mä olen niin huolissani vanhemmistani:((((

[suuri huoli]

mä pelkään tosissaan että mun isä saa sydän tms. kohtauksen pian. hällä on sokeritauti,verenpaine-lääkitys, korkea kolesteroli, takana ainakin 1 infarkti ikää 64v.

isä on ollut äidin omaishoitajana parisen vuotta 24/7. ilman yhtään vapaahetkeä.isä on niin väsynyt ja loppu.silti esittää vieraammille että voi hyvin eikä tartte mitään. ei tavaallaan edes osaa olla ilman äitiä.
äidin mielialat vaihtelee eikä äiti pysty kipujen takia oikein öisin nukkumaan,joten valvottaa isääkin. äiti saa usein yöllä myös raivokohtauksia jolloin haluaa kuolla, sanoo että isä kuulemma vain odottaa että hän kuolee,että saisi uuden naisen haukkuu isää, vaikka isä tekee kaiken kotona.

äiti sanoo ettei halua olla kenenkään vaivoiksi, ja siksi häntä turhauttaa tilanne. mutta on tosi epäreilua kohdella isää noin siltikin:/

mä pelkään että isä ei kohta jaksa,kroppa pettää. ja äiti joutuu laitokseen. nyt olisi aika miettiä äidinkin, kuinka arvostettavaa työtä isä tekee, ja mitä äiti tekisi ilman miestään,kuinka pärjäisi. rakastavat kuitenkin toisaan paljon!

puhuin juuri asiasta jälleen veljeni kanssa ja sovittiin että hän soittaa vanhempieni sosiaalihpoitajalle, kertoo rehellisesti miten paha tilanne on. saisi isä ainakin kerran kuussa vapaata,saisi levätä,rentoutua. ajatella itseään.

isä aina sanoo etten mää mitään tartte, kuitenkin usein uskoutuu ja kertoo että on aivan loppu,eikä kohta enää jaksa.

 

[kurjatilanne]

Ikävä tilanne. Etkö sinä pystyisi mennä auttamaan ja isäsi pääsisi omille asioille ja rentoumaan tai joku muu? Mielestäni kerran kk on ihan liian vähän jos kertoo, ettei jaksa enää. Äitisi laittaisin hoitoon ja antaisin isälle vapauden ja elää viimeiset vuotensa ilman stressiä.

 

[LisaMarie]

isä aina sanoo etten mää mitään tartte, kuitenkin usein uskoutuu ja kertoo että on aivan loppu,eikä kohta enää jaksa.

NBäinhän se menee, että kun elää jonkun raskaan taakan kanssa, ei itsekkään myönnä sitä kuin hetkittäin. Normaalisti isä tuntee jaksavansa, mutta välillä tulee hetki, kun suojaus pettää ja "puhuu sivu suunsa" eli kertoo totuuden.
Isä kuitenkin ilmeisesti ymmärtää, että äiti on sairas, eli se huono kohtelu, jota hän äidiltä saa, ei ole äidiltä hänelle, vaan äidin sairauden aiheuttama paha olo purkautuu siten. Äiti tuskin itse pystyy näkemään, miten isää kohtelee, koska tosiaan se kiittämätön ja isää huonosti kohteleva puoli ei ole äidin todellinen minä, vaan se sairauteen tuhautunut puoli. Tästä ei nyt selvinnyt, mikä äitiä vaivaa, mutta ympärivuorokautista omaishoitajaa ei tarvitse, jos ei ole jo aika vakavasti sairas ja usein siihen liittyy myös lääkityksiä, jotka aiheuttavat kohtuutonta käytöstä ja todellisuudentajun menetystä

Isälläsi on kyllä varmasti raskasta. Ystäväni otti äitinsä miesystävän vuorokaudeksi lomalle laitoksesta äidin kuoleman jälkeen ja se yksi kerta riitti vakuuttamaan, että ei koskaan enää...

 

[suuri huoli]

Ikävä tilanne. Etkö sinä pystyisi mennä auttamaan ja isäsi pääsisi omille asioille ja rentoumaan tai joku muu? Mielestäni kerran kk on ihan liian vähän jos kertoo, ettei jaksa enää. Äitisi laittaisin hoitoon ja antaisin isälle vapauden ja elää viimeiset vuotensa ilman stressiä.

mun perheen tilanne on aika paha, ja itse olen huonossa kunnossa. mutta aina kun suinkin pystyn, menen auttamaan. esim siivoan,leivon, leikkaan äidin hiukset yms. viime kesänä isä pääsi marjastamaan ja olin äidin seurana sen aikaa. toki sen jälkeenkin oon yrittänyt järjestää. mutta se on aika vaikeeta jos isä hokee ettei tarvitse.. :/

 

[suuri huoli]

NBäinhän se menee, että kun elää jonkun raskaan taakan kanssa, ei itsekkään myönnä sitä kuin hetkittäin. Normaalisti isä tuntee jaksavansa, mutta välillä tulee hetki, kun suojaus pettää ja "puhuu sivu suunsa" eli kertoo totuuden.
Isä kuitenkin ilmeisesti ymmärtää, että äiti on sairas, eli se huono kohtelu, jota hän äidiltä saa, ei ole äidiltä hänelle, vaan äidin sairauden aiheuttama paha olo purkautuu siten. Äiti tuskin itse pystyy näkemään, miten isää kohtelee, koska tosiaan se kiittämätön ja isää huonosti kohteleva puoli ei ole äidin todellinen minä, vaan se sairauteen tuhautunut puoli. Tästä ei nyt selvinnyt, mikä äitiä vaivaa, mutta ympärivuorokautista omaishoitajaa ei tarvitse, jos ei ole jo aika vakavasti sairas ja usein siihen liittyy myös lääkityksiä, jotka aiheuttavat kohtuutonta käytöstä ja todellisuudentajun menetystä

Isälläsi on kyllä varmasti raskasta. Ystäväni otti äitinsä miesystävän vuorokaudeksi lomalle laitoksesta äidin kuoleman jälkeen ja se yksi kerta riitti vakuuttamaan, että ei koskaan enää...

äidillä on syöpä joka tosin on hallinnassa nyt lääkityksillä. ja vaikea munuaissairaus,johon myös lääkitykset sillä siinä on vaara että nesteet kertyy elimistöön

tiedän että noilla lääkkeilläkin on hurjat sivuvaikutukset.

kirjoitit muuten asiaa, juuri niin se onkin. mulla on vaan niin suuret huolet ja murheet omasta perheestänikin, että määrääni enempää en määkään pysty auttamaan.

 

[...]

nyt rupeet antamaan veljesi kanssa vuoroviikoin yhden vapaa päivän isällenne. se tekee 2pvä kuukaudessa ja varmasti onnistuu.. tod. näköisesti tuosta muodostuu henkireikä isällenne ja hän saa vähä uutta virtaa touhuun.. toki voisitte siivota samalla kun pidätte äitillenne seuraa niin olisi sekin pois.. toki olen sitä mieltä enemmän jotta nakatkaa se äiteenne sinne laitokseen niin saatatte antaa kummallekkin lisää elinvuosia.

 

[suuri huoli]

nyt rupeet antamaan veljesi kanssa vuoroviikoin yhden vapaa päivän isällenne. se tekee 2pvä kuukaudessa ja varmasti onnistuu.. tod. näköisesti tuosta muodostuu henkireikä isällenne ja hän saa vähä uutta virtaa touhuun.. toki voisitte siivota samalla kun pidätte äitillenne seuraa niin olisi sekin pois.. toki olen sitä mieltä enemmän jotta nakatkaa se äiteenne sinne laitokseen niin saatatte antaa kummallekkin lisää elinvuosia.

minä en kyllä haluaisi eikä isäkään, "nakata" äitiä mihkään laitokseen. joskus väliaikaisesti jos pakko on,muttei kokonaan. (oli muuten rumasti ilmaistu sulta, kyse on kuitenkin äidistä ja vaimosta, jota kaikesta huolimatta rakastetaan!!)
enemmin nyt tehdään niin,kuten ehdotit, että järjestetään isälle hengähdyshetkiä.

 

[LisaMarie]

toki olen sitä mieltä enemmän jotta nakatkaa se äiteenne sinne laitokseen niin saatatte antaa kummallekkin lisää elinvuosia.

Ihan noin yksioikoista se ei ole. Molempien vuodet voi vähentyä hurjasti, jos katkaistaan side siihen ihmiseen, johon on hyvin kiintynyt. Ihminen voi kuolla suruun menettäessään elämänkumppaninsa. Ihminen on niin hieno psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja laitoksessa ei koskaan ole yhtä hyvä kuin kotona ja toisaalta se toinen osapuoli voi nääntyä oman tunne-elämänsä aiheuttaman syyllisyyden taakan alle, laitettuaan kumppaninsa laitokseen, vaikka se kaiken järjen mukaan olisi paras ratkaisu. Ihminen ei toimi kylmästi järjellä, vaan tunteet on elämässä vahvasti mukana.

Jokaisen omalla kohdallaan on näissä tilanteissa otettava raaka "parempi yksi ruumista kuin kaksi" ajattelu, kun miettii mihin itse jaksaa venyä, mutta muiden ratkaisuihin ei voi kovin vahvasti mennä puuttumaan. Voi päättää paljonko itse voi ja jaksaa auttaa, mutta niin kaun kuin isä on järjissään, on luotettava siihen, että hän omalla kohdallaan tietää, mikä on hänelle parasta kokonaisuutena.

 

["Vieras"]

Mä olen "raskaan taakan" kanssa elävä omaishoitaja enkä tajua miksen myöntäisi sitä, tottakait myönnän. Se saako apua onkin toinen juttu...
"Nakata laitokseen" kuulostaa pahalta. Ei ole ihan helppo nakata laitokseen rakastamaansa ihmistä, varsinkin kun tietää millaista laitoksissa voi olla. Silloin olisi vain jatkuva huoli omaisesta ja siitä miten häntä kohdellaan, kaikki hoitajat kun eivät kunnioita sairaan omaa tahtoa.
Itse ajattelen yhden rajan olevan siinä miten jaksan negatiivisten tunteideni kanssa, eli ovatko ne terveellä tavalla hallinnassa. Saan olla väsynyt ja tympääntynyt, mutta mikäli alan tuntea tarvetta esim. lyödä hoidettavaa, se on merkki siitä että en voi enää hoitaa ainakaan ilman pitkää lomaa.

Ap:n tilanne hankala. Ihailtavasti isä jaksaa, noinhan se pitäiskin mennä jos on luvattu kerran olla yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä. Mutta ei luonnollisestikaan niin että omat voimat loppuu. Suosittelen omaisia apuun, kotihoitoa tai yksityistä hoitofirmaa myös, muiden töiden kuten siivouksen ulkoistamista, äitiä intervallipaikalle jos löytyy hyvä laitos että isä saa levätä.

 

[Syöpäläinen]

äidillä on syöpä joka tosin on hallinnassa nyt lääkityksillä. ja vaikea munuaissairaus,johon myös lääkitykset sillä siinä on vaara että nesteet kertyy elimistöön

tiedän että noilla lääkkeilläkin on hurjat sivuvaikutukset.

kirjoitit muuten asiaa, juuri niin se onkin. mulla on vaan niin suuret huolet ja murheet omasta perheestänikin, että määrääni enempää en määkään pysty auttamaan.

Äitisi syöpä koskettaa minua ja haluan toivottaa jaksamista sekä voimia. Tyttärelläni on myös munuaissyöpä

 

[chrissy]

minä en kyllä haluaisi eikä isäkään, "nakata" äitiä mihkään laitokseen. joskus väliaikaisesti jos pakko on,muttei kokonaan. (oli muuten rumasti ilmaistu sulta, kyse on kuitenkin äidistä ja vaimosta, jota kaikesta huolimatta rakastetaan!!)
enemmin nyt tehdään niin,kuten ehdotit, että järjestetään isälle hengähdyshetkiä.

Ulkopuolista apua kehiin! Onko palveluseteleitä myönnetty??

Meillä vähä sama tilanne mutta vaan niin et mun paappa on mun mummon omaisthoitaja kun sai vuos sitten aivoinfarktin ja menetti 80% puhekyvyn sekä liikkuminen huonontui pahasti.

Mun äiti ja täti on auttanu vanhempiaan sen minkä ovat töiltään ehtineet, mutta nyt viikkoa ennen joulua mun 50v äiti sai sydäninfarktin ja ei saa nyt vielä hetkeen tehä mitään kovinkaan raskasta. Auttaminen on nyt pääasiassa mun tädin kontolla mutta seki tekee kahta työtä ettei aina ehdi.

Paapan henkireikä on viikonloppu maalla silloin tällöin. Nyt ei oikein meinaa päästä ku ei oo apuja. Palveluseteleitä on ja ulkopuolelta apua saatavilla mutta vanhan kansan ihminen ku paappa on niin hautaansa meinaa kaiken rahan viedä..

Hengähdystaukoja, siivousapua, ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä jne..

Tehkää se ennenkuin se pelätyin tapahtuu! sit joudutte sen pulman eteen et mitäs sitten ja kuka hoitaa.

 

["minä"]

Todella ihanaa,että jaksat kantaa huolta vanhemmistasi,nykyään kuin enemmistö aikuisista kun on nakkamassa vanhempansa laitokseen yhteiskunnan hoitoon heti kun vain mahdollista. toivottavastoi onnistutte järjestämään isällenne noita hengähdystauloja,jolloin hän voi tankata itseään. Entä miten olisi intervallijaksot sairaalassa tai vanhainkodissa? Itse olen sairaabhoitajana vanhuspuolella ja tiedän miten raskasta mutta toisaaalta myös antoisaa vanhusten hoito on. Tsemppiä sinulle ja vanhemmillesi=)

 

[LisaMarie]

[QUOTE="Vieras";23169388]Mä olen "raskaan taakan" kanssa elävä omaishoitaja enkä tajua miksen myöntäisi sitä, tottakait myönnän..[/QUOTE]
:hug: Mä uskon, että auttaa jaksamisessa, kun pystyy sen kokonaisvaltaisesti myöntämään. Sitäpaitsi silloin saa apua helpommin!
Usein vaan -varsinkin vanhemmilla ihmisillä- on jotenkin sellainen asenne, että on suorastaan häpeä tarvita apua ja myöntää ettei jaksa. Jonkunlainen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat"-asenne, jota mun mielestä ympäristön asenteet usein jotenkin tukee, pitää hyveenä. Mäkin olen kieltäytyny avusta, kun sitä sosiaalitoimesta pyytämättä tarjottiin:headwall:

 

[lh]

Voisiko äitisi päästä ns. jaksoille? Vaikka 2vko jaksolla, 2vko kotona?
Mummini oli pappani omaishoitaja ja vaikka kuinka toisiaan rakastivat, hermothan siinä kiristyivät molemmilla vähän väliä. Sitten pappa sai osastojaksoja tietyn väliajoin ja mummi sai levätä.

 

["heips"]

Olis varmaan isällä aika tehdä elämäntaparemontti! Taitaa joko herkkuja tai alkoholia mennä paljon?

 

["hihhuli"]

[quote="heips";23169669]olis varmaan isällä aika tehdä elämäntaparemontti! Taitaa joko herkkuja tai alkoholia mennä paljon?[/quote]

olipas todella asiaton ja törkeä kommentti
voimia sinulle ja vanhemmillesi