseltä.

 

["vierailija"]

En osaa vastata kysymykseesi, mutta oletko ajatellut että elämäntilanteenne on nyt raskas? Kaksi pientä lasta ja heidän mukanaan tuomat jutut esim. unenpuute, oman ajan vähyys yms. Jospa tilanne helpottaisi ja tunteenne muuttuisivat kun lapset vähän kasvaa? Ammattiapua nyt ainakin kannattaa varmaan kokeilla ennen eroa.

 

[alkuperäinen--]

Mä olen tuonut esille että voin todella pahoin (se näkyykin koska kyyneleet saattaa valua pitkin päivää) ja koen miehen täydellisen puhumattomuuden ihan kamalana, että voin pahoin koska hänen kanssa ei voi puhua. Mutta ei puhu silti. Sanoo ettei osaa. Eikä kyllä edes yritä

 

["vieras"]

Mä olen tuonut esille että voin todella pahoin (se näkyykin koska kyyneleet saattaa valua pitkin päivää) ja koen miehen täydellisen puhumattomuuden ihan kamalana, että voin pahoin koska hänen kanssa ei voi puhua. Mutta ei puhu silti. Sanoo ettei osaa. Eikä kyllä edes yritä

Jos ei edes yritä,niin lähde. Sen ei tarvitse olla pysyvä ratkaisu,mutta joskus tarvitaan radikaalimpia keinoja toisen herättämiseen. Ehkä mies havahtuu,kun huomaa istuvansa tyhjässä kodissa lasten tapaamissopimukset kädessään. Jos ei silloinkaan,niin sithän sä olet tehnyt oikean ratkaisun.

 

[v]

Jossain on sanottu, että silloin kun perheessä on pieni vauva, niin ei pitäisi erota.

Oletko masentunut? Ota asia puheeksi neuvolassa.

 

[Aatamin akka]

Jos miehellä ei ole edes sen vertaa halua korjata suhdetta, että avaisi suunsa, eroaisin. Mikä järki sitä liittoa on yksin yrittää pitää kasassa kun kuitenkin teitä kaksi siinä on?

 

["vierailija"]

Oletko masentunut? Ota asia puheeksi neuvolassa.

Tämä on ihan hyvä kysymys. Tuli minullekin mieleen, en vaan kehdannut laitta etten loukkaa ap:ta. Masentuneena parisuhteenongelmat tuntuvat paljon suuremmilta ja oma olo vielä pahemmalta. Omaa kokemusta on..

 

["öö"]

Meillä oli sama tilanne pari vuotta sitten, silloin oli vastasyntynyt ja 1v4kk lapset. Nyt on niin taivaallisen helppoa... Mietin silloin että erotako vai ei, sitten tehtiin miehen kanssa päätös, että unohdetaan parisuhde ja yritetään vaan selvitä arjesta. Luvattiin toisillemme, että rakastutaan uudestaan parin vuoden päästä ja nyt olo on mitä parhain... Tsemppiä vaan ja ajan kanssa helpottaa jos vaan jaksaa uskoa siihen!

 

[567fyugu]

Olet alusta asti selvästi tiennyt, että mies ei osaa puhua, ja silti olet mennyt lyömään hynttyyt yhteen hänen kanssaan ja lapsia hankkimaan. Sinun on siis täytynyt rakastaa häntä kaikesta huolimatta, sillä hän ei ole muuttunut. Häntä ei nyt oikein voi syyttää. Hän ei ole tehnyt mitään väärin, vaan sinä olet yhtäkkiä päättänyt, että hänen pitäisikin olla jotain muuta. Kyllä sinun varmaan pitäisi vielä pystyä rakastumaan häneen niin kuin joskus, sillä olethan häntä aiemminkin rakastunut. Minustakin sinun pitäisi ehdottomasti pysyä vielä kotona, sillä vaikuttaa, että se muutos, joka voi tosiaan olla hormonaalinen tai sen peräistä, voi vielä muuttua, ja sinun on vain koitettava luottaa siihen ja olla. Tuossa on monen ihmisen elämä kyseessä, joten älä nyt tee hätiköityjä päätöksiä.

 

[alkuperäinen--]

Puhumattomuus ei ole se pääongelma vaan syy sille miksi näitä asioita on vaikea ratkaista!! Mies kehitti mm. hirveitä vaatimuksia seksin suhteen (esim. viimeisillään raskaana olisi pitänyt jaksaa stripata miehelle, mies ei itse edes vaivautunut hieromaan minua), josta olen todella loukkaantunut. Lisäksi antoi jatkuvasti kritiikkiä sen sijaan että olisi sanonut jotain positiivista. Ja kun tätä kuukausia kuuntelee alkaa uskoa olevansa täysi paska niin äitinä kuin puolisonakin.

 

["Sella"]

sorry--- olisit miettinyt aiemmin... lapset todella kärsii erosta ja itse teit kai valintasi aikoinaan miehesi suhteen. koita pitää lapset onnellisina ja miehesikin, saatat vielä löytää onnen...

 

["Mä"]

Puhumattomuus ei ole se pääongelma vaan syy sille miksi näitä asioita on vaikea ratkaista!! Mies kehitti mm. hirveitä vaatimuksia seksin suhteen (esim. viimeisillään raskaana olisi pitänyt jaksaa stripata miehelle, mies ei itse edes vaivautunut hieromaan minua), josta olen todella loukkaantunut. Lisäksi antoi jatkuvasti kritiikkiä sen sijaan että olisi sanonut jotain positiivista. Ja kun tätä kuukausia kuuntelee alkaa uskoa olevansa täysi paska niin äitinä kuin puolisonakin.

Hyi hitto, mikä mies. MIten tollaisen kanssa edes lapsia menit tekemään??? En osaa auttaa, mutta sinnun täytyy itse ratkaista mitä teet.

 

["BiBi"]

miehesi puhelinnumero?