J
"Jepa"
Vieras
Terve!
Ajattelin kysyä ihan mielenkiinnosta, että valitatteko teki naiset miehellenne melkein joka päivä jostain? Oon ite ollu yhessä vaimoni kanssa yli 5v ja meillä on yhteinen lapsi (2v). Oon ite päivät kotona lapsen kanssa ku äiti on töissä (oon ite iltasin töissä ja teen töitä kotona). Hoidan siis aika paljon kodin juttuja (kauppa, ruuat, pyykit, luuttuaminen ja muut päivittäiset siivoomiset ja ulkoilutan koiran) toki vaimo hoitelee myös noita hommia, ku on kotona, mutta esim kaupassakäynnit ja ruuat hoidan 99% (vaimolal ei oo ajokorttia, joten käyn aina kaupassa tai käydään yhdessä).
Melkein joka päivä tulee kuitenkin napinaa jostain kun vaimo tulee töistä. Millon siitä, että päiväunien jälkeen ei oo lapsen peti pedattu ja toisinaan siitä, että meidän päiväpeitto ei oo ihan suoraan pedattu ja millon misätki.
Eilen sitten alko mitta oleen jo melkosen täys, ku hain vaimon töistä kotiin ja oli laittanu taas kodin ihan siistiin kuntoon. Vaimo kysyi, että saako hän lukea päivän lehden ja sen tehtyään kysyi, että saako mennä päikkäreille, homma oli mulle ok, ku se oli jotutunu menee aikasi töihin. Katoin siinä sit lapsen kanssa muumit ja laitoin ruuan pöytään. Vaimo heräs ja oli äkänen ku ampiainen, ku en ollu sillä välin siivonnu, vaan kattoin lapsen kanssa telkkaria.
Ite en tykkää valittaa oikein mistään (vaikka vaimo ite jättäis tekemättä ne hommat mistä mulle napisee). Musta tuntuu, että en enää kotona muuta ajattelekkaan, ku sitä, että koti on priima kunnossa ku vaimo tulee kotiin, ja sit silti on jotain pielessä. Aina ahistaa ku se tulee, ku tiiän et se valittaa jostain, ellei sillä oo superhyväpäivä (noin kerran viikossa).
Puuh, paljon jäi kirjottamatta, mutta en viitti rasittaa teitä romaanilla
Mutta onko siis muutkin vaimot näin kovia valittamaan? En kyllä ite jaksais joka päivä kuunnella...
Ajattelin kysyä ihan mielenkiinnosta, että valitatteko teki naiset miehellenne melkein joka päivä jostain? Oon ite ollu yhessä vaimoni kanssa yli 5v ja meillä on yhteinen lapsi (2v). Oon ite päivät kotona lapsen kanssa ku äiti on töissä (oon ite iltasin töissä ja teen töitä kotona). Hoidan siis aika paljon kodin juttuja (kauppa, ruuat, pyykit, luuttuaminen ja muut päivittäiset siivoomiset ja ulkoilutan koiran) toki vaimo hoitelee myös noita hommia, ku on kotona, mutta esim kaupassakäynnit ja ruuat hoidan 99% (vaimolal ei oo ajokorttia, joten käyn aina kaupassa tai käydään yhdessä).
Melkein joka päivä tulee kuitenkin napinaa jostain kun vaimo tulee töistä. Millon siitä, että päiväunien jälkeen ei oo lapsen peti pedattu ja toisinaan siitä, että meidän päiväpeitto ei oo ihan suoraan pedattu ja millon misätki.
Eilen sitten alko mitta oleen jo melkosen täys, ku hain vaimon töistä kotiin ja oli laittanu taas kodin ihan siistiin kuntoon. Vaimo kysyi, että saako hän lukea päivän lehden ja sen tehtyään kysyi, että saako mennä päikkäreille, homma oli mulle ok, ku se oli jotutunu menee aikasi töihin. Katoin siinä sit lapsen kanssa muumit ja laitoin ruuan pöytään. Vaimo heräs ja oli äkänen ku ampiainen, ku en ollu sillä välin siivonnu, vaan kattoin lapsen kanssa telkkaria.
Ite en tykkää valittaa oikein mistään (vaikka vaimo ite jättäis tekemättä ne hommat mistä mulle napisee). Musta tuntuu, että en enää kotona muuta ajattelekkaan, ku sitä, että koti on priima kunnossa ku vaimo tulee kotiin, ja sit silti on jotain pielessä. Aina ahistaa ku se tulee, ku tiiän et se valittaa jostain, ellei sillä oo superhyväpäivä (noin kerran viikossa).
Puuh, paljon jäi kirjottamatta, mutta en viitti rasittaa teitä romaanilla