C
"Carita"
Vieras
Avioliittomme on ollut ihan hyvää nämä 6v.ja tiedän että mies rakastaa minua ja minäkin häntä mutta ehkä se rakkaus on muuttunut enemmänkin "sisarusrakkaudeksi".kaikinpuolin perhe-elämä on tasapainoista,meillä on kolme ihanaa lasta.Vastoinkäymisiä on ollut kun lapset olivat pieniä mutta niistä selvittiin ja liittomme vahvistui.No,nyt on ollut niin tasapaksua ja tavallista jo pitkään.Tiedän että tämä on tyhmää.lapsellista ja ties mitä mutta 2kk sitten tapasin ihanan miehen,ihastuminen oli molemminpuolista.Kerroin rehellisesti olevani naimisissa ja sanoi ettei missään nimessä halua tulla väliin,sovittiin että ollaan kavereita.Soittelimme silloin tällöin ja vaihdoimme tekstareita.No,kerran sitten päätimme mennä kahville,sitten hänen luo jatkamaan juttua ja sitten...niin se meni kuten ei olisi pitänyt eli harrastimme seksiä.Intohimo oli hieman liian suurta molemmin puolin.Tiesimme tehneemme väärin ja puhuimme siitä.Sovittiin ettei enää.Sen jälkeen emme ole nähneet soiteltu kyllä.Intohimo roihuaa edelleen,hän sanoo ikävöivänsä minua jos ei kuule pariin päivään.Sama tunne minulla.Se on kuin pakon sanelemaa.Sanoinkin hänelle että ehkä olen tullut hulluksi tai jotain koska tämä ei kuulu tapoihini.Joskus jopa telepaattista,kun ajattelen häntä niin hän soittaa tai laittaa viestiä.En tiedä mihin tämä johtaa mutta tiedän että jokin merkitys tällä on...
Ja tiedän että vastauksina satelee;petturi ym.mies jättää sinut ja vaihtaa toiseen.Tiedän nämä lauseet ennestään...Olen itsekin ajatellut aiemmin niin...
Ja tiedän että vastauksina satelee;petturi ym.mies jättää sinut ja vaihtaa toiseen.Tiedän nämä lauseet ennestään...Olen itsekin ajatellut aiemmin niin...