haluaisitko anteeksipyynnön vai antaisitko olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Neith
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Neith

Aktiivinen jäsen
02.06.2008
7 016
0
36
siis kyseessä hyvin typerä juttu, mikä ei siis aiheuttaa ärsytystä. ei ole vakava asia mutta silti

eli mun piti yöllä päästä erääseen paikkaan, mutta se reitti mitä yleensä kuljen oli suljettu, joten soitin miehelle että mitähän muuta reittiä pääsen sinne.
mies yritti neuvoa, mutta tälläkertaa se ei toiminut, eli koitin selittää sille takaisin päin että kaikki sen neuvomat reitit oli suljettu.. ja jostain syystä jonkinlainen väärinkäsitys ilmeni tai sitten joku aivohäiriö tai vastaava sotki jutun.
mies kiukkuisena selittää mistä mun pitäisi mennä, ja mie koitan selittää etten pääse siitä.. mies hermostui ja löi punasta luuria (eikä sitten muuten olla sen jälkeen puhuttu :D)

siis typerä juttu, mutta mua ärsyttää nyt se että mies ei voi uskoa kun koitan selittää vastaan, eli jos jokin reitti on tukittu metallisella portilla niin mä en siitä pääse vaikka mies huutais puhelimeen että mene siitä, ja sitten se luurin korvaan lyöminen, siis kun ei suostunut ymmärtämään mitä mä sille sanoin niin lopetti puhelun :headwall::snotty:

laitoin miehelle vielä tarkennus viestin, että jokaikinen kulkuväylä kyseiseen paikkaan on suljettu metallisella portilla, vastaus oli: anteeksi että yritin auttaa (eli siis miehen mielestä en vissiin vieläkään ymmärtänyt mitä se koitti selittää)

mutta siis, odotanko nyt anteeksipyyntöä mieheltä vai annanko olla ja soitan sille nyt.. mun mielestä sen pitäis ehkä oppia kuuntelemaan se mitä mä sille sanon eikä suuttua siitä että en voi tehdä niinkuin se sanoo..
toisaalta en jaksais kärttyillä, asia on oikeasti niin typerä ja pieni mutta pinnan alla kytee ärsytys aiheen tiimoilta ja tahtoisin että mies myöntää olevansa väärässä :snotty::ashamed:

( ja anteeksi tämä semi typerä aloitus, en jaksanut enää itekseni jupista :D :D)
 
Anna olla. Mieshän yritti auttaa, mutta siitä ei ollut apua. Minkä mies sille voi, ettei ole selvännäkijä. Toki miehessäkin on vikaa, kun huusi ja löi puhelimen korvaan. Tuollaiset yöpuhelut ovat rasittavia. Päivällä jaksaisi ehkä olla kärsivällisempi ja kuunnella paremmin, mutta yöllä väsyneenä pinna menee helposti.
 
siis kyseessä hyvin typerä juttu, mikä ei siis aiheuttaa ärsytystä. ei ole vakava asia mutta silti

eli mun piti yöllä päästä erääseen paikkaan, mutta se reitti mitä yleensä kuljen oli suljettu, joten soitin miehelle että mitähän muuta reittiä pääsen sinne.
mies yritti neuvoa, mutta tälläkertaa se ei toiminut, eli koitin selittää sille takaisin päin että kaikki sen neuvomat reitit oli suljettu.. ja jostain syystä jonkinlainen väärinkäsitys ilmeni tai sitten joku aivohäiriö tai vastaava sotki jutun.
mies kiukkuisena selittää mistä mun pitäisi mennä, ja mie koitan selittää etten pääse siitä.. mies hermostui ja löi punasta luuria (eikä sitten muuten olla sen jälkeen puhuttu :D)

siis typerä juttu, mutta mua ärsyttää nyt se että mies ei voi uskoa kun koitan selittää vastaan, eli jos jokin reitti on tukittu metallisella portilla niin mä en siitä pääse vaikka mies huutais puhelimeen että mene siitä, ja sitten se luurin korvaan lyöminen, siis kun ei suostunut ymmärtämään mitä mä sille sanoin niin lopetti puhelun :headwall::snotty:

laitoin miehelle vielä tarkennus viestin, että jokaikinen kulkuväylä kyseiseen paikkaan on suljettu metallisella portilla, vastaus oli: anteeksi että yritin auttaa (eli siis miehen mielestä en vissiin vieläkään ymmärtänyt mitä se koitti selittää)

mutta siis, odotanko nyt anteeksipyyntöä mieheltä vai annanko olla ja soitan sille nyt.. mun mielestä sen pitäis ehkä oppia kuuntelemaan se mitä mä sille sanon eikä suuttua siitä että en voi tehdä niinkuin se sanoo..
toisaalta en jaksais kärttyillä, asia on oikeasti niin typerä ja pieni mutta pinnan alla kytee ärsytys aiheen tiimoilta ja tahtoisin että mies myöntää olevansa väärässä :snotty::ashamed:

( ja anteeksi tämä semi typerä aloitus, en jaksanut enää itekseni jupista :D :D)

Ensisijaisesti yrittäisin opetella noin mitättömissä asioissa selviytymään ilman avunpyyntöjä ja vinkumisia miehelleni tai kenellekään muulle. Ajellaan tai kävellään sitten vaikka kilometritolkulla, mutta yksin pitäisi aikuisen ihmisen reittimuutoksista selvitä. Voisikohan se mies olla yksinkertaisesti kyrphiintynyt olemaan avuksi kaikenmaailman pikkuasioissa ja pimahti sen vuoksi? Avuton nainen on ihan jees, kiva auttaa ja silleen, mutta ehkä vois alkaa nyppiä jossain vaiheessa et jokaista risaustako tässä pitää avittaa ja kaikesta ongelmia kehittää? Seuraavaksi kertoisin miehelle, että anti olla viimein kerta kun lyö luuria korvaan ja kiukuttelee kuin 6 vuotias. Näiden lystikkäiden liikkeiden jälkeen vielä opettelisin miettimään miten suuria ongelmia joillakin ihmisillä on ja silti ne selviävät niistä miettimättä niitä päivät pääksysten. Onnistuisinkohan minäkin tässä joskus?
 
Siis täh, en ymmärrä alkuunkaan? Että tällaisia asioita naiset analysoivat keskenään internetissä ja boostaavat toistensa egoja että "miehesi on ääliö" vaikka viisivuotiaskin ymmärtää mistä tässä on kyse. Ei saatana, onko tää ees totta vai joku provo? Kuvitteleeko tämä ämmä tosissaan että hän on tässä tapauksessa se fiksumpi osapuoli eikä tajua pätkääkään mistä on kysymys?
 
huoh, miehän kirjoitin että tämä on pieni ja typerä asia.. olen hyvin tietoinen että maailmassa on miljoonittain ihmisiä joilla on noin 100 kertaa isompia ongelmia kuin tämä, olen hyvin tietoinen siitä että kaikilla luokituksilla tämä on pieni kränä, turha ja typerä. ei siis kriisi, riita tai muu vastaava.


jos nyt selvennän: kyse oli työjutusta, paikasta missä mies myöskin työn puolesta on käynyt, paikka mihin yleensä on päässyt ilman ongelmia, mutta nyt poikkeuksellisesti oli kaikki reitit suljettu, ja koska kyseiseen paikkaan ehdottomasti piti päästä niin kysyinpä mieheltä että onko mitään käsitystä mitä kautta sinne voisi päästä. (jutellaan muutenkin miehen kanssa öisin puhelimessa että se soittaminen ei varmaankaan ärsyttänyt) kun hän myös käy siellä työvuorojensa aikana ja siis joskus mahdollisesti voinut törmätä samankaltaiseen tilanteeseen.

tilanne oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen että mies kehoitti minua menemään reittiä b, minä sanoin etten voi kun se on suljettu, en pääse.. mies edelleen sanoo että mene reittiä b kun ei sitä voi sulkea, johon minä edelleen vastaan että näköjään voi ja on suljettu.. en pääse, mie hermostuu ja jatkaa inttämistään, koitan selittää että reitti a,b,c ja d kaikki on suljettu vaikka ylensä aina joka ikinen näistä on auki, mies edelleen inttää että menet reittiä b ja mikään määrä mun selitystä että _en voi kun siinä on iso metallinen portti edessä_ ja lopulta mies lyö luuria.
eli mies ei kuunnellut kun minä paikan päällä oleva sanon että reitit on suljettu, koitin selittää sitä useampaan kertaan. ja tässä tulee se asia mikä mua ärsyttää: mulle suututaan/ärsyynnytään siitä että minä paikalla olevana näen mikä se tilanne on ja mua ei uskota vaan vängätään vastaan.

mie voisin antaa olla ja soitella miehelle ihan normaalisti, mutta kun mua ärsyttää että silloin antaisin sille vapauden tehdä noin. eli sen ei tarvitse myöntää olevansa väärässä, sen ei tarvitse pyyttää anteeksi, tyyliä millä on puhunut tai sitä että löi luurin korvaan..
 
Lapselliselta kuulostaa tälläinen riita. Ihan turhasta.Ja komppaan yhtä vastaajaa:kyllä nyt kai pitäisi itse selvitä tuollaisesta.

selvitä mistä? kyse ei ole nyt mistään laita navigaattori päälle ja seuraa ohjeita tai katso puhelinluettelon kartasta. vaan kyse on hitusen monimutkaisemmasta paikasta, ei siis teistä vaan paikasta josta en voi tarkemmin kertoa kun se liittyy työhöni. ja koska mies on samassa duunissa niin mies on aika lailla tietoinen noista jutuista, jolloin voi olla että se osaisi auttaa.
samalla tavalla mies soittelee mulle kysyäkseen neuvoa tai onko kokemusta jostain jutusta.
samoin muuten meillä soittelee työkaveritkin noista jutuista..
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="-p-";23018969]anna olla. ihan turhaa riidellä tommosesta asiasta.[/QUOTE]

niinhän se periaatteessa on turhaa.. :snotty:
enkä mie nyt meinannut riidellä asiasta, se olisi typerää järjestää huuto konsertti aiheesta :D
mutta kuitenkin haluaisin kuulla miehen sanovat olevansa pahoillaan ettei taaskaan kuunnellut mitä minä koitin sanoa vaan sinnikkäästi piti kiinni omasta kannastaan ja ärsyyntyi sitten mulle siitä. (tätä on siis käynyt aiemminkin, ja joka kerta olen antanut olla)
 
Jos kaikki reitit oli suljettu niin mistäköhän vitusta se mies olisi sulle puhelimitse kehittänyt reitin jota pääset?

paikkaan on vaihtoehtoisia kulkureittejä jotka ovat hyvinkin hankalia, eivätkä aivan niin ilmiselviä kuin nuo mitä yleensä käytetään..
(tätä nyt on vähän vaikea selittää tarkasti)
mutta siis, aloitin puhelun miehelle näin: "moikka, täällä on noi portit kiinni, onko sulla ikinä käynyt näin? mies vastaa että ei, mutta koita sitten reittiä b.. mie tarkastelen asiaa ja totean että se ei onnistu kun sekin on suljettu" ja siitä se sitten eteni.. :headwall:
eli minä soitin miehelle ja kysyin että onko sillä kokemusta aiheesta ja osaisiko se sanoa että mistä mahdan päästä.
juttuhan olis ollut hyvin simppeli jos mies olis kuunnellut mitä minä vastasin sille tuosta reitistä b ( ja c sekä d) ja oltais todettu että ei auta, täytyy kehittää jotain muuta.. eli asiasta ei olisi tullut edes kränää.
 
Älä nyt herranen aika vaadi mitään anteeksipyyntöjä ihmiseltä, joka yritti sua auttaa. Oletpa lapsellinen. Jos maailma nei pyöri sun ympärillä ja portit ei aukene, niin pitää pyytää sulta anteeksi. HAH.
 
Herätitkö miehesi puhelulla? Jos näin kävi voin kuvitella väsyneenä, unisena menettävän hermot nopeammin, kun päivällä pirteänä.

Anna asian olla. Puhelimessa niin vaikea mitään selittää. Ainakaan yöllä :)
 
[QUOTE="vieras";23019141]Älä nyt herranen aika vaadi mitään anteeksipyyntöjä ihmiseltä, joka yritti sua auttaa. Oletpa lapsellinen. Jos maailma nei pyöri sun ympärillä ja portit ei aukene, niin pitää pyytää sulta anteeksi. HAH.[/QUOTE]

voi herranen aika, onko lukutaidossa vikaa.. eihän miehen nyt sitä pidä anteeksi pyytää ettei osannut neuvoa sitä reittiä.. vaan sitä että ei kuunnellut ja suuttui siitä että yritin selittää ettei sen neuvo nyt toimi ja löi luuria..

väännetään ratakiskosta: tilanne joka ihan hyvin voisi tapahtua meillä..

mies neuvoo mulle reittiä: menet pääovesta sisään, aulan poikki ja ovesta käytävälle.. kävelet käytävää t-risteykseen ja käänny oikealle, kävele käytävän päähän ja mene ovesta, olet nyt aulassa jossa on 2 ovea, mene punaisesta ovesta, älä missään nimessä avaa sinistä ovea, se on ehdottoman kielletty!
minä: mites kun täällä on vain kaksi vihreää ovea, satutko muistamaan että kumman puoleinen se punainen ovi oli?
mies: siellä on sisninen ja punainen ovi, mene siitä punaisesta ovesta
minä: kun ei ole punasita taikak sinistä ovea, on kaksi vihreää, kummasta siis menen, oikean vai vasemmanpuoleisesta?
mies: kertaa koko ohjeistuksen sisään menosta lähtien, kysyy että käännyitkö varmasti oikealle.. no, sitten sun edessä on punainen ja sininen ovi.
minä: ei ole ja varmasti olen oikealle kääntynyt, eli en nyt osaa mennä punaisesta ovesta kun molemmat on vihreitä.. muistatko yhtään että oliko punainen ovi vasemmalla vai oikealla puolella?
mies: kuunteletko yhtään, mene siitä vtun punaisesta ovesta
minä: en vttu voi kun ei sellaista ole
mies: ihan sama.. ja luuria korvaan

siis tuo nyt on kuvitteellinen tilannne, mutta varm,aan idea selviää tuosta ;)
 
[QUOTE="vieras1";23019173]Herätitkö miehesi puhelulla? Jos näin kävi voin kuvitella väsyneenä, unisena menettävän hermot nopeammin, kun päivällä pirteänä.

Anna asian olla. Puhelimessa niin vaikea mitään selittää. Ainakaan yöllä :)[/QUOTE]

hereillä se oli :) olin juuri 15min aiemmin puhunut sen kanssa ja sanonut että soitan kohta :D
mutta joo, ehkä mie vaan annan olla kun viimeistään huomenna se vähäinenkin ärsytys on laantunut :snotty:
 
Mielestäni teidän kannattaa ainakin jutella asiasta. Näistä kommenteista ei kannata piitata, koska tämä on kaksplus ja se tarkoittaa sitä, että aloittaja saa aina paskaa niskaansa ja on aina väärässä. Samat kirjoittajat juoksevat ketjusta toiseen haukkumassa aloittajia ja niin on taas yksi päivä pelastettu ja jaksettu omaa ikävää elämää eteenpäin.

Itse odottaisin, että mies näyttäisi edes ymmärtävänsä olleensa väärässä, mikäli anteeksipyyntö kohtuuttomasta käytöksestä tuntuu liian vaivalloiselta. Parisuhteessa on oikeus edellyttää jonkinlaista kohteliaisuutta toisen taholta. (Mutta sitähän nämä kynnysmattomammat eivät ymmärrä.)
 

Yhteistyössä